Arkistoluettelo 703: Jaakko Salo

Luettelo Kansalliskirjastossa olevan Jaakko Salon arkiston sisällöstä

Muutos ja pysyvyys sosiaalisessa mediassa

Kirjallisuusarvostelu

Postmoderni subjekti Jaakko Yli-Juonikkaan romaanissa Neuromaani

Kirjailija Jaakko Yli-Juonikkaan (s.1976) on julkaissut uransa aikana useita romaaneja, joista kolmas romaani Neuromaani (2012) on selvästi laajin ja kompleksisin. Siinä on useita piirteitä, joiden perusteella se on luokiteltavissa juuri postmoderniksi romaaniksi. Neuromaani on poikkeuksellinen romaani suomenkielisessä kirjallisuudessa, koska Suomessa postmodernismi ei ole koskaan noussut sellaiseen asemaan kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Postmoderni kirjallisuus on leimallisesti juuri meidän aikamme kirjallisuutta. Se käsittelee niitä ongelmia, joita ihminen kohtaa yhä epäselvemmäksi muuttuneessa maailmassa. Maailma muuttuu koko ajan monimutkaisemmaksi, kun saatavilla oleva informaatio lisääntyy koko ajan. Sen seurauksena yhden ihmisen on yhä vaikeampi tulkita ja järjestellä tuota informaatiota koherenttiin muotoon. Tästä seurauksena postmodernin kirjallisuuden subjektit ovat heikentyneessä tai hajonneessa tilassa. Kirjallisuus ei enää kuvaa päähenkilöiden kautta eheää fiktiivistä maailmaa, vaan tilalla on maailmojen runsaus. Se näkyy postmodernin kirjallisuuden käyttämissä eri rekistereissä, runsaassa intertekstuaalisuudessa ja eri aineksen yhdistelyssä. Postmoderni kirjallisuus yhdistelee matalaa ja korkeaa kulttuuria, mutta lopputuloksena on usein romaaneja, joiden lukukokemusta voisi kuvailla vaikeaksi. Se johtuu siitä, ettei lukijakaan ole enää autonominen subjekti, joka kykenisi tulkitsemaan tekstimassan yhteneväiseksi kokonaisuudeksi. Tutkielma tarkastelee postmodernia subjektia Neuromaanissa. Postmodernin subjektin problematiikka esiintyy romaanissa pääasiassa kolmella eri tavalla. Sen henkilöhahmot ovat heikentyneitä subjekteja, joiden on vaikea tulkita omaa tilannettaan. Päähenkilöiden sekava tilanne heijastuu lukijaan, jonka lukukokemus on katkonainen ja vaikea. Romaanin tekijä ja kertoja on myös hajonneen subjektin tilassa, sillä yhtenäisen tekstin sijasta Neuromaani on tulvillaan eri lähteistä lainattua ainesta ja erilaisia tekstityyppejä, kerronnan seassa on jopa kaupallista ainesta. Se johtuu siitä, että kaikki kolme ovat samassa hajonneen subjektin tilassa.

The Finnish Diabetes Risk Score (FINDRISC) as a screening tool for hepatic steatosis

Introduction. Hepatic steatosis due to non-alcoholic fatty liver disease is associated with obesity, dyslipidemia, insulin resistance, and type 2 diabetes. The Finnish Diabetes Risk Score (FINDRISC) is a prognostic screening tool to detect people at risk for type 2 diabetes without the use of any blood test. The objective of this study was to evaluate whether FINDRISC can also be used to screen for the presence of hepatic steatosis. Patients and methods. Steatosis was determined by ultrasound. The study sample consisted of 821 non-diabetic subjects without previous hepatic disease; 81% were men (mean age 45 +/- 9 years) and 19% women (mean age 41 +/- 10 years). Results. Steatosis was present in 44% of men and 10% of women. The odds ratio for one unit increase in the FINDRISC associated with the risk of steatosis was 1.30 (95% CI 1.25-1.35), similar for men and women. The area under the receiver operating characteristics curve for steatosis was 0.80 (95% CI 0.77-0.83); 0.80 in men (95% CI 0.77-0.83) and 0.83 (95% CI 0.73-0.93) in women. Conclusions. Our data suggest that the FINDRISC could be a useful primary screening tool for the presence of steatosis.

