Ammattina kuolema. Kuolemankulttuuri hautaustoimistojen näkökulmasta 1893-2009

Tutkimus käsittelee hautaustoimistojen syntyä, muutosta ja kehitystä Porissa 1800-luvun lopusta nykypäivään saakka. Tarkoituksena on selvittää millaiseksi kuolemankulttuuri on muodostunut kaupunkiympäristössä. Tutkimuksen taustana on kyläyhteisön kuolemankulttuuri. Primaariaineisto koostuu Suomen hautaustoimistojen liiton jäsenlehti Tiimalasin julkaisuista ajalla 1950-2009 ja teemahaastatteluista porilaisissa hautaustoimistoissa. Tutkimuksen pääasiallisina metodeina käytin rituaaliteorioita, diskurssianalyysia ja sisällönanalyysia. Kysyin aineistolta mitkä tavat, käytännöt ja rituaalit ovat hävinneet tai missä muodossa ne nykyään elävät? Missä määrin kuolemaan liittyvä kulttuuriperintö ulottuu nykyisyyteen asti? Ovatko kuolemiseen liittyneet roolit, rituaalit ja tehtävät muuttuneet, miten ja ketkä niitä hallitsevat? Mikä on hautaustoimistojen rooli hautauksessa? Hautaustoimistojen rooli tutkimusajalla nojaa hautausperinteeseen. Tutkimus jakautuu kolmeen aikakauteen: ruumisarkkuliikkeistä hautaustoimistoiksi (1896-1970), hautaustoimistojen palveluammatillistuminen (1960-1990) ja kuoleman ammattilaiset (1990-2009). Olen nimennyt hautaustoimistojen roolit aikakausien järjestyksessä perinteen perijöiksi, perinteen haltijoiksi ja perinteen kantajiksi. Kaupungistumisen myötä hautaustoimistot perivät kuolemankulttuurin. Käsityöläismäisissä arkkupajoissa keskityttiin aluksi vain aineelliseen kulttuuriin. Kuolemankulttuuri muotoutui kaupungistuneista ja kyläyhteisön hautaustavoista. Kotoa lähtevä hautajaissaatto poistui kaupunkikuvasta kokonaan 1980-luvulle tultaessa. Hautajaisautot rakensivat imagoa modernista ja alati kasvavasta elämäntavasta. Ruumisarkkuliikkeiden häviämisen myötä viimeistään 1950-luvulla kuolemankulttuurin puhetapa muuttui. Traditionaalisen hautaustavan normia koetteli uudenlaisten muotoutuvien teollisen ja modernien diskurssien paine. Arkut poistuivat näyteikkunoilta ja mainokset yksinkertaistuivat. Hautajaisten tilallinen ja ajallinen toimintajärjestys pirstaloitui modernin mukaiseksi käytännöksi. Hautaustoimistojen yleisilme väreineen muuttui vähitellen yksinkertaiseksi ja stereotyyppiseksi. Kuolemaa symboloivat kuvat ja sanat köyhtyivät tai loppuivat kokonaan. Omaisten ja vainajan välille muodostui kuolemasta etäännyttävä symboliikka. Hautaustoimistot alkoivat korvata yhteisöllisyyttä surutyön kautta. Suuri osa rituaaleista hävisi tai kaventui tutkimusajalla. Palveluammatillistumisen myötä alettiin keskittyä esineistä asioihin ja kuoleman sijaan korostaa toistuvasti elämää. Hautaustoimistot eräänlaisina rituaalinjohtajina saivat erityisen kuoleman asiantuntijan roolin ja vaikuttivat siihen, mitä rituaaleja ja hautajaistapoja voidaan ja tulisi säilyttää. Nykyään kuolemankulttuuri on hautaustoimistojen kautta nähtynä yhtä aikaa niin teknologisoitunutta, psykologisoitunutta (surutyötä), uskonnollista ja hengellistä johtamista, maallistumista kuin myös ympäristöuhkia sekä paikallista että globaalia kulttuuriperintöä.

Rituaalinen näkökulma mediaan ja yhteisön järjestäytymiseen

Kirjallisuusarvostelu

Media-antropologian hahmoa hakemassa

Kirja-arvio

Medioitu, medialisoitu maailma

Kirjallisuusarvostelu

Musiikin merkitys ja sen verbalisointi : kognitiivisen semantiikan näkökulma musiikkia koskevien metaforisten luonnehdintojen tulkintaan

Musiikin semantiikan ongelma ja kognitiivinen semantiikka ; Semantiikan tutkimus musiikkisemiotiikassa ; Metafora semanttisen merkityksen ilmaisijana ; Metafora kognitiivisessa semantiikassa ; Analyysiesimerkki ; Lopuksi.

