The benefits and pitfalls of language change – The case of gender-fair language use

Gender-fair language (GFL) is a symmetric linguistic treatment of women and men. To create GFL two principle strategies can be deployed. Neutralization means that gender-unmarked forms (police officer) are used to substitute the male-biased (policeman). Feminization, implies that feminine forms of nouns are used systematically to make female referents visible. The results of a comprehensive European research program provide evidence in support of a non-discrimination policy in language, yet identify the potential setbacks preventing linguistic reforms to be effective. In general, studies indicate positive effects of GFL. In an applied context, for example women feel more motivated to apply for the position if a job advertisement is formulated in a GFL. However, negative effects of reformed usage were also reported specifically when GFL is novel. For example, a woman referred to as a chairperson was evaluated lower in occupational status than a woman referred to as a chairman.

High Value Lies, Ugly Truths, and the First Amendment

Lying has a complicated relationship with the First Amendment. It is beyond question that some lies – such as perjury or pretending to be a police officer – are not covered by the First Amendment. But it is equally clear that some lies, even intentionally lying about military honors, are entitled to First Amendment protection. U.S. v. Alvarez, 132 S. Ct. 2537 (2012). To date, however, both Supreme Court doctrine and academic commentary has taken for granted that any constitutional protection for lies is purely prophylactic – it protects the liar to avoid chilling truthful speech. This Article is the first to argue, contrary to conventional wisdom, that certain types of lies paradoxically advance the values underlying the First Amendment. Our framework is descriptively novel and doctrinally important insofar as we provide the first comprehensive post-Alvarez look at the wide range of lies that may raise First Amendment issues. Because there was no majority opinion in Alvarez, there is uncertainty about which standard of constitutional scrutiny should apply to protected lies, an issue we examine at length. Moreover, our normative claim is straightforward: when a lie has intrinsic or instrumental value it should be treated differently from other types of lies and warrant the greatest constitutional protection. Specifically, we argue that investigative deceptions – lies used to secure truthful factual information about matters of public concern – deserve the utmost constitutional protection because they advance the underling purposes of free speech: they enhance political discourse, help reveal the truth, and promote individual autonomy. A prototypical investigative deception is the sort of misrepresentation required in order for an undercover journalist, investigator, or activist to gain access to information or images of great political significance that would not be available if the investigator disclosed her reporting or political objectives. Tactical use of such lies have a long history in American journalism and activism, from Upton Sinclair to his modern day heirs. Using the proliferation of anti-whistleblower statutes like Ag Gag laws as an illustrative example, we argue that investigative deceptions are a category of high value lies that ought to receive rigorous protection under the First Amendment. At the same time, we recognize that not all lies are alike and that in other areas, the government regulation of lies serves legitimate interests. We therefore conclude the Article by drawing some limiting principles to our theory.

Les variations spatiales du comportement policier: l'exemple de la Sûreté du Québec

Travail dirigé présenté en vue de l’obtention du grade de maîtrise en criminologie option sécurité intérieure

Les variations spatiales du comportement policier: l'exemple de la Sûreté du Québec

Travail dirigé présenté en vue de l’obtention du grade de maîtrise en criminologie option sécurité intérieure

