Peruslaskutoimitukset ja prosenttilaskenta lukion matematiikassa

Tämä tutkielma on osa Turun yliopistossa syksyllä 2015 aloitettua oppikirjaprojektia. Projektin tarkoituksena on laatia oppikirja 2016 voimaan astuvan lukion opetussuunnitelman mukaiselle MAY1-kurssille. Kurssi on yhteinen kaikille lukiolaisille ja valinta pitkän ja lyhyen matematiikan välillä tehdään vasta tämän kurssin jälkeen. Tässä tutkielmassa käsitellään kurssin peruslaskutoimituksiin ja prosenttilaskentaan liittyvät osuudet. Nämä osuudet muodostavat yhteensä neljän 45 minuutin oppitunnin mittaisen kokonaisuuden. Oppimateriaalin taustalla vaikuttavat vahvasti opetussuunnitelmassa esille nostetut opettamiseen ja oppimiseen liittyvät linjaukset. Näitä ovat esimerkiksi opetuksen liittäminen opiskelijoiden omiin kokemuksiin ja yhteiskuntaan sekä tehtävien riittävä haastavuus. Myös oppikirjaprojektiin liittyy yhteisesti sovittuja seikkoja, jotka näkyvät tässä tutkielmassa ja sen osana olevassa oppimateriaalissa. Esimerkkeinä näistä ovat kokeiluun, visualisointiin ja arvaukseen liittyvät Habits of Mind -teesit sekä sovittu laskutehtävien määrä kussakin osiossa. Syntynyt oppimateriaali nojaa peruslaskutoimitusten osalta algoritmiseen ajatteluun ja vaihtoehtoisiin tapoihin toteuttaa opiskelijoille tuttuja laskutoimituksia. Prosenttilaskennassa verrannon käyttö on keskeisessä roolissa ja se toimii myös yhtenä keinona liittää prosenttilaskenta muihin matematiikan osa-alueisiin.

Transitiiviset ja intransitiiviset verbiparit ja niiden paikallissijaiset rektiotäydennykset edistyneiden suomenoppijoiden kirjoituksissa

Tämän tutkielman aiheena ovat transitiiviset ja intransitiiviset verbiparit ja niiden rektiotäydennykset. Tavoitteena on kuvata frekvenssin ja variaation keinoin, miten edistyneet suomenoppijat (S2-informantit) käyttävät transitiivisia ja intransitiivisia verbejä sekä niiden paikallissijaisia rektiotäydennyksiä ja verrata niiden esiintymiä suomea äidinkielenä puhuvien S1-informanttien esiintymiin. Lisäksi tavoitteena on kuvata aineiston verbiesiintymien finiitti- ja infiniittimuotoja. Tutkielma kuuluu suomi toisena kielenä -alaan ja keskittyy pääosin syntaksiin ja sanastoon. Se on aineistopohjainen korpustutkimus, jonka aineisto on kerätty Turun yliopiston Lauseopin arkiston Edistyneiden suomenoppijoiden korpuksen (LAS2-korpuksen) tenttivastauksista. Tutkielma on poikittaistutkimus, jossa käytetään sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista analyysia kuvattaessa ja vertailtaessa esiintymien frekvenssejä ja variaatioita kahdella informanttiryhmällä. Tutkielman aineisto käsittää 1137 verbiesiintymää. Tutkimuskohteena on 22 verbiä, joista puolet on transitiivisia A-kantaverbejä ja puolet intransitiivisia U-johdos-verbejä, esimerkiksi aiheuttaa ja aiheutua. Käsittelen näitä verbejä verbiparikkeina, jotka muodostavat 11 verbiparia. Tuloksena on, että kumpikin informanttiryhmä suosi intransitiivisia verbejä transitiivisiin verbeihin verrattuna, mutta S2-aineistossa intransitiiviverbit (70 %) olivat huomattavasti yleisempiä kuin S1-aineistossa (55 %). Tulosta selitti tenttivastausten kolme frekventeintä verbiä liittyä, kehittyä ja muuttua. Koska S2-aineiston verbien esiintymistä vain 9 % oli niiden verbiparikkien tehtävissä, kanta–johdos-verbiparikkien sekaantumien vähäisyys ja U-johdosverbien yleisyys indikoivat edistyneiden suomenoppijoiden vahvaa kielitaitotasoa. Tutkittavilla verbiesiintymillä oli 992 rektiotäydennysesiintymää, joista 714 eli 72 % oli S2-aineistossa ja 278 eli 28 % S1-aineistossa. Sekä S2- että S1-aineistossa yleisin rektiotäydennyksen sija oli illatiivi ja toiseksi yleisin elatiivi. S1-aineistossa esiintyi viisi rektiotäydennyssijaa, kun taas S2-aineistossa sijoja esiintyi kymmenen. S2-aineiston täydennyssijojen huomattava variaatio selittyi neljällä norminvastaisesti käytetyllä rektiotäydennyssijalla. Verbien ja rektiotäydennysten lisäksi finiittisten ja infiniittisten verbinmuotojen esiintymissä oli aineistokohtaisia eroja. S2-aineistossa infiniittisiä verbinmuotoja esiintyi huomattavasti vähemmän kuin S1-aineistossa. Kompleksisten rakenteiden hallintaa ilmentävät infiniittiverbit eivät siis ole samalla tavalla S2-informanttien vahvuus kuin U-verbit.

