Lifecourse socioeconomic status and type 2 diabetes : the role of chronic inflammation in the English Longitudinal Study of Ageing.

We examined the association between lifecourse socioeconomic status (SES) and the risk of type 2 diabetes at older ages, ascertaining the extent to which adult lifestyle factors and systemic inflammation explain this relationship. Data were drawn from the English Longitudinal Study of Ageing (ELSA) which, established in 2002, is a representative cohort study of ≥50-year olds individuals living in England. SES indicators were paternal social class, participants' education, participants' wealth, and a lifecourse socioeconomic index. Inflammatory markers (C-reactive protein and fibrinogen) and lifestyle factors were measured repeatedly; diabetes incidence (new cases) was monitored over 7.5 years of follow-up. Of the 6218 individuals free from diabetes at baseline (44% women, mean aged 66 years), 423 developed diabetes during follow-up. Relative to the most advantaged people, those in the lowest lifecourse SES group experienced more than double the risk of diabetes (hazard ratio 2.59; 95% Confidence Interval (CI) = 1.81-3.71). Lifestyle factors explained 52% (95%CI:30-85) and inflammatory markers 22% (95%CI:13-37) of this gradient. Similar results were apparent with the separate SES indicators. In a general population sample, socioeconomic inequalities in the risk of type 2 diabetes extend to older ages and appear to partially originate from socioeconomic variations in modifiable factors which include lifestyle and inflammation.

Her onginþ seo boc: On the loss and retention of grammatical gender in Early Middle English

Tutkielma käsittelee kieliopillisen suvun säilymistä myöhäisessä muinaisenglannissa (Late Old English</i>) ja varhaiskeskienglannissa (Early Middle English</i>). Tutkielman tavoitteena on päätellä, kuinka kieliopillinen suku säilyy kolmessa muinaisenglannin/varhaiskeskienglannin aikakautta edustavassa tekstissä. Lähdeaineisto on valittu edustamaan aikaa (1150-1225), jolloin kieliopillisen suvun on sanottu kadonneen englannin kielestä. Lähdeaineisto myös edustaa kahta eri tekstilajia, ja tarjoaa siten aineistoa niiden väliseen vertailuun. Aineistosta on analysoitu nominien päätteitä, demonstratiivipronomineja sekä anaforisia persoonapronomineja, joissa substantiivien kieliopillinen suku näkyy. Osa anaforisista viittauksista on selitettävissä personifikaatiolla, jolloin elottomiin objekteihin tai käsitteisiin on liitetty inhimillistäviä piirteitä. Tutkimuksen perusteella kieliopillinen suku säilyy vielä joissakin muodoissa 1200- luvulle saakka. Merkittävää on aineistossa esiintyvä runsas vaihtelu ja pyhimyselämänkertojen ja lääketieteellisen tekstin väliset erot.

The Influence of spanish vihuela and lute music on the development of early seventeenth century english keyboard music as exemplified in the Fitzwilliam virginal book

Digitoitu 29.10 2008.

Pragmatic competence of Finnish learners of English: Meaning in interaction in secondary and upper secondary schools

Tutkin pro gradu -tutkielmassani englannin kielen oppijoiden pragmaattista kompetenssia. Tarkoitukseni oli selvittää, miten suomalaiset yläkoululaiset ja lukiolaiset osaavat käyttää englannin kieltä erilaisissa kommunikaatiotilanteissa. Tutkielmani voidaan sijoittaa välikielen pragmatiikan tutkimukseen. Halusin selvittää, millä tasolla suomalaisten oppijoiden pragmaattinen kompetenssi on ja kehittyykö se yläkoulun ja lukion välillä. Lisäksi tutkin, vaikuttavatko oppimisympäristö ja oppimismahdollisuudet oppijoiden kykyyn käyttää englannin kieltä. Toisin sanoen vertasin englantipainotteisilla luokilla olevia oppilaita formaalin opetuksen oppijoihin sekä tutkin, vaikuttavatko englanninkieliset vapaa-ajan aktiviteetit ja oppijoiden mahdolliset oleskelut englanninkielisissä maissa heidän pragmaattiseen kompetenssiinsa. Tutkimukseni kohderyhmä koostui yläkoulun kahdeksasluokkalaisista ja lukion toisen vuosikurssin opiskelijoista. Testasin neljä eri ryhmää, joissa oli sekä formaalissa opetuksessa olevia oppijoita (yksi ryhmä kahdeksasluokkalaisia ja yksi ryhmä toisen vuosikurssin opiskelijoita) että kielipainotteisten luokkien oppijoita (yksi ryhmä kahdeksasluokkalaisia ja yksi ryhmä toisen vuosikurssin opiskelijoita). Arvioin kohderyhmäni pragmaattista kompetenssia monivalintatestillä, jossa testattiin oppijoiden kykyä käyttää ja ymmärtää implikaatioita, tilannekohtaisia rutiineja sekä puheakteja. Taustakysymysten avulla selvitin, kuinka usein oppijat käyttivät englantia vapaa-aikanaan ja olivatko he vierailleet englanninkielisissä maissa. Tutkimustulokseni osoittavat, että suomalaisten yläkoululaisten ja lukiolaisten pragmaattinen kompetenssi oli korkea. Pragmaattinen kompetenssi kehittyi kahdeksasluokkalaisten ja lukion toisen vuosikurssin välillä. Kehitys oli suurempaa formaalissa opetuksessa kuin kielipainotteisilla luokilla. Englantipainotteisilla luokilla olevat oppilaat suoriutuivat testistä paremmin kuin formaalin opetuksen oppilaat. Tosin erot olivat tilastollisesti merkitseviä vain yläkoulussa. Tutkimuksessani siis päättelin, että vieraskielinen opetus vaikutti enemmän nuorempiin oppijoihin. Eri oppimismahdollisuudet osoittautuivat haastaviksi analysoida. Tulokset osoittivat, että vain englanninkielisessä maassa oleskelulla oli vaikutusta oppijoiden pragmaattiseen kompetenssiin. Kysyttäessä vapaa-ajan aktiviteettien merkitystä oppijat kuitenkin kertoivat, että ne auttoivat heitä testiin vastaamisessa enemmän kuin englanninopetuksessa käydyt asiat. Kouluissa tulisikin jatkossa painottaa yhä enemmän vuorovaikutteista kieltenopetusta.