The genetics of coronary heart disease: the contribution of twin studies

Despite the decline in coronary heart disease in many European countries, the disease remains an enormous public health problem. Although we know a great deal about environmental risk factors for coronary heart disease, a heritable component was recognized a long time ago. The earliest and best known examples of how our genetic constitution may determine cardiovascular risk relate to lipoprotein(a), familial hypercholesterolaemia and apolipoprotein E. In the past 20 years a fair number of polymorphisms assessed singly have shown strong associations with the disease but most are subject to poor repeatability. Twins constitute a compelling natural experiment to establish the genetic contribution to coronary heart disease and its risk factors. GenomEUtwin, a recently funded Framework 5 Programme of the European Community, affords the opportunity of comparing the heritability of risk factors in different European Twin Registries. As an illustration we present the heritabilities of systolic and diastolic blood pressure, based on data from over 4000 twin pairs from six different European countries and Australia. Heritabilities for systolic blood pressure are between 52 and 66% and for diastolic blood pressure between 44 and 66%. There is no evidence of sex differences in heritability estimates and very little to no evidence for a significant contribution of shared family environment. A non-twin based prospective case/cohort study of coronary heart disease and stroke (MORGAM) will allow hypotheses relating to cardiovascular disease, generated in the twin cohorts, to be tested prospectively in adult populations. Twin studies have also contributed to our understanding of the life course hypothesis, and GenomEUtwin has the potential to add to this.

Genetic and Environmental Influences on Migraine: A Twin Study Across Six Countries

Migraine is a common neurovascular brain disorder that is manifested in recurrent episodes of disabling headache. The aim of the present study was to compare the prevalence and heritability of migraine across six of the countries that participate in GenomEutwin project including a total number of 29,717 twin pairs. Migraine was assessed by questionnaires that differed between most countries. It was most prevalent in Danish and Dutch females (32% and 34%, respectively), whereas the lowest prevalence was found in the younger and older Finnish cohorts (13% and 10%, respectively). The estimated genetic variance (heritability) was significant and the same between sexes in all countries. Heritability ranged from 34% to 57%, with lowest estimates in Australia, and highest estimates in the older cohort of Finland, the Netherlands, and Denmark. There was some indication that part of the genetic variance was non-additive, but this was significant in Sweden only. In addition to genetic factors, environmental effects that are non-shared between members of a twin pair contributed to the liability of migraine. After migraine definitions are homogenized among the participating countries, the GenomEUtwin project will provide a powerful resource to identify the genes involved in migraine.

Similar understorey structure in spite of edaphic and floristic dissimilarity in Amazonian forests

Forest structure determines light availability for understorey plants. The structure of lowland Amazonian forests is known to vary over long edaphic gradients, but whether more subtle edaphic variation also affects forest structure has not beenresolved. In western Amazonia, the majority of non-flooded forests grow on soils derived either from relatively fertile sediments of the Pebas Formation or from poorer sediments of the Nauta Formation. The objective of this study was to compare structure and light availability in the understorey of forests growing on these two geological formations. We measured canopy openness and tree stem densities in three size classes in northeastern Peru in a total of 275 study points in old-growth terra firme forests representing the two geological formations. We also documented variation in floristic composition (ferns, lycophytes and the palm Iriartea deltoidea) and used Landsat TM satellite image information to model the forest structural and floristic features over a larger area. The floristic compositions of forests on the two formations were clearly different, and this could also be modelled with the satellite imagery. In contrast, the field observations of forest structure gave only a weak indication that forests on the Nauta Formation might be denser than those on the Pebas Formation. The modelling of forest structural features with satellite imagery did not support this result. Our results indicate that the structure of forest understorey varies much less than floristic composition does over the studied edaphic difference.