DISCURSOS SOBRE O USO RELIGIOSO DO PSICOATIVO AYAHUASCA

O tema Discursos sobre o uso religioso do psicoativo Ayahuasca , foi pesquisado de acordo com o método da análise do discurso, tendo como metodologia a coleta de dados na pesquisa bibliográfica e documental. O objetivo da presente dissertação é apresentar os diferentes discursos que são expressões das linguagens diversas que tem sido praticadas nos setores sociais que tratam do tema Ayahuasca. Todas as questões da vida tem em seu entorno discursos dos mais variados tipos, perfis e vertentes; discursos são como cursos de rios que correm e muitas vezes se interligam. Quando observamos os diferentes discursos e diálogos, que envolvem a ayahuasca, podemos perceber a imensa variação de ideias e grupos sociais envolvidos na discussão dos problemas pertinentes ao tema. Ao analisar o discurso taxonômico, percebemos a complexidade dos elementos que compõem os dois vegetais que são utilizados na confecção do chá. Observamos na linguagem histórico-antropológica um imenso caldeirão de culturas e conceitos, que se entrelaçam formando um mosaico de relações que se conectam. Atentando para o interdiscurso acadêmico científico listamos os diferentes grupos que estão estudando a ayahuasca e seus temas. No discurso e linguagem midiática encontramos as manchetes, que marcam os anos de existência dos diferentes grupos e seus respectivos conflitos, que contêm a linguagem policial, e que versam sobre os temas que envolvem a ayahuasca historicamente e contemporaneamente. Nos deparamos também com o discurso jurídico e regulador do Estado, que possui a documentação e os dispositivos de legalização sobre o uso da ayahuasca. Finalmente a linguagem e discurso das ciências da religião, que procura obter respostas sociais ao nascimento de religiosidade nas culturas, temas esses que estão cheios de símbolos, rituais e imaginários, que só podem ser explorados e entendidos dentro de seus próprios contextos quando utilizando das ferramentas da antropologia, da sociologia e da psicologia da religião.

An introduction to forensic linguistics:language in evidence

From the accusation of plagiarism in The Da Vinci Code, to the infamous hoaxer in the Yorkshire Ripper case, the use of linguistic evidence in court and the number of linguists called to act as expert witnesses in court trials has increased rapidly in the past fifteen years. An Introduction to Forensic Linguistics: Language in Evidence provides a timely and accessible introduction to this rapidly expanding subject. Using knowledge and experience gained in legal settings – Malcolm Coulthard in his work as an expert witness and Alison Johnson in her work as a West Midlands police officer – the two authors combine an array of perspectives into a distinctly unified textbook, focusing throughout on evidence from real and often high profile cases including serial killer Harold Shipman, the Bridgewater Four and the Birmingham Six. Divided into two sections, 'The Language of the Legal Process' and 'Language as Evidence', the book covers the key topics of the field. The first section looks at legal language, the structures of legal genres and the collection and testing of evidence from the initial police interview through to examination and cross-examination in the courtroom. The second section focuses on the role of the forensic linguist, the forensic phonetician and the document examiner, as well as examining in detail the linguistic investigation of authorship and plagiarism. With research tasks, suggested reading and website references provided at the end of each chapter, An Introduction to Forensic Linguistics: Language in Evidence is the essential textbook for courses in forensic linguistics and language of the law.

Yhteistä turvallisuutta rakentaen : poliisi- ja upseeriprofessioiden yhteiskehittelyn mahdollisuuksista

