Omahoitajuuden toteutuminen Herttoniemen sairaalassa hoitajien arvioimana

Opinnäytetyömme on osa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalaosaston ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian hoitotyön ja ensihoidon koulutusohjelman yhteistyöprojektia, "Kuntoutumista ja selviytymistä edistävä hoitotyö Helsingin terveyskeskuksen Akuuttisairaalassa." Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa omahoitajuuden toteutumista Herttoniemen sairaalassa hoitajien näkökulmasta. Tutkimuskysymysten avulla selvitettiin, miten hoitotyön tehtävä, vastuu, itsenäisyys ja valtuudet sekä valmiudet toteutuvat osastolla. Tutkimuksemme avulla hoitohenkilökunnalla on mahdollisuus kehittää ammatillista asiantuntijuuttaan sekä löytää uusia vaihtoehtoisia toteuttamistapoja omahoitajuuden toteuttamiseen osastolla. Käytimme tutkimuksessamme kvantitatiivista menetelmää. Aineisto kerättiin Haapalan ja Hyvösen (2001) laatimalla kyselylomakkeella, jota olimme muokanneet osastoille soveltuvaksi. Kyselyyn osal-listui 29 omahoitajana toiminutta perushoitajaa ja sairaanhoitajaa. Vastausprosentti oli 56,8. Aineisto käsiteltiin SPSS-ohjelmalla. Osioiden tärkeyttä, konkreettisuutta ja selkeyttä kuvattiin frekvenssi- ja prosenttijakauman sekä keskiarvon ja keskihajonnan avulla. Tutkimustulokset ovat suuntaa antavia otannan pienuuden vuoksi. Hoitotyön tehtävä -osiossa tutkimustuloksista kävi ilmi, että potilaan tuloon osastolle valmistauduttiin kohtalaisen hyvin. Kontaktin luomisen potilaaseen sekä tietojen keruun koettiin onnistuvan hyvin. Hoitajat konsultoivat muita asiantuntijoita tarpeen vaatiessa. Vastausten mukaan hoitajat eivät kokeneet vastaavansa hoidon toteutumisesta 24 tuntia vuorokaudessa hoitosuunnitelman avulla. Vastuu osiossa kävi ilmi, että omahoitajan toimintamalli työyhteisössä koettiin epäselväksi. Itsenäisyys ja valtuudet -osiossa nousi esiin, että suurin osa hoitajista perusteli tekemänsä päätökset työryhmälle ja tehtyjä päätöksiä kunnioitettiin myös korvaavana hoitajana toimittaessa. Valmiudet -osiossa yhteistyötaidot koettiin yleisesti vahvaksi alueeksi. Hoitajat kokivat olevansa ystävällisiä ja empaattisia kohdatessaan potilaan, joskin osa vastaajista koki määräilyä ja komentelua tapahtuvan potilaan hoidossa.Vastaajat pystyivät myöntämään mahdolliset virheensä ja osasivat konsultoida kollegoitansa ja muita asiantuntijoita. Ammatilliset valmiudet ja -asiantuntijuusalueet hahmotettiin hyvin. Kliiniset hoitotaidot ja potilaan välittömässä hoidossa tarvittavat taidot arvioitiin pääosin hyviksi. Hoitosuunnitelman tekoa tulisikin kehittää siten, että hoitajat pystyisivät ottamaan vastuun hoidon totetutumisesta koko vuorokauden ajan ja näin takaamaan hoidon jatkuvuuden. Yksilövastuisen hoitotyön periaatteita olisi hyvä selkeyttää koulutuksen avulla.

