”Sanalla sanoen tunsin tulleeni aivan toisenlaiseen maailmaan”. Romantiikka ja säätyläisyys osana taiteilija Mathilda Rotkirchin Euroopan matkaa 1840–1841

Tutkielmani aiheina ovat romantiikka ja säätyläisyys suomalaisen taiteilijan Mathilda Rotkirchin (1813–1842) Euroopan matkalla vuosina 1840–1841. Keskityn siihen, miten romantiikka, säätyläisyys, sukupuoli ja Rotkirchin taiteilijatausta näkyvät hänen matkassaan ja toimissaan matkan aikana. Lähdeaineistonani on Rotkirchin matkan kulusta ja tapahtumista kirjoittama matkapäiväkirja. Mathilda kirjoitti matkapäiväkirjaansa säännöllisesti matkan aikana muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Useat merkinnät ovat lyhyitä mainintoja tai fragmentteja, jotka ovat vaatineet tarkkaa lähilukua. Matkapäiväkirja on tarjonnut ginzburglaisittain johtolankoja, joita seuraamalla matkan laajempi kontekstointi on ollut mahdollista. Mathilda Rotkirchin matkaa tarkastelen työssäni kolmen teeman kautta. Rotkirchin matkan varrella esiin nousevat taiteilijuus, romantiikka ja säätyläisyys. Luku kolme keskittyy Rotkirchin matkan motiivien ja kulun analysointiin. Taiteilijana hänen pääasiallinen motiivinsa matkustaa erilaisin kulkuneuvoin ympäri Eurooppaa oli halu nähdä tunnettujen mestareiden maalauksia ja veistoksia sekä kehittyä paremmaksi taiteilijaksi. Rotkirch matkusti yhdessä Sophie ja Carl Reuterskiöldin kanssa ja heidän ehdoillaan, mutta pyrki hyödyntämään mahdollisimman paljon matkan tarjoamia mahdollisuuksia oppimiseen. Luku neljä keskittyy romantiikan teemoihin, jotka kulkevat mukana koko Rotkirchin matkan ajan. Rotkirch noudatti matkallaan samoja romantiikan konventioita, joita hänen mannermaiset aikalaisensakin olivat toteuttaneet. Hän ihmettelee pittoreskejä linnoja ja raunioita Reininjokilaaksossa, kiipeää Sveitsin korkeille vuorille ihailemaan luontoa ja kokee ihmisen kädenjäljen kauneuden italialaisissa kirkoissa. Viimeisessä käsittelyluvussa pohdin säätyläisyyttä ja sen ilmenemistä Rotkirchin matkalla. Rotkirch oli aatelinen ja siten etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun matkustajaan nähden. Säätyläistausta ohjasi hänen päivittäistä matkaohjelmaansa, joka täyttyi ooppera- ja teatteriesityksistä, promenadeista, taidenäyttelyistä ja illanvietoista. Rotkirch nautti seurapiirien välkkeestä Emsin kylpyläkaupungissa ja taiteen pääkaupungissa Pariisissa. Suomeen palasi taiteellisesti kehittynyt romantikko, jolle Eurooppa oli tarjonnut uusia ajatuksia ja virikkeitä tulevaisuutta varten.

Opettajien alaistaidot opettaja-rehtori -suhteessa

Opettajia tutkitaan yleensä opettajuuden näkökulmasta, mutta tässä tutkimuksessa opettajia tarkasteltiin työntekijöinä ja työyhteisön jäseninä. Tutkimuksen pääkäsitteeksi valittiin alaistaito, jolla tarkoitetaan alaisen mahdollisuuksia vaikuttaa johtamiseen sekä perustyön tekemiseen ”yli ja ohi” oman työnkuvansa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia alaistaitoja opettajat käyttävät opettaja-rehtori –suhteessa. Lisäksi tarkasteltiin opettajien luottamusta rehtoriin sekä heidän sitoutumistaan työhön, sillä luottamus ja sitoutuminen tukevat ja vahvistavat alaistaitoja. Tutkimukseen osallistui 46 opettajaa kolmen kaupungin alakouluista. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi määrällisiä ja laadullisia osioita. Määrällinen osuus sisälsi Likert-asteikollisia väittämiä sekä monivalintakysymyksiä ja laadullinen osuus puolestaan kolme avointa kysymystä. Aineistoa analysoitiin sekä tilastollisesti SPSS-ohjelmalla että laadullisesti sisällön analyysillä ja teemoittelulla. Tutkimuksen mukaan opettajien käyttämiä alaistaitoja opettaja-rehtorisuhteessa ovat keskustelu ja vuorovaikutus, avoimuus, omien työtehtävien hoitaminen sekä hyvä käytös. Alaistaitoihin lukeutui myös työyhteisöstä huolehtiminen ja avun tarjoaminen rehtorille. Vaikka tarkastelun kohteena oli opettajan ja rehtorin välinen suhde, kohdistui osa mainituista alaistaidoista myös muihin työyhteisön jäseniin kuin rehtoriin. Opettajien vastaukset kuvaavat heidän aktiivista rooliaan opettajan ja rehtorin suhteessa. He tiedostavat omat vaikutusmahdollisuutensa työyhteisössä. Tutkimus antaa käytännöllistä tietoa suoraan työelämästä ja kuvaa niitä taitoja, jotka ovat opettajille tärkeitä heidän toimiessaan työyhteisön jäsenenä. Alaistaitojen tiedostaminen ja niiden toteuttaminen ovat tärkeitä osatekijöitä opettaja-rehtori -suhteessa ja työhyvinvoinnin ylläpitämisessä.