Public Sector Pay in Finland

This study analyses the forces determining public and private sector pay in Finland. The data used is a 7 per cent sample taken from the Finnish 2001 census. It contains information on 42 680 male workers, of which 8 759 are employed in public and 33 921 in the private sector. The study documents and describes data by education, occupation and industry. We estimate earnings equations for the whole sample as well as for four industries (construction, real estate, transportation and health) that provide an adequate mix of both public and sector workers. The results suggest that the private-public sector pay gap of about one per cent can be accounted for by differences in observable characteristics between the sectors (3.4 per cent) and lower returns from these characteristics (-2.3 per cent). However, the industry-level analysis indicates that the earnings gaps vary across industries, and are negative in some cases. These inter-industry differences in public-private gaps persist even when the usual controls are introduced. This suggests that public sector wage setters need greater local flexibility, which should result in less uniform wages within the public sector.

Hoitohenkilökunnan käsityksiä yhteistoiminnallisesta hoitotyöstä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kartoittaa hoitajien käsityksiä yhteistoiminnallisesta hoitotyöstä. Opinnäytetyömme teoriaosassa on käsitelty psykiatrista hoitotyötä laitosympäristössä, potilastyytyväisyyttä laitoshoidossa, psykiatrisen hoitotyön tarpeen- ja tavoitteiden määrittelyä, sen toteutusta, auttamismenetelmiä, potilaslähtöistä psykiatrisen hoitotyön mallia ja yhteistoiminnallisen hoitotyön kehittämishanketta. Tutkimusaineisto kerättiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HYKS:n Psykiatriakeskuksen kahden suljetun osaston hoitohenkilökunnalta essee-vastauksina. Aineisto käsittää 32:n osastolla tutkimuksen ajankohtana työskennelleen hoitajan vastaukset. Vastaukset analysoitiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen perusteella moniammatillista yhteistyötä ja potilaan lähiverkoston osaamista hyödyntämällä nähtiin päästävän potilaan hoidossa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tämän avulla potilas voi motivoitua hoitoonsa ja kokea oman hoitonsa mielekkääksi. Hoitohenkilökunnan käsityksen mukaan näin saavutetaan potilaan tilanteessa positiivinen muutos ja hänen selviytymistään voidaan tukea hänen yksilöllisestä elämäntilanteesta käsin. Potilas, hänen omaisensa ja hoitotyön tekijät tuovat oman panoksensa yhteistyösuhteeseen. Potilaan selviytymistä voidaan tukea osallistuvan vuoropuhelun, jaetun vastuun, konsultoivan ohjauksen ja yhteistoiminnallisuuden avulla. Potilaan rooli oman hoitonsa vastuullisena osallistujana muodostui tärkeäksi tekijäksi hoidon onnistumisen kannalta. Toimiva hoitajan ja potilaan välinen yhteistyö edistää luottamuksellisen hoitosuhteen muodostuksessa, jolloin potilaan yksilöllistä hoitoa voidaan suunnitella ryhmätyönä. Tutkimuksen perusteella potilaan selviytymisen tukemisessa voidaan hyödyntää erilaisia yhteisöllisiä elementtejä. Kaikkien hoitoon osallistuvien välinen yhteistyö sekä yhteiskunnan arvot ja asenteet luovat edellytykset pyrittäessä kohti yhteistä tavoitetta eli potilaan yksilöllisessä tilanteessa tapahtuvaa positiivista muutosta ja hänen selviytymistään arkielämästään. Yhteistoiminnalisen hoitotyön tärkeimpänä tavoitteena on potilaan selviytyminen arkielämästään, hoitonsa vastuullisena osallistujana. Tutkimuksen perusteella hoitohenkilökunta omasi varsin laajan tietämyksen yhteistoiminnallisesta hoitotyöstä. Kuitenkin ainoastaan parissa vastauksessa käsiteltiin potilaan selviytymistä arkielämästään. Hoitohenkilökunta luultavasti mielsi potilaan selviytymisen arkielämästään, itsestään selvänä hoidon tavoitteena, jonka vuoksi he eivät maininneet sitä erikseen vastauksissaan.

