980 resultados para Martin, Homer Dodge, 1836-1897.
Resumo:
At head of title: Jules Cambon.
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
A provisional chronological list of the works comprising this controversy": p. [197]-200.
Resumo:
Analysis of the word lancea, of Hispanic origin after Varro, and of place names, people´s names and personal names derived from it. It confirms that the spear was the most important weapon in the Bronze Age, belonging to the iuventus and used as heroic and divine symbol. This analysis confirms also the personality of the Lusitanians, a people related to the Celts but with more archaic archaeological, linguistic and cultural characteristics originated in the tradition of the Atlantic Bronze in the II millennium BC. It is also relevant to better know the organisation of Broze and Iron Age societies and the origin of Indo-Europeans peoples in Western Europe and of pre-Roman peoples of Iberia.
Resumo:
The Raman spectrum of holmquistite, a Li-containing orthorhombic amphibole from Bessemer City, USA has been measured. The OH-stretching region is characterized by bands at 3661, 3646, 3634 and 3614 cm–1 assigned to 3 Mg–OH, 2 Mg + Fe2+–OH, Mg + 2Fe2+–OH and 3 Fe2+–OH, respectively. These Mg and Fe2+ cations are located at the M1 and M3 sites and have a Fe2+/(Fe2+ + Mg) ratio of 0.35. The 960–1110 cm–1 region represents the antisymmetric Si–O–Si and O–Si–O stretching vibrations. For holmquistite, strong bands are observed around 1022 and 1085 cm–1 with a shoulder at 1127 cm–1 and minor bands at 1045 and 1102 cm–1. In the region 650–800 cm–1 bands are observed at 679, 753 and 791 cm–1 with a minor band around 694 cm–1 attributed to the symmetrical Si–O–Si and Si–O vibrations. The region below 625 cm–1 is characterized by 14 vibrations related to the deformation modes of the silicate double chain and vibrations involving Mg, Fe, Al and Li in the various M sites. The 502 cm–1 band is a Li–O deformation mode while the 456, 551 and 565 cm–1 bands are Al–O deformation modes.
Resumo:
Medical personnel serving with the Defence Forces have contributed to the evolution of trauma treatment and the advancement of prehospital care within the military environment. This paper investigates the stories of an Australian Medical Officer, Sir Neville Howse, and two stretcher bearers, Private John Simpson (Kirkpatrick) and Private Martin O’Meara, In particular it describes the gruelling conditions under which they performed their roles, and reflects on the legacy that they have left behind in Australian society. While it is widely acknowledged that conflicts such as World War One should never have happened, as civilian and defence force paramedics, we should never forget the service and sacrifice of defence force medical personnel and their contribution to the body of knowledge on the treatment of trauma. These men and women bravely provided emergency care in the most harrowing conditions possible. However, men like Martin O’Meara may not have been given the same status in society today as Sir Neville Howse or Simpson and his donkey, due to the public’s lack of awareness and acceptance of war neurosis and conditions such as post traumatic stress disorder, reactive psychosis and somatoform disorders which were suffered by many soldiers during their wartime service and on their return home after fighting in war.
Resumo:
This thesis researched how the anthropological claims of the Aborigines as a 'doomed race' in the decades between 1850 and 1870 became embedded and manifested in pervasive ideologies forming the racist protectionist policies framed in Queensland's Aboriginals Protection and Restriction of the Sale of Opium Act - 1897. Administering the Act was the government appointed Chief Protector of Aboriginals. Conferred with extraordinary powers, Chief Protectors acted and made decisions on behalf of successive governments who displayed little interest in Aboriginal affairs. Amendments to the Act between 1897 and 1939 reflected personal agendas and attitudes towards Aborigines by respective Chief Protectors. Conclusively, the research outcomes show that the 'doomed race' theory became a subterfuge for governments to mask society's racial prejudice against Indigenous peoples and allowed governments to dispossess the Indigenous people of their traditional lands without question from white settlers.
Resumo:
In light of the time available today, I will limit my comments to addressing that aspect of Professor Fletcher’s paper in which he refers to the 2012 report he co-authored with Professor Wessels of the Netherlands for the American Law Institute (ALI) and the International Insolvency Institute (III) on Transnational Insolvency: Global Principles for Cooperation in International Insolvency Cases. I will comment on the potential benefits for Australian courts as well as insolvency administrators and their advisers in referring to the ALI-III Report - in light of Australia’s adoption of the UNCITRAL Model Law. In so doing, I would like to acknowledge the support of the Australian Academy of Law, under the leadership of The Hon Dr Kevin Lindgren for the research project underpinning these comments, as well as to acknowledge the contributions of my colleagues Associate Professor Sheryl Jackson and Mark Wellard.
Resumo:
The grammatical meaning of a statutory provision may not always gel with the purpose of the statute. The court may strive to give the provision an interpretation at odds with its ordinary and natural meaning to meet the purpose of the legislation. On occasion, this may involve notionally adding words to, or substituting words in, a statutory provision. This process of “reading in” words demands that close attention be paid to the boundary between statutory construction and judicial legislation, particularly where a court is invited to carve out an exception from grammatically clear words. In Jones v Wrotham Park Settled Estates [1980] AC 74, Lord Diplock identified three pre-conditions to reading words into a statute. This article analyses the utility of those conditions within the context of the modern purposive approach to statutory interpretation and evaluates whether they remain sufficient guideposts for identifying the boundary between interpretation and legislation.
