Review Essay: John Pratt and Anna Eriksson (2013) 'Contrasts in Punishment: An Explanation of Anglophone Excess and Nordic Exceptionalism'

This review essay combines the comments made by David Brown, Russell Hogg and Mark Finanne at the Crime, Justice and Social Democracy: 2nd International Conference July 2013. It is followed by a rejoinder by the two authors John Pratt and Anna Eriksson.

Weekly cisplatin concurrently with radiotherapy in head and neck squamous cell cancer : a retrospective analysis of a tertiary institute experience

Radiotherapy combined with three weekly 100 mg/m2 of cisplatin is the accepted standard of care in head and neck squamous cell carcinoma. However, this regimen is associated with severe toxicities with devastating effects on patients. Alternative protocols like weekly 40 mg/m2 have been used in an attempt to reduce toxicities. The main objective of the present study is to identify the dose intensities and toxicities of weekly cisplatin in patients treated in a tertiary centre over a 12 month period. Included patients had squamous cell carcinoma arising in the oral cavity, oropharynx, larynx, or hypopharynx. Patients were excluded if they had nasopharyngeal squamous cell carcinoma, distant metastasis or if they had prior treatment for head and neck cancer excluding neck dissection. During the study period, 52 patients met the inclusion criteria and their data were retrospectively obtained from the patients' database of St James hospital, Dublin. The median age of the study cohort was 54 years (range 33-73). Of the patients, 40 (76.9 %) were male and 12 (20.1 %) were female. The primary tumour sites were as follows: oral cavity and oropharynx in 38 (73 %), larynx in 10 (19 %), and hypopharynx in 4 (8 %). In total, 33 (63.5 %) patients had stage IV disease, while 19 (36.5 %) had stage III disease. Treatment was definitive in 35 (67 %) patients and adjuvant in 17 (35 %). Full-dose radiotherapy was achieved in 50 (96 %) patients. Only 22 (42.3 %) patients completed the intended six cycles of chemotherapy. Cumulative dose of 200 mg/m2 or more was reached in 37 (71 %) patients. The acute adverse effects included grades 3 and 4 mucositis, which occurred in 22 (43.3 %) and 6 patients (12 %), respectively. Grade 3 and 4 neutropenia occurred in six (11.5 %) and three (5.7 %) patients, respectively. The only other haematological toxicity was grade 3 anaemia in 20 (38.4 %) patients. There was no grade 3 or 4 renal toxicity among the study cohort, although grade 2 was observed in six (11.5 %) patients. Death occurred in one patient due to neutropenic septicaemia. In conclusion, weekly cisplatin is associated with moderate to severe toxicities and might lead to suboptimal chemotherapy delivery. More prospective clinical studies are required to determine the optimal chemoradiation regimen in head and neck squamous cell carcinoma.

An Interview with John Rajchman, Department of Art History, Columbia University, on Architecture, Deleuze and Foucault

An Interview with John Rajchman, Department of Art History, Columbia University, on Architecture, Deleuze and Foucault at his apartment, Riverside Drive, New York City, February 10, 2003.

John Andrews : Architecture a Performing Art

The distinguished Australian architect surveys his career and examines how his architectural theories are expressed in his designs.

Konstruktiivisen linjakkuuden perusteita etsimässä : Systemaattinen analyysi John Biggsin esittämistä yliopisto-opetuksen lähtökohdista

The aim of this study is to explore by systematic textual analysis the crucial conceptions of constructive alignment and to reconstruct the concept of constructive alignment and examine the relation between conceptual relationships in John Biggs’s texts. In this study, I have also analyzed the presuppositions of the concept of constructive alignment and its possible implications. The research material includes Biggs’s (1996b; 2003) article entitled Enhancing Teaching through Constructive Alignment and book entitled Teaching for Quality Learning at University. The primary purpose of the systematic textual analysis is to reconstruct concepts and gain access to a new or more profound understanding of the concepts. The main purpose of the constructive alignment is to design a teaching system that supports and encourages students to adopt a deep approach learning. At the center of the constructive alignment are two concepts: constructivism in learning and alignment in teaching. A tension was detected between these concepts. Biggs assumes that students’ learning activities are primed by the teaching. Because of this it is not important what the teacher does. At the same time he emphasizes that teaching interacts with learning. The teacher’s task is to support student’s appropriate learning activities. On the basis of the analysis, I conclude these conceptions are not mutually exclusive. Interaction between teaching and learning has an effect on student’s learning activities. The most essential benefit of the model of constructive alignment is that Biggs brings together and considers teaching at the same