Margaret Archerin dualistinen yhteiskuntateoria – kriittinen tarkastelu pragmatistisesta näkökulmasta

Margaret S. Archer (s. 1943) on tunnettu sosiologi ja yhteiskuntateoreetikko, niin kutsutun kriittisen realismin koulukunnan johtavia edustajia. Leimallisinta hänen teorialleen on erottaa ihmisten toiminta ja sosiaaliset rakenteet toisistaan ja mieltää ne dualistiseen tapaan kahdeksi emergentiksi todellisuuden tasoksi. Kummankin tason olioilla on omanlaisensa olemukset ja omia, mihinkään muuhun palautumattomia voimia, joiden ansiosta ne voivat olla aidoissa vuorovaikutuksissa muiden olioiden kanssa. Archerin mukaan tämä ontologinen oppi ja siihen tukeutuva analyyttinen dualismi on tärkeää yhteiskuntatieteiden metodologian kannalta, sillä toiminnan ja rakenteiden välistä vuorovaikutusta ei voida oikein ymmärtää, ellei niitä tällä tavoin eroteta toisistaan. Tässä tutkielmassa Archerin yhteiskuntateoriaa esitellään, eritellään ja arvioidaan kriittisesti pragmatistisesta, eritoten John Deweyn (1859– 1952) ajattelusta ammentavasta näkökulmasta, josta on luontevaa kyseenalaistaa monet perinteiset filosofiset dualismit. Samalla kun Archerin teoria paikannetaan yhteiskuntateorioiden kenttään, sen enemmän tai vähemmän julkilausutut käsitykset yhteiskunnasta ja kollektiiveista, ihmisyydestä, toimijuudesta, mielestä, kielestä ja sosiaalisista mekanismeista sekä niitä etsivistä tieteenaloista nostetaan tarkasteltaviksi. Archerin teorian vertailu monessa suhteessa erilaiseen pragmatistiseen lähestymistapaan, joka ei erota toimintaa ja rakenteita ontologisesti toisistaan vaan kannustaa ymmärtämään ne olennaisesti toisistaan riippuvaisiksi, valaisee Archerin teorian kriittisiä pisteitä ja paikoin kiistanalaisia oletuksia. Tutkielma paitsi selventää, myös haastaa ja koettelee Archerin teoriaa ja puntaroi parhaita argumentteja sen puolesta ja sitä vastaan.

Notas sobre a presença de Mead na obra de Habermas

Habermas pensa a questão da individuação e da socialização a partir dos estudos de George Hebert Mead, que, na sua concepção, foi o primeiro a refletir substancialmente sobre um modelo de eu produzido socialmente. Mead oferece todo subsídio teórico para o desenvolvimento de uma teoria da evolução humana que envolve o processo de individuação e de socialização. Pelo paradigma de intercompreensão, ou seja, da relação intersubjetiva de indivíduos que se socializam por meio da comunicação e se reconhecem mutuamente, Mead permite a mudança de paradigma da consciência de si, da autorreferência de um sujeito que age isoladamente para o indivíduo que processa trocas sociais mediante a linguagem. Portanto, um dos principais componentes da teoria de Mead, em que Habermas busca contribuição para sua Teoria da Ação Comunicativa, é o processo de constituição do "eu", sua identidade. Mead acredita ser a individuação representada como um processo que é linguisticamente mediador da socialização e da construção de uma história de vida, na qual os sujeitos são conscientes de si. É esse meio linguístico estabelecido entre os sujeitos e o meio do entendimento intrassubjetivo e histórico vital que possibilita a formação de uma identidade de sujeitos socializados. É o reconhecimento intersubjetivo e autoentendimento mediado intersubjetivamente que propicia a formação da identidade. Esse quadro conceitual será fundamental a Habermas, na sua acepção de eu pós-convencional.

Miss Margaret Bondfield qui serait candidate au siège de M. Mc Curdy [élection au Parlement anglais] : [photographie de presse] / [Agence Rol]

Référence bibliographique : Rol, 58324