“Empire is a state of mind” – Imagining Eurasia in Russia –

Työssäni tarkastelen venäläistä neo-euraasianistista liikettä ja tapoja joilla liikkeen aktivistit rakentavat Euraasiasta yhtenäistä kokonaisuutta ja imperiumia. Keskeisiä tutkimuskysymyksiäni ovat: Mikä imperiumi on ja mitkä ovat sen keskeisiä motivaatioita ja teemoja? Kuinka imperiumin idea rakentuu tai käsitetään ja tämän voi tulkita? Minkälaisia seurauksia voi tulkita heidän tavallaan Euraasia nähdä olevan? Materiaalina käytän haastatteluja, jotka on kerätty Moskovassa keväällä 2008, ja liikkeen kirjallisia tuotoksia (lehdet ja Internet -sivut). Neo-euraasianistisella liikkeellä tarkoitan tässä työssä Kansainvälistä Euraasianistista liikettä (Meždunarodnoe Evrazijskoe Dviženie) ja sen alahaaraa Euraasianistista Nuorisoliittoa (Evrazijskij Sojuz Molodëži). Liike perustettiin virallisesti 2003, mutta rakentaa vahvasti historiallista yhteyttä 1930 -luvun klassiseen eurasianismiin. Tämän lisäksi sen diskurssissa on paljon neuvostoliittolaisia, fasistisia, uuskonservatiivisia ja nationalistisia piirteitä. Liikkeen johtohahmo on filosofi-geopoliitikko Alexandr Dugin. Työn tausta-ajatuksena minua kiinnostaa etenkin nk. älymystön tai intelligenttien vaikutus nationalismiin tai sosiaalisia ryhmiä määrittelevien diskurssien kehitykseen ja muutokseen.Tarkastelen materiaalia diskurssianalyyttisesta näkökulmasta. Näen diskurssianalyysin sen tutkimisena, miten sosiaalista todellisuutta tuotetaan erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä. Samalla näiden diskurssien tutkiminen, foucautlaisen perinteen myötä, tarkastelee kriittisesti niiden tuottamia (aktualisoituneita sekä potentiaalisia) valtasuhteita. Käytän työssäni myös Benedict Andersonin kuvitellun yhteisön (imagined communities) käsitettä, joka auttaa hahmottamaan tapaa, jolla tutkimuskohteeni rakentavat imperiumia yhteisönä. Aktivistien puheessa imperiumi (imperiâ) tulee esiin pääasiallisesti positiivisesti ja ”heidän omanaan,” kun taas termi imperialismi (imperializm) pääosin negatiivisena, liittyen etenkin keskeisenä vihollisena pidettyihin Yhdysvaltoihin. Esiin nousee monta toisiinsa liittyvää teemaa, jotka jaottelen viideksi pääteemaksi. Näistä tarkastelen lähemmin imperiumia ”kaikkien kansojen hyväntekijänä (poliittinen puoli)”, ulkoisen voiman lähteenä (historiallis-geopoliittinen puoli) sekä kollektiivisen subjektin luojana (imperialistis-nationalistinen puoli). Pyrin kontekstualisoimaan diskurssin ja tarkastelemaan tapoja, joilla se ammentaa motiiveja myös historiallis-kulttuurisista tavoista hahmottaa aluetta ja sen asukkaita. Käsittelen myös kansan, kansakunnan, etnoksen ja nationalismin käsitteitä ja sitä, miten ne nousevat neo-eurasianistisessa diskursissa esiin. Imperiaalisen nationalismin (imperskij nacionalizm) käsite auttaa ymmärtämään niitä tapoja, jolla liike tekee sekä pesäeroa nationalismiin että samalla hyödyntää monia nationalistisen diskurssin perusteemoja. Eräs liikkeen diskurssin keskeisistä eroista niin sanottuun nationalismin valtavirtaan on ”kansakunnan (naciâ)” käsitteen vahva negatiivinen konnotaatio. Sen vastakohtana esiin nostetaan vahvasti kansan (narod) käsite. Samalla kuitenkin etnisen venäläisen (russkij) käsitettä käytetään tavallista laajemmin ja kattavammin kuin tavallisesti, ja ennen kaikkea Venäjä nousee imperiumin keskeisimmäksi tekijäksi. Euraasialaiseen imperiumiin liitetyistä positiivistista mielikuvista käsittelen tarkemmin monikansallisuuden ja kansojen kodin ideaa, joka nousee mielestäni huomattavaksi retoriseksi taustaksi kaikessa materiaalissa. Tähän liittyy vahvasti myös saman teeman sivujuonne, eli imperiumin ”vapauttava” rooli. Tulkitsen, että liikkeen imperiumi -diskurssilla on instrumentaalinen luonne: se legitimoi aktivistien vaatimuksia varsinkin entisen Neuvostoliiton alueen suhteen. ”Euraasialaisen kansan” ajatus toimii mahdollisena Euraasiaa yhteisenä tekijänä ”Neuvostokansan” tilalla. Sen taustalla materiaalistani päätellen siintävät kuitenkin enemmänkin Venäjä ja venäläis -spesifit vaateet kuin koko Euraasia. Pohdin myös kansakunnan (nation) hyljeksimisen syitä ja käsitteen sopivuutta Venäjälle, kuten myös venäläisyyden käsitteiden kerrostuneisuutta. Kokonaisuudessaan imperiumi tuli esiin abstraktina, utopistisena ja ”totaalisena” kokonaisuutena.

