Rose et Colas opéra comique. Partition de piano et chant.

At head of cover: Bibliothéque de musique.

La contextualisation du discours radiophonique par des moyens prosodiques. L’exemple de cinq grands philosophes français du XXe siècle

"Radiodiskurssin kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia" Väitöskirja käsittelee puheen kontekstualisointia prosodisin keinoin. Toisin sanottuna työssä käsitellään sitä, miten puheen prosodiset piirteet (kuten sävelkulku, intensiteetti, tauot, kesto ja rytmi) ohjaavat puheen tulkintaa vanhastaan enemmän tutkittujen sana- ja lausemerkitysten ohella. Työssä keskitytään seitsemään prosodisesti merkittyyn kuvioon, jotka koostuvat yhden tai usean parametrin silmiinpistävistä muutoksista. Ilmiöitä käsitellään sekä niiden akustisten muotojen että tyypillisten esiintymisyhteyksien ja diskursiivisten tehtävien näkökulmasta. Aineisto koostuu radio-ohjelmista, joissa puhuu viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia: Gaston Bachelard, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty ja Jean-Paul Sartre. Ohjelmat on lähetetty eri radiokanavilla Ranskassa vuosina 1948–1973. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että prosodisesti merkityt kuviot ovat moniulotteisia puheen ilmiöitä, joilla on keskeinen rooli sanotun kontekstualisoinnissa: ne voivat esimerkiksi nostaa tai laskea sanotun informaatioarvoa, ilmaista puhujan voimakasta tai heikkoa sitoutumista sanomaansa, ilmaista rakenteellisen kokonaisuuden jatkumista tai päättymistä, jne. Väitöskirja sisältää myös kontrastiivisia osia, joissa ilmiöitä verrataan erääseen klassisessa pianomusiikissa esiintyvään melodiseen kuvioon sekä erääseen suomen kielen prosodiseen ilmiöön. Tulokset viittaavat siihen, että tietynlaista melodista kuviota käytetään samankaltaisena jäsentämiskeinona sekä puheessa että klassisessa musiikissa. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että tiettyjä melodisia muotoja käytetään samankaltaisten implikaatioiden luomiseen kahdessa niinkin erilaisessa kielessä kuin suomessa ja ranskassa. Yksi väitöskirjan osa käsittelee pisteen ja pilkun prosodista merkitsemistä puheessa. Tulosten mukaan pisteellä ja pilkulla on kummallakin oma suullinen prototyyppinsä: piste merkitään tyypillisesti sävelkulun laskulla ja tauolla, ja pilkku puolestaan sävelkulun nousulla ja tauolla. Merkittävimmät tulokset koskevat kuitenkin tapauksia, joissa välimerkki tulkitaan prosodisesti epätyypillisellä tavalla: sekä pisteellä että pilkulla vaikuttaisi olevan useita eri suullisia vastaavuuksia, ja välimerkkien tehtävät voivat muotoutua hyvin erilaisiksi niiden prosodisesta tulkinnasta riippuen.

Albert Einstein with violin, Josef Schwarz at piano, and Boris Schwarz in background; Haberlandstrasse 5, Berlin Portraits Groups; Men

Digital Image

Pianist Heida Hermanns née Goldschmidt seated at a piano; New York Portraits Women

Digital Image

Pianist Heida Hermanns née Goldschmidt seated at a piano; Berlin Portraits Women

Digital Image

Musicologist and philosopher Albert Schweitzer at a piano with cellist and conductor Pablo Casals Portraits Groups Men

Verso: Handwritten inscription to Martin U. Heiman in grateful appreciation signed Hans Moldenhauer 1/8/60

Non-uniform beams and stiff strings isospectral to axially loaded uniform beams and piano strings

In this paper, we derive analytical expressions for mass and stiffness functions of transversely vibrating clamped-clamped non-uniform beams under no axial loads, which are isospectral to a given uniform axially loaded beam. Examples of such axially loaded beams are beam columns (compressive axial load) and piano strings (tensile axial load). The Barcilon-Gottlieb transformation is invoked to transform the non-uniform beam equation into the axially loaded uniform beam equation. The coupled ODEs involved in this transformation are solved for two specific cases (pq (z) = k (0) and q = q (0)), and analytical solutions for mass and stiffness are obtained. Examples of beams having a rectangular cross section are shown as a practical application of the analysis. Some non-uniform beams are found whose frequencies are known exactly since uniform axially loaded beams with clamped ends have closed-form solutions. In addition, we show that the tension required in a stiff piano string with hinged ends can be adjusted by changing the mass and stiffness functions of a stiff string, retaining its natural frequencies.

Extensa aproximación a mi sucinta Sonatinina para piano

Resumen: El compositor realiza un análisis de su Sonatinina, miniatura para piano, la cual consiste en una extrema condensación de elementos delos cuatro movimientos de la forma sonata tradicional. Una aproximación analítica se basa en describir e interrelacionar estructuras interválicas, pero otro tipo de análisis estudia las connotaciones o referencias a la tradición y al repertorio existente, ya sean citas de obras concretas o bien citas de estilo. La obra Sonatinina es, en su totalidad, una alusión a un arquetipo formal.

