”Draamalla vai ilman” – Opettajien käsityksiä ja kokemuksia draamakasvatuksesta peruskoulussa

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää draamakasvatusta opiskelleiden ja sitä työssään käyttävien opettajien käsityksiä draamakasvatuksen sisällöistä ja tavoitteista sekä heidän kokemuksiaan draamallisten menetelmien käytöstä. Tutkimus pyrkii myös selvittämään opettajien käsityksiä draamakasvatuksen asemasta ja haasteista koulussa. Tutkimuksen taustalla on draamakasvatuksen oman opetussuunnitelman ja oppiaineen aseman puuttuminen sekä draaman painottaminen uudessa opetussuunnitelmassa. Tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla kuutta draamaa opetuksessaan käyttävää opettajaa kevään 2014 ja kevään 2015 välisenä aikana. Tutkittavat ovat draamakasvatusta opiskelleita ylä- ja alakoulun opettajia. Tutkimus on kvalitatiivinen, ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Opettajat nimesivät draamakasvatuksen keskeisiksi sisällöiksi ja tavoitteiksi sosiaaliset taidot sekä itsestä oppimisen. Draamallisten menetelmien käytössä korostuivat draamalle ominaiset työtavat sekä opettajien näkemys draamakasvatuksesta kokonaisvaltaisena pedagogiikkana. Draaman eduksi opettajat katsoivat erityisen ilmapiirin ja haasteiksi nousi joukko sekä koulun sisäisiä ja ulkoisia haasteita että vaatimuksia opettajalle ja oppilaalle. Draamakasvatuksesta muodostuu kokonaisvaltainen tapa kasvattaa ja opettaa tulevaisuuden vaatimia taitoja.

Lämpökuvaus laadunvarmistustyökaluna talonrakentamisessa

Tutkimuksen tavoitteena oli luoda NCC Rakennus Oy:lle uusi lämpökuvaus-toimintamalli, joka mahdollistaa rakentamisen ja rakennusten työvaiheiden laadunvarmistamisen entistä tehokkaammin. Tutkimuksessa käsiteltiin lämpökuvauksen perusteita, lämpökuvaustoiminnan roolia yrityksen laatujärjestelmässä ja erityispiirteitä eri työlajien laadunvarmistuksessa. Tutkimuksessa keskityttiin uudishankkeisiin toimitilarakentamisessa, asunto-, takuu- ja korjauspuolen aiheita käsiteltiin yleisesti. Insinöörityön lähdemateriaalina käytettiin lämpökuvaus- ja rakennuskirjallisuutta, yleisiä rakennusmääräyksiä ja -ohjeita, haastatteluja ja lämpökuvausraportteja. Teoriaosuuden jälkeen selvitettiin NCC:n kokemuksia lämpökuvauksesta ja kohteissa havaituista lämpöteknisistä ongelmakohdista. Kokeellisia lämpökuvauksia suoritettiin lämpökuvausolosuhteiden salliessa yhteensä seitsemässä toimitilakohteessa, yhdessä rivitalokohteessa, julkisivusaneerauskohteen 14:sta kerrostaloasunnossa ja yhdessä yksityisessä paritaloasunnossa. Toimintamalli osoittautui erittäin tarpeelliseksi ja tehokkaaksi rakennusten lämpöteknisen tiiveyden ja talotekniikan lämmitysjärjestelmien toiminnan varmistamisessa. Toistuvien lämpökuvausten aikana selvisi mittauslaitteiston ominaisuuksien merkitys, aputyökalujen ja tutkimusajan tarve sekä työnaikaisen lämpökuvausraportin rakenne. Insinöörityön tuloksena syntyi lämpökuvauksen avuksi toimintamalli, josta selviää rakennusvaiheittain lämpökuvauksen vaikutustapa, paikka, tiedonkulku, lämpökuvauksessa toistuvat vaiheet, osapuolet, tehtävät ja työkalut. Lämpökuvauksen avuksi luotiin aputyökaluja, jotka ovat avaintyölajien lämpökuvausohjekortit sekä suunnittelussa ja kuvaustilanteessa käytettävä apumateriaali kuten lämpökuvauksen tilauspohja, käyttäjätiedote, mittauspöytäkirja- pohja ja valmiit lämpötilaindeksien mukaiset pintalämpötilojen ohjearvotaulukot.