Aikuisen kirurgisen potilaan leikkkauksen jälkeinen kivun arviointi : opas sairaanhoitajille

Opinnäytetyömme on kirjallisuuskatsaus ja sen pohjalta koottu opas sairaanhoitajille kivunarvioinnin tueksi. Käsittelimme kirjallisuuskatsauksessa lähinnä vuodesta 2000 eteenpäin kivun arvioinnista ja mittausmenetelmistä tehtyjä tutkimuksia. Referoimme myös tutkimuksia potilaiden ja hoitajien suhtautumisesta kipuun ja sekä hoitajan että potilaan kokemuksia kivun arvioinnista Työmme sisältää tietoa kivun mittaamisesta ja yleisimmistä akuutin kivun arviointiin kehitetyistä mittareista. Opas sairaanhoitajille sisältää akuutin kivun arviointimenetelmiä aikuisilla leikkauspotilailla auttaakseen Länsi-Tallinnan keskussairaalaan sairaanhoitajia kivun arvioinnissa. Saadaksemme hyvän oppaan hyödynsimme ohjeita myös oppaan tekemisestä sisältävistä oppikirjoista. Näiden tietojen pohjalta oppaasta tehtiin lyhyt, selkeälukuinen ja ulkoasultaan kiinnostusta herättävä. Opas on taskuun sopiva ja oppaan voi antaa myös potilaalle luettavaksi. Tavoitteena on, että opas auttaa sairaanhoitajia laadukkaan kivunhoidon toteuttamisessa. Työ kuuluu Stadian ja Länsi-Tallinnan keskussairaalan yhteiseen StaLT-hankkeeseen, jonka tavoitteena on kehitettää Länsi-Tallinnan keskussairaalan hoitotyötä EU-maiden vaatimustason mukaiseksi. Tutustumiskäynnillä yhdessä Länsi-Tallinnan keskussairaalan sairaaloista meille kerrottiin, että hoitajilta puuttuu tietoa siitä miten arvioida kipua ja ohjata potilaita kivun arvioinnissa. Kipua on kroonista ja akuuttia. Keskityimme omassa opinnäytetyssämme leikkauksen jälkeiseen kipuun, joka on luonteeltaan akuuttia. Kivun arviointia osana potilaan laadukasta hoitoa on aiemmin tutkittu potilaiden ja hoitajien näkökulmasta. Kävi ilmi, että hoitajat uskoivat osaavansa arvioida potilaiden kipua, mutta tulosten mukaan kivun arviointi on usein riittämätöntä. Virossa on hyväksytty vuonna 1996 Sairaanhoitajan eettiset ohjeet, joiden mukaan sairaanhoitajien tehtävänä on potilaslähtöinen hyvä hoito ja hoitotyön kehittäminen. Näyttöön perustuvan hoitotyön tavoitteena on potilaslähtöisyyden lisäksi asioiden tekeminen tutkitusti oikealla tavalla. Olemme omalta osaltamme auttaneet Länsi-Tallinnan keskussairaalan hoitohenkilökuntaa hyvän hoidon tavoittelussa ja hoitotyön kehittämisessä.

Hereillä konsertissa : konserttikäynti osana musiikin perusteiden opetusta

Esittelen opinnäytetyössäni konserttikäyntiprojektia, jonka toteutin Helsingin Konservatorion musiikin perusteiden (säveltapailu ja musiikinteoria) ryhmieni kanssa lukuvuonna 2004-2005. Keskeistä projektissa oli konsertissa kuultavaan teokseen, Antonín Dvořákin yhdeksänteen sinfoniaan tutustuminen tunneilla ennen varsinaista konserttikäyntiä. Ennen konserttia tunneilla tehdyn pohjatyön avulla tahdoin tarjota oppilailleni mahdollisuuden erilaiseen konserttikokemukseen sekä testata omaa oletustani, jonka mukaan kuunteleminen ja keskittyminen konsertissa saattaa olla helpompaa, jos esitettäviä teoksia tuntee etukäteen. Projektin onnistumista sekä opetuksen ja konserttikäynnin tällaisen yhdistämisen mielekkyyttä tarkastelen oppilailta keräämäni palautteen avulla. Konserttikäyntien käytännön järjestelyihin ei ole olemassa erityisiä ohjeita, mutta suuria oppilasryhmiä liikutellessaan opettajan täytyy osata huomioida monenlaisia asioita. Minulle, työurani alussa olevalle nuorelle opettajalle, projekti toimi siis myös käytännön harjoitustehtävänä konserttikäynnin järjestämisestä. Selvitellessäni opettajan vastuuseen liittyviä kysymyksiä kävi ilmi, että musiikkiopistopuolella vastuuasioihin liittyvä ohjeistus on pitkälti oppilaitoskohtaista ja vielä varsin jäsentymätöntä. Yhteiset pelisäännöt valtakunnallisella tasolla tulisivat varmasti tarpeeseen. Oppilailta keräämäni palaute vahvisti käsitystäni konserttikäyntien tärkeydestä musiikin perusteiden opetuksessa. Erityisesti vakuutuin siitä, että valmistautuminen auttaa monia lapsia keskittymään kuuntelemiseen konsertissa. Työn konkreettisia tuloksia ovat pohjatyötä varten valmistamani nuottimateriaalisivut, joita voi käyttää opetusmateriaalina Dvořákin yhdeksännestä sinfoniasta. Toivoisin tämän opinnäytetyön rohkaisevan opettajia näkemään vaivaa konserttikäyntien järjestämiseksi sekä auttavan aloittelijoita tiedostamaan huomionarvoisia asioita käytännön työvaiheissa. Asiasta kiinnostuneille kuten oppilaille, heidän vanhemmilleen ja muiden aineiden opettajille opinnäytetyöni tarjoaa lisäksi esimerkin musiikin perusteiden opiskelusta.