Understanding How the Brain Changes Its Mind: Microstimulation in the Macaque Frontal Eye Field Reveals How Saccade Plans Are Changed

Accumulator models that integrate incoming sensory information into motor plans provide a robust framework to understand decision making. However, their applicability to situations that demand a change of plan raises an interesting problem for the brain. This is because interruption of the current motor plan must occur by a competing motor plan, which is necessarily weaker in strength. To understand how changes of mind get expressed in behavior, we used a version of the double-step task called the redirect task, in which monkeys were trained to modify a saccade plan. We microstimulated the frontal eye fields during redirect behavior and systematically measured the deviation of the evoked saccade from the response field to causally track the changing saccade plan. Further, to identify the underlying mechanisms, eight different computational models of redirect behavior were assessed. It was observed that the model that included an independent, spatially specific inhibitory process, in addition to the two accumulators representing the preparatory processes of initial and final motor plans, best predicted the performance and the pattern of saccade deviation profile in the task. Such an inhibitory process suppressed the preparation of the initial motor plan, allowing the final motor plan to proceed unhindered. Thus, changes of mind are consistent with the notion of a spatially specific, inhibitory process that inhibits the current inappropriate plan, allowing expression of the new plan.

SYNGAP1: Mind the Gap

A cardinal feature of early stages of human brain development centers on the sensory, cognitive, and emotional experiences that shape neuronal-circuit formation and refinement. Consequently, alterations in these processes account for many psychiatric and neurodevelopmental disorders. Neurodevelopment disorders affect 3-4% of the world population. The impact of these disorders presents a major challenge to clinicians, geneticists, and neuroscientists. Mutations that cause neurodevelopmental disorders are commonly found in genes encoding proteins that regulate synaptic function. Investigation of the underlying mechanisms using gain or loss of function approaches has revealed alterations in dendritic spine structure, function, and plasticity, consequently modulating the neuronal circuit formation and thereby raising the possibility of neurodevelopmental disorders resulting from synaptopathies. One such gene, SYNGAP1 (Synaptic Ras-GTPase-activating protein) has been shown to cause Intellectual Disability (ID) with comorbid Autism Spectrum Disorder (ASD) and epilepsy in children. SYNGAP1 is a negative regulator of Ras, Rap and of AMPA receptor trafficking to the postsynaptic membrane, thereby regulating not only synaptic plasticity, but also neuronal homeostasis. Recent studies on the neurophysiology of SYNGAP1, using Syngapl mouse models, have provided deeper insights into how downstream signaling proteins and synaptic plasticity are regulated by SYNGAP1. This knowledge has led to a better understanding of the function of SYNGAP1 and suggests a potential target during critical period of development when the brain is more susceptible to therapeutic intervention.

SYNGAP1: Mind the Gap

A cardinal feature of early stages of human brain development centers on the sensory, cognitive, and emotional experiences that shape neuronal-circuit formation and refinement. Consequently, alterations in these processes account for many psychiatric and neurodevelopmental disorders. Neurodevelopment disorders affect 3-4% of the world population. The impact of these disorders presents a major challenge to clinicians, geneticists, and neuroscientists. Mutations that cause neurodevelopmental disorders are commonly found in genes encoding proteins that regulate synaptic function. Investigation of the underlying mechanisms using gain or loss of function approaches has revealed alterations in dendritic spine structure, function, and plasticity, consequently modulating the neuronal circuit formation and thereby raising the possibility of neurodevelopmental disorders resulting from synaptopathies. One such gene, SYNGAP1 (Synaptic Ras-GTPase-activating protein) has been shown to cause Intellectual Disability (ID) with comorbid Autism Spectrum Disorder (ASD) and epilepsy in children. SYNGAP1 is a negative regulator of Ras, Rap and of AMPA receptor trafficking to the postsynaptic membrane, thereby regulating not only synaptic plasticity, but also neuronal homeostasis. Recent studies on the neurophysiology of SYNGAP1, using Syngapl mouse models, have provided deeper insights into how downstream signaling proteins and synaptic plasticity are regulated by SYNGAP1. This knowledge has led to a better understanding of the function of SYNGAP1 and suggests a potential target during critical period of development when the brain is more susceptible to therapeutic intervention.

Modelling the dynamics of phytoplankton with the needs of the end user in mind

How to regulate phytoplankton growth in water supply reservoirs has continued to occupy managers and strategists for some fifty years or so, now, and mathematical models have always featured in their design and operational constraints. In recent years, rather more sophisticated simulation models have begun to be available and these, ideally, purport to provide the manager with improved forecasting of plankton blooms, the likely species and the sort of decision support that might permit management choices to be selected with increased confidence. This account describes the adaptation and application of one such model, PROTECH (Phytoplankton RespOnses To Environmental CHange) to the problems of plankton growth in reservoirs. This article supposes no background knowledge of the main algal types; neither does it attempt to catalogue the problems that their abundance may cause in lakes and reservoirs.

Changes of mind in decision-making.

A decision is a commitment to a proposition or plan of action based on evidence and the expected costs and benefits associated with the outcome. Progress in a variety of fields has led to a quantitative understanding of the mechanisms that evaluate evidence and reach a decision. Several formalisms propose that a representation of noisy evidence is evaluated against a criterion to produce a decision. Without additional evidence, however, these formalisms fail to explain why a decision-maker would change their mind. Here we extend a model, developed to account for both the timing and the accuracy of the initial decision, to explain subsequent changes of mind. Subjects made decisions about a noisy visual stimulus, which they indicated by moving a handle. Although they received no additional information after initiating their movement, their hand trajectories betrayed a change of mind in some trials. We propose that noisy evidence is accumulated over time until it reaches a criterion level, or bound, which determines the initial decision, and that the brain exploits information that is in the processing pipeline when the initial decision is made to subsequently either reverse or reaffirm the initial decision. The model explains both the frequency of changes of mind as well as their dependence on both task difficulty and whether the initial decision was accurate or erroneous. The theoretical and experimental findings advance the understanding of decision-making to the highly flexible and cognitive acts of vacillation and self-correction.