Hoitotyön kirjaamisen kehittäminen Malmin kotisairaalassa

Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää hoitotyön kirjaamista toimintatutkimuksellista lähestymistapaa käyttäen Malmin kotisairaalassa Akuuttisairaaloiden hoitotyön tavoitteiden mukaisesti ja kuvata kotisairaalan hoitotyön erityispiirteitä kirjaamisen osalta. Kehittämistyössä tehtävänä oli kartoittaa tärkeimmät kehittämisalueet kirjaamisen osalta ja kuvata työyhteisön näkemys kehittämistyöstä vuoden lopussa ja selvittää jatkokehittämishaasteet seuraavalle vuodelle. Tavoitteena oli parantaa hoitotyön laatua ja vaikutuksia. Kehittämistyö tapahtui vuonna 2006 ja siihen osallistui koko työyhteisö. Lähtötilanteessa kartoitettiin hoitotyön kirjaamisen kehittämisalueita arviointilomakkeen ja keskustelun avulla. Kehittämistyöhön kuuluivat useat kehitystyökokoukset, joissa keskustelun ja kirjallisen materiaalin avulla käsitteellistettiin prosesseja, kehitettiin uusia toimintatapoja ja arvioitiin toimintaa. Lisäksi hoitotyöntekijät kävivät koulutuksissa kehittämistyön aikana. Kehittämistyössä kirjaamisen kehittämisen teema-alueet olivat: hoitotyön suunnitelma, lääkehoidon toteutuksen kirjaaminen, kivun hoito ja ohjaus ja potilaiden kokemusten kirjaamisen lisääminen. Kehittämistyössä käytettiin lähestymistapana käytännöllistä toimintatutkimusta, jossa vastuuhenkilö ja työyhteisön jäsenet määrittelivät yhdessä ongelmat ja niiden syyt ja suunnittelivat tarvittavat toiminnat ongelmien ratkaisemiseksi. Toimintatutkimus oli sopiva lähestymistapa, koska kehittämistyöllä pyrittiin vastaamaan johonkin käytännön toiminnassa havaittuun ongelmaan ja kehittämään jo olemassa olevaa käytäntöä paremmaksi. Kehittämistyön tuloksena parannettiin kirjaamiskäytäntöjä hoitotyön suunnitelman, lääkehoidon, kivun hoidon, ja ohjauksen suhteen, laadittiin kirjallisia ohjeita, luotiin toimintaprosesseja ja laadittiin kirjaamisen kriteerit Malmin kotisairaalaan ja selvitettiin jatkokehittämishaasteet. Kehittämistyö jatkuu edelleen raportin kirjoittamisen jälkeen. Hoitotyön suunnitelman kirjaamisessa käsitteiden ja termien sisällön ymmärtäminen loi yhteistä hoitotyön ammattikieltä. Hoidon prosessimallin avulla hoitotyöntekijä voi jäsentää paremmin potilaan hoitotapahtuman kirjaamista. Yhteiset toimintatavat lääkehoidossa minimoivat mahdollisia virheitä ja yhteisesti sovitut kirjaamisen kriteerit parantavat hoitotyön laatua. Kirjalliset ohjeet auttavat potilaiden kivun hoitoa ja ohjausta. Potilaslähtöinen kirjaaminen sisältää potilaan kokemuksia esimerkiksi terveydentilastaan, kivustaan, oireistaan ja toiveista hoidon suhteen.