Differential cognitive responses to guqin music and piano music in Chinese subjects: an event-related potential study

目的 研究古琴(一种古老的中国乐器)和钢琴音乐对认知的影响.方法 记录和分析了中国被试在两种音乐背景(古琴音乐,钢琴音乐)下完成听觉oddball任务的行为和事件相关电位(event-related potential,ERP)数据.结果 中国被试在本土文化的音乐环境(古琴音乐)下,前额区诱导出更大的P300,这一结果和已有的相关研究是相符的.同时,不同音乐背景对ERP产生的影响在N1和LPC(包括P300和P500)上也表现出差别:中国被试在古琴音乐背景下比钢琴音乐背景下表现出更多的右前侧颞叶的参与.结论 因为古琴音乐的五声调式和汉语发音的音调具有对应关系,因此我们推断在古琴音乐下所表现出的这种特性与被试的汉语环境有关.

Crossmodal effects of Guqin and piano music on selective attention: An event-related potential study

To compare the effects of music from different cultural environments (Guqin: Chinese music; piano: Western music) on crossmodal selective attention, behavioral and event-related potential (ERP) data in a standard two-stimulus visual oddball task were reco

Crossmodal effects of Guqin and piano music on selective attention: An event-related potential study (vol 466, pg 21, 2009)

Special thanks to Christopher Blair and Mumtaz Baig for their suggestions. This work was supported by National Basic Research Program of China (973 Program, 2007CB411600), National Natural Science Foundation of China (30621092), and Bureau of Science and Technology of Yunnan Province.

The ‘Faust’ or ’Lucifer’ Sonata? On Liszt’s idea of programme music as exemplifi ed by his Piano Sonata in B minor

The musicological tradition places Liszt’s Sonata in B minor within the sphere of compositions inspired by the Faustian myth. Its musical material, its structure and its narrative exhibit certain similarities to the ‘Faust’ Symphony. Yet there has appeared a diff erent and, one may say, a rival interpretation of Sonata in B minor. What is more, it is well-documented from both a musical and a historical point of view. It has been presented by Hungarian pianist and musicologist Tibor Szász. He proposes the thesis that the Sonata in B minor has been in fact inspired by Milton’s Paradise Lost, with its three protagonists: Adam, Satan and Christ. He fi nds their illustrations and even some key elements of the plot in the Sonata’s narrative. But yet Milton’s Paradise Lost and Goethe’s Faust are both stories of the Fall and Salvation, of the cosmic struggle between good and evil. The triads of their protagonists – Adam and Eve, Satan, and Christ; Faust, Mephisto and Gretchen – are homological. Thus both interpretations of the Sonata, the Goethean and the Miltonian, or, in other words, the Faustian and the Luciferian, are parallel and complementary rather than rival. It is also highly probable that both have had their impact on the genesis of the Sonata in B minor.

De l'art d'écrire à l'art de lire: les enjeux juridico-politiques de l'interprétation

info:eu-repo/semantics/published

GABRIEL URBAIN FAURÉ, THE UNSUNG MODERNIST: A PERFORMANCE SURVEY OF SELECTED LATE WORKS WRITTEN AFTER 1892 FOR PIANO SOLO, AND PIANO IN COLLABORATION WITH VIOLIN, VIOLONCELLO, AND VOICE

Gabriel Urbain Fauré lived during one of the most exciting times in music history. Spanning a life of 79 years (1845-1924), he lived through the height of Romanticism and the experimental avant-garde techniques of the early 20th century. In Fauré's music, one can find traces of Chopin, Liszt, Mendelssohn, Debussy and Poulenc. One can even argue that Fauré presages Skryabin and Shostakovich. The late works of Gabriel Fauré, chiefly those composed after 1892, testify to the argument that Fauré holds an important position in the shift from tonal to atonal composition and should be counted among such transitional composers as Gustav Mahler, Claude Debussy, Erik Satie, Richard Strauss, and Ferruccio Busoni. Fauré's unique way of fashioning harmonic impetus of almost purely linear means, resulting in a synthesis of harmonic and melodic devices, led me to craft the term mélodoharmonique. This term refers to a contrapuntally motivated technique of composition, particularly in a secondary layer of musical texture, in which a component of harmonic progression (i.e. arpeggiation, broken chord, etc.) is fused with linear motivic or thematic development. This dissertation seeks to bring to public attention through exploration in lecture and recital format, certain works of Gabriel Fauré, written after 1892. The repertoire will be selected from works for solo piano and piano in collaboration with violin, violoncello, and voice, which support the notion of Fauré as a modernist deserving larger recognition for his influence in the transition to atonal music. The recital repertoire includes the following--Song Cycles: La bonne chanson, opus 61; La chanson d'Ève, opus 95; Le jardin clos, opus 106; Mirages, opus 113; L'horizon chimérique, opus 118; Piano Works: Prelude in G minor opus 103, No. 3; Prelude in E minor opus 103, No. 9; Eleventh Nocturne, opus 104, No.1; Thirteenth Nocturne, opus 119; Chamber Works: Second Violin Sonata, opus 108; First Violoncello Sonata, opus 109; Second Violoncello Sonata, opus 117.