Mobiili oppimateriaali ja QR-koodit käsityön opetuksessa ja konekohtaisessa perehdytyksessä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Turun yliopiston Rauman yksikön opiskelijat kokevat QR- koodien avulla esitettävien perehdytysvideoiden hyödyntävän aineenhallintaansa ja työturvallisuustaitoja työstökoneiden kanssa työskenneltäessä. Lisäksi tutkitaan, kokiko jokin tietty opiskelijaryhmä videoiden parantavan aineenhallintaansa työstökoneiden käytössä paremmin. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään käsityötä oppiaineena, oppimisympäristöä, verkko-opetusta sekä työturvallisuutta. Teoriaosan lopussa käydään läpi taidon opettamisen perinteisiä teorioita. Teoriaosan perusteella on muodostettu kyselylomake, joka perustuu verkko-oppimateriaalin laatukriteereihin. Laatukriteerit ovat vaikuttaneet perehdytysvideoiden tekemiseen sekä QR-koodien sijoitteluun. Tutkimuksessa tehtiin kysely Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön opiskelijoille. Kysely oli täytettävissä Webropol -sivustolla. Linkki kyselyyn oli sijoitettuna työstökoneiden läheisyyteen, samasta paperista löytyi myös linkki perehdytysvideoon. Linkit aukesivat mobiililaitteen QR-koodeja lukevan sovelluksen avulla. Tutkimus on strategialtaan kvantitatiivinen Survey-tutkimus. Kyselyyn vastasi 39 opiskelijaa ja kyselystä saatu aineisto analysoitiin SPSS ohjelmalla. Tutkimustulokset saatiin vertailemalla keskeisiä tunnuslukuja sekä korrelaatiotestejä ja varianssianalyysejä hyödyntämällä. Tutkimuksen tulosten perusteella perehdytysvideot hyödyttävät tehokkaiten opiskelijoita, joiden aikaisemmat taidot ovat heikot. Aikaisempien taitojen ja perehdytysvideosta saadun hyödyn välillä huomattiin selkeä korrelaatio. Perehdytysvideoiden saavutettavuudella ja käytettävyydellä ei nähty keskinäistä korrelaatiota. Tulosten perusteella huomattiin, että luokanopettajaopiskelijat arvioivat omat taitonsa työstökoneiden käytössä heikommaksi, jolloin he myös hyötyivät perehdytysvideoista enemmän.

Turun kaupungin ruutukaava-alueen kartografinen kuvaaminen 1600-luvulta nykypäivään

Kaupunkikartoituksen historia alkaa Suomessa Olof Gangiuksen piirtämästä kaupunkikartasta vuodelta 1634. Tämä kartta on Suomen vanhin mittauksiin perustuva kaupunkikartta. Myöhemmin Turusta, Suomen vanhimmasta kaupungista, on julkaistu karttoja runsaasti, joista tässä työssä käsitellään kymmentä aikakaudelleen tyypillistä kuvausta vuodesta 1634 vuoteen 2011. Tutkimuksessa vertaillaan karttoja, joiden mittaustavassa tai valmistusajankohdassa on jokin tietty erikoisuutensa tai tunnusmerkkinsä. Kaikki tutkittavat historialliset kartat on oikaistu koordinaatistoon paikkatieto-ohjelmalla. Tutkimuksessa selvitetään miten koordinaatistoon oikaistut eri aikakausien kartat kuvaavat Turun ruutukaava-aluetta. Vertailussa keskitytään pääasiassa tiettyihin kohteisiin (tuomiokirkkoon, Turun linnaan, Vartiovuorenmäkeen ja Kauppatoriin), koska ne ovat löydettävissä suurimmassa osassa kartoista. Tutkimuksessa tarkastellaan tapahtuneita kaupunkikuvaamisessa tapahtuineita muutoksia vuosisatojen ajalta ja syitä niihin. Lisäksi pohditaan paikkatieto-ohjelmien hyötyjä ja haasteita historiallisiin karttoihin perustuvissa tutkimuksissa. Tutkimuksessa vertaillaan historiallisia kaupunkikarttoja retrospektiivisesti toisiinsa sekä lisäksi jokaista karttaa verrataan nykyiseen ruutukaavarakenteeseen.. Tutkimuksessa on myös selvitetty kaupunkikartoituksen historiaa laajasti. Tuloksissa esiin nousi Turun kaupungin muuttuminen maaseutumaisesta asutuskeskittymästä runsasväestöiseksi kaupungiksi. Kasvanut väestömäärä ja runsastunut rakennus- ja liikennekanta ovat muovanneet kaupunkirakennetta vahvasti ja nämä muutokset näkyvät kartoilla selkeästi. Teknologian sekä mittausvälineiden ja -tapojen kehittyminen ovat osaltaan muokanneet eri aikakauden karttoja. Tutkimuksessa selvisi karttojen mittaustulosten tarkkuuden suuri vaihtelevuus riippumatta kartan valmistusvuodesta. Aineiston vanhin kartta on virhekeskiarvoa vertaillen parempi mittaustarkkuudeltaan kuin aineiston nuorin oikaistu kartta. Tutkimustulosten perusteella Turun ruutukaava-alueella on suuri määrä kohteita, joiden kuvaaminen kartoilla on ollut tärkeää kartoitustoiminnan aloituksesta asti.

