Julkisen tilan kontrollin ulottuvuuksia : tapaustutkimus Stop Töhryille -projektista.

Tämä tutkielma keskittyy julkisen kaupunkitilan kontrollin eri muotoihin. Ihmiset käyttävät kaupunkitilaa eri tavoin ja eri tarkoituksiin. Tilan sallitut ja kielletyt käyttömuodot ovat aina erilaisten toiveiden yhteensovittamista: yhteisen neuvottelun tulos. Tilaa myös kontrolloidaan vastaamaan erilaisia toiveita ja odotuksia. Tutkielmassa julkisen tilan kontrollin muodot on jaettu kolmeen: tilan fyysinen muokkaaminen, tilan valvonta ja asenteisiin vaikuttaminen esimerkiksi politiikkaohjelmilla. Tärkeimpänä kiinnostuksen kohteena on tilanne, jossa jokin toiminta kielletään kokonaisuudessaan. Tutkielmassa käytetään konkreettisena esimerkkinä yrityksestä kontrolloida tilaa Helsingin kaupungin Stop Töhryille -projektia: kyseessä on tapaustutkimus em. projektista. Projekti toteutettiin vuosina 1998–2008 Helsingin kaupungin rakennusviraston sekä yleisten töiden lautakunnan alaisuudessa. Projektin tavoitteena oli vähentää ja poistaa kaupunkitilassa näkyviä graffiteja. Keinoina tähän oli tekninen siivous, valvonta ja viestintä. Graffitit voidaan nähdä yhtenä keinona vallata tilaa itselle. Tutkimuksen ongelmanasettelun taustalla on pohdinta siitä, kohdistuuko julkisen tilan kontrolli jonkin tietyn toiminnon ei-toivottavuuteen vai kohdistuuko kontrolli tiettyjen toimijoiden ei-toivottavuuteen. Tavoitteena on selvittää, minkälainen tilan kontrolliin tähtäävä ohjelma Stop Töhryille -projekti oli. Tutkimuskysymykset liittyvät siihen, miksi projekti toteutettiin, mihin projektin toimenpiteet kohdistuivat ja miten nollatoleranssi määriteltiin projektissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu Jock Youngin määritelmälle nollatoleranssista, nollatoleranssin kritiikille sekä Henri Lefebvren, Don Mitchellin, Andrea Sharkeyn ja Rob Shieldsin kirjoituksiin oikeudesta tilaan. Aineistona käytetään yleisten töiden lautakunnan kokousten esityslista- ja pöytäkirjamateriaalia sekä haastatteluja projektissa mukana olleille tai projektiin vaikuttaneille tahoille (N=4). Analyysin menetelmänä sovelletaan diskurssianalyysiä. Aineiston perusteella voidaan todeta, että projektissa hyödynnettiin laajasti erilaisia kontrollin keinoja. Projektin toimenpiteet keskittyivät alussa enemmän toimintoon (graffitien puhdistamiseen ja ehkäisyyn), mutta viimeisinä vuosina painopiste siirtyi enemmän toimijaan (graffitintekijään). Aineiston analyysissä yhtenä olennaisena toimijaryhmänä esille nousivat nuoret ja nuoriso, jotka mainittiin useaan otteeseen graffitintekijöinä. Tutkielmassa tätä ilmiötä pohditaan Mike Presdeen nuoruuden kriminalisointi -käsitteen sekä Zygmunt Baumanin ulossulkemisen paradigman kautta. Nollatoleranssiretoriikka on löydettävissä projektista kolmella tasolla: ideologisella, toiminnallisella sekä viestinnällisellä. Nollatoleranssia perusteltiin ideologisella tasolla rikottujen ikkunoiden teesillä: pieniä sosiaalisia häiriöitä poistamalla voidaan ehkäistä suuria rikoksia. Tämä perustelu vietiin toiminnalliselle tasolle, jossa häiriökäyttäytyjiä valvottiin ja heille vaadittiin kovia rangaistuksia. Viestinnällä pyrittiin madaltamaan kansalaisten sietokykyä graffiti-ilmiöön ja edesautettiin mahdollisimman laajan kansalais- ja asukasyhteistyön syntymistä. Lisäksi projektissa luotiin aktiivisesti tiedon ja kielen politiikkaa, joissa tuotetaan käsitystä siitä että graffitit lisäävät turvattomuutta ja konstruoidaan sellainen kieli, jossa graffitit nähdään ongelmana.

Word-of-mouth -viestintään vaikuttavat tekijät Case: Agronomiliiton suosittelukampanja