Käsityksiä ja kokemuksia tanssiperäisten vammojen riskitekijöistä ja ennaltaehkäisystä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ammattitanssijoiden, tanssinopiskelijoiden sekä fysioterapeuttien kokemuksia ja käsityksiä tanssiperäisistä vammojen riskitekijöistä. Lisäksi tavoitteena oli kerätä tietoa tanssiperäisten vammojen ennaltaehkäisystä ja terveyskäyttäytymiseen myönteisesti vaikuttavista toimista ammattiryhmien omista näkökulmista. Aineiston kerääminen toteutettiin sähköpostitse ja postitse puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, joka laadittiin kyseistä opinnäytetyötä varten. Kyselyt lähetettiin Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta valmistuneille ammattitanssijoille, tanssitaiteen laitoksen tanssitaiteen kandidaatti-opinto-ohjelman toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoille sekä tanssijoiden parissa työskenteleville fysioterapeuteille. Kyselyyn vastasi kymmenen ammattitanssijaa, seitsemän tanssinopiskelijaa ja viisi fysioterapeuttia. Vastauksissa esiintyneet ilmaisut ryhmiteltiin ja kvantifioitiin soveltaen laadullisen sisällön analyysin menetelmiä. Kaikissa ammattiryhmissä mainittiin merkittäviksi riskitekijöiksi muun muassa riittämätön lämmittely, väsymys ja puutteellinen tanssitekniikka. Muun muassa huolellinen lämmittely, kehon kuuntelu ja tiedon lisääminen mainittiin ennaltaehkäisyn keinoina. Kokemukset loukkaantumisista sekä anatomian ja kinesiologian luennot ovat vaikuttaneet ammattitanssijoiden ja tanssinopiskelijoiden terveyskäyttäytymiseen. Ammattitanssijoiden vastauksista välittyi työelämän näkökulma, tanssinopiskelijoilla opiskelun vaikutus ja fysioterapeuteilla kehon anatomian ja fysiologian tuntemus. Tämä kartoitus voi toimia keskustelun herättäjänä ja uusien tutkimusten innoittajana. Tanssiperäisten vammojen ennaltaehkäisyä edistäviä tutkimuksia ja näyttöön perustuvia käytännön toimia tarvitaan tanssijoiden terveyden edistämiseksi sekä paikallisella että kansallisella tasolla.

Suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden yhteisöllisen asiantuntijuuden kehittyminen koulutuksen aikana

Opinnäytetyö kartoittaa suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden työn organisoinnin ja tehtävä-jaon nykytilannetta ja kehittämistarvetta. Työn tarve pohjautuu lainsäädäntöön, jonka mukaan kaikkien kuntien tulee pystyä järjestämään hammashoito asukkailleen. Suun terveydenhuollossa hoidon tarve on tällä hetkellä suurempi kuin hoidon tarjonta. Kehittämishanke on osa Työn organisointi ja työnjako terveydenhuollon erityisaloilla -hanketta. Opinnäytetyön tarkoituksena on käynnistää yhteisöllisen asiantuntijuuden kehittäminen työn organisoinnin ja tehtäväjaon parantamiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden yhteisöllisen asiantuntijuuden nykytilanteesta ja kehitystarpeista potilaiden hoidossa. Opinnäytetyö on kvantitatiivinen, ja se on toteutettu projektin omaisesti. Kyselylomake lähetettiin e-lomake muodossa 149 opiskelijalle. Vastanneita oli 50, joista 26 oli suuhygienisti- ja 24 hammaslääkäriopiskelijaa. Kyselyn tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Teoreettisena viitekehyksenä työssä on Hannanin systemoidun kirjallisuuskatsauksen perusteella tuottama malli. Se on valittu työn teoreettiseksi pohjaksi, koska se toimii koko hankkeen teoreettisena viitekehyksenä. Hannanin mallin keskeisiä käsitteitä ovat työtyytyväisyys, työhönsitoutuminen, sairauspoissaolot, työssä vaikuttamisen mahdollisuudet, työstressi, roolikonfliktit ja -epäselvyydet. Kyselyn tulokset osoittavat, että suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijat ovat jokseenkin samaa mieltä siitä, että koulutuksen aikainen yhteistyö on hyvä asia. Tutkimuksen mukaan suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijat ovat epätietoisia toistensa osaamisalueista, mutta molemmat opiskelijaryhmät ovat kuitenkin kiinnostuneita yhteistyön tekemisestä. Monien yhteistyön laatua ja määrää koskevien kysymysten osalta suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden näkemykset eivät kohtaa. Kyselyyn vastanneet opiskelijat kokevat informaation kulun riittämättömyyden opiskelijaryhmien ja opettajien välillä yhdeksi ongelmaksi. Samoin tietämättömyys suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden välillä toistensa työnkuvasta todetaan ongelmalliseksi. Opinnäytetyö sisältää myös jonkin verran konkreettisia kehittämisehdotuksia edellä mainittuihin ongelmiin. Työssä esitetään muun muassa yhteisen keskustelufoorumin perustamista sekä opetussuunnitelmien muutoksia. Opinnäytetyö tarjoaa hyvän pohjan yhteistyön kehittämisen jatkotoimille.