Varsinaissuomalaisten nuorten kouluhyvinvointi ja sen muutokset vuosina 2008 - 2012

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Varsinais-Suomalaisten 9.luokkalaisten nuorten kouluhyvinvointia vuosina 2008, 2010 ja 2012. Tutkimuksen aineisto koostuu Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus Cyrin, Nuoret luupin alla -tutkimusaineistoihin edellä mainituilta vuosilta. Tämän tutkimuksen aineisto koostui yhteensä 4946 nuoren vastauksesta. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki Varsinais-suomen alueella asuvat nuoret, jotka olivat vastanneet Nuoret luupin alla –tutkimukseen vuosina 2008, 2010 ja 2012. Kouluhyvinvointia tutkitaan tässä tutkimuksessa Konun (2002) kouluhyvinvointimallia apuna käyttäen. Kouluhyvinvointimallista käytetään niitä osatekijöitä, jotka ovat rinnastettavissa Allardtin (1976) hyvinvointiteorian osatekijöihin (having, loving, being), joihin myös Konun kouluhyvinvointimalli perustuu. Kouluhyvinvoinnilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa Konun (2002) luoman kouluhyvinvointimallin kolmea osatekijää; koulun olosuhteita, sosiaalisia suhteita koulussa sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia koulussa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että nuorten kouluhyvinvoinnissa ei ole tapahtunut radikaaleja muutoksia tutkimusvuosina. Nuorten varsinaissuomalaisten oppilaiden kokemusten suunta kouluhyvinvoinnista on ollut parempaan päin. Tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten sekä asuinpaikan mukaan löytyy eri kouluhyvinvoinnin osatekijöissä eri tutkimusvuosina. Maaseudulla asuvat oppilaat kokivat koulunolosuhteet paremmiksi kahtena ensimmäisenä tutkimusvuotena, mutta erot ovat tasaantuneet viimeiseen tutkimusvuoteen tultaessa. Asuinpaikka ei vaikuttanut oppilaiden kokemuksiin itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista koulussa eikä kokemuksiin opettajien ja oppilaiden välisistä sosiaalisista suhteista. Asuinpaikka vaikutti oppilaiden kokemuksiin oppilaiden keskinäisistä sosiaalisista suhteista, vain keskimmäisenä tutkimusvuotena siten, että maaseudulla asuvat oppilaat kokivat suhteet paremmiksi. Sukupuolten välillä oli eroja koetuissa koulun olosuhteissa kahtena viimeisenä tutkimusvuotena, siten että ensin pojat kokivat koulun olosuhteet paremmiksi ja viimeisenä tutkimusvuotena tytöt kokivat olosuhteet paremmiksi. Pojat kokivat myös itsensä toteuttamisen mahdollisuudet koulussa paremmiksi kahtena viimeisenä tutkimusvuotena. Sukupuolten kokemuksissa oppilaiden keskinäisistä sosiaalisista suhteista ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, mutta opettajien ja oppilaiden sosiaaliset suhteet pojat kokivat tilastollisesti merkitsevästi paremmiksi kaikkina tutkimusvuosina.

“Äänestäminen ja sosiaalisesti alaspäinliikkuminen”

Tämä tutkielma käsittelee sosiaalisesti alaspäinliikkuneiden äänestämiseen liittyviä asenteita. Sosiaalisella liikkuvuudella tarkoitetaan yksilön päätymistä erilaiseen sosiaaliseen asemaan kuin heidän vanhempansa. Siinä missä sosiaalinen ylöspäinliikkuvuus tutkii nousua yhteiskuntaluokasta ylempään, vastakkaisella käsitteellä sosiaalinen alaspäinliikkuvuus tutkii laskua yhteiskuntaluokasta alempaan. Ylöspäinliikkuvuus määritellään usein kykyjen ja ansioiden aikaansaamiksi ja alaspäinliikkuvuus sattuman ja huonon tuurin aikaansaamiseksi. Tämä Pro Gradu - tutkimus tarkastelee sitä, millä tavalla sosiaalisesesti alaspäinliikkuneilla elämässä pärjäämisen asenne vaikuttaa äänestämisen tärkeänäpitämiseen, ja millä tavalla perhetausta tai sosiaalisen liikkuvuuden avulla saavutettu ympäristö vaikuttavat alaspäinliikkuneilla äänestyksen tärkeänäpitämiseen. Sosiaalinen alaspäinliikkuvuus ilmiönä on sosiologisen tutkimusten kentässä aliedustettuna. Tilausta tämän aiheen tutkimukselle on, sillä muiden tutkimusten tarkasteluiden tiimoilta voi havainnoida, että Suomessa on sosiaalisesti alaspäinliikkuneita, mutta heistä ei tiedetä tarpeeksi. Tutkimuksessa käytetään Turun yliopiston sosiologian laitoksen vuonna 2011 keräämää arkielämään ja hyvinvointiin liittyää kyselyaineistoa. Aineisto on edustava otos suomalaisista kotitalouksista ja käsittää 626 vastaajaa eri yhteiskuntaluokista. Tutkimusjoukoksi otettiin kaikki 30 vuotta tai sen ylittäneet vastajaat. Molemmille sukupuolille tehtiin omat monimuuttujataulukot tulosten selvittämiseen. Menetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja yleistä lineaarista mallinnusta. Tutkimuksen tulosten mukaan sosiaalisesti alaspäinliikkuneita on vähemmän mitä ylöspäinliikkuneita. Lähempiin yhteiskuntaluokkiin tapahtui liikkumista herkemmin, kuin kauempana oleviin. Asenneanalyyseissä saatiin selville, että alaspäinliikkuneilla oli aikasempia liikkuvuustutkimuksia vahvistavia tuloksia. Tämä näkyi varsinkin siinä, että äänestämisen tärkeänä pitämisen asenteen perusteella lähtöaseman eli isän merkitsevyys oli huomattavampi miehillä kuin naisilla, eli perhetaustaisella isän asemalla on merkitystä enemmän kuin kohdeaseman sosiaalisella verkostolla. Isän luokan vaikutus kuitenkin väheni, kun otettiin huomioon elämässä pärjäämisen asenteen vaikuttavuus äänestysasenteeseen. Elämässä pärjäämisen asenne ei täten vaikuttanut miesten eikä naisten äänestysasenteisiin tilastollisesti merkitsevästi. Koska molempien sukupuolien erot äänestyksen ja elämänasenteen suhteen eivät eroa hyvin merkitsevästi toisistaan, voidaan päätellä, että pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin mukainen, tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä on vaikuttanut molempien sukupuolten osalta olemassaoloon kuitenkin suurelle osalle vastaajista.