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella laadullisten tutkimuskeinojen avulla keskeisten tekijöiden etenkin palkitsemisen vaikutusta word-of-mouth -viestintään. Teoriakatsauksen perusteella tutkimusaluetta lähestyttiin tarkastelemalla viittä eri aihealuetta, suosittelijan sisäistä motivaatiota, kokemusta tuotteen tai palvelun ominaisuuksista, suhdetta yrityksen kanssa ja suosituksen vastaanottajan kanssa sekä palkitsemista ja suosittelukampanjaa. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa avattiin käsite word-of-mouth -viestintä ja suosittelumarkkinointi sekä selvitettiin word-of-mouth -viestintään vaikuttavia keskeisiä tekijöitä, jotta suosittelupäätökseen liittyviä tekijöitä olemassa olevan tutkimustiedon avulla. Empiirinen tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tutkimuksen casena oli Agronomiliitto ry:n suosittelukampanja. Tutkimuksessa haastateltiin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan syksyn 2009 tutoreita koskien heille suunnattua jäsenhankintakampanjaa. Kampanjan tarkoituksena oli saada tutorit suosittelemaan Agronomiliiton jäsenyyttä uusille opiskelijoille. Parhaiten kampanjassa menestyneet tutorit palkittiin. Kahdeksasta haastateltavasta seitsemän oli Agronomiliiton jäseniä. Haastateltavista kolme palkittiin hyvästä menestyksestä kampanjassa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua ja henkilökohtaista teemahaastattelua. Haastatteluissa pyrittiin ennen kaikkea selvittämään haastateltavien ajatuksia liittyen word-of-mouth -viestintään sekä suosittelusta palkitsemiseen. Tutkimus antaa suuntaa, että sisäisellä motivaatiotekijöillä on suuri merkitys suositteluviestinnän tapahtumiselle. Suosittelijan tulee tunnistaa suositeltavasta tuotteesta tai palvelusta koetut hyödyt. Suosittelua myös edesauttaa jos suosittelija omaa mielipidejohtajan ominaisuuksia. Palkitseminen toimii kannustimena suositella, mutta palkitsemisjärjestelmä tulee miettiä huolellisesti, jotta suosittelija ei koe suosittelun vähentävän omaa tai suositteluviestin uskottavuutta. Tutkimuksen tulokset viittaavat molempien, suosittelijan ja suosittelun vastaanottajan palkitsemisen olevan paras palkitsemisjärjestelmä suosittelukampanjassa.

Social Media as a Form of Organizational Knowledge Sharing

This study investigates the role of social media as a form of organizational knowledge sharing. Social media is investigated in terms of the Web 2.0 technologies that organizations provide their employees as tools of internal communication. This study is anchored in the theoretical understanding of social media as technologies which enable both knowledge collection and knowledge donation. This study investigates the factors influencing employees’ use of social media in their working environment. The study presents the multidisciplinary research tradition concerning knowledge sharing. Social media is analyzed especially in relation to internal communication and knowledge sharing. Based on previous studies, it is assumed that personal, organizational, and technological factors influence employees’ use of social media in their working environment. The research represents a case study focusing on the employees of the Finnish company Wärtsilä. Wärtsilä represents an eligible case organization for this study given that it puts in use several Web 2.0 tools in its intranet. The research is based on quantitative methods. In total 343 answers were obtained with the aid of an online survey which was available in Wärtsilä’s intranet. The associations between the variables are analyzed with the aid of correlations. Finally, with the aid of multiple linear regression analysis the causality between the assumed factors and the use of social media is tested. The analysis demonstrates that personal, organizational and technological factors influence the respondents’ use of social media. As strong predictive variables emerge the benefits that respondents expect to receive from using social media and respondents’ experience in using Web 2.0 in their private lives. Also organizational factors such as managers’ and colleagues’ activeness and organizational guidelines for using social media form a causal relationship with the use of social media. In addition, respondents’ understanding of their responsibilities affects their use of social media. The more social media is considered as a part of individual responsibilities, the more frequently social media is used. Finally, technological factors must be recognized. The more user-friendly social media tools are considered and the better technical skills respondents have, the more frequently social media is used in the working environment. The central references in relation to knowledge sharing include Chun Wei Choo’s (2006) work Knowing Organization, Ikujiro Nonaka and Hirotaka Takeuchi’s (1995) work The Knowledge Creating Company and Linda Argote’s (1999) work Organizational Learning.

Yritysblogit viestintakanavana – dialogia vai monologia? Monitapaustutkimus yritysblogien viestinnästä ja vuorovaikutuksesta

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yritysblogien käyttöä yritysten ulkoisessa viestinnässä. Tutkimuksessa halutaan selvittää, miten yritysblogeja käytetään, millaisia viestinnällisiä tavoitteita blogeilla on ja millaista keskustelua blogeissa muodostuu. Lähtökohtana on hahmottaa blogikirjoitusten vuorovaikutuksellisuutta sekä miten blogin viestintä ja käyttö vaikuttavat blogissa tapahtuvaan keskusteluun. Laajempana mielenkiinnon kohteena tutkimuksessa on blogien asema yritysviestinnässä. Tutkimus pohjautuu organisaatiokulttuurin ja organisaatioviestinnän keskeisiin ja ajankohtaisiin teemoihin, kuten verkostoituneisuuteen ja viestinnän dialogisuuteen. Johtopäätöksissä pohditaan van Rulerin (2004) viestinnän nelikenttämallin avulla, mikä on yritysblogien asema yritysviestinnässä. Tutkimus on laadullinen monitapaustutkimus, jossa kohteina on kolme yritysblogia ja kustakin valikoitu aineisto. Menetelmänä työssä käytetään sisällönanalyysiä, johon yhdistellään tutkimuksen eri osissa retorista ja responsiivista diskurssianalyysiä. Tulokset osoittivat, että aineiston blogit toimivat pääosin yrityksen omana joustavana viestintäkanavana tai keskustelukanavana. Blogeissa esitettiin yrityksen kannanottoja, ne toimivat keskustelunaloituksina, niissä rakennettiin mielikuvaa yrityksestä ja informoitiin lukijoita. Blogi viestintämuotona mahdollistaa teknologisesti avoimen kaksisuuntaisen viestinnän. Lopulta keskustelun muodostumiseen vaikuttivat kuitenkin blogin käyttäjät eli kirjoittajat ja blogin yleisö. Aineiston blogeissa muodostui vaihtelevasti keskustelua monella tasolla. Keskusteluissa lukijat jakoivat näkemyksiä ja ideoita, tiedustelivat, kannustivat ja kritisoivat. Yrityksen ja sidosryhmien välille muodostui vuorovaikutusta ja osittain myös dialogia. Tulosten perusteella yritysblogien käyttöön, tavoitteisiin, sisältöön, kohderyhmään ja keskusteluun osallistumiseen liittyvien periaatteiden kirkastaminen edesauttaisi blogin toimivuutta ja keskustelun syntymistä. Blogi voi toimia myös ilman aktiivista keskustelua riippuen sen tavoitteista ja käyttötavoista. Osallistumalla keskusteluun yritys viestii avoimuudesta ja voi parantaa siihen liittyviä mielikuvia. Toimiakseen yritysblogi tulisi ottaa käyttöön yrityksessä tarpeesta ja tahdosta tuoda uusia ulottuvuuksia viestintään eikä niinkään pelkän kanavan käyttöönoton tai teknologian vuoksi.