Vanhemmat pienen suzukisoittajan tukena : vanhemman tuen merkitys oppimisessa

Tämä opinnäytetyö käsittelee suzukimenetelmää ja siihen liittyvää vanhempainkoulutusta. Koska suzukimenetelmällä aloittavat lapset ovat alle kouluikäisiä, on vanhemman rooli soittoharrastuksen alussa merkittävä. Tämän takia vanhemmat osallistuvat vanhempainkoulutukseen, jossa he oppivat huilunsoiton perusteet ja perehtyvät suzukimenetelmään. Näin vanhemmat osaavat ohjata lasta kotiharjoittelussa. Etsin työssäni keinoja, joilla vanhempi pystyy auttamaan ja tukemaan lasta soittoharrastuksessa. Työ esittelee suzukimenetelmän perusteita ja vertaa sitä niin sanottuun perinteiseen menetelmään. Olen haastatellut kolmea huilusuzukiopettajaa ja kahta suzukiäitiä. Toinen näistä vanhemmista on oppilaani äiti. Olen seurannut tämän oppilaan kehitystä hänen ensimmäisen soittovuotensa ajan. Haastatteluissa tuli ilmi, että tärkein vanhemman tehtävä on tarjota lapselle kannnustava ja positiivinen oppimisympäristö. Tämä koskee sekä harjoitteluympäristöä että lapsen koko elinympäristöä. Vaikka suzukimenetelmä vaatii vanhemmalta sitoutumista, ei kumpikaan haastattelemistani vanhemmista tuntenut sitoutumista negatiivisena. Vanhempainkoulutus oli vanhemmista positiivinen kokemus ja lapsen auttaminen kotiharjoittelussa sujui koulutuksen vuoksi helpommin. Haastattelemani suzukiopettajat pitivät tärkeänä, että opettajalla on hyvä suhde lapsen vanhemman kanssa jo alusta asti. Näin ollen mahdolliset ongelmat on tulevaisuudessa helpompi käsitellä.

Tajuttoman potilaan hoidon osaaminen - Osa 1: arviointivälineen kehittäminen perustason sairaankuljetukseen - Osa 2: arviointivälineen luotettavuuden ja käyttökelpoisuuden arviointi