Strategisten IT-toimittajien hallinta - Case Turun kaupunki

Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda käytännönläheinen toimittajahallinnan viitekehys Turun kaupungin strategisten IT -toimittajasuhteiden hallinnoimiseen. Tutkimus noudattaa konstruktiivista tutkimusotetta, jossa akateemisten teorioiden avulla pyritään ratkaisemaan käytännönläheistä ongelmaa. Suhteellinen ja sopimuksellinen hallinta ovat akateemisessa kirjallisuudessa vakiintuneita toimittajahallinnan mekanismeja. Sopimuksellinen hallinta perustuu hierarkkiseen suhteeseen ja osapuolen suorituskyvyn ja toiminnan kontrolloimiseen. Suhteellisen hallinnan tehtävänä on tukea pitkiä toimittajasuhteita osa-alueilla, joilla sopimus ei päde. IT -toimialan nopean muutostahdin vuoksi sopimukset vanhenevat nopeasti. Uusien sopimusten työstäminen on hintavaa ja näin ollen pitkäaikaiselle suhteelle on edunmukaisempaa kehittää luottamuksellisutta ja yhteistyöllisyyttä. Sopimuksen rooli vaihdon määrittäjänä voi tällöin muuttua: osa-puolet voivat sopia vaihdosta myös sopimuksen ulkopuolella. Sopimuksellisten ja suhteellisten hallintamenetelmien synergia voi kehittää asiakas-toimittajasuhteen konfliktinratkaisukyvykkyyksiä, luottamusta sekä osapuolten keskinäistä riippuvuutta. Ostosalkkumatriisi on vakiintunut toimittajaluokittelun työkalu. Ostosalkkumatriisi jakaa toimittajat neljään luokkaan, joille asetetaan yksilölliset tavoitteet ja hallintaperiaatteet. Tässä tutkimuksessa ostosalkkuteorian ja toimittajahallinnan suhteellisten ja sopimuksellisten mekanismien yhteyteen liitettiin markkinamekanismit, joiden on suhteellisten ja sopimuksellisten tekijöiden ohella tunnistettu vaikuttavan toimittajasuhteen ja organisaatioiden välisten suhteiden tilaan. Lopullinen toimittajahallinnan viitekehys perustui näihin teoreettisiin osa-tekijöihin.

Saavutettavuus osana matkakohteen vetovoimaisuutta: Halpalentoliikenteen merkitys Turun seudulle

Tässä tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan saavutettavuuden merkitystä matkakohteelle. Ta-voitteena oli tutkia saavutettavuuden vaikutusta kohteen vetovoimaisuuteen, halpalentoliikenteen potentiaalia saavutettavuuden mahdollistajana Turun seudulla sekä kohdemarkkinoinnin mahdolli-suuksia kohteen saavutettavuuden ja vetovoimaisuuden edistäjänä. Teoreettisessa osuudessa esitellään vetovoimaisuuden käsitettä matkakohteen kannalta sekä pereh-dytään tarkemmin yhteen vetovoimaisuuden osatekijään, saavutettavuuteen. Saavutettavuus määrit-telee osaltaan kohteen vetovoimaisuutta ja on matkakohteen kilpailukyvyn kehittymisen kannalta tärkeä, ellei jopa avaintekijä. Lisäksi teoriaosuudessa läpikäydään paikan markkinointia vetovoimai-suuden viestijänä. Paikan markkinoinnin tarkastelussa keskitytään kohteen brändäykseen ja kohteen imagon rakentamiseen sekä kohteen markkinoinnin johtamiseen Tutkimuksen empiirinen osuus pyrkii vastaamaan asetettuun tutkimusongelmaan kartoittamalla asiantuntijahaastattelujen avulla viiden alueellisen vaikuttajan näkemyksiä tutkimusaiheesta. Haas-tateltavat kokivat Turun seudun saavutettavuuden erittäin tärkeäksi Turun alueen vetovoimaisuuden perustana saariston ja tapahtumien ohella. Lisäystä halpalentoyhteyksiin toivottiin, mutta vastaajien näkemykset halpalentoyhtiöiden tavoittelun tärkeydestä vaihtelivat haastateltavien kesken. Halpa-lentoyhtiöt nähtiin joko kaikista potentiaalisimpana henkilölentoliikenteen kasvun mahdollistajana tai halpalentoyhtiöt ja verkostolentoyhtiöt nähtiin molemmat kasvun mahdollistajina tai halpalento-yhtiöiden kasvu nähtiin ehdollisena, jolloin uusien yhteyksien tulisi palvella alueen omia intressejä. Haastateltavat kokivat Turun seudun imagon vastaavan viestittyä identiteettiä lähimarkkinoilla, mutta kansainvälisellä tasolla näkyvyyden saavuttaminen todettiin hyvin haastavaksi. Kohdemark-kinointia oli toistaiseksi tehty osassa Turusta operoitavissa halpalentokohteissa, mutta resurssipulan vuoksi toimia ei ollut kaikissa kohteissa tehty. Halpalentoyhtiöiden tavoittelu alueelle rajoittui konkreettisten toimien osalta tutkimushetkellä neuvotteluihin Norwegianin kanssa uusista kohteista. ohdittaessa lentoliikenteen kehittämistä Turun seudulla, tarvittaisiin kenties selkeä strateginen päätös siitä, millaisia yhteyksiä ja lentoyhtiöitä lähdettäisiin tavoittelemaan ja mihin suuntaan lentoliikennettä haluttaisiin alueella kehittää. Vasta sitten voitaisiin pyrkiä mahdollisuuksien mukaan lisäämään toimeliaisuutta ja kohdistamaan lisäresursseja kehitykseen.