Oppisopimus korkea-asteen koulutukseen Etelä-Savossa – ­alueellinen selvitys elinkeinoelämän valmiuksista korkea-asteen oppisopimuskoulutukseen

Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa ensisijaisesti Etelä-Savon elinkeinoelämän valmiuksia sekä edellytyksiä ja tarpeita korkea-asteen oppisopimustyyppisen koulutuksen toteuttamiseksi. Oppisopimus on Suomessa korkea-asteella uusi koulutusväline, jonka käyttömuodot ja -ohjeet ovat vielä selkiytymättömiä. Tällä selvityksellä pyrittiin hahmottamaan, millaisena eteläsavolainen elinkeinoelämä haluaisi oppisopimuskoulutuksen alueen työnantajien ja korkeakoulutetun henkilöstön käyttöön. Hankkeessa haastateltiin 58 organisaation edustajia. Tulosten perusteella oppisopimuksen uskotaan soveltuvan korkea-asteella erityisesti täydennyskoulutukseen ja tutkinnon osien suorittamiseen, pätevöitymiseen ja kelpoisuuksien hankkimiseen sekä muuntokoulutukseen, mutta ei kokonaisten tutkintojen suorittamiseen. Tutkintoon johtavan koulutuksen osana oppisopimus lisäisi opiskelijoiden työelämätuntemusta sekä aktivoisi opiskelijoiden ja koulutusorganisaatioiden yhteistyötä elinkeino- ja muun työelämän kanssa keskieurooppalaiseen tapaan. Opetusministeriö on rajannut korkea-asteen oppisopimustyyppisen koulutuksen ainakin alkuvaiheessa erityispätevyyksiä tuottavaksi täydennyskoulutukseksi. Työelämän kannalta käyttöalueen olisi mielekästä olla laajempi. Oppisopimuskoulutuksen arvioidaan Etelä-Savossa soveltuvan ainakin seuraaville korkea-asteen koulutuksen sisältöalueille: markkinointi ja myynti, tutkimus ja tuotekehitys, esimiestyö, projektinhallinta sekä henkilöstöhallinto ja suunnittelu eri toimialoilla, laadunhallinta, ympäristö- ja turvallisuusasioiden hallinta johtamisjärjestelmineen, rahoitus- ja varainhoitopalvelut, tuotannonohjaus, laskenta, viestintä, kielenkäännöstyöt sekä alakohtaiset erityistehtävät mm. kirjasto- ja farmasia-alalla sekä julkishallinnossa. Koulutusmuotoina ajatellaan täydennys- tai muuntokoulutusta. Puolet haastatelluista pitää korkea-asteen oppisopimuskoulutusta kiinnostavana. Pilottikoulutuksen toteuttamiseen lähitulevaisuudessa suhtaudutaan melko varauksellisesti, mutta myös valmiuksia ilmenee. Kiinnostusta vähentävät järjestelmän selkiytymättömyys ja vallitseva taloudellinen taantuma, jonka vuoksi koulutettua työvoimaa on monilla aloilla tarjolla riittävästi. Toisaalta lama-aika nähdään otollisena koulutuksen järjestämiselle valmistauduttaessa tulevaan nousukauteen. Oppisopimuskoulutuksen työelämälähtöisyys ja joustavuus saavat kiitosta, mutta eräiltä osin järjestelmää ja käytäntöjä toivotaan kehitettävän. Kaivataan valtakunnallisia kriteerejä opiskelijoiden osaamisen varmistamiseksi, järjestelmän toimivuuden yhtenäistämiseksi ja vaikuttavuuden tehostamiseksi. Teoriaopintojen riittävään laaja-alaisuuteen toivotaan erityistä huomiota kauttaaltaan, mutta varsinkin korkeakoulutuksessa. Yhtäläisten ohjausresurssien mahdollistamiseksi toivotaan koulutusta ohjaajille ja suurempia rahallisia korvauksia. Myös opiskelijan palkan määrittelyyn kaivataan selkeyttä. Toivotaan koulutuksen järjestäjäosapuolten tiiviimpää yhteistyötä, jotta lopputulos voisi entistä paremmin vastata elinkeinoelämän tarpeisiin. Oppisopimuskoulutuksen koetaan nykyisessä muodossaan soveltuvan korkea-astetta paremmin toiselle asteelle, jolla se parhaimmillaan toimii hyvin. Opiskelijoiden, kouluttajien, ohjaajien, tutkijoiden ja päätöksentekijöiden monipuolisella yhteistyöllä oppisopimuksesta on mahdollista muovata myös korkea-asteelle varteenotettava soveltavaa osaamista edistävä koulutusväline, jonka käyttö ja kehittäminen hyödyttävät myös elinkeinoelämää.