Opinnäytetyömme tarkoituksena on tunnistaa tajuttoman potilaan hoidossa tarvittava osaaminen ja kehittää arviontiväline perustason sairaankuljetukseen tajuttoman potilaan hoidon osaamisen mittaamiseksi. Arviointivälineen avulla on tarkoitus jatkossa tutkia perustason sairaankuljettajien ja koulumme opiskelijoiden tietoja ja taitoja tajuttoman potilaan tunnistamisessa sekä hoidossa. Opinnäytetyömme on osa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja koulumme suurempaa yhteistyöhanketta, jonka on määrä jatkua syksyyn 2009 saakka. Hankkeen tarkoituksena on kehittää perustason sairaankuljettajien osaamista, koska Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella on havaittu, että perustason sairaankuljetuksen kehittäminen ja testaaminen on jäänyt jälkeen verrattuna hoitotason sairaankuljetukseen. Tämän työn pohjana on laaja tajuttomuudesta tehty kirjallisuuskatsaus, joka koostuu tieteellisistä tutkimuksista ja kirjallisuudesta. Näiden tutkimusten ja hoitoprotokollan avulla on kehitetty arviointiväline tajuttoman potilaan hoidon osaamisen mittaamiseksi perustason sairaankuljetuksessa. Opinnäytetyön tuloksena luodun arviointivälineen pilotointi suoritettiin pienellä pilotointiryhmällä, joka koostui omista kollegoistamme. Opinnäytetyön II-osassa arviointivälineen toimivuutta on tarkoitus testata pienellä ryhmällä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljettajia. Opinnäytetyön II-osan tarkoituksena on pilotoida I-osassa kehitettyä ja asiantuntijaryhmän muokkaamaa tajuttoman potilaan hoidon arviointivälinettä. Arviointivälineen avulla on tarkoitus jatkossa tutkia perustason sairaankuljettajien ja koulumme opiskelijoiden tietoja ja taitoja tajuttoman potilaan tunnistamisessa sekä hoidossa. Opinnäytetyömme on osa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja koulumme suurempaa yhteistyöhanketta, jonka on määrä jatkua syksyyn 2009 saakka. Hankkeen tarkoituksena on kehittää perustason sairaankuljettajien osaamista, koska Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella on havaittu, että perustason sairaankuljetuksen kehittäminen ja testaaminen on jäänyt jälkeen verrattuna hoitotason sairaankuljetukseen. II-osassa tuodaan ilmi kehitysehdotuksia itse arviointivälineeseen sekä testaustilanteeseen pilotoinnin perusteella. Lopuksi analysoidaan opinnäytetyössä kehitetyn arviointivälineen luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta. Opinnäytetyön II-osassa arviointivälineen pilotointi suoritettiin alkuvuodesta 2007 pienellä ryhmällä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljettajia. Hankkeen on tarkoitus jatkua loppukeväästä 2007, jolloin on tarkoitus suorittaa virallinen testaus. Testauksen avulla saadaan tietoa perustason sairaankuljettajien osaamisesta tajuttoman potilaan hoidon osalta.

Tajuttoman potilaan hoidon osaaminen -

Opinnäytetyömme tarkoituksena on tunnistaa tajuttoman potilaan hoidossa tarvittava osaaminen ja kehittää arviontiväline perustason sairaankuljetukseen tajuttoman potilaan hoidon osaamisen mittaamiseksi. Arviointivälineen avulla on tarkoitus jatkossa tutkia perustason sairaankuljettajien ja koulumme opiskelijoiden tietoja ja taitoja tajuttoman potilaan tunnistamisessa sekä hoidossa. Opinnäytetyömme on osa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja koulumme suurempaa yhteistyöhanketta, jonka on määrä jatkua syksyyn 2009 saakka. Hankkeen tarkoituksena on kehittää perustason sairaankuljettajien osaamista, koska Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella on havaittu, että perustason sairaankuljetuksen kehittäminen ja testaaminen on jäänyt jälkeen verrattuna hoitotason sairaankuljetukseen. Tämän työn pohjana on laaja tajuttomuudesta tehty kirjallisuuskatsaus, joka koostuu tieteellisistä tutkimuksista ja kirjallisuudesta. Näiden tutkimusten ja hoitoprotokollan avulla on kehitetty arviointiväline tajuttoman potilaan hoidon osaamisen mittaamiseksi perustason sairaankuljetuksessa. Opinnäytetyön tuloksena luodun arviointivälineen pilotointi suoritettiin pienellä pilotointiryhmällä, joka koostui omista kollegoistamme. Opinnäytetyön II-osassa arviointivälineen toimivuutta on tarkoitus testata pienellä ryhmällä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljettajia. Opinnäytetyön II-osan tarkoituksena on pilotoida I-osassa kehitettyä ja asiantuntijaryhmän muokkaamaa tajuttoman potilaan hoidon arviointivälinettä. Arviointivälineen avulla on tarkoitus jatkossa tutkia perustason sairaankuljettajien ja koulumme opiskelijoiden tietoja ja taitoja tajuttoman potilaan tunnistamisessa sekä hoidossa. Opinnäytetyömme on osa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja koulumme suurempaa yhteistyöhanketta, jonka on määrä jatkua syksyyn 2009 saakka. Hankkeen tarkoituksena on kehittää perustason sairaankuljettajien osaamista, koska Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella on havaittu, että perustason sairaankuljetuksen kehittäminen ja testaaminen on jäänyt jälkeen verrattuna hoitotason sairaankuljetukseen. II-osassa tuodaan ilmi kehitysehdotuksia itse arviointivälineeseen sekä testaustilanteeseen pilotoinnin perusteella. Lopuksi analysoidaan opinnäytetyössä kehitetyn arviointivälineen luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta. Opinnäytetyön II-osassa arviointivälineen pilotointi suoritettiin alkuvuodesta 2007 pienellä ryhmällä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen perustason sairaankuljettajia. Hankkeen on tarkoitus jatkua loppukeväästä 2007, jolloin on tarkoitus suorittaa virallinen testaus. Testauksen avulla saadaan tietoa perustason sairaankuljettajien osaamisesta tajuttoman potilaan hoidon osalta.