Turun nuorisovaltuusto Aitoa osallisuutta vai näennäistä vaikuttamista?

Lasten ja nuorten parempaa osallisuutta kunnallisessa päätöksenteossa on ryhdytty kunnissa ratkomaan etupäässä edustuksellisia toimielimiä tai vaikuttajaryhmiä perustamalla. Lasten ja nuorten kuulemista ja osallisuutta käsittelevä lakiteksti ja aiheesta annetut suositukset jättävät kuitenkin toiminnan käytännön toteutuksen suhteen paljon tulkinnan varaa kunnille. Ei ole itsestään selvää, että perustetuilla toimielimillä olisi arjen toiminnan tasolla kykyä ja mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua esteittä kunnan päätöksentekoon. Tämän tutkielman tehtävänä on Turun nuorisovaltuuston tapauksessa seurata nuorisovaltuuston ensimmäisen toimikauden 2014—2015 päätöksenteon vaikuttavuutta ja nuorisovaltuuston kunnassa käymää vuorovaikutusta. Pyrkimyksenä on selvittää nuorisovaltuuston toiminnan sujuvuutta ja luotujen toimintatapojen antamia edellytyksiä osallisuudelle. Tavoitteena on myös nostaa esiin osallisuuden ja vaikuttamisen esteiksi muodostuvia yksityiskohtia. Nuorisovaltuuston päätösasioita seuraamalla otetaan selvää toiminnan vaikuttavuudesta Sherry Arnsteinin osallisuuden portaat –mallia apuna käyttäen. Lisäksi nuorisovaltuutettujen omaa kokemusta toiminnasta on kartoitettu haastatteluilla. Tavoitteena on antaa nuorten itse kertoa, millaisena he ovat kokeneet osallistumisen kunnan päätöksentekoon nuorisovaltuustotoiminnan kautta. Sarah Whiten osallistumisen motiivit –mallin avulla on hahmotettu toimintaan osallistuvien tahojen (nuoret ja kunta) erilaisia intressejä toimintaan liittyen. Tarkoituksena on pohtia osallistujien intressien vaikutusta toiminnan ohjautuvuuteen. Tutkielman tavoitteena on nostaa esiin osallisuustoimintaan liittyviä onnistumisia ja haasteita Turun nuorisovaltuuston tapauksessa. Löydökset osoittivat, että nuorisovaltuusto saa toimia melko vapaasti kun kyseessä on nuorten keskinäinen toiminta. Mahdollisuudet vaikuttaa nuorisovaltuuston kautta kaupungin päätöksentekoon osoittautuivat kuitenkin hyvin rajallisiksi. Merkittävin ongelma vaikuttavuuden näkökulmasta oli vuorovaikutuksen vähäisyys, erityisesti nuorten ja päättäjien välillä. Myös nuorten oman kokemuksen mukaan vuorovaikutusta päättäjiin olisi tarvittu lisää. Nuorisovaltuustotoiminnan kannalta keskeisenä haasteena esiin nousi toimivien käytäntöjen puute. Nuorten toiminnan edellytyksistä oli huolehdittu puitteiden osalta hyvin, mutta sisällöllistä toimintaa leimasi eristäytyneisyys muusta kaupunkiyhteisöstä. Nuorten kuulemisesta nuorisovaltuustossa oli hyviä kokemuksia, mutta toiminta oli pitkälti sidoksissa asialle vihkiytyneisiin aikuisiin, ja kuultavaksi tuodut asiat olivat myös lähtöisin aikuisista. Lisäksi nuorten mielipiteen arvostamisesta ei ollut ohjeistusta, eikä mielipiteen välittymisestä tehty seurantaa.

Kokoaan suurempi vaikuttaja? Haastattelututkimus Turun kaupungin kansainvälisestä toiminnasta Itämeren alueella

Kansainvälisten suhteiden todellisuus ja tutkimus ovat murroksessa. Valtiot ovat yhä oleellisia, mutta eivät ainoita maailmanpolitiikan toimijoita: kansainvälisten suhteiden areenoilla voidaan enenevissä määrin nähdä erilaisten ei-valtiollisten toimijoiden vaikutuksia. Kaupungit ovat yksi toimijoiden joukko, jonka itsenäiseen kykyyn ajaa intressejään maailmanpolitiikassa on kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa hiljalleen havahduttu. Kaupungit ovat osoittaneet poliittista toimijuutta ja edelläkävijyyttä esimerkiksi ottamalla aktiivisen roolin ilmastonmuutoksen torjunnassa ja muissa ympäristökysymyksissä. Itsenäisesti tai verkostojensa kautta toimimalla niin pienemmät kaupungit kuin suuren kokoluokan metropolit voivat vaikuttaa maailmanpolitiikassa. Tässä tutkielmassa keskiöön nostetaan eurooppalaisessa ja maailman mittakaavassa pieni suomalainen Turun kaupunki. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla Turun kaupungin ja sen läheisten sidosryhmien edustajia, jotka toimivat kaupungin kansainvälisen työn tekijöinä ja/tai seuraavat sitä lähietäisyydeltä. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Turulle kansainvälisessä kehyksessä tapahtuva toiminta on itsestään selvä ulottuvuus kaupungin yleisessä edunvalvonnassa ja kehittämisessä. Määrällisesti eniten toimintaa Turulla on Itämeren alueen lähitoimintaympäristössään. Tutkielmassa paneudutaankin siihen, miten juuri itämerellinen toimintaympäristö mahdollistaa Turun aktiivisen kansainvälisen toiminnan. Itämeren alueen kontekstissa korostuva verkostomaisuus ja monitasoinen hallintarakenne tarjoavat paitsi teoreettisina näkökulmina, myös käytännön toimintatapoina parhaiten ymmärrystä siihen, miten Turku pystyy osoittamaan toimijuuttaan sitä ympäröivässä kansainvälisessä todellisuudessa. Niin kansainvälisessä kuin kansallisessakin kehyksessä tapahtuva kaupungin ulkosuhdetoiminta on ennen kaikkea vuorovaikutusta toimintaympäristön kanssa. Tutkielmassa tarkastellaan kaupunkidiplomatian käsitteellisen kehyksen kautta miten ja miksi Turun kaupunki on vuorovaikutuksessa kansainvälisen toimintaympäristönsä, sen instituutioiden ja toimijoiden kanssa. Vaikka kanssakäymisen muodot ja strategiat vaihtelevat kontekstista toiseen, on Turun kaupungin kansainvälisen kontekstin vuorovaikutuksen perimmäinen motiivi saada vaikutus- ja toimivaltaa kaupungin intressien ja etujen ajamiseen. Kyse on siis lopulta vallasta, vaikka haastatteluaineistossa kyseinen ulottuvuus ei nouse suoranaisesti esille. Valtaa Turun kaupunki pystyy saamaan ja käyttämään monitasoisessa toimintaympäristössään joko itsenäisesti toimien, kaupunkiverkostojensa kautta tai valtiovallan rinnalla.