Lumikin näköinen opettaja: opettaja 2000-luvun suomalaisissa lastenromaaneissa

Tutkimuksen aiheena on kertomakirjallisuuden opettajakuva. Tutkimuksen tarkoi¬tuksena oli selvittää, millaiseksi luokanopettaja kuvataan uusimmassa kotimai¬sessa lastenkirjallisuudessa ja erityisesti koululaisromaaneissa. Aineistona käytettiin kotimaisia 2000-luvulla ilmestyneitä alakouluikäisten koulun-käynnistä kertovia lastenkirjoja, koululaisromaaneja. Tutkimuksessa kuvaillaan koululaisromaanien opettajahahmojen luonnetta ja persoonaa, opettajan välittämiä ihanteita, koulussa esiintyvää huumoria sekä opettaja–oppilas -suhdetta. Tutkimus noudattaa laadullisen tutkimuksen perinnettä, ja sen aineisto analysoitiin sisällön-analyysin keinoin. Tuloksena todetaan, että 2000-luvun kotimaisessa lastenkirjallisuudessa opettaja kuvataan pääosin myönteisenä hahmona. Koululaisromaanien opettajat rohkaisevat ja rakastavat oppilaitaan, huolehtivat heistä ja haluavat kohdella heitä tasa-arvoisesti. Opettajat pyrkivät innostamaan oppilaitaan ja antamaan palautetta. He ihannoivat enimmäkseen rauhallisuutta, rehtiyttä, avoimuutta sekä luonnon ja toisen ihmisen kunnioittamista. Opettajat käyttävät arjessa jonkin verran huumoria. Suurin osa koululaisromaanien opettajista on oppilaiden kunnioittamia ja arvostamia henkilöitä. Oppilaiden inhoamat opettajat, jotka kohtelevat heitä huonosti eivätkä innostu työstään, ovat tutkimusnäytteessä selkeästi vähemmistö. Opettaja on merkittävä henkilö koululaisen elämässä, ja suhtautuminen opettajaan on yksi oppilaan arjen keskeisistä asioista. Lastenkirjallisuuden välittämällä opettaja¬kuvalla voidaan vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin, sillä kirjallisuus on yksi tärkeimmistä lapsen opettaja-mielikuvaa muodostavista tekijöistä.

Uudistuva opettaja

Kirjallisuusarvostelu

Oppilaiden osallisuus - Opettaja osallisuuden mahdollistajana

Tutkielman aiheena on oppilaiden osallisuus ja sen mahdollistaminen opettajan näkökulmasta. Osallisuus on uuden Peruskoulun perusopetussuunnitelman kantava teema. Lasten kuuleminen ja osallisuuden vahvistaminen on keskeinen laadukkaan kasvatus- ja opetustyön tekijä niin yhteiskunnallisesta, pedagogisesta kuin ammatillisestakin näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisena opettajat kokevat oppilaiden vaikutusmahdollisuudet, miten opettajat voivat lisätä oppilaiden osallisuutta ja mitkä ovat niitä konkreettisia toimia, joita opettaja voi luokassa ottaa osaksi omaa toimintatapaa. Tämän pro gradu -tutkimuksen perustana on vuonna 2012 Turun lapsi ja nuorisotutkimuskeskus Cyrin toteuttama Nuoret luupin alla –tutkimus. Kyselyyn vastasi 139 opettajaa, koskien opettajien toimintamahdollisuuksia ja kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin. Monivalintakysymykset analysoin SPSS-ohjelman avulla ja avoimen kysymyksen teoreettisena perustana oli Shierin osallisuuden portaat teoria. Tutkimustulosten perusteella miesopettajat olivat kiinnostuneempia yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kuin naisopettajat. Mielenkiintoista oli havaita, että opettajien kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen oli vastausten perusteella voimakkainta, kun kokemusvuosia oli eniten takana. Osallisuuden tukitoiminnoiksi oli kyselyssä luokiteltu oppilaskuntatoiminta, vertaissovittelu, välituntiliikuttajat, ruokaraati ja kummitoiminta. Opettajien mukaan kouluissa oli yleisimmin käytössä oppilaskunta- ja kummitoiminta. Oppilaiden osallisuus vaikutusmahdollisuuksina tuli parhaiten esille luokkaretkien ja koulun sääntöjen muodossa. Opettajien mahdollisuudet toteuttaa osallisuuskasvatusta opetustoiminnassa, luokiteltiin Kuunteluun, Mielipiteen ilmaisun tukemiseen, Lasten näkemysten huomioon ottamiseen, Lapset mukana päätöksen tekoon ja Lasten kanssa jaettuun valtaan ja vastuuseen. Eniten opettajat toteuttivat mahdollisuutta ottaa lapset mukaan päätöksentekoon. Lisäksi vastauksista nousi esiin toiminnallisuuden hyödyntäminen osallisuudessa.

Tie omaan ääneen : kehollisuus ja kokonaisvaltaisuus laulunopetuksessa

Työ on hankkeistettu Laulupedagogit ry:n kanssa. Hankkeistamisen muoto on opinnäytetyön abstraktin julkistaminen yhdistyksen kotisivuilla www.siba.fi/laulupedagogit. Pohdin työssäni lauluoppilaan kehollisten kokemusten, opettaja-oppilas -vuorovaikutuksen ja oppimisen suhdetta. Menetelmänä on oman oppimiskokemuksen uloskirjoittaminen ja sen analyysi. Keskityn työssäni opettajani laulutunneillaan käyttämien ääniharjoitusten opetustilanteisiin. Näkökulmana on laulamisen kokemus kokonaisvaltaisena ja kehollisena tapahtumana, jossa tietoinen ajattelu yhdistyy alitajuntaan ja ajattelevaan ja muistavaan kehoon. Työ jakautuu laulutunteihin, joissa jokaisessa pohditaan teemaa eri käsitteiden ja aihepiirien valossa. Kuvaan kokemuksia ja keskusteluja opettajan kanssa subjektiivisesta näkökulmasta, minkä rinnalla pohdin kutakin aihetta myös ulkopuolelta, lähdekirjallisuuden (esim.T. Klemola, T. Koski) kanssa. Miltä tuntuu, kun laulan? Miten koen kehollisuuden laulaessani? Mitä pyrin oppimaan ja mitkä ovat päämääräni laulunopiskelussa? Miten opin laulaessani ja aistin kehittymiseni? Mikä saa minut ylittämään itseni? Pyrin löytämään vastauksia näihin kysymyksiin kielellä, jota laulajat käyttävät ja ymmärtävät. Pohdintojen kautta niin kirjoittaja kuin lukijakin voi etsiä tietä omaan ääneensä ja olemiseensa laulajana, oppilaana ja opettajana.

Panhuilunsoiton peruskurssien 1-3 sekä I/D-tason kurssisuoritusvaatimukset sekä ohjelmistoluettelo

Koska panhuilu on vasta "aloitteleva" musiikkioppilaitossoitin, sille ei vielä ole valmiita tasokurssiohjelmistotaulukoita. Panhuilunsoiton opetuksen aloittamisen edellytyksenä on kurssivaatimusten ja ohjelmistoluetteloiden laatiminen myös perusasteelle ja musiikkiopistoasteelle (I/D). Työn tarkoituksena oli siis laatia panhuilulle peruskurssien 1-3 ja I-tason kurssivaatimukset ja tutkinto-ohjelmistoluettelot. Työ sisältää myös tasosuoritusten arviointiohjeet ja osion opettajalle, jossa esitellään tasosuoritukseen sopivia esimerkkisävellyksiä soitinkoulujen, etydivihkojen ja kokoelmavihkojen sisällöistä. Näin opettaja tai itsenäisesti opiskeleva harrastaja pystyy sijoittamaan muitakin teoksia eri suoritustasoille. Aineisto koostuu panhuilulle sävelletyn materiaalin lisäksi oboe-, poikkihuilu-, nokkahuilu-, ja viulukirjallisuudesta, joita olen kerännyt Sibelius-Akatemian, Helsingin Konservatorion sekä Helsingin kaupunginkirjastoista. Nimittäin varsinaisesti panhuilulle sävellettyjä kappaleita on erittäin vähän ja ne ovat vaihtelevan tasoisia. Tasosuoritusten arviointiohjeita käyttäen keräsin kirjastoista tai ostin sopivat nuottimateriaalit ja mapitin kaikki kokoelmavihkot, soitinkoulut ja säestykselliset sävellykset. Tämän jälkeen lajittelin materiaalit omiin kansioihinsa tasokurssien mukaan. Ohjelmistotaulukot ovat eriteltyinä kunkin tasokurssin mukaan. Ne sisältävät seuraavia osa-alueita: soitinkoulut, etydit, kokoelmat, säestykselliset sävellykset, sarjat, konsertot, sonaatit ja kamarimusiikki. Näiden lisäksi jokaiselle tasokurssille on mukana asteikkovaatimukset. Opinnäytetyö on samalla pieni ohjekirja panhuiluopettajalle tai itsenäisesti opiskelevalle oppilaalle: hän saa tietoa panhuilun hengitystekniikasta ja ansatsista verrattuna poikkihuiluun ja oboeen sekä siitä, mitä liikkeitä hänen tulisi varoa soittaessaan panhuilua. Tämän tyyppinen tieto on tärkeää, sillä panhuilu on hyvin fyysinen soitin ja jos sitä "väärinkäyttää", se saattaa aiheuttaa nuorelle oppilaalle pysyviä niskavammoja tms. Osaa aineistosta olen päässyt kokeilemaan eritasoisilla ja -ikäisillä oppilailla Raahessa kesällä 2006 pidetyllä panhuiluleirillä.