Valtaisia huutoja

Kirjallisuusarvostelu

Erinomaisen kansakunnat virret ja sodat : katsauksia tavallisen suomalaisuuden itseymmärrykseen

Kirjallisuusarvostelu

Maailman sinisin taivas

Kirjallisuusarvostelu

In memoriam Anu Pylkkänen (1959-2013)

Kirjallisuusarvostelu

Esine ja käsityö. Anu Tuomisen teokset ja työskentely

Anu Tuomisen (s. 1961 Lemi) taideteokset yhdistävät löydettyjä esineitä ja käsityötä. Esineistö on tuttua arkipäivän käyttötavaraa, joka on pääosin hankittu kirpputoreilta tai kerätty luonnosta. Taideteosten ja esineinstallaatioiden lisäksi Tuominen on julkaissut Kuvan sijamuotoja -taidekirjan (1. painos 2001), joka koostuu teosten valokuvista ja kirjallisista teosideoista. Vuonna 2003 Tuominen voitti Ars Fennica -kuvataidepalkinnon. Tarkastelen Anu Tuomisen työskentelytapoja strukturalistisessa viitekehyksessä. Käsittelen esineiden keräilyä ja käsityötä kielenkaltaisina järjestelminä, jotka kykenevät kertomaan jotakin omasta rakentuneisuudestaan. Roland Barthesin kirjoitukset strukturalistisesta toiminnasta ja intertekstuaalisuuden teoria valottavat Tuomisen tapaa kutoa teoksiin merkityksiä ja viittauksia. Käsittelen Anu Tuomisen tekijyyttä tai taiteilijuutta Claude Lévi-Straussin bricoleur- termin avulla. Bricolage on taiteellinen strategia, jossa koostetaan teoksia monimuotoisesta materiaalista – mutta myös tapa yhdistää taide ja elämä. 1980-luvulla bricoleur kytkeytyi Michel de Certeaun kirjoituksissa kekseliääseen ja luovaan kulutukseen. Tuomisen kohdalla bricolage tuo mukanaan myös kysymyksen amatööriyden arvostuk-sesta ja merkityksestä. Tuominen ymmärretään poikkeuksetta käsitetaiteilijaksi. Tuominen käyttää valmisesineitä (readymade), leikkii tekstillä ja kuvalla, pohtii teoksen merkityksen rakentumista ja taiteen metakieltä teoksissaan. Tuomisen teosten keskiössä on prosessuaalisuus, joka korostaa teosten vaatiman työn ja työskentelyn merkitystä. Tuomisen teoksissa käsityö on käsitteellistä, koska sillä prosessoidaan ideoita. Toinen silmiinpistävä piirre Tuomisen teoksissa on tekijyyden kyseenalaistaminen tai monikollisuus. Tutkielmassa luodaan läpileikkaus kanonisoituun antiformalistiseen käsitetaiteeseen Robert Morrisin, Sol LeWittin, Lawrence Weinerin ja Yoko Onon teoksien kautta, mutta se on jäsennetty Tuomisen taiteessa ilmenevien piirteiden kautta.

Batsʻatrutʻiwn chʻapʻutsʻ ew kshṛotsʻ nakhneatsʻ : aṛajnordutʻeamb Epipʻanu, Khorenatsʻwoy ew Shirakatsʻwoy /

Haṛajabanutʻiwn -- Epiphaniou Peri metrōn kai stathmōn = Epipʻanu Haghags chʻaputsʻ ew kshṛotsʻ -- Anania Shirakunoy hamaroghi Haghags kshṛotsʻn ew chʻapʻutsʻ -- Movsisi Khorenatsʻwoy Haghags asparisakan chʻapʻu -- Haghags ěntʻatsʻitsʻ aregakan ew hamaroy chʻapʻutsʻ ěst krkin ōrinakatsʻ Shirakatsʻwoyn -- Batsʻatrutʻiwn chʻapʻuts ew kshṛotsʻ nakhneatsʻ -- Ard i chʻapʻkʻ ew kshiṛkʻ Gaghghiatsʻwotsʻ -- Aṛandzin dasakargutʻiwn kshṛotsʻ ew chʻapʻutsʻ handerdz tachkakan baṛiwkʻ.