Poliisin rakenneuudistus Pora III ja Puolustusvoimauudistus 2011–2015 ovat olleet viime vuosien esimerkkejä julkisen sektorin työn tehostamisen vaatimuksista. Sekä Puolustusvoimilla että poliisilla, kahdella turvallisuusalan viranomaistaholla, on lakisääteiset tehtävänsä, jotka tulee työn tehostamisen vaatimuksista huolimatta suorittaa. Turvallisuusala yksityistyy vauhdilla, ja keskustelua käydään siitä, mitä tehtäviä viranomainen hoitaa itse, mitä annetaan kaupallisen toimijan tai järjestöjen hoidettavaksi ja mistä kansalainen vastaa itse jatkossa. Resurssi- ja tehostamisvaatimuksia mietittäessä nousee esille upseereiden kohdalla koko maan puolustus ja turvaaminen. Kyetäänkö tämän tehtävän täyttämiseen mahdollisessa sotatilanteessa enää nykyisellä tai mahdollisesti vähenevällä resursoinnilla? Poliisitoimen osalta vasteajat eri puolilla Suomea puhuttavat, samoin se, miten tehtäviä priorisoidaan hoidettavaksi. Saavatko kansalaiset enää perusoikeuksiinsa kuuluvaa arjen turvallisuutta, jonka vielä tänä päivänä katsotaan kuuluvan valtion perustehtäviin? Viranomaisten pitäisi tutkimukseen valittujen aineistojen sekä lakien perusteella hoitaa tehtävänsä laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Nykyiset sisäistä ja ulkoista turvallisuutta käsittelevät asiakirjat, esimerkiksi strategiat, puhuvat laajasta turvallisuuskäsityksestä, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajojen hämärtymisestä globalisoitumisen seurauksena ja lisääntyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä toimintaa ohjaavana ajattelumallina. Viranomaisyhteisyötä tulisi lisätä osana normaalia toimintaa, samoin yhteistyötä järjestöjen, elinkeinoelämän ja jokaisen kansalaisen kanssa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (2013) peräänkuulutetaan uusia, innovatiivisia tapoja hoitaa sekä valtion että kuntien tehtäviä. Yhteisen toiminnan kohteen eli laajan turvallisuuskäsityksen viitekehyksessä on mahdollisuus pohtia uudenlaista turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä, eli etsiä perusteluja upseeri- ja poliisiprofession syvemmälle yhteistyölle – yhteiskehittelylle. Tutkimukseni tavoitteena on herätellä keskustelua siitä, onko yhteisen toiminnan kohteen löytymiselle edellytyksiä. Nähtävissä on, että valtiolle kuuluvia toimintoja tehostetaan jatkossakin. Yksi järkevä tapa tehostamisessa on löytää töiden rajapintoja ja yhdistää resurssit näiden osalta. Jotta toiminta olisi tehokasta, sen pitää olla osa jokapäiväistä toimintaa eikä perustua vain muutamiin yhteistoimintaharjoituksiin tai jo tapahtuneiden poikkeustilanteiden hoitoon. Suurin osa kriisiajan toiminnasta perustuu normaaliolojen toimintaan, jolloin sen lähtökohdat voisivat olla yhteisessä työssä ja alkaa jo koulutuksesta, mikä nostetaan tässä työssä yhtenä mahdollisuutena esille. Koulutuksellinen yhteistyö ja liikkuvuus ovat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perusteella mahdollista myös kahden eri hallinnonalan koulutuksessa. Tällaista koulutuksen tehostamista haetaan tällä hetkellä muualla yhteiskunnassa. Mutta halutaanko omasta toiminnasta ja tehtävistä luopua edes osittain ja tehdä yhteistyötä mahdollisesti oman työn hallinnan, vallan tai resurssien menettämisen pelossa? Vai onko kyse vain siitä, että yhteistyön syventämiselle ei ole nähty kovinkaan suurta tarvetta tai hyötyä eikä yhteistyö näytä tuovan mitään uutta ammattikuntien osaamiseen? Tutkimuksen aineisto koostuu valtionhallinnon aineistoista, kuten strategioista, mietinnöistä ja raporteista niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden alalta. Aineistona käytetään myös upseeri- (n=71) ja poliisipäällystöopiskelijoille (n=65) suunnattua kyselyä ja kirjoitelmaa tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta vuonna 2030. Lisäksi opiskelijavastauksista tehtyä analyysia syvennetään molempien korkeakoulujen (Maanpuolustuskorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu) rehtoreiden sekä molempien hallinnonalojen (puolustusministeriö sekä sisäministeriö) kansliapäälliköiden haastatteluilla. Aineistojen avulla pyritään herättelemään ajatuksia siitä, voisiko yhteisiä töitä löytyä yhteistyön pohjaksi. Tarkoituksena on perustella, miksi yhteistyötä kannattaa tehdä ja ikään kuin vastata etukäteen vastaväitteisiin, miksi sitä ei voitaisi tehdä. Strategioiden yhteistyön tahtotilaa verrataan muihin strategioiden toimenpide ehdotuksiin ja sitä kautta vielä kyselyaineistoon. Opiskelijakyselyllä haetaan näkemyksiä tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta ja mahdollisesta yhteistyöstä sekä sen painopisteistä. Muilla asiantuntijahaastatteluilla haetaan korkeakoulujen sekä ministeriön tason näkemyksiä opiskelijoiden mielipiteisiin. Opiskelijakyselyn avulla on haluttu selvittää sitä, mitä jo työelämässä olleet mutta vaihteeksi opiskelevat sotatieteiden maisteriopiskelijat Maanpuolustuskorkeakoulussa ja poliisin päällystötutkinnon opiskelijat Poliisiammattikorkeakoulussa ajattelevat turvallisuusalan ja -asiantuntijuuden muutoksesta. Minkälaisena he näkevät oman tulevan työnsä ja yhteistyökentän muiden viranomaisten kanssa? Selvää opiskelijavastausten mukaan on se, että turvallisuus halutaan pitää jatkossakin viranomaisen vastuulla ja välttää viimeiseen asti yksityisen sektorin liiallista vastuuta enempää kuin on pakko. Yhteistyötä halutaan edelleen lisätä, ja erityisesti tämä koskee viranomaisten välistä yhteistyötä. Tutkimus on tietoisesti rajattu koskemaan kahta turvallisuusalan viranomaistoimijaa, ammattikorkeakoulutuksen käyneitä poliiseja ja Puolustusvoimien Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevia upseereita, joiden tehtävistä ja koulutuksesta on löydettävissä yhteisiä rajapintoja ja yhteistyön alueita. Kiinnostus syventyä valittuun kahteen ammattialaan johtuu myös siitä, että usein esimerkiksi sisäasianhallinnon strategioissa Puolustusvoimat jätetään ulkopuolelle varsinkin normaaliolojen yhteistyötä tarkasteltaessa tai vain yksittäisen maininnan asteelle. Sama huomio on havaittavissa puolustushallinnon strategioista. Tämä nousee esille erityisesti alueellista yhteistyötä tai viranomaisyhteistyötä pohdittaessa. Silti sekä sisäministeriön että puolustusministeriön hallinnonalan strategiat ym. perustuvat laajaan turvallisuuskäsitykseen, ja usein eri ammattikuntia analysoitaessa puhutaan tehtävistä, joita tekevät useat ammattikunnat ja professiot. Puhutaan niin sanotuista harmaista alueista. Ministeriöiden tahtotilassa ja toiminnassa on tutkimukseni mukaan nähtävissä ristiriita. Koulutuksen osalta yhteistyön lisääminen on mahdollista etenkin nyt, kun Poliisiammattikorkeakoulussa peruskoulutus on muuttunut ammattikorkeakoulutasoiseksi ja näin tämän ammattikunnan professioasema koulutuksen näkökulmasta on vahvistunut entisestään. Käsittelenkin tutkimuksessani kahta professiota professiotutkimuksen perinteisiä kriteereitä käyttäen, eli rinnastaessani näitä kahta ammattia. Rinnastettavuus koulujen kesken on tullut mahdolliseksi sekä tutkintojen että osaamisen tarkastelun näkökulmasta. Tämän myötä myös molempia korkeakouluja hyödyttävää yhteistyötä olisi mahdollista miettiä osana muutakin hallinnon tehostamista ja rauhan ajan viranomaistoimintaa.