Kotiutushoitajan tehtävänkuva ja hyvän kotiutuksen kriteerit Vantaan kaupungin kotihoidossa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Vantaan kaupungin kotihoidon kotiutushoitajien tehtävän sisältöä ja luoda hyvän kotiutuksen kriteerit Vantaan kaupungin kotihoitoon. Opinnäytetyö toteutettiin työyhteisön kehittämishankkeena. Tutkimus- ja kehittämistyön tavoitteena oli kehittää kotiutushoitajatoimintaa Vantaan kaupungin kotihoidossa seuraavia tutkimustehtäviä apuna käyttäen: kuvaamalla, mitä kotiutushoitajan tehtävänkuvaan kuuluu ja miten se näkyy käytännön työssä, selvittämällä, mitkä ovat kotiutushoitajan keskeisimmät tehtävät, tuottamalla hyvän kotiutuksen kriteerit Vantaan kaupungin kotihoitoon ja kartoittamalla, miten kotiutushoitajan tehtävänkuvaa tulisi muuttaa, jotta se täyttäisi hyvän kotiutuksen kriteerit. Tutkimus- ja kehittämistyö toteutettiin osallistavaa toimintatutkimusta soveltaen. Lähtökohtana oli kotiutushoitajatoiminnan alkaminen Vantaan kaupungin kotihoidossa syksyllä 2004, joten kyseessä oli uuden toiminnan tutkiminen ja kehittäminen. Aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa aineisto kerättiin kolme avointa kysymystä sisältävällä lomakkeella, joihin pyydettiin kotiutushoitajapareja vastaamaan kirjoittamalla vastaukset esseemuotoon ja toisessa vaiheessa aineisto kerättiin haastattelemalla esseisiin vastanneita kotiutushoitajia. Molemmat aineistot käsiteltiin sisällön erittelyä apuna käyttäen. Tulokset ovat kuvattu niillä käsitteillä, joita kotiutushoitajat ovat tuoneet ilmi. Kotiutushoitajien mukaan kotiutushoitajan tehtäväkuvaan kuuluu toimia yhteyshoitajana kotiuttavan hoitopaikan ja kotihoidon välillä ja osallistua hoitokokouksiin varsinkin vaativissa kotiutuksissa tai jos kyseessä on oman solun asiakas. Kotiutushoitajan olisi hyvä tehdä alustava hoitosuunnitelma kotiutuvasta asiakkaasta. Kotiutushoitaja toimii yhteistyössä oman alueensa kotihoidon henkilökunnan, VERPAn (vanhustenhuollon erityispalvelut), alueen sosiaalityöntekijän ja tukipalveluista vastaavien kanssa. Lisäksi hän opastaa ja neuvoo asiakkaita ja yhteistyökumppaneita kotihoidon palveluiden suhteen. Hänen toiminnassaan korostuu asiantuntijuus. Kotiutushoitajien mukaan asiakkaan onnistuneeseen kotiutukseen kuuluivat seuraavat kriteerit: asiakaslähtöisyyden kunnioittaminen, yhteistyö ja yhteydenpito omaisiin ja kotiuttavaan hoitopaikkaan, kotiutuksen valmistelu ja koordinointi, kotiutumisesta tiedottaminen, hoitoneuvotteluiden koordinointi ja järjestäminen, tarvittavien tukipalveluiden tilaaminen ja asiakkaan hoidon arviointi. Hyvän kotiutuksen kriteerit liittyivät sekä kotiuttavaan hoitopaikkaan että kotihoitoon. Kotiutushoitajat ehdottivat seuraavia muutoksia nykyiseen kotiutushoitajatoimintaan: toiminnan uudelleen järjestäminen siten, että kotiutushoitajalle perustettaisiin oma toimi joko sairaalaan tai kotihoitoon. Lisäksi toivottiin toiminnan yhtenäistämistä ja yhteistyön tiivistämistä kotihoidon ja sairaalan kesken. Jatkokehittämishaasteena on kehittää vastuuhoitajatoimintaa ja kirjaamista Vantaan kaupungin kotihoidossa. Tärkeää on myös arvioida hyvän kotiutuksen kriteerien toteutumista sekä kotiutuvien että kotihoidon hoitajien kokemana.