Ammatillisten opettajien tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön intentionaalisuutta selittävät tekijät

Intention-based models have been one of the main theoretical orientations in the research on the implementation of information and communication technology (ICT). According to these models, actual behavior can be predicted from the intention towards the behavior. If the level of intention to use technology is high, the probability of actual usage of ICT increases. The purpose of this study was to find out which factors explain vocational teachers intention to use ICT in their teaching. In addition, teachers of media and information sciences and teachers of welfare and health were compared. The study also explored how regularly ICT was applied by teachers and how strong their intention to apply the technology was. This Master s thesis is a quantitative study and the data was collected using an Email survey and Eform. The instruments were based on a decomposed theory of planned behavior. The research group consisted of 22 schools of media and information sciences and 20 schools of welfare and health. The data consisted of 231 vocational teachers: 57 teachers worked with media and information sciences and 174 with welfare and health. The data was analyzed using Mann-Whitney U-test, factor analysis and regression analysis. In addition, categorized results were compared with previous study. In this study, the intention to use ICT in teaching was explained by the teachers attitudes and skills and the attitudes of their work community. However, the environment in which ICT was used, i.e., the technical environment, economical resources and time, did not explain the intention. The results did not directly support any of the intention-based models, but they could be interpreted as congruent with the technology acceptance model. The majority of the teachers used ICT at least weekly. They had a strong intention to continue to do that in the future. The study also revealed that there were more teachers who had a critical attitude towards ICT among the teachers of welfare and health. According to the results of this study, it is not possible to state that ICT would not suit any one profession because in every group with teachers with a critical attitude towards ICT there were also teachers with a positive attitude.

Muuttuva ja pysyvä suurvalta. Yhdysvallat suomalaisten sanomalehtien kommentoivissa teksteissä erilaisina maailmanpoliittisina kausina

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella sitä muutosta, jonka Yhdysvallat käy läpi suomalaisten sanomalehtien kommentoivissa teksteissä lähihistorian aikana. Tarkemmin ilmaistuna, tarkoituksena on ollut selvittää, näyttäytyykö Yhdysvallat suomalaisissa sanomalehtikommenteissa pelkästään maailmanpoliittisten muutosten ja presidenttien vaihdosten valossa vai onko mukana jonkin pidempi, historiallinen tematiikka, jolla Yhdysvalloista normaalisti kirjoitetaan ja jolla presidentin linjapuhetta kommentoidaan. Tutkimuksen näkökulmana ja samalla metodologisena viitekehyksenä on diskurssianalyysin ja sosiaalisen konstruktionismin näkökulma. Tarkoituksena on tarkastella kommentoivia tekstejä, ei pelkästään sosiaalisen todellisuuden tapahtumia raportoivina tai heijastavina, vaan myös sosiaalista todellisuutta rakentavina. Koska diskurssianalyysi ei itsessään ole selkeä tai yhtenäinen analyysimenetelmä, työssä on käytetty menetelmällisenä työkaluna kriittisen lingvistiikan analyysitapaa. Tutkimusaineistoa on analysoitu erityisesti Vesa Heikkisen (1999) ja Sari Pietikäisen (2000) analyysitapoja hyödyntäen. Tärkeimpinä teoreettisina taustaoletuksina edellisten tavoin myös tässä tutkielmassa ovat diskurssianalyysin eri suuntauksia edustavat lähteet kuten Faircloughn (1992, 1997, 2003) sekä van Dijkin (1985, 1999) ja Gunther Kressin (1985) näkemykset tästä lähestymistavasta. Koska tutkittava ilmiö kiinnittyy niin sanomalehtien pääkirjoitusten kuin poliittisen historiankin konteksteihin, on ilmiön taustoittamiseksi ja johtopäätösten tueksi nojattu myös esimerkiksi Salovaara-Moringin (2004, 2009), Rusin (2003), Jakobsonin (1998, 2005) ja Hemánuksen (1972, 1983) ajatuksiin. Tutkielman aineisto on rajattu viimeisten 25 vuoden ajalle siten, että on poimittu neljä maailmanpoliittisten muutosten tai Yhdysvaltain presidentin vaihdosten kannalta olennaista aikakautta. Samalla on noudatettu suurimmalta osalta myös sen kansainvälisen tutkimusprojektin rajauksia, jonka osana tämä tutkielma syntyi. Tutkimusaineistoa on siten kerätty vuosilta 1984, 1994, 2004 sekä 2010. Mukaan on kyseisiltä vuosilta otettu Yhdysvaltain presidentin pitämän linjapuheen pitopäivästä kaksi viikkoa eteenpäin kestävä periodi, jonka ajalta on kerätty neljän suomalaisen sanomalehden kommentoivat tekstit, pääkirjoitukset, kolumnit ja tausta-artikkelit, joissa otetaan kantaa Yhdysvaltain presidentin pitämään vuosittaiseen linjapuheeseen. Tutkimusaineiston valossa Yhdysvallat näyttäytyy suomalaisten sanomalehtikommentaattoreiden teksteissä toisaalta muuttuvana, mutta samalla myös muuttumattomana suurvaltana. Maailmanpoliittinen muutos – siirtymä kylmästä sodasta yhden suurvallan aikaan näkyy suomalaisessa kommentoinnissa. Samoin näyttäytyy selkeänä kahden erilaisen presidentin, George W. Bushin ja Barack Obaman vastaanotto. Toisaalta aineistossa ei näy pelkästään muutos, vaan Yhdysvallat on suomalaisille kommentoijille myös muuttumaton suurvalta jolta odotetaan paljon ja jota kritisoidaan sen mukaan – aikakaudesta riippuen joko suomalaisesta tai eurooppalaisesta positiosta käsin.