A Phenomenological Exploration of Black Male Law Enforcement Officers' Perspectives of Racial Profiling and Their Law Enforcement Career Exploration and Commitment

This phenomenological study explored Black male law enforcement officers’ perspectives of how racial profiling shaped their decisions to explore and commit to a law enforcement career. Criterion and snow ball sampling was used to obtain the 17 participants for this study. Super’s (1990) archway model was used as the theoretical framework. The archway model “is designed to bring out the segmented but unified and developmental nature of career development, to highlight the segments, and to make their origin clear” (Super, 1990, p. 201). Interview data were analyzed using inductive, deductive, and comparative analyses. Three themes emerged from the inductive analysis of the data: (a) color and/or race does matter, (b) putting on the badge, and (c) too black to be blue and too blue to be black. The deductive analysis used a priori coding that was based on Super’s (1990) archway model. The deductive analysis revealed the participants’ career exploration was influenced by their knowledge of racial profiling and how others view them. The comparative analysis between the inductive themes and deductive findings found the theme “color and/or race does matter” was present in the relationships between and within all segments of Super’s (1990) model. The comparative analysis also revealed an expanded notion of self-concept for Black males – marginalized and/or oppressed individuals. Self-concepts, “such as self-efficacy, self-esteem, and role self-concepts, being combinations of traits ascribed to oneself” (Super, 1990, p. 202) do not completely address the self-concept of marginalized and/or oppressed individuals. The self-concept of marginalized and/or oppressed individuals is self-efficacy, self-esteem, traits ascribed to oneself expanded by their awareness of how others view them. (DuBois, 1995; Freire, 1970; Sheared, 1990; Super, 1990; Young, 1990). Ultimately, self-concept is utilized to make career and life decisions. Current human resource policies and practices do not take into consideration that negative police contact could be the result of racial profiling. Current human resource hiring guidelines penalize individuals who have had negative police contact. Therefore, racial profiling is a discriminatory act that can effectively circumvent U.S. Equal Employment Opportunities Commission laws and serve as a boundary mechanism to employment (Rocco & Gallagher, 2004).