5-6-vuotiaan lapsen leikkauksen jälkeinen kipukokemus

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata 5-6-vuotiaan lapsen leikkauksen jälkeistä kipukokemusta lapsen itsensä kertomana. Opinnäytetyömme kuuluu Helsingin ammattikorkeakoulun, HUS-piirin Lasten ja nuorten sairaalan ja Turun yliopiston yhteistyöprojektiin. Hankkeen tavoitteena on taiteen ja koulutuksen keinoin kehittää lasten kivun hoitotyötä. Tiedonkeruu toteutettiin Lasten ja nuorten sairaalan kahdella eri kirurgisella osastolla keväällä 2005. Aineisto (n=11) kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Teemahaastattelussa käytettiin sairaala-aiheista kuvamateriaalia. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan lasten leikkauksen jälkeinen kipu liittyi kipupaikkaan, liikkumiseen ja pistämiseen. Lapset kuvasivat leikkauksen jälkeistä kivuntunnetta voimakkaasti epämiellyttävänä, jännityksenä, pelkona, puristavana ja nipistävänä. Tuloksissa kävi ilmi, että lapset eivät aina osanneet kuvata kivuntunnetta tai kuvasivat sitä kivun voimakkuutta ilmaisevilla sanoilla. Leikkauksen jälkeistä kivun voimakkuutta kuvattiin monella erilaisella kivun määrää kuvaavalla sanalla. Kivun voimakkuus oli kovaa, kohtalaista tai lievää kipua. Kipua ilmaistiin esimerkiksi sanoilla kovasti, tosi paljon, aika kipee, jonkun verran, vähäsen ja pikkasen. Opinnäytetyömme tulokset yhdessä hankkeen muiden töiden kanssa tuottivat tietoa lapsen pelon ja kivun kokemuksista. Hoitotyössä tarvitaan tutkittua tietoa lapsen kokemuksesta, jotta osataan paremmin ymmärtää, huomioida ja hoitaa lapsen kipua kokonaisvaltaisesti.