Kansalaisvaikuttamista? Habermasilaisen julkisuusteorian anti suomalaiselle ympäristöliikkeelle

Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoidaan suomalaista ympäristöliikettä Jürgen Habermasin julkisuuden käsitteen näkökulmasta. Työn tutkimusongelmana on tarkastella julkisuutta ympäristövaikuttamisen keinona. Ponnahduslautana tutkimuksessa käytetään 2000-luvun Lapin metsien käyttöä koskevia kiistoja, joiden ratkomisyrityksiin moni Suomessa toimiva ympäristöjärjestö on osallistunut. Pitkään ratkaisemattomina olleet kiistat ovat johtaneet tilanteeseen, jossa on perusteltua kysyä, mikä ongelmien selvittämisessä on mennyt pieleen. Olisiko ennen kaikkea ammattimaiseen ja institutionalisoituneeseen vaikuttamiseen nojanneet ympäristöjärjestöt voineet toimia kiistojen yhteydessä jollakin vaihtoehtoisella tavalla? Vaihtoehdoksi esitetään Jürgen Habermasin tarjoamaa julkisuuden mallia, jonka on nähty olevan keskeinen modernin yhteiskunnan mahdollisuuksia ja rajoitteita arvioitaessa. Käsitys julkisuudesta sisältää ajatuksen kriittiseen keskusteluun pohjautuvasta, kaikille avoimesta kansalaisvaikuttamisesta. Näin muodostuneesta yleisestä mielipiteestä tulee poliittisen päätöksenteon ohjenuora. Julkisuuden ihanteen rinnalla Habermasin teoria sisältää kuvauksen julkisuuden rakennemuutoksesta – kriittisen julkisuuden alennustilasta myöhäiskapitalistisessa kulutusyhteiskunnassa. Tässä tutkimuksessa käytän näitä kahta teoreettista näkökulmaa arvioidessani nykyaikaista ympäristövaikuttamista. Keskeisin lähdeteos on Habermasin Julkisuuden rakennemuutos ja sen teoreettista perinnettä jatkaneet tutkimukset. Aineistoni koostuu kuudesta teemahaastattelusta, jotka toteutettiin keväällä 2009 Greenpeacessa, Suomen luonnonsuojeluliitossa ja WWF:ssä. Tutkimusmenetelmänä käytän teemoittelua. Sen tuloksena esiin nousevista teemoista keskeisin kertoo ympäristöjärjestöjen ammattimaistumisesta. Tulosteni mukaan ympäristövaikuttamista leimaa institutionalisoituneisuus ja hallinnollisuus, jolloin julkisuusperiaatteen toimintaedellytykset ovat heikentyneet. Julkisuuden käsitteelle löytyy kuitenkin myös varovaista tilausta suomalaisten ympäristöjärjestöjen keskuudessa.

Ett steg vidare – Utvecklingen av presentationen av Hufvudstadsbladets huvudyheter 1995–2010

Sedan sekelskiftet har dagstidningar gått igenom stora förändringar och står nu inför fler utmaningar än någonsin förr. Webbmedierna ökar i omsättning i samma takt som dagstidningarna tappar prenumeranter och annonsintäkter. Det nuvarande medieklimatet ställer nya krav på dagstidningarna och tvingar till förändringar. Syftet med den här pro gradu-avhandlingen är att granska förändringar i framställningen av Hufvudstadsbladets (Hbl) huvudnyheten med fem års intervaller under perioden 1995–2010. Från varje undersökt år granskas en månad. Hur har huvudnyheten strukturerats och presenterats under den här tidsperioden? Vilka faktorer har bidragit till förändringen och hur syns förändringarna i tidningen? Studien baserar sig på kvantitativ innehållsanalys av materialet samt intervjuer med Hbl:s chefredaktör Hannu Olkinuora och layoutchef Marita Granroth. I studien granskas antalet ingångar i huvudnyheten och hur väl huvudrubriken och huvudbilden korrelerar. Intervjuerna ger djup för den kvantitativa analysen och belyser hur man på Hbl resonerat kring de förändringar som skett under perioden 1995–2010. Resultatet visar att antalet ingångar har ökat med 21 procent från år 1995 till år 2010. Bland annat upplyfta citat, grafik och faktarutor har ökat avsevärt. Samtidigt har korrelationen mellan bilden och rubriken blivit sämre, endast 39 procent av bilderna år 2010 stod i direkt korrelation till rubriken, då samma siffra år 1995 var 50 procent. På basis av förändringarna i presentationsformerna kan man dra slutsatser om att dagstidningen har fått en ny roll i dagens medievärld. I stället för direkt hårda nyheter ska dagstidningarna erbjuda fördjupningar och bakgrunder till de nyheter som de flesta redan läst på webben. Dagstidningarna är tvungna att komma på nya lösningar och vara redo att gå ett steg vidare för att hänga med i mediekonkurrensen. I stället för att direkt rapportera nyheter blir dagstidningens roll mer kompletterande i förhållande till de övriga medierna. Forskningen inom det här området är liten och den här studien baserar sig i huvudsak på Hannu Pulkkinens och Pekka Mervolas forskning om de finländska dagstidningarna. Pulkkinen har forskat om tidningens arkitektur och uppbyggnad och Mervola har gjort en historisk översikt på den finländska pressen.