3D-partikkelit aloittelijoille : tarkastelussa 3D-Kalevala-projekti

Opinnäytteeni teososana on 3D-Kalevala projektinimellä tunnetun animaation partikkeliefektit. Tarkastelen tarkemmin elokuvan Lumi-, Kylä-, Paja- ja Luola-kohtauksia. 3D-Kalevala on tietokoneella tehty animaatio, joka kertoo Suomen kansalliseepoksen Kalevalan päähenkilöstä Väinämöisestä. Elokuvassa vanha Väinämöinen muistelee nuoruutensa tapahtumia. 3D-Kalevala-projekti käynnistettiin vuonna 2003, mutta sen alkuperäiset tekijät eivät saaneet sitä valmiiksi, ja projektin teko keskeytettiin vuonna 2005. Vuoden 2006 keväällä projektiin perustettiin uusi kahden verkkoviestinnän opiskelijan projektiryhmä, jonka tehtävänä oli saada elokuva valmiiksi vuoden 2007 kevääseen mennessä. Kun aloitimme projektin tekemisen, olin kolmiulotteisessa mallinnuksessa aloittelija. Tästä johtuen opinnäytteen kirjallinen osa on opas aloittelijoille partikkelien maailmaan. Selvitän raportissani miten elokuvan partikkeliefektit rakennettiin, mitä niiden tekeminen minulta vaati ja miten ne loppujen lopuksi mielestäni onnistuivat. Elokuvan efektit tehtiin 3D Studio Max-ohjelman versiolla 6.0, ja tämän takia kirjoitankin efektien rakentamisesta kyseisen ohjelman keinoin. Projektin suuruuden vuoksi molemmat tekijät pääsivät tekemään monenlaisia töitä, mutta päävastuualueet olivat selvät. Minun osani oli tehdä elokuvaan efektejä. Partikkeliefektit ovat proseduraalisia efektejä, joiden avulla on mahdollista tehdä aidon näköisiä luonnonilmiöitä, kuten tulta, savua, kipinöitä ja veden roiskeita. Koska partikkeliefektit mallintavat reaalimaailman ilmiöitä, on tekijän hyvä olla kiinnostunut selvittämään ilmiöiden käyttäytymistä luonnossa. Raportoin myös projektin aikana huomaamistani hyvistä tavoista opiskella itsenäisesti partikkelien rakentamiseen käytettyjä tekniikoita. On hyvä lukea 3D Studio Maxin tasokasta käyttöohjesovellusta, tutustua Internetissä löytyviin 3D-aiheisiin foorumeihin, käydä aiheesta tutoriaaleja läpi sekä tutustua ohjelman ominaisuuksiin kokeilemalla ja tutkimalla itsenäisesti. Elokuvan efektit onnistuivat mielestäni kiitettävästi ottaen huomioon lähtötasoni. Löysin tapoja kehittää itseäni ja helppoja keinoja toteuttaa realistista jälkeä efektien rakentamisessa. Toivon, että raportistani olisi jollekin 3D-partikkeliefekteistä kiinnostuneelle hyötyä.