Kivun hoidon merkitys kuntoutumisessa : kivun kirjaaminen ja sairaanhoitajien kokemukset kipumittarin käytöstä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kivun hoidon kirjaamista sekä sairaanhoitajien kokemuksia VAS-kipumittarin käytöstä Laakson sairaalan eräällä akuuttiosastolla. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä kivusta oli kirjattu potilaan päivittäisen hoitotyön seurannan lomakkeelle ennen VAS-kipumittarin käyttöä. Lisäksi osaston sairaanhoitajia haastateltiin heidän kokemuksistaan VAS-kipumittarin käytöstä. Tutkimusaineisto kerättiin Laakson sairaalassa kevään 2006 aikana. Tutkimukseen valittiin 21 potilaan päivittäisen hoitotyön seurannan lomakkeet, joita tarkasteltiin kivun kirjaamisen osalta. Potilasasiakirjoista selvitettiin mitä kivun ilmaisemisesta, määrittelystä, kivun hoidon suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista oli kirjattu. Tiedot kerättiin tutkimusta varten laaditulle strukturoidulle tiedonkeruulomakkeelle. Tulokset esitettiin lukuina kivun kirjaamisen määrästä edellä mainituilla osa-alueilla. Lisäksi neljää sairaanhoitajaa haastateltiin heidän kokemuksistaan VAS-kipumittarista, jota he olivat käyttäneet päivittäisessä hoitotyössä viikon ajan. Haastattelulomake koostui strukturoiduista kysymyksistä, jotka analysoitiin kvantitatiivisesti sekä avokysymyksistä. Tulokset esitettiin sanallisesti. Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että osaston tulisi kiinnittää kivun arvioimiseen sekä kivun kirjaamiseen enemmän huomiota. Kivun arvioinnin tulisi olla säännöllisempää. Erityisesti kivun hoidon vaikuttavuutta tulisi huomioida kirjaamisessa enemmän. Myös potilaan kivuttomuus tulisi kirjata. Sairaanhoitajien haastattelusta selvisi, että VAS-kipumittari oli hoitajalle helppokäyttöinen, mutta potilaan kannalta mittarin käytössä ilmeni hankaluuksia. VAS-kipumittari ei osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi kivunarviointimenetelmäksi osaston potilaille. Tuloksista ilmeni, että VAS-kipumittaria ei käytetty säännöllisesti kivun arvioimisessa. Tärkeämpää kuin sopivimman kipumittarin valinta, olisikin yhden mittarin systemaattinen käyttö päivittäisessä hoitotyössä. Hoitajia tulisi myös kouluttaa kivun hoidosta ja merkityksestä kuntoutuvan potilaan hoitotyössä, jotta kipumittarin käyttö vastaisi tarkoitustaan.

Ulkomaalaistyövoiman hyvä hallinta rakennusliikkeessä

Tämä insinöörityö tehtiin SRV Viitoset Oy:lle. Euroopan Unionin laajentuminen 1.5.2004 uusiin jäsenmaihin on aiheuttanut muutoksia ulkomailta tulevien työntekijöiden käytännöissä rakennustyömailla. Siirtymäaikalaki, lähetetyt työntekijät, työmailla pakolliseksi tullut tunnistekorttikäytäntö sekä käytännön ongelmat työmaiden toimihenkilöiden ja ulkomailta saapuvien työläisten välillä ovat olleet vaikeasti ymmärrettäviä työmailla. Työn tavoitteena on ollut selvittää ulkomaalaistyövoiman käyttöön liittyviä asioita ja käytännön ongelmia rakennusyrityksen näkökulmasta. Insinöörityön teoriaosuus tehtiin kirjallisuustutkimuksena. Lähteinä käytettiin työvoimatoimistosta, verotoimistosta, Eurooppa-tiedotuskeskuksesta sekä Internetistä saatua materiaalia. Eri asiantuntijoiden haastatteluista saatua tietoa käytettiin myös työn teoriaosuuteen. Lisäksi SRV:n työmailla tehtiin toimihenkilöiden haastattelu- ja kyselytutkimus käytännön ongelmien selvittämiseksi. Insinöörityön tuloksena saatiin selvitys menettelyohjeista eri maista saapuvien vierastyöläisten viranomaisasioiden hoitamiseksi. Haastatteluiden perusteella SRV:n työmaiden toimihenkilöiden käytännön työelämässä toteamista ongelmista merkittävimmiksi havaittiin kielitaitoon ja viranomaislupiin liittyvät ongelmat. Lisäksi selvityksessä arvioitiin SRV Yhtiöiden ulkomaalaistyövoimaa koskevien menettelyohjeiden kehittämistarvetta. Tämä insinöörityö sisältää teoriaosuuden, joka sisältää eri maista tulevien työntekijöiden lupakäytännöt, harmaan talouden torjunnan sekä SRV Yhtiöiden ulkomaalaistyövoimaa koskevat menettelyohjeet käytännöistä ulkomaalaistyövoiman kanssa meneteltäessä. Lisäksi työ sisältää SRV:n toimihenkilöille tehdyn haastattelu- ja kyselytutkimuksen. Keskeisenä johtopäätöksenä tutkimuksesta on, että ulkomaisen työvoiman käyttö rakentamisessa on pysyvä ilmiö, joka edellyttää rakennusliikkeiltä sopeutumista uusiin ja erilaisiin haasteisiin.