Tieteellisen tekstin metamorfoosi? - Tapaustutkimuksia tutkimuksen popularisoinnista tiedeviestinnän eri tasoilla

Tutkielmassa tarkastellaan tutkimuksen popularisointia tiedeviestinnän eri tasoilla alkaen alkuperäisestä tutkimusartikkelista aina erilaisiin mediateksteihin saakka. Tutkielmassa havainnoidaan ilmaisutavassa ja sisällössä tapahtuvia muutoksia, joita popularisoitaessa tutkimusta ilmenee. Erityisesti tutkimuksessa kiinnitetään huomiota tutkijoiden, tiedottajien ja toimittajien ammatillisiin kulttuureihin sekä heidän hyödyntämiinsä diskursseihin. Tutkielman tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Empiirinen osuus koostuu kolmen erillisen tapauksen analysoinnista. Menetelmänä tutkielmassa käytetään realistista diskurssianalyysiä.Tutkielman aineisto koostuu tutkimusartikkeleista, tiedotteista tai tiedotusorganisaatioiden laatimasta uutismateriaalista sekä erilaisista journalistisista teksteistä. Tieteenfilosofisesti tutkielma pohjaa ontologiseen konstruktionismiin ja kriittiseen realismiin. Tutkielman viitekehyksen muodostavat aiemmat tutkimukset tutkijoiden, tiedottajien sekä toimittajien ammatillisista kulttuureista ja näiden ammattiryhmien hyödyntämistä diskursseista. Nämä tutkimukset ovat myös tutkielman tärkeimpiä lähteitä. Teoreettisena mallina tutkielmassa hyödynnetään tiedeviestinnän jatkumomallia. Lisäksi teoreettisena apuvälineenä toimii ajatus faktojen konstruoinnista. Tutkielmassa havaittiin, että popularisoinnissa tapahtui useita muutoksia ilmaisutavan sekä sisällön suhteen verrattuna tutkimusartikkeleihin. Tutkielmassa havaituista muutoksista monet olivat samankaltaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa on havaittu. Tutkielmassa esitetään, että popularisoinnissa tapahtuvat muutokset tulevat ymmärrettäväksi, kun niitä tarkastellaan erilaisten ammatillisten kulttuurien sekä näihin liittyvien diskurssien kautta. Kaikissa analysoiduissa tapauksissa empiiriset havainnot eivät tukeneet jatkumomallin mukaista faktojen konstruoitumista. Varsinkin kahdessa ensimmäisessä tapauksessa faktojen konstruoituminen näytti olevan paremmin ymmärrettävissä sen kautta, miten epävarmuuteen ja varmuuteen suhtaudutaan, ja miten niitä representoidaan erilaisissa ammatillisissa kulttuureissa. Tutkielmassa havaittiin myös, että tiedotteet tai tiedotusorganisaatioiden laatimat uutiset noudattelevat paljolti journalistista diskurssia ja lisäksi ne näyttäisivät tietojen valikoimisen kautta vaikuttavan mediateksteihin. Tiedotusmateriaali ei myöskään luontevasti sijoittunut millekään tiedeviestinnän jatkumomallin tasolle. Tutkielmassa ehdotetaankin, että tiedeviestinnän jatkumomallista saadaan kuvaavampi, kun siihen lisätään yksi taso lisää eli kvasipopulaari taso. Tutkielmassa havaittiin lisäksi, että muutamat tutkijoiden antamat lausunnot poikkesivat tieteellisestä diskurssista. Tutkielmassa esitetään, että tällaisilla lausunnoilla saatetaan pyrkiä saamaan omalle tutkimukselle enemmän huomiota ja tekemään omat viestit houkuttelevammaksi medialle. Tutkielman Keskustelu-osiossa pohditaan yleisemmällä tasolla tutkimuksen popularisointiin, ja varsinkin tiedejournalismiin, liittyviä haasteita sekä esitetään ehdotuksia vastauksiksi näihin haasteisiin.

I kläm mellan vision och verklighet - en etnografisk fallstudie av en webbredaktion

I avhandlingen analyseras arbetsprocesserna vid en webbredaktion. Undersökningen är en etnografisk fallstudie där Hufvudstadsbladets webbproduktion fungerar som case. Den övergripande frågeställningen är hur växelverkan mellan tidningsredaktionen och webbredaktionen fungerar och varför. Syftet var att hitta och synliggöra de underliggande spänningar i organisationen som bimedialiteten kan ha gett upphov till, och analysera produktionen mot bakgrund av tidigare forskning. Analysen behandlar tre områden som ofta återkommer i mediekonvergensforskningen, det vill säga organisation, innehåll och inställning. Forskningsmaterialet är insamlat med hjälp av observation, intervjuer och en e-postenkät. Arbetet på redaktionen observerades under sex arbetsskift. Webbreporterns arbete observerades, observationerna antecknades och efter varje arbetsskift bandades en intervju med webbreportern. Utöver dessa intervjuer gjordes ytterligare tre intervjuer med två nyhetschefer och chefredaktören. En e-postenkät med öppna frågor skickades ut till samtliga redaktionsmedlemmar. Avhandlingen tar avstamp i mediekonvergensforskning, redaktionsforskning och aktivitetsteori. Eftersom den teoretiska utgångspunkten delvis ligger inom aktivitetsteori och utvecklande arbetsforskning räknades samtidigt störningar i arbetsprocessen för att kunna identifiera underliggande spänningar i organisationen. Alla händelser som innebar ett längre eller kortare avbrott i arbetsprocessen antecknades och delades in i kategorier. Sammanlagt sextio störningar identifierades, varav den största andelen, en tredjedel, konstaterades bero på organisations- och kommunikationsfaktorer, främst till följd av bristfällig intern kommunikation. Slutsatserna är webbproduktionen till följd av heterogena objekt i aktivitetssystemet - oklara mål och oklarhet gällande webbens roll i organisationen sitter fast i klyftan mellan ledningens vision och verkligheten på redaktionen. Ett flertal motstridiga uppfattningar om webbproduktionens roll råder på redaktionen. Det leder till störningar i arbetsprocessen som i sin tur gör att produktionen haltar och inte utvecklas. Oklarheten kring målen leder till oklarhet kring konkret praxis, kommunikationssvårigheter, missförstånd och en sned arbetsfördelning, som samtliga inverkar på smidigheten i produktionen.