National apprenticeship and training standards for the International Brotherhood of Police Officers for the training of law enforcement officer.

Mode of access: Internet.

An identification of factors influencing police workplace motivation

Police work tasks are diverse and require the ability to take command, demonstrate leadership, make serious decisions and be self directed (Beck, 1999; Brunetto & Farr-Wharton, 2002; Howard, Donofrio & Boles, 2002). This work is usually performed in pairs or sometimes by an officer working alone. Operational police work is seldom performed under the watchful eyes of a supervisor and a great amount of reliance is placed on the high levels of motivation and professionalism of individual officers. Research has shown that highly motivated workers produce better outcomes (Whisenand & Rush, 1998; Herzberg, 2003). It is therefore important that Queensland police officers are highly motivated to provide a quality service to the Queensland community. This research aims to identify factors which motivate Queensland police to perform quality work. Researchers acknowledge that there is a lack of research and knowledge in regard to the factors which motivate police (Beck, 1999; Bragg, 1998; Howard, Donofrio & Boles, 2002; McHugh & Verner, 1998). The motivational factors were identified in regard to the demographic variables of; age, sex, rank, tenure and education. The model for this research is Herzberg’s two-factor theory of workplace motivation (1959). Herzberg found that there are two broad types of workplace motivational factors; those driven by a need to prevent loss or harm and those driven by a need to gain personal satisfaction or achievement. His study identified 16 basic sub-factors that operate in the workplace. The research utilised a questionnaire instrument based on the sub-factors identified by Herzberg (1959). The questionnaire format consists of an initial section which sought demographic information about the participant and is followed by 51 Likert scale questions. The instrument is an expanded version of an instrument previously used in doctoral studies to identify sources of police motivation (Holden, 1980; Chiou, 2004). The questionnaire was forwarded to approximately 960 police in the Brisbane, Metropolitan North Region. The data were analysed using Factor Analysis, MANOVAs, ANOVAs and multiple regression analysis to identify the key sources of police motivation and to determine the relationships between demographic variables such as: age, rank, educational level, tenure, generation cohort and motivational factors. A total of 484 officers responded to the questionnaire from the sample population of 960. Factor analysis revealed five broad Prime Motivational Factors that motivate police in their work. The Prime Motivational Factors are: Feeling Valued, Achievement, Workplace Relationships, the Work Itself and Pay and Conditions. The factor Feeling Valued highlighted the importance of positive supportive leaders in motivating officers. Many officers commented that supervisors who only provided negative feedback diminished their sense of feeling valued and were a key source of de-motivation. Officers also frequently commented that they were motivated by operational police work itself whilst demonstrating a strong sense of identity with their team and colleagues. The study showed a general need for acceptance by peers and an idealistic motivation to assist members of the community in need and protect victims of crime. Generational cohorts were not found to exert a significant influence on police motivation. The demographic variable with the single greatest influence on police motivation was tenure. Motivation levels were found to drop dramatically during the first two years of an officer’s service and generally not improve significantly until near retirement age. The findings of this research provide the foundation of a number of recommendations in regard to police retirement, training and work allocation that are aimed to improve police motivation levels. The five Prime Motivational Factor model developed in this study is recommended for use as a planning tool by police leaders to improve motivational and job-satisfaction components of police Service policies. The findings of this study also provide a better understanding of the current sources of police motivation. They are expected to have valuable application for Queensland police human resource management when considering policies and procedures in the areas of motivation, stress reduction and attracting suitable staff to specific areas of responsibility.

National Governors' Association Truck Accident Data Collection Program - officer's manual. Final report.

Federal Highway Administration, Washington, D.C.

The officer in the courtroom.

Mode of access: Internet.

Illinois domestic violence act : a law enforcement officer's manual /

Mode of access: Internet.

Peace officer's use of force in making an arrest : student manual.

"Illinois Revised Statutes, Chapter 38 Section 7-5."