Opiskelijoiden kulutuskäyttäytyminen Päivittäistavarakaupan valintakriteerit ja kulutusasenteet

Päivittäistavarakauppa on kehittynyt Suomessa merkittävästi viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana. Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata opiskelijoiden ostopaikan valintaa ja sitä ohjaavia tekijöitä erityisesti päivittäistavarakaupassa. Perimmäisenä tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa siitä, miten kaupan rakennemuutos, opiskelijoiden yksilölliset tekijät ja kulutusasenteet vaikuttavat opiskelijoiden kulutuskäyttäytymiseen ja päivittäistavarakaupan valintaan. Tämän tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kuluttajan valintateoriasta, joka kattaa teoriat kuluttajankäyttäytymistä ohjaavista arvoista, kaupan rakenteen muutoksesta, yksilöllisistä tekijöistä, asenteista ja kaupan ominaisuuksista. Tutkimusote on kvantitatiivinen. Tutkielman tutkimusaineiston muodostaa KUMU2011-tutkimusraporttiin liittyvä kysely. Turun seudun kunnista on poimittu ositetulla satunnaisotannalla 7 246 asuntokuntaa, joille kyselylomakkeet on lähetetty huhtikuussa 2011. Kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden lukumäärä on 161. Teorian pohjalta luotujen hypoteesien toteutumista tutkitaan sekundaariaineistolle tehtyjen tilastollisten analyysien avulla. Tulosten perusteella kaupan rakenteen muutos ja uudet kulutustavat eivät ole aiheuttaneet suurimmalle osalle opiskelijoista ongelmia. Vastaajien tulosten mukaan voidaan kuitenkin erottaa se pieni joukko opiskelijoita, joille kaupan rakenteen muutokseen liittyvät tekijät aiheuttavat hankaluuksia. Ikä, sukupuoli tai tulotaso ei tulosten mukaan vaikuttanut opiskelijoiden päivittäistavarakaupan valintakriteereihin. Sen sijaan päivittäistavarakaupan valintakriteereihin vaikutti opiskelijoiden kotitalouden koko ja käytössä olevien autojen määrä. Opiskelijat suhtautuivat hyvin eri tavoin kuluttamiseen ja se näkyi myös ostopaikan valintakriteerien arvostamisessa. Vanhojen tutkimustulosten mukaisesti naispuoliset opiskelijat suhtautuivat miehiä myönteisemmin ulkonäkö- ja hedonistispainotteiseen kulutukseen. Eri tavalla kuluttamiseen suhtautuvien opiskelijoiden vastauksista kuitenkin korostui yhtenevästi se, että ostopaikan valintaan vaikuttavat erityisesti kaupan tarjoamat kanta-asiakasedut ja ostosten keskittämisen mahdollisuus. Lisäksi opiskelijat odottavat kaupalta vastuullista toimintaa ja ympäristön huomiointia.

Yliopisto-opettajien pedagoginen koulutus, aktivoivien opetusmenetelmien käyttö ja näkemykset tieteellisestä ajattelusta