Jäsenten kokema edistyminen peliongelmasta toipumisessaan kolmessa virtuaalisessa Pelivoimapiiri-vertaistukiryhmässä

Tässä tapaustutkimuksessa on seurattu kolmen virtuaalisen Pelivoimapiiri-vertaistukiryhmän (PVP) ryhmäprosessien lisäksi ryhmien aktiivisimpien jäsenten toipumista sekä heidän kokemiaan hyötyjä eri PVP-ryhmissä ja eri ryhmätoiminnan vaiheissa. Aiempia tutkimuksia, jotka olisivat perustuneet samankaltaiseen tutkimusasetelmaan, ei aineistohaussa löytynyt. Aineistona tutkimuksessa on käytetty jäsenten palveluun lähettämiä ryhmätekstiviestejä. Menetelmiä ovat sisällön erittely sekä teoriaohjaava sisällönanalyysi. Ryhmiä seuraamalla ja niitä toisiinsa vertaamalla on selvitetty, missä ryhmätoiminnan vaiheissa jäsenet ilmaisevat tyytyväisyyttään PVP-palvelua sekä oman ryhmänsä toimintaa kohtaan. Jotta PVP:ssä koettu hyöty olisi eroteltavissa muusta haetusta avusta, on myös tulkittu viestejä, joissa tästä muun avun hakemisesta puhutaan. On myös huomioitu aikaperspektiivi ja tulkittu, kannustavatko ryhmät muun avun hakemiseen ja missä ryhmätoiminnan vaiheessa muuta apua haetaan. Yksilötason sisällönanalyysi on toteutettu seuraamalla aktiivisten jäsenten viestejä ryhmätoiminnan alusta sen loppuun saakka. Viesteistä on tunnistettu jäsenten edistymistä niin Prochaskan ja DiClementen transteoreettisen muutosvaihemallin avulla kuin myös soveltamalla tutkijoiden luokitteluja siitä, miten virtuaalinen ryhmätuki voi edesauttaa yksilön toipumista. Tarkastelen, ovatko PVP-ryhmät edistäneet yksilöiden toipumista tutkijoiden määrittelemien teoreettisten mallien mukaisesti. Tulokset vahvistivat aiempia löydöksiä, joiden mukaan viestintä virtuaaliryhmissä keskittyy pääasiassa muutamalle aktiiviselle jäsenelle. Ryhmien aktiivisten vaiheiden pituudet vaihtelivat aktiivisimman ryhmän kahden–kolmen kuukauden elinkaaresta epäaktiivisimman ryhmän pariin viikkoon. Aktiivisessa vaiheessa jäsenet olivat tyytyväisimpiä palveluun, kokivat hyötyneensä palvelusta eniten ja he olivat optimistisimpia omasta toipumisestaan. Jäsenet olivat ohjattua ryhmää lukuun ottamatta suurin piirtein samalla lähtötasolla ja he olivat ryhmän alussa pääasiassa akuutissa pelaamisvaiheessa. Nopea ryhmän kokoaminen ja jäsenten samalla muutosvaiheen lähtötasolla oleminen edistivät aktiivista ryhmäkeskustelua. Seurantajäsenistä suurin osa edistyi PVP:hen osallistumisen aikana, ja monet kokivat PVP:n myötävaikuttaneen edistymiseensä. Viisi seurantajäsentä yhdeksästä ei pelannut lainkaan PVP:hen osallistumisen aikana. Kuitenkaan ei ole selvästi eroteltavissa, mikä on lopulta palvelun ansio, sillä myös muita apukeinoja käytettiin runsaasti. Aktiivisimmassa ryhmässä jäsenet raportoivat eniten muun avun hakemisesta, kehuivat eniten ryhmäänsä, ilmaisivat rakentavimmin kritiikkiä sekä olivat huolestuneimpia ryhmän aktiivisuuden laskusta. Edellä mainittu viittaa siihen, että aktiivisimman ryhmän jäsenet kokivat muihin ryhmiin verrattuna suurempaa koheesiota. Näyttäisi siltä, että ainakin tämän tyyppinen virtuaaliryhmätuki voi – monesta syystä johtuen – tarjota vain melko lyhytaikaista tukea. Moni jäsen kuitenkin kokee, varsinkin palvelun alussa, hyötyneensä tuesta. Vaikka ryhmässä tapahtuvat prosessit ovat pitkälti ennustamattomia, voitaneen virtuaaliryhmien toimintaa kuitenkin monella tavalla edistää. Tämän selvittäminen vaatii lisätutkimuksia. Tapaustutkimukselle ominaiseen tapaan tuloksista on johdettu useita kehitysehdotuksia palvelun ylläpitäjille sekä pohdittu virtuaalisten vertaistukiryhmien sovellusmahdollisuuksia tulevaisuudessa sekä kvalitatiivisen arviointitutkimuksen mahdollisuuksia.

