999 resultados para Joensuu, Matti: Perheiden kanssa naimisissa
Resumo:
Kirje
Resumo:
Introduction: Tyrosine kinase inhibitors (TKI) have considerably improved outcome of patients with advanced GIST and extended overall survival to more than 5 years. Yet, the median progression-free survival is approximately 2 years with first-line imatinib and 24 weeks with second-line sunitinib, which calls for treatment alternatives. Nilotinib is a second-generation TKI with at least similar inhibitory activity as imatinib. A Phase I study has shown that nilotinib monotherapy has clinical activity in GIST. Methods: After failure of all available therapeutic options patients had access to nilotinib on a compassionate use (CU) programm. Nilotinib was started at a dose of 400 mg bid, with dose reduction to 400mg qd allowed in the case of toxicity. 94 pts were approved for nilotinib CU in 10 European countries. We herein present retrospective data of 42 pts from 5 European countries treated in 11 centers. Results: Median age at nilotinib treatment start was 59 years (median; range 24-79 y). 30 of 42 patients were male. Most pts had metastatic disease of gastric origin at initial diagnosis. KIT exon 11 mutations were most frequent. The median number of surgical resections was 1 (range 0-8). All pts had failed both imatinib and sunitinib before nilotinib, and few had also received additional investigational treatments. Nilotinib was well tolerated, and discontinued due to toxicity in 15% only. Median follow-up is 176 days (range 15-876 d). Nilotinib treatment duration is 75 days (median; range 3-727 d). Partial remission with nilotinib treatment was seen in 11% of pts. Median OS was 263 days (Kaplan-Meier). Conclusion: This is the largest series reported assessing efficacy of nilotinib for imatinib- and sunitinib-refractory GIST reported yet. Nilotinib displays significant clinical activity in this heavily pretreated group of pts. These results warrant further investigation of nilotinib in GIST, including its use in first or second-line treatment. Patient and data collection is ongoing, updated results will be presented.
Resumo:
Tutkin opinnäytetyössäni syksyllä 2005 järjestettyä Vantaan Peltolan koulun yhteismusisointiprojektia opettamisen näkökulmasta. Musiikkiluokkien oppilaista muodostettiin pieniä kamarimusiikkiryhmiä, joita jokaista ohjasi vähintään kaksi opettajaa, poikkeuksena puhaltajien ryhmä. Vastaavanlaista yhdessä opettamista on aiemmin kokeiltu opetusharjoitteluryhmässäni, ja Peltolan koulun projektin myötä kiinnostuin tutkimaan opettajien tiimityöskentelyä tarkemmin. Olen valinnut projektista kolme ryhmää, joiden toimintaa, tavoitteita ja toimintatavan vaikutusta musiikin oppimiseen olen tutkinut. Yritän työssäni selvittää, miten yhdessä opettaminen onnistui ja miten se vaikutti ryhmän oppimiseen. Tutkimusaineistona on videomateriaali, joka saatiin kuvaamalla kaikki opetuskerrat, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Oppilaille ja opettajille tehtiin projektin jälkeen kyselyt. Yhdessä opettaminen toteutui eri ryhmissä eri tavoin. Joissain ryhmissä opettajat ohjasivat tuntia vuorotellen, ja joissain ryhmissä opettajien keskinäinen työskentely oli nivoutunut tiiviimmin yhteen. Ratkaisevaa ryhmän työskentelyn kannalta oli kuitenkin se, minkälaista sekä opettajien keskinäinen ja koko ryhmän välinen yhteistyö ja vuorovaikutus oli. Työtä tehdessäni esille nousi muutamia kehitysehdotuksia. Videointia voitaisiin käyttää tiiviimmin opetuksen tukena siten, että kunkin ryhmän opettajat katsoisivat videon aina ennen seuraavaa opetuskertaa. Opettajat voisivat myös yhdessä ryhmänsä kanssa kehittää ja suunnitella opetustaan videolta tehtyjen havaintojen perusteella. Jotta oppilaat innostuisivat musisoimaan, opettajat voisivat itse olla osana yhtyettä ja soittaa mukana konsertissakin. Näin oppilaat väkisinkin tempautuisivat musisointiin vahvemmin mukaan ja saisivat siihen hyvän kosketuksen.