HPV In situ -hybridisaation käyttöönotto

Ihmisen papilloomavirus (Human papillomavirus HPV) aiheuttaa yleisen sukupuoliteitse leviävän tartuntataudin. Virusinfektiolla on todettu olevan yhteys kohdunkaulan syöpään ja on siksi tärkeä tutkimuskohde. Kätilöopiston sairaalan patologian laboratoriossa tutkitaan HPV:ta Hybrid Capture 2 -menetelmällä, joka antaa tuloksen kvantitatiivisena. Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen korkean riskin HPV-genotyypeille. Tutkimuskohteena oli ihmisen papilloomavirusta määrittävä in situ -hybridisaatiomenetelmä, joka on tarkoitus ottaa käyttöön Kätilöopiston sairaalan patologian laboratorioon. Näytemateriaali kerättiin HUSLAB:n Qpati-tietokannasta. 40 potilastapausta valittiin, joista kymmenen potilastapausta kuuluu kondyloma planum-, kymmenen dysplasia levis-, kymmenen dysplasia moderata- ja viimeiset kymmenen dysplasia gravis -luokitukseen. Näytteet oli valettu parafiiniin, joista leikkattiin uudet näytelasit. Näistä tehtiin HPV in situ -hybridisaatio-, p16INK4a-, Ki67- ja hematoksyliini-eosiinivärjäykset. HPV ISH:n tuloksia verrattiin negatiivisten ja positiivisten kontrollien antamiin tuloksiin. Lisäksi tutkittiin proteiinien p16INK4a ja Ki67 vastaavuutta HPV ISH:n antamiin tuloksiin. Ki67 ja p16INK4a ovat merkkiaineita, joita havaitaan HPV:n aiheuttamissa dysplastisissa muutoksissa. HE-värjäyksen avulla tarkistettiin diagnoosiluokat. HPV in situ -hybridisaationäytteissä esiintyi HPV DNA-viruskopioita 82,5 %:ssa (33/40). Näytteistä negatiivisen tuloksen antoi 12,5 % (5/40) ja 5 % (2/40) niistä ei voitu tulkita. Immunohistokemialliset värjäykset antoivat keskenään yhteneväisiä tuloksia. Tulokset olivat yhteneviä myös HPV in situ -hybridisaation antamiin tuloksiin. Tulokset olivat luotettavia, koska negatiivinen kontrolli antoi negatiivisen ja positiivinen kontrolli positiivisen tuloksen. Hematoksyliini-eosiinivärjäyksellä tarkistetuista diagnoosiluokista 20 prosenttia (8/40) oli muuttunut. Tulokset olivat luotettavia, joten voidaan todeta, että in situ -hybridisaatiomenetelmä voidaan ottaa käyttöön Kätilöopiston sairaalan patologian laboratoriolle.