Kotimaisen 2000-luvun draamaelokuvan ja yhteiskunnallisen todellisuuden suhteesta

Pro gradu -työni käsittelee kotimaisen 2000-luvun draamaelokuvan ja suomalaisen henkisen tilan suhdetta. Lähden liikkeelle Pekka Himasen pohtimasta 2010-luvun suomalaisesta näkymästä ja tarkastelen, millä tavoin kotimainen elokuva suhteutuu siihen: heijasteleeko elokuva sitä todellisuutta, jossa nykyajan kollektiivinen suomalaisuus tulee rakennetuksi? Tarkoitukseni on selvittää, millaiset mahdollisuudet kotimaisella elokuvatarinalla on projektissa, johon Himanen viittaa käsitteellään hyvinvointiyhteiskunta versio 2. Tässä mallissa keskeisellä sijalla on yhteiskunnallinen hyvinvointi korkean kulttuurisen kukoistuksen voimin. Tutkielmassani pohjaan Aristoteleen tarina-analyysiin, jota laajennan uudemman amerikkalaisen perinteen valossa. Dramaturgisten elementtien erittelyn lisäksi hahmotan suuremman kokonaisuuden suomalaisen henkisen kulttuurin tilasta. Sovellan sekä aristoteelisuutta että nykyfilosofien ja -psykologien käsityksiä ajan hengestä kotimaiseen elokuvaan tarina-analyysin keinoin. Analyysissa hahmotan kotimaisesta nykydraamasta yhteiskunnallisesta tilasta kertovia suuntaviivoja. Pohdin, millä tavoin koettu todellisuus tulee elokuvatarinoissa hyödynnetyksi ja millaisia ratkaisumalleja tarinat tarjoavat todellisuuteen kiinnittyvälle katsojalle. Johtopäätöksissä esittelen klassisen kaavan potentiaalia voimauttavan elokuvakokemuksen aikaansaamiseksi. Keskusteluosassa palaan henkisen tilan pohdintaan. Käyn läpi yhteiskunnallisten vaikuttajien arvioita elokuvataiteen nykytilasta ja tulevaisuudesta sekä nostan esiin ajatuksia ydintarinasta. Lopuksi painotan omaa näkemystäni tarinan mahdollisuuksista Himasen visioiman uudenlaisen hyvinvointiyhteiskunnan synnyttämiseksi.

Nörtin tarina

Pro gradu -tutkielmani aihe on nörtin stereotypia ja kuinka se on mahdollisesti muuttunut teknologiahypen ja yhteiskunnan muutoksen myötä. Tarkastelen eri aikakausien elokuvien tarjoamaa kuvaa nörteistä ja sitä miten tämä kuva on muuttunut. Lähtökohtana muutokselle on 1980-luvun stereotyyppinen kuva nörtistä teknisesti lahjakkaana, mutta epäsuosittuna ja sosiaalisesti lähes avuttomana mieshenkilönä. Hypoteesina tutkielmassani on muutos. Niin kutsutun nörttiyden yleistyessä ja muun muassa vuosituhannen vaihteen it-kuplan ja teknologiahypen myötä kuva nörtistä on muuttunut. Tutkielman tavoitteena on selventää mitä nörttiys voi olla nykyään ja mitä se on ollut ennen. Alustavat tutkimuskysymykseni, joita lähden tässä työssäni kehittelemään ja syventämään, ovat: – Kuinka nörtin stereotypia on muuttunut ajan myötä, 1980-luvulta nykyaikaan? – Mitkä asiat vaikuttavat nörtin stereotypiaan? Mistä nörttiys muodostuu? – Onko nörttiys oma alakulttuurinsa? Nörtin tarinaa lähden aluksi seuraamaan yhdysvaltalaisten elokuvien kautta. Elokuvissa henkilöhahmot usein esitetään tietynlaisina ihmistyyppeinä. Lähden etsimään nörttityyppiä sieltä, mistä sen voi nähdä syntyneen, yhdysvaltalaisesta nuorisokulttuurista ja sitä kuvaavista elokuvista. Etsin elokuvien tarjoamasta kuvasta nörtteihin liittyviä yleistyksiä ja lainalaisuuksia. Tämä gradu rakentuu erilaisten prismojen varaan, joiden keskiössä on nörtti. Lainaan prisman käsitettä luonnontieteistä, joissa prismalla tarkoitetaan optista laitetta, jolla voidaan taittaa, heijastaa tai hajottaa valoa valospektrin eri väreihin. Esimerkiksi auringon valkoinen valo taittuu prisman läpi kulkiessaan sateenkaaren kaikkiin väreihin. Spektri on se värien kirjo, johon esimerkiksi juuri auringon valo jakautuu. Nämä luonnontieteestä lainatut termit saattavat aluksi kuulostaa hieman kaukaa haetuilta ja käytänkin niitä tässä gradussa metaforana asioiden useammista näkökulmista ja tarkastelusuunnista. Tarkastelussa tässä tutkielmassa ovat sukupuolijärjestelmien prisma, toisessa päässään ”miehisyys” ja toisessa ”naiseus”. Toisella prismalla löytyvät etnisyyteen liittyvät asiat. Spektrit jakautuvat toisena ääripäänään ”rodullistettu herruus” ja toisena päätynä ”rodullistettu alisteisuus”. Yksi lähestymiskulma on uuden teknologian herättämät pelot sekä nörtti sivuroolissa, kritiikittömänä, urkinnan apulaisena. Viimeinen piirtämäni prisma vaikuttaa koko nörtti-imagon taustalla. Se liittyy yhteiskunnan muutokseen ja työnjakoon yhteiskunnassa. Kuten kaikki liittyy kaikkeen, myös tämä prisma liittyy jokaiseen aikaisemmin mainittuun näkemykseen