Tutkimuksessa selvitettiin millaisia ovat yliopisto-opettajien näkemykset tieteellisestä ajattelusta ja opiskelijoiden tieteellisen ajattelun kehittymisestä. Lisäksi selvitettiin, onko yliopisto-opettajien mahdollisilla pedagogisilla opinnoilla yhteyttä aktivoivien opetusmenetelmien käyttöön. Tutkimuksessa selvitettiin myös, onko aktivoivien opetusmenetelmien käyttö yhteydessä opettajien näkemyksiin tutkimuksesta ja opiskelijoiden tieteellisen ajattelun kehittymisestä. Tutkimusjoukko (N = 101) koostui Turun yliopiston opettajista, jotka edustivat neljää tiedekuntaa. 43,9 % vastaajista (n = 43) ilmoitti suorittaneensa pedagogisia opintoja. 56,1 % vastaajista (n = 55) ilmoitti, että ei ole suorittanut mitään pedagogisia opintoja. Pedagogisiksi opinnoiksi laskettiin tässä tutkielmassa yliopistopedagogiset, pedagogiset ja muut kasvatustieteelliset opinnot. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella ja käsiteltiin tilastollisin menetelmin. Tässä tutkimuksessa opettajien näkemykset tieteellisestä ajattelusta ja opiskelijoiden tieteellisen ajattelun kehittymistä voitiin jakaa tilastollisten testien perusteella viiteen ulottuvuuteen, jotka nimettiin seuraavasti: (1) Joustava ja laaja-alainen, (2) Mekaaninen ja varma, (3) Objektiivinen ja perusteleva, (4) Päättelykyky ja tiedon kumuloituminen ja (5) Opiskelutaidot ja asiantuntijuus. Tulosten perusteella pedagogisilla opinnoilla ja aktivoivien opetusmenetelmien runsaammalla käytöllä näyttäisi olevan yhteys ja yhteys on tilastollisesti erittäin merkitsevä. Lisäksi voidaan todeta, että ne opettajat, jotka kertoivat käyttävänsä opetuksessaan paljon aktivoivia opetusmenetelmiä, näkevät päättelytaitojen omaksumisen ja kyvyn yhdistää uutta tietoa jo olemassa olevaan tärkeämpänä kuin ne opettajat, jotka kertoivat käyttävänsä aktivoiva menetelmiä vähemmän. He myös näkevät opiskelijoiden tieteellisen ajattelun kehittymisen joustavampana ja laaja-alaisempana. Ne opettajat, jotka kertoivat käyttävänsä opetuksessaan vähemmän aktivoivia opetusmenetelmiä, puolestaan näkevät opiskelijoiden tieteellisen ajattelun kehittymisen varmaan tietoon perustuvana ja mekaanisempana kuin opettajat, jotka kertoivat käyttävänsä näitä menetelmiä paljon. Tulosten perusteella voidaan todeta, että yliopisto-opettajien hankkima pedagoginen koulutus on tärkeää, sillä opiskelijat hyötyvät monipuolisten aktivoivien opetusmenetelmien käytöstä. Opettajat, jotka kertoivat käyttävänsä aktivoivia opetusmenetelmiä runsaasti, näkivät tiedon joustavana ja laaja-alaisena. Opettajien näkemykset voivat heijastua opiskelijoiden näkemyksiin tiedosta ja näin ollen tukea opiskelijoiden episteemisen ajattelun kehittymistä.

Murhelauluja ja vallankumousrunoja. Suomalaiset arkkiveisut aikansa kuvaajina 1899-1917.

Pro gradu-tutkielmani aiheena ovat suomalaiset arkkiveisut ja niiden välittämä kuva omasta ajastaan. Tutkimukseni käsittelee vuosia 1899-1917, eli ensimmäisen ja toisen sortokauden aikaa. Tutkin mistä aiheista arkkiveisujen kirjoittajat painattivat laulun ja mitä niiden sisältö kertoo tutkimusaikakaudesta. Pyrin yhdistämään laulut ympäröivään yhteiskuntaan, sillä ajattelen niiden sisällön heijastelevan yhteiskunnan arvoja, asenteita ja ilmiöitä. Erityisesti minua kiinnostaa miten sortokaudet ja yhteiskunnalliset uudistukset näkyvät lauluissa. Arkkiveisut olivat ennen kaikkea kaupallisia tuotteita, joten niihin ei kannattanut painattaa aiheita, joista kukaan ei ollut kiinnostunut. Tutkimukseni lähteinä käytän Turun yliopiston kirjaston Fennica-kokoelmasta löytyviä arkkiveisuja. Olen rajannut aineistoni niin, että se koostuu 74 arkkiveisusta. Lisäksi olen jakanut arkkiveisut kolmeen teemaan: yhteiskuntaan, uutisiin ja politiikkaan. Tutkimukseni metodeina käytän sisällönanalyysia ja kertomusanalyysia. Pyrin työssäni muodostamaan arkkiveisujen sisällön perusteella tyyppikertomuksia ja tätä kautta löytämään laulujen sisällöille tyypillisiä piirteitä. Tutkimukseni näkökulma kuuluu historiatieteiden alaan, mutta tutkimukseni aihe liittyy folkloristiikkaan. Arkkiveisuja on tutkittu aiemmin folkloristiikan, kirjallisuuden ja musiikkitieteen aloilla, mutta historiantutkijoita aihe on kiinnostanut vähän. Tutkimukseni pyrkii muuttamaan tätä tilannetta, koska arkkiveisut ovat erinomainen lähde, kun halutaan tutkia ihmisten asenteita ja yhteiskunnan ilmiöitä sekä tapahtumia. Tulin tutkimuksessani siihen tulokseen, että arkkiveisut ovat ennen kaikkea kansan omaisuutta ja niissä pyritään purkamaan kansan tuntemaa vihaa sekä kaunaa herroja kohtaan. Näin ollen kansa ei kokenut sortokausia yhtä merkittäviksi kuin ylemmät luokat. Arkkiveisuissa kansan sortajiksi kuvataan herrat ja virkamiehet, eivät venäläiset. Olen sitä mieltä, että arkkiveisuja kannattaisi tutkia lisää ja laajentaa lähdeaineisto koskemaan myös Helsingin yliopiston kirjaston arkkiveisukokoelmia.