Rules of origin : from analysis to reform

General Introduction This thesis can be divided into two main parts :the first one, corresponding to the first three chapters, studies Rules of Origin (RoOs) in Preferential Trade Agreements (PTAs); the second part -the fourth chapter- is concerned with Anti-Dumping (AD) measures. Despite wide-ranging preferential access granted to developing countries by industrial ones under North-South Trade Agreements -whether reciprocal, like the Europe Agreements (EAs) or NAFTA, or not, such as the GSP, AGOA, or EBA-, it has been claimed that the benefits from improved market access keep falling short of the full potential benefits. RoOs are largely regarded as a primary cause of the under-utilization of improved market access of PTAs. RoOs are the rules that determine the eligibility of goods to preferential treatment. Their economic justification is to prevent trade deflection, i.e. to prevent non-preferred exporters from using the tariff preferences. However, they are complex, cost raising and cumbersome, and can be manipulated by organised special interest groups. As a result, RoOs can restrain trade beyond what it is needed to prevent trade deflection and hence restrict market access in a statistically significant and quantitatively large proportion. Part l In order to further our understanding of the effects of RoOs in PTAs, the first chapter, written with Pr. Olivier Cadot, Celine Carrère and Pr. Jaime de Melo, describes and evaluates the RoOs governing EU and US PTAs. It draws on utilization-rate data for Mexican exports to the US in 2001 and on similar data for ACP exports to the EU in 2002. The paper makes two contributions. First, we construct an R-index of restrictiveness of RoOs along the lines first proposed by Estevadeordal (2000) for NAFTA, modifying it and extending it for the EU's single-list (SL). This synthetic R-index is then used to compare Roos under NAFTA and PANEURO. The two main findings of the chapter are as follows. First, it shows, in the case of PANEURO, that the R-index is useful to summarize how countries are differently affected by the same set of RoOs because of their different export baskets to the EU. Second, it is shown that the Rindex is a relatively reliable statistic in the sense that, subject to caveats, after controlling for the extent of tariff preference at the tariff-line level, it accounts for differences in utilization rates at the tariff line level. Finally, together with utilization rates, the index can be used to estimate total compliance costs of RoOs. The second chapter proposes a reform of preferential Roos with the aim of making them more transparent and less discriminatory. Such a reform would make preferential blocs more "cross-compatible" and would therefore facilitate cumulation. It would also contribute to move regionalism toward more openness and hence to make it more compatible with the multilateral trading system. It focuses on NAFTA, one of the most restrictive FTAs (see Estevadeordal and Suominen 2006), and proposes a way forward that is close in spirit to what the EU Commission is considering for the PANEURO system. In a nutshell, the idea is to replace the current array of RoOs by a single instrument- Maximum Foreign Content (MFC). An MFC is a conceptually clear and transparent instrument, like a tariff. Therefore changing all instruments into an MFC would bring improved transparency pretty much like the "tariffication" of NTBs. The methodology for this exercise is as follows: In step 1, I estimate the relationship between utilization rates, tariff preferences and RoOs. In step 2, I retrieve the estimates and invert the relationship to get a simulated MFC that gives, line by line, the same utilization rate as the old array of Roos. In step 3, I calculate the trade-weighted average of the simulated MFC across all lines to get an overall equivalent of the current system and explore the possibility of setting this unique instrument at a uniform rate across lines. This would have two advantages. First, like a uniform tariff, a uniform MFC would make it difficult for lobbies to manipulate the instrument at the margin. This argument is standard in the political-economy literature and has been used time and again in support of reductions in the variance of tariffs (together with standard welfare considerations). Second, uniformity across lines is the only way to eliminate the indirect source of discrimination alluded to earlier. Only if two countries face uniform RoOs and tariff preference will they face uniform incentives irrespective of their initial export structure. The result of this exercise is striking: the average simulated MFC is 25% of good value, a very low (i.e. restrictive) level, confirming Estevadeordal and Suominen's critical assessment of NAFTA's RoOs. Adopting a uniform MFC would imply a relaxation from the benchmark level for sectors like chemicals or textiles & apparel, and a stiffening for wood products, papers and base metals. Overall, however, the changes are not drastic, suggesting perhaps only moderate resistance to change from special interests. The third chapter of the thesis considers whether Europe Agreements of the EU, with the current sets of RoOs, could be the potential model for future EU-centered PTAs. First, I have studied and coded at the six-digit level of the Harmonised System (HS) .both the old RoOs -used before 1997- and the "Single list" Roos -used since 1997. Second, using a Constant Elasticity Transformation function where CEEC exporters smoothly mix sales between the EU and the rest of the world by comparing producer prices on each market, I have estimated the trade effects of the EU RoOs. The estimates suggest that much of the market access conferred by the EAs -outside sensitive sectors- was undone by the cost-raising effects of RoOs. The chapter also contains an analysis of the evolution of the CEECs' trade with the EU from post-communism to accession. Part II The last chapter of the thesis is concerned with anti-dumping, another trade-policy instrument having the effect of reducing market access. In 1995, the Uruguay Round introduced in the Anti-Dumping Agreement (ADA) a mandatory "sunset-review" clause (Article 11.3 ADA) under which anti-dumping measures should be reviewed no later than five years from their imposition and terminated unless there was a serious risk of resumption of injurious dumping. The last chapter, written with Pr. Olivier Cadot and Pr. Jaime de Melo, uses a new database on Anti-Dumping (AD) measures worldwide to assess whether the sunset-review agreement had any effect. The question we address is whether the WTO Agreement succeeded in imposing the discipline of a five-year cycle on AD measures and, ultimately, in curbing their length. Two methods are used; count data analysis and survival analysis. First, using Poisson and Negative Binomial regressions, the count of AD measures' revocations is regressed on (inter alia) the count of "initiations" lagged five years. The analysis yields a coefficient on measures' initiations lagged five years that is larger and more precisely estimated after the agreement than before, suggesting some effect. However the coefficient estimate is nowhere near the value that would give a one-for-one relationship between initiations and revocations after five years. We also find that (i) if the agreement affected EU AD practices, the effect went the wrong way, the five-year cycle being quantitatively weaker after the agreement than before; (ii) the agreement had no visible effect on the United States except for aone-time peak in 2000, suggesting a mopping-up of old cases. Second, the survival analysis of AD measures around the world suggests a shortening of their expected lifetime after the agreement, and this shortening effect (a downward shift in the survival function postagreement) was larger and more significant for measures targeted at WTO members than for those targeted at non-members (for which WTO disciplines do not bind), suggesting that compliance was de jure. A difference-in-differences Cox regression confirms this diagnosis: controlling for the countries imposing the measures, for the investigated countries and for the products' sector, we find a larger increase in the hazard rate of AD measures covered by the Agreement than for other measures.