Lisämaidon anto hoitajan päätöksentekona lapsivuodeosastolla

Tämä opinnäytetyö on osa Näyttöön perustuva kätilötyö -hanketta, jonka tavoitteena on tuottaa opinnäytetöiden avulla tietoa HUS/Naistensairaalan hoitotyön kehittämisen tueksi. Opinnäytetyö liittyy Naistensairaalassa tehtyyn selvitykseen "Synnyttäneen perheen kotona selviytyminen". Työn tarkoituksena oli selvittää hoitajien näkökulmasta vastasyntyneen ruokintaan liittyvää päätöksentekoa ja sen tavoitteena oli tunnistaa lisämaidon antoon liittyvät hoitotyön kehittämistarpeet. Tutkimusongelmina oli selvittää vastasyntyneen hoidon ja ruokinnan toteutumista synnytyssairaalassa sekä tekijöitä, jotka vaikuttavat lisämaidon antoon vastasyntyneelle ja täysimetyksellä kotiinlähtöön. Tutkimusaineisto on koottu käyttäen apuna strukturoitua kyselylomaketta, joka jaettiin HUS Naistensairaalassa marraskuun 2004 ja helmikuun 2005 välisenä aikana. Lomake jaettiin synnytyssaleissa ja lapsivuodeosastoilla työskenteleville hoitajille, täytettyjä lomakkeita palautui 619 kappaletta. Kyselylomakkeessa oli 28 kysymystä koskien äidin ja lapsen vointia ja hoitoa synnytyssairaalassa. Mukana oli yksi avokysymys. Suljetut kysymykset analysoitiin Excel- taulukkolaskentaohjelmalla, minkä jälkeen aineisto siirrettiin SAS-ohjelmistoon. Avokysymys analysoitiin sisällön analyysin avulla. Opinnäytetyön tulosten mukaan vastasyntyneistä 74 % sai lisämaitoa sairaalassaoloaikanaan. Valtaosa lisämaidon annosta perustui äidin ja isän toiveeseen tai hoitajan itsenäiseen päätöksentekoon. Yleisin syy lisämaidon annolle oli äidin rintoihin ja maidoneritykseen liittyvät ongelmat. Lisämaidon antoa lisäsivät äidin raskauden aikainen hoito, äidin synnytyksen jälkeinen erityishoito sekä lapselta otetut veri- ja virtsanäytteet. Lisäksi epäsäännöllinen synnytys lisäsi lisämaidon antoa. Lapsista 44 % kotiutui sairaalasta täysimetyksellä eli ei saanut lisämaitoa viimeisen vuorokauden aikana. Täysimetyksellä kotiutumista haittasivat epäsäännöllinen synnytys, lapsen syntymän jälkeinen erityishoito ja ensi-imetyksen viivästyminen. Täysimetystä edistivät mm. normaali alatiesynnytys, ensi-imetys alle 1 h kuluessa synnytyksestä sekä varhainen ihokontakti. Tämän työn tuloksista kävi ilmi täysimetyksen ja täysimetyksellä kotiutumisen vaihtelu sairaaloittain ja osastoittain. Tulokset osoittivat, että yksittäisen hoitajan arvoilla ja toimintatavoilla on merkittävä vaikutus. Toivomme, että tulokset edesauttavat hoitajia edistämään tutkimuksessa hyviksi havaittuja hoitokäytänteitä.