Dimensions of poverty and directions of measurement: talking point for discussion

Includes bibliography

A brief overview of UNFPA experience in Latin America and the Caribbean in poverty statistics and measurement

Includes bibliography

Poverty statistics and measurement in Africa

Includes bibliography

Poverty and low income measurement in Canada: recent analyses and future directions

Includes bibliography

International policy and the measurement of poverty

Includes bibliography

Innovations in measurement in the United States official poverty lines

Includes bibliography

Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Using Non-Monetary Deprivation Indicators to Analyze Poverty and Social Exclusion: Lessons from Europe?

Non-monetary indicators of deprivation are now widely used in studying poverty in Europe. While measuring financial resources remains central, having reliable information about material deprivation adds to the ability to capture poverty and social exclusion. Non-monetary indicators can help improve the identification of those experiencing poverty and understand how it comes about. They are most productively used when multidimensionality is explicitly taken into account, both in framing the question and in empirical application. While serious methodological and measurement issues remain to be addressed, material deprivation indicators allow for new insights in making poverty comparisons across countries and analyzing changes over time. (C) 2010 by the Association for Public Policy Analysis and Management.

Comparing poverty and deprivation dynamics:Issues of reliability and validity

In this paper we seek to establish if earlier findings relating to the relationship between income poverty persistence and deprivation persistence could be due to a failure to take measurement error into account. To address this question, we apply a model of dynamics incorporating structural and error components. Our analysis shows a general similarity between latent poverty and deprivation dynamics. In both cases we substantially over-estimate the probability of exiting from poverty or deprivation. We observe a striking similarity across dimensions for both observed and latent outcomes. In both cases levels of poverty and deprivation persistence are higher for the latent case. However, there is no evidence that earlier results relating to the differences in the determinants of poverty and deprivation persistence are a consequence of differential patterns of reliability. Taking measurement error into account seems more likely to accentuate rather than diminish the contrasts highlighted by earlier research. Since longitudinal differences relating to poverty and deprivation cannot be accounted for by measurement error, it seems that we must accept that we are confronted with issues relating to validity rather than reliability. Even where we measure these dimensions over reasonable periods of time and allow for measurement error, they continue to tap relatively distinct phenomenon. Thus, if measures of persistent poverty are to constitute an important component of EU social indicators, a strong case can be made for including parallel measures of deprivation persistence and continuing to explore the relationship between them. © Springer Science+Business Media, Inc. 2006.

Child Poverty in Northern Ireland: Results from the Poverty and Social Exclusion Study

- There is general agreement that the measurement of child poverty is based on both low income and deprivation.

- Adjusting incomes for different household types, measuring before or after housing costs, and the selection of deprivation items all have an impact on poverty rates.

- The consensual poverty method, which takes account of what the population considers to be basic necessities, is described. The study found a high level of agreement on the basic necessities for children.

- The study found that only a few children lacked very basic necessities such as three meals a day and adequate clothing, but a third of all children (150,000) were deprived of an annual holiday and 75,000 children are growing up in cold and damp homes.

- Overall, the study found that 24% or 106,000 children are living in low income households and are deprived of four or more items.

- The study found those who had a ‘high experience’ of the conflict were significantly more deprived than those with no conflict experience and that a fifth of all children are living with an adult/s who have ‘high experience’.

Trade and poverty in latin american countries: conceptual and methodological challenges

This paper addresses topics - either relevant or confusing or needing more attention - related to measuring the trade and poverty nexus. It sheds a critical light on the existing material and suggests needed research lines. It starts with questions akin to the LAC realities; then, keeping this view, general methodological issues are also examined. In a broader perspective, further ideas for the research agenda are formulated. The main conclusion is that relevant findings still demand considerable efforts. Moreover, the Information-measurement-model-evaluation paradigm is not enough, policy guidelines being usually too general. In LAC, it must be extended and deepened, accounting more for the heterogeneity of cases, including, whenever possible, the physical constraints and incorporating new ways of integrating both the local and global perspectives. Other aspects, like the role of specific juridical measures, should play a role. How all this can be combined into more encompassing evaluations remains open

A robust poverty profile for Brazil using multiple data sources

This paper presents a poverty profile for Brazil, based on three different sources of household data for 1996. We use PPV consumption data to estimate poverty and indigence lines. “Contagem” data is used to allow for an unprecedented refinement of the country’s poverty map. Poverty measures and shares are also presented for a wide range of population subgroups, based on the PNAD 1996, with new adjustments for imputed rents and spatial differences in cost of living. Robustness of the profile is verified with respect to different poverty lines, spatial price deflators, and equivalence scales. Overall poverty incidence ranges from 23% with respect to an indigence line to 45% with respect to a more generous poverty line. More importantly, however, poverty is found to vary significantly across regions and city sizes, with rural areas, small and medium towns and the metropolitan peripheries of the North and Northeast regions being poorest.

New contributions to the analysis of poverty: methodological and conceptual challenges to understanding poverty from a gender perspective

Includes bibliography

Ecuador: defining and measuring multidimensional poverty, 2006-2010

Includes bibliography