Resumo:
Opinnäytetyö on kirjallinen selvitys, jossa kartoitetaan musiikkialan ammattilaisten näkemyksiä musiikkialan vientiorganisaatio Music Export Finlandin vienninedistämistyön palveluista. Työn tarkoituksena on selvittää, minkälaiseksi vientityötä jo jonkin aikaa tehneet yrittäjät kokevat ja määrittelevät yhdistyksen roolin sekä sen palveluiden tarpeellisuuden omassa käytännön vientityössään. Teoreettinen viitekehys muodostettiin vientitoiminnan käsikirjoista sekä asiantuntijaorganisaatio Finpron kansainvälistymisstrategian mallista, jonka pohjalta tehtiin myös kuuden asiantuntijan haastattelut. Musex tarjoaa palveluita lähinnä vientitoiminnan käytännön toteutusvaiheeseen. Musexin olemassaolo koetaan alalla yleisesti positiiviseksi asiaksi, vaikka vientityötä jo jonkin aikaa tehneet yrittäjät eivät välttämättä hyödykään yhdistyksen palveluista käytännön tasolla. Musex näyttäytyy heille lähinnä alan yleisen tiedottajan roolissa, musiikkialan yhteisenä äänitorvena, jonka tehtävä on ylläpitää toimivia suhteita valtiovaltaan, lisätä toimialan näkyvyyttä ja edesauttaa toimialan rakenteiden kehittämistä alan intressien mukaisesti. Heille on tärkeää, että musiikkitoimialan tunnettuus ja arvostus lisääntyvät julkisen vallan edustajien joukossa, mitä kautta tarvittavaa rakennemuutosta voidaan viedä konkreettisesti eteenpäin. Musiikkialalla menestyy se, joka hallitsee koko laajan liiketoiminnallisen paketin sekä pystyy tarjoamaan faneilleen jotain ainutlaatuista ja eksklusiivista. Musiikkialan yrityksissä harjoitetaan ammattimaista vientitoimintaa alalle ominaisilla tavoilla ja strategioilla, jotka useinkin poikkeavat monen muun alan menettelytavoista. Vientityön tekeminen edellyttää yrityksiltä halua ja kykyä ajatella liiketoiminnallisesti koko toimintaa, sekä paljon työtä. Yhteistyö koko alan kesken on kansainväliselle toiminnalle ehdotonta. Musiikkitoimialan suurin kompastuskivi yhä edelleen on yleisen arvostuksen ja uskottavuuden puute tai sen vähäisyys, sekä rahoitus. Opinnäytetyö on hankkeistettu sekä Musexin kanssa että Stadian t&k -hankkeeseen Suomalaisten musiikkialan pienyrittäjien vientivalmiuksien kehittäminen.