Kivun hoidon merkitys kuntoutumisessa : kivun kirjaaminen ja sairaanhoitajien kokemukset kipumittarin käytöstä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kivun hoidon kirjaamista sekä sairaanhoitajien kokemuksia VAS-kipumittarin käytöstä Laakson sairaalan eräällä akuuttiosastolla. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä kivusta oli kirjattu potilaan päivittäisen hoitotyön seurannan lomakkeelle ennen VAS-kipumittarin käyttöä. Lisäksi osaston sairaanhoitajia haastateltiin heidän kokemuksistaan VAS-kipumittarin käytöstä. Tutkimusaineisto kerättiin Laakson sairaalassa kevään 2006 aikana. Tutkimukseen valittiin 21 potilaan päivittäisen hoitotyön seurannan lomakkeet, joita tarkasteltiin kivun kirjaamisen osalta. Potilasasiakirjoista selvitettiin mitä kivun ilmaisemisesta, määrittelystä, kivun hoidon suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista oli kirjattu. Tiedot kerättiin tutkimusta varten laaditulle strukturoidulle tiedonkeruulomakkeelle. Tulokset esitettiin lukuina kivun kirjaamisen määrästä edellä mainituilla osa-alueilla. Lisäksi neljää sairaanhoitajaa haastateltiin heidän kokemuksistaan VAS-kipumittarista, jota he olivat käyttäneet päivittäisessä hoitotyössä viikon ajan. Haastattelulomake koostui strukturoiduista kysymyksistä, jotka analysoitiin kvantitatiivisesti sekä avokysymyksistä. Tulokset esitettiin sanallisesti. Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että osaston tulisi kiinnittää kivun arvioimiseen sekä kivun kirjaamiseen enemmän huomiota. Kivun arvioinnin tulisi olla säännöllisempää. Erityisesti kivun hoidon vaikuttavuutta tulisi huomioida kirjaamisessa enemmän. Myös potilaan kivuttomuus tulisi kirjata. Sairaanhoitajien haastattelusta selvisi, että VAS-kipumittari oli hoitajalle helppokäyttöinen, mutta potilaan kannalta mittarin käytössä ilmeni hankaluuksia. VAS-kipumittari ei osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi kivunarviointimenetelmäksi osaston potilaille. Tuloksista ilmeni, että VAS-kipumittaria ei käytetty säännöllisesti kivun arvioimisessa. Tärkeämpää kuin sopivimman kipumittarin valinta, olisikin yhden mittarin systemaattinen käyttö päivittäisessä hoitotyössä. Hoitajia tulisi myös kouluttaa kivun hoidosta ja merkityksestä kuntoutuvan potilaan hoitotyössä, jotta kipumittarin käyttö vastaisi tarkoitustaan.

Akateemikko Lauri Posti 21/5 1975

Kirje 21.5.1975

Vuorineuvos Lauri J. Kivekäs 30/3 1973

Kirje 30.3.1973

Herra Lauri J. Mäki 10/4 1964

Kirje 10.4.1964

"Valtakunnan etu vaatii nykyisenä aikana, että maan koko väestö on valtiovallan takana ja käytettävissä."

Sisäasiainministeri Urho Kekkosen puhe maalaisliittojuhlilla Salossa 16.10.1938

Professori Lauri Posti 21/5 1963

Kirje 21.5.1963

Vast. ed. Lappi-Setälän k[y]s[y]m[yks]:een, joka koskee sotien aikana ase- ja työpalveluksessa olleiden henkilöiden verorästien järjestelyä

Puhe

Professori Lauri Posti 31/1 1973

Kirje 31.1.1973

Ylipormestari Lauri Aho 12/2 1971

Kirje 12.2.1971