Valkoinen kattaus – fajanssi-, posliini- ja piiposliinisirpaleita vanhasta Turusta

Tässä tutkielmassa esitellään Turun keskustasta, Aboa Vetus & Ars Nova –museon alueelta arkeologisissa kaivauksissa talteen otetut fajanssi-, posliini- ja piiposliinilöydöt. Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä aineiston pohjalta selvittämään, millaisista esineistä kyseinen aineisto muodostuu, mistä niitä on Turkuun eri aikoina hankittu ja mitä löydöt kertovat asukkaiden sosio-ekonomisesta asemasta ja kulutuskäyttäytymisestä 1600–1800-luvuilla. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 716 löytönumerosta, jotka on otettu talteen alueen kaivauksissa vuosina 1994–2008. Näistä 32 % on fajanssilöytöjä, 15 % posliinia ja loput 53 % piiposliinilöytöjä. Löytöjen analyysi perustui visuaaliseen tarkasteluun, jossa otettiin huomioon astian savimassan väri ja koostumus, lasite ja mahdollinen koristelu. Astiatyyppi pyrittiin selvittämään palan profiilin, kaarevuuden ja muiden määrittävien piirteiden avulla. Löydön ajoitus perustettiin esineen piirteiden vuoksi löydön kontekstitietoihin sekä mahdollisiin tehdasleimoihin ja muihin merkintöihin itse esineessä. Varhaisimmat tunnistetut löydöt ajoittuivat mitä luultavimmin 1600-luvulle ja olivat kiinalaista posliinia sekä hollantilaista fajanssia. Ne kertovat Ruotsin suurvalta-ajan kaukokaupan lisäksi aikansa muoti-ilmiöistä ruokapöydässä. Tutkimuksen keskiöön nousivat kuitenkin pääasiassa 1800-luvulle ajoittuvat piiposliinilöydöt, joita oli yli puolet tutkimusaineistosta. Niiden joukossa on koristeltua ja koristelematonta käyttökeramiikkaa kuten lautasia ja kahviastiaston osia. Esineiden joukosta pystyi tunnistamaan englantilaisia tehtaita sekä monia omana aikanaan laajalle levinneitä koristeaiheita ja –kuvia. Löytöaineisto osoittaa, että Aboa Vetus & Ars Nova -museon alueen asukkaiden kulutusmallit ovat ainakin keramiikan osalta noudattaneet yleiseurooppalaista trendiä 1600–1800–luvuilla. Samalla aineiston kautta pääsee käsiksi tuon ajan varhaiseen keramiikkateollisuuteen. Tutkielma pyrkii osoittamaan, millaisen monipuolisen lähteen myös 1800-luvun piiposliinilöydöt muodostavat arkeologiselle tutkimukselle.

Turkulaisten kuudesluokkalaisten suomenkielisten ja S2-oppijoiden lounaismurteiden piirteet puheessa ja kirjoituksessa

Tutkin 21 turkulaisen S2-oppijan lounaismurteisia piirteitä puhutussa ja kirjoitetussa kielessä. Vertaan heitä 20:een suomea äidinkielenä puhuvaan informanttiin. Erityisenä kiinnostuksen kohteena tutkimuksessani ovat toisen kielen oppijoiden alueellisen variaation piirteet. Olen kerännyt aineiston kahdesta Turun alakoulusta kolmelta eri luokalta. Tutkimusmenetelmänä hyödynnän ensisijaisesti laadullista tutkimusta, mutta taustalla on myös määrällistä tutkimusta. Tutkimuksessani tarkastelen, millaisia Turun murteen ominaispiirteitä (Rapola 1969; Grönholm 1988) informantit käyttävät puheessaan ja kirjoituksessaan ja millaisia eroja tai yhtäläisyyksiä aineistojen välillä on. Lisäksi tarkastelen S2-informanttien kaksikielisyyttä Li Wein (2000: 6‒7) kaksikielisyyden määritelmien avulla. Aineistoni koostuu suullisesta ja kirjallisesta aineistosta. Aineistonkeruutehtäviin sisältyi kerrontatehtävä imperfektissä neljästä kuvasta sekä vapaamuotoinen kerronta menneestä tapahtumasta. Tutkimukseni yleisimmät imperfektiesiintymät ovat molemmilla informanttiryhmillä verbeissä katsoa, leikkiä, nukkua, istua, imuroida ja ruokkia kuvallisten aineistonkeruutehtävien vaikutuksesta. Eri informanttiryhmät käyttävät toisiinsa nähden lounaismurteiden si-imperfektiä puhutussa kielessä lähes saman verran. Suurin ero informanttiryhmien välillä onkin nimenomaan kirjallisen aineiston imperfektiesiintymissä, sillä S2-oppijat käyttävät kirjoituksessaan huomattavasti enemmän lounaismurteiden si-imperfektiä kuin S1-oppijat: S2-oppijoiden kirjallisessa aineistossa on yhteensä 33 lounaismurteiden si-imperfektiesiintymää, kun taas S1-oppijoiden aineistossa niitä on kaiken kaikkiaan vain 6. Eri ryhmien kirjallisessa aineistossa on kuitenkin selvä yhteneväisyys: lounaismurteiden si-imperfektiä käytetään eniten leikkiä-verbistä, mikä mielestäni viittaa S2-oppijoiden kohdalla Wein (2000: 6‒7) määrittelemään luontaiseen ja varhaiseen kaksikielisyyteen. Alueellisen variaation analyysini perusteella olen jakanut molemmat informanttiryhmät seuraavasti eri ryhmiin: suomenkieliset informantit yleiskielisiin (35 %) ja yleiskielen lisäksi lounaismurteiden piirteitä käyttäviin (65 %) sekä vastaavasti S2-informantit yleiskielisiin (24 %) ja yleiskielen lisäksi lounaismurteiden piirteitä käyttäviin (76 %). Vertikaalista kaksikielisyyttä (Wei 2000: 7) edustaa vain kaksi S2-oppijaa, sillä he käyttävät murrepiirteitä ainoastaan puheessaan. Tutkimukseni antaa viitteitä siitä, että turkulaisten kuudesluokkalaisten suomenkielisten ja S2-oppijoiden lounaismurteiden si-imperfekti kuuluu elävään puhekielisyyteen.