Resumo:
Opinnäytetyömme on kaksiosainen, ja se on osa lapsiperheiden terveyden edistämisen projektia, jossa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia on osallisena. Ensimmäisen työn aiheena oli Haagan terveysasemalla järjestettävä teemapäivä, jonka kohderyhmänä olivat lastenneuvolassa asioivat vanhemmat sekä neuvolan terveydenhoitajat. Tarkoituksena oli lisätä vanhempien tietoa alle 3-vuotiaan lapsen ravitsemuksesta ja sen vaikutuksesta tuki- ja liikuntaelimistön kehitykselle. Opinnäytetyömme toinen osa perustuu ensimmäisen työn pohjalta nousseeseen tarpeeseen tehdä terveydenhoitajille konkreettinen apuväline vanhemmille suunnattuun ravitsemusohjaukseen. Työn tarkoituksena on välittää tietoa lapsiperheiden ruokailutottumuksista pienten lasten vanhemmille. Suunnittelemme ja toteutamme vanhemmille suunnatun opaslehtisen, jotta heillä olisi helposti käytettävissään olevaa tietoa lasten ravitsemuksesta ja vinkkejä arkipäivän ruokailutilanteisiin. Opaslehtisen sisältö pohjautuu osittain ensimmäisen opinnäytetyön teoriaosuuteen, jossa käsiteltiin lapsen terveellistä kehitystä tukevaa ravitsemusta, perheiden ruokailutottumuksia sekä ravitsemukseen liittyviä uhkatekijöitä. Sisällön suunnittelussa käytimme lisäksi apuna uusinta tutkimustietoa lapsen ravitsemuksesta sekä terveysaineistolle laadittuja laatukriteereitä hyvän lopputuloksen varmistamiseksi. Halusimme tuottaa helposti lähestyttävän ja selkokielisen käytännön oppaan jokapäiväiseen käyttöön. Sisältöaiheiksi valitsimme lasten ravitsemukseen liittyviä keskeisiä asioita: alle 3-vuotiaan lapsen ravitsemus, perheen ruokailutottumukset, ruokareseptejä ja vinkkejä päivittäiseen ruoanvalmistukseen. Opaslehtisen nimenä on ”Pieni ruokakirja - Opaslehtinen pienten lasten vanhemmille”. Opaslehtinen soveltuu terveysasemien käyttöön ja siitä on todellista hyötyä monille lapsiperheille sekä terveydenhoitajille työssään.
Resumo:
Opinnäytetyöni on kirjallinen tutkielma ja käsittelen siinä uuden kristillisiin arvoihin pohjaavan tv-ohjelmasarjan ennakkosuunnitteluvaihetta kristilliselle televisiokanavalle. Varsinainen tavoitteeni oli selvittää ennakkosuunnitteluvaiheen erityispiirteitä kristityn tuottajan näkökulmasta. Tutkimukseni perustuu teemahaastatteluun, ja haastattelin kolmea kristittyä av-tuottajaa, jotka ovat aiemmin tuottaneet kristillisiä ohjelmia, sekä oman työni havainnointiin ja reflektointiin tuottajana. Aluksi määrittelen kristillisyyden käsitteen ja sen, mitä sillä tässä työssä tarkoitetaan. Lisäksi esittelen viitekehyksenä kristilliseen tv-toimintaan liittyvää tietoa kotimaassa ja ulkomailla. Haastattelut paljastivat, että kristillistä tv-ohjelmaa suunniteltaessa on tärkeää huomioida se, että kristilliselle tv-kanavalle tehdyistä ohjelmista ei makseta, vaan kustannukset jäävät ohjelman tekijöille. Rahanpuute ilmeneekin kristillisten ohjelmien tuotantojen ongelmana. Ohjelman sisällöllä on keskeinen merkitys suunnitteluvaiheessa. Sen on oltava sisällöllisesti syvällistä ja tarkkaan mietittyä ja suunniteltua. Ohjelman tekijöiltä tarvitaankin kristillistä näkökulmaa, jotta haluttu lopputulos saavutettaisiin. Rukous oli haastateltujen tuottajien kristillisyyden ilmentymä ohjelman suunnittelussa. Sen avulla he kokivat, että Jumala pääsee vaikuttamaan heissä tahtomisen ja tekemisen. Kun halutaan välittää kristillistä sanomaa, ohjelman sisällöntuottajien, eli käsikirjoittajan ja ohjaajan, on oltava kristittyjä, mikäli he vaikuttavat suoraan sisältöön. Muun työryhmän kristillisyydellä ei ole niin suurta merkitystä, jos asenne on positiivinen kristillisiä arvoja, muuta työryhmää ja työtä kohtaan. Tuottajien kristillisyys vaikuttaa heidän tekemiinsä valintoihin, ohjelmien sisältöön ja kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.
Resumo:
julkaisija Suomen kansantietouden tutkijain seura r.y.