Resumo:
Calleija, a small to medium sized (SME) Australian and internationally recognised fine jeweller has secured a significant strategic global partnership with one of the world’s best-known luxury automobile brands, Aston Martin. Forging this international relationship to produce an elegant fine jewellery collection has given rise to a new network between the Australian jewellery industry and the European automobile industry. Calleija’s exclusive association with Aston Martin consolidates a shared passion for the finest quality and craftsmanship which was inspired by Aston Martin’s Supercar, the One-77. This inspiration lead to John Calleija being chosen by Aston Martin to design this latest high-luxury offering in which each design is limited to only 77 pieces utilising 30 unique designs (Calleija, 2012). The story behind Calleija’s internationalisation to the United Kingdom (UK) and their subsequent business-to-business strategic partnership with Aston Martin is no doubt a good sign for the Australian jewellery industry.
Resumo:
Opinnäytetyöni tarkastelee eurooppalaisen kulttuurin kannalta keskeistä kommunikaatiovälinettä, painettua kirjaa, ja sen kansainvälistä luonnetta ja liikkumista. Teemaan perehdytään helsinkiläisen Gustaf Otto Waseniuksen (1789-1852) kirjakaupan toiminnan avulla keskittyen tarkastelemaan ulkomaisen kirjallisuuden tuomista Suomeen 1800-luvun alkupuolella. Tutkielma käsittelee ensisijaisesti itse kauppiastoimintaa: mitä kirjakauppayhteyksiä Waseniuksella oli sekä miten ja keiden ehdoilla ne toimivat. Näiden kysymysten ohessa pohdin myös itse kirjojen välityksellä tapahtunutta tiedonvälitystä. Työn tavoitteena on paljastaa, minkälaisia suomalaisten kirjakauppiaiden ja lukijoiden kirjallisuudenhankinnan sekä lukemisen kontekstit ja resurssit olivat 1800-luvun alkupuolella. Tutkielman lähteinä on käytetty Waseniuksen kirjakaupan kirjeitä ja kuitteja sekä sensuuriviranomaisten arkistoja. Tutkielmani jakautuu kolmeen osaan. Ensiksi paneudun Waseniuksen kauppaverkoston syntyyn ja sen esittelyyn: Waseniuksen kansainväliset yhteydet keskittyivät kolmelle kulttuurialueelle. Ruotsista hän sai kirjoja kaikilta merkittäviltä kustantajilta, kauppiailta sekä itsenäisesti toimivilta kirjailijoilta. Saksankielisen kulttuurin tarjontaa Wasenius pystyi hankkimaan Leipzigin kansainvälisten kirjakauppiaiden avulla. Ranskalaisen kirjallisuuden osalta Wasenius omasi toimivat yhteydet Pariisin kirjakauppiaisiin. Sen sijaan Brittein saaret jäivät vielä Waseniuksen kontaktiverkoston ulkopuolelle, samoin myös Pietarin huomattava kulttuurikeskus. Tämän jälkeen keskityn yhteyksien toimintaan. Wasenius solmi kauppakumppaniensa kanssa yleiseurooppalaisen komissionääri-sopimuksen, jonka valtuuttamana hän sai myydä kunkin ulkomaisen kauppiaan tuotteita liikkeessään. Ensiksi tarkastelen kauppiaiden välisten etäisyyksien ylittämistä. Aikakauden kuljetustavat huomioonottaen suuret etäisyydet eivät Waseniuksen kirjojen hankintaa juuri haitanneet, vaan suurkauppiaana hän pystyi käyttämään aikansa parhaat resurssit lähetystensä kuljettamiseen. Toiseksi pohdin aikakauden kauppiastoimintojen ja kulttuuripiirteiden vaikutusta kirjakauppaan. Waseniuksen toiminta kirjakauppiaana perustui taloudellisen voiton tavoittelulle, mikä tarkoitti mm. sitä, että lähetysten sisältö määrättiin etukäteen hyvin tarkasti. Ennen Suomeen saapumistaan kirjoilla piti olla varma ostaja, minkä Wasenius useimmiten varmisti ennakkotilausluetteloin ja etumaksuin. Kolmanneksi esiin nousevat 1800-luvun alun poliittiset tapahtumat, jotka osaltaan, kauppiaan silmiin kaikkein näkyvimmin, vaikuttivat kirjojen tuontiin. Sensuurin piti periaatteessa estää useiden satojen vaarallisena pidetyn kirjan levittäminen ja lukeminen Suomessa, mutta Wasenius ei suinkaan lopettanut kiellettyjen kirjojen tuontia, vaan salakuljetti sensuroitavia teoksia jatkuvasti liikkeeseensä myytäväksi. Suomalaiset viranomaiset hyväksyivät usein tämänkaltaisen toiminnan, joten venäläistä sensuuriasetusta tai hallintoa ei juuri kunnioitettu. Vertailu eurooppalaiseen kirjakauppatoimintaan osoittaa Waseniuksen omanneen erittäin hyvät kansainväliset suhteet. Tämä kuitenkin johtui niin kirjakauppatoiminnan keskittymisestä harvojen kauppiaiden käsiin kuin myös oman kustannustoiminnan vähyydestä. Tiedonvälityksen kehityksen ja kulttuurihistorian kannalta Waseniuksen kansainvälinen toiminta osoittautuu noudattelevan vielä vanhan eliittikulttuurin muotoja, mutta kirjakauppainstituution kehittyminen aivan uudenlaiseen kukoistukseen valmisteli jo kansallisen kulttuurin nousemista lähivuosikymmeninä.
Resumo:
Handwritten dedication: Robert Weltsch in herzlicher Gesinnung MB