Ansiokas tutkimus Kaija Saariahon Kaukainen rakkaus -oopperasta

Kirjallisuusarvostelu

Das verbot des judischen schächtens in Finnland

16 x 23 cm

Elä Män Tapa! Kielellinen leikittely Jii Roikosen Jasso-sarjakuvassa

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kielellistä leikittelyä Jii Roikosen Jasso-sarjakuvassa. Jasso on absurdin huumorin sävyttämä sarjakuva, jossa elottomia objekteja usein personoidaan. Esimerkiksi Jasson paras kaveri on hänen oma häntänsä, joka pystyy puhumaan ja irtautumaan Jassosta. Tutkimusaineistonani on 11 Jasso-sarjakuvakirjaa tai -albumia vuosilta 1993–2006. Analysoitavia sivuja näissä on yhteensä 819. Sarjakuvatarinoiden pituudet vaihtelevat yhdestä rivistä kokonaiseen teokseen. Jasso-sarjakuvassa leikitellään niin äänne-, sana-, lauseke- kuin lausetasolla. Näitä analysoidaan käyttäen hyväksi suomen kielen deskriptiivistä äänne-, muoto-, sananmuodostus- ja lauseoppia. Pragmatiikka ja semantiikka ovat työssäni keskeisellä sijalla. Työni kuuluu tekstilingvistiikan eli tekstintutkimuksen alaan. Työni on ennen kaikkea kvalitatiivinen, sillä tarkkojen määrien sijaan pyrin esittämään kaikki käytetyt kielileikkien eri keinot. Leikittelykeinoista suurin osa rakentuu joko monimerkityksisyyden tai muuntelun varaan. Jasso-sarjakuva sisältää kuitenkin paljon myös erikoislaatuisempia, yksittäisiä leikittelyjä, joita on vaikeaa laittaa tähän jaotteluun. Leikittelykeinojen moninaisuus kaikkiaan tekee tästä sarjakuvasta haastavan, mutta samalla erittäin mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Leikittelykeinot esiintyvät usein limittäin ja toisia tukien, vaikka analyysini eteneekin leikittelykeinosta toiseen. Kaikkia erilaisia kielileikkejä yhdistää se, että ne poikkeavat jollain tavalla normatiivisesta yleiskielestä. Kielileikit saavat vastaanottajan kiinnittämään huomiota asiasisällön sijaan itse kieleen. Tutkimushypoteesinani oli, että Jasso-sarjakuva sisältäisi paljon idiomaattisten ilmausten konkreettisempaan tulkintaan perustuvia leikittelyjä. Vaikka aineisto sisältää tällaisia jonkin verran, pätevän vertailukohdan puuttuessa on mahdotonta todeta, onko se paljon vai ei. Sarjakuvassa teksti on ainoastaan toinen keskeisistä ilmaisukeinoista. Tämän vuoksi sarjakuvan kuvallisuus on otettava myös huomioon, kun pyritään mahdollisimman tarkkaan ja oikeaan kielileikin analyysiin.

Sinä se oletkin se tuttu äijä hiihtelemässä. Kertojan tulkintojen välittyminen ja modaalisuus uskomuskertomuksessa

Tässä tutkielmassa analysoin kertomusten merkityksen muodostumista ja sitä, miten kertoja ilmaisee suhtautumistaan kertomaansa. Tarkastelen tätä modaalisuuden ilmaisemista kertomusskeeman ja kertomuksen syntaktisten rakenteiden näkökulmasta. Tutkimuksessani modaalisuus on kiinnostavaa, koska aineistonani on erään uskomuskertomuksen toisinnot, eli kertomus käsittelee yliluonnollisia kokemuksia. Käyttämäni aineisto on alun perin tallennettu folkloristiikan tutkimusprojektissa. Valitsemalla tämän aineiston haluan tuoda kulttuurintutkimuksen arkistomateriaalin kielitieteellisen tutkimuksen piiriin. Modaalisuutta tarkastelemalla pyrin hahmottelemaan, miten kertoja välittää tulkintojaan ja kertomuksen merkitys muodostuu. Tekstilingvistiikan alaan kuuluvan tutkimukseni teoreettinen tausta on laaja ja moninäkökulmainen – sovellan tutkimuksessani keskustelunanalyysia, narratologiaa ja diskurssianalyysia – mikä mahdollistaa tutkimuskohteen monipuolisen ja syvällisen tarkastelun. Tutkimuksessa on läsnä myös semantiikka ja pragmatiikka. Analysoimani kertomusten perusteella kertojan näkökulma ja suhtautuminen kertomaansa pysyy, mutta kerronnassa korostuvat seikat vaihtelevat kerronnan tavoitteiden mukaan. Tutkimuksessani olen analysoinut kertomuksen jäsentymistä skemaattisiksi jaksoiksi ja näitä jaksoja erottelevia kerronnan keinoja. Olen kiinnittänyt huomiota myös kerronnan virrasta poikkeaviin kohtiin, joissa juonen eteneminen keskeytyy tai hidastuu.

Defining Contexts in Context-Free Grammars

This thesis introduces an extension of Chomsky’s context-free grammars equipped with operators for referring to left and right contexts of strings.The new model is called grammar with contexts. The semantics of these grammars are given in two equivalent ways — by language equations and by logical deduction, where a grammar is understood as a logic for the recursive definition of syntax. The motivation for grammars with contexts comes from an extensive example that completely defines the syntax and static semantics of a simple typed programming language. Grammars with contexts maintain most important practical properties of context-free grammars, including a variant of the Chomsky normal form. For grammars with one-sided contexts (that is, either left or right), there is a cubic-time tabular parsing algorithm, applicable to an arbitrary grammar. The time complexity of this algorithm can be improved to quadratic,provided that the grammar is unambiguous, that is, it only allows one parsefor every string it defines. A tabular parsing algorithm for grammars withtwo-sided contexts has fourth power time complexity. For these grammarsthere is a recognition algorithm that uses a linear amount of space. For certain subclasses of grammars with contexts there are low-degree polynomial parsing algorithms. One of them is an extension of the classical recursive descent for context-free grammars; the version for grammars with contexts still works in linear time like its prototype. Another algorithm, with time complexity varying from linear to cubic depending on the particular grammar, adapts deterministic LR parsing to the new model. If all context operators in a grammar define regular languages, then such a grammar can be transformed to an equivalent grammar without context operators at all. This allows one to represent the syntax of languages in a more succinct way by utilizing context specifications. Linear grammars with contexts turned out to be non-trivial already over a one-letter alphabet. This fact leads to some undecidability results for this family of grammars

LAPSI NIMELTÄ TUISKU. Molemmille sukupuolille annetut ensimmäiset etunimet

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan molemmille sukupuolille annettuja ensimmäisiä etunimiä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka paljon Suomessa on molemmille sukupuolille annettuja nimiä ja kuinka moni näistä esiintyy ensimmäisenä etunimenä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, minkälaisia kummallekin sukupuolelle annetut nimet ovat äänne- ja tavurakenteeltaan sekä semantiikaltaan. Lisäksi selvitetään, onko Suomessa sukupuolineutraaleiksi hahmottuvia nimiä ja minkälaisia ne ovat. Aineisto on kerätty Väestörekisterikeskuksen ylläpitämän väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistosta syyskuussa 2015, ja se koostuu niistä ensimmäisistä etunimistä, joita esiintyy vähintään kymmenen kertaa kummallakin sukupuolella. Aineistoon kuuluu yhteensä 101 etunimeä. Aineistoa analysoidaan sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin, ja näkökulma on pääosin synkroninen. Nimiä luokitellaan sekä rakenteen että semantiikan perusteella ja nimet jaotellaan sen mukaan, minkälaisia merkityksiä niistä hahmottuu kielenpuhujille. Semanttisesti läpinäkyviä nimiä ryhmitellään erilaisiin merkityskenttiin. Semanttisesti läpinäkymättömiä nimiä tarkastellaan niiden alkuperän ja yleistymisen ajankohdan mukaan. Kummallekin sukupuolelle annettujen etunimien äänne- ja tavurakennetta tutkitaan erikseen nimipäiväkalentereihin kuuluvista ja kuulumattomista nimistä sekä koko aineistosta. Molemmille sukupuolille likimain yhtä usein annetut etunimet ovat tyypillisesti lyhyempiä ja sisältävät useammin vieraslähtöisiä grafeemeja kuin aineiston nimet keskimäärin. Lähes yksinomaan toiselle sukupuolelle annetut nimet taas muistuttavat äänne- ja tavurakenteeltaan naisten ja miesten kalenterinimiä, joista on tehty aiempaa tutkimusta. Kummallekin sukupuolelle annetut ensimmäiset etunimet ovat tyypillisesti semanttisesti läpinäkymättömiä, vaikka semanttisesti läpinäkyviä nimiä on aineistossa suhteellisen paljon. Eri aikoina eri merkityskenttiin kuuluvien nimien suosio on vaihdellut. 1900-luvun alkupuolella suosituimpia olivat lapselle toivottuihin ominaisuuksiin viittaavat nimet kuten Kaino ja Vieno; nykyään suosiotaan ovat kasvattaneet luontoon viittaavat nimet kuten Tuisku. Nimipäiväkalenteriin kuuluvat nimet ovat muuta aineistoa yleisemmässä käytössä ja todennäköisemmin lähes yksinomaan toisen sukupuolen käytössä. Aineiston analyysi osoittaa myös nimien vakiintuneen jommankumman sukupuolen käyttöön sitä todennäköisemmin, mitä vanhempia nämä nimet ovat. Nimet eivät kuitenkaan välttämättä vakiinnu ainoastaan toisen sukupuolen käyttöön, jos nimen muoto ja semantiikka, muoto ja konventio tai semantiikka ja konventio ovat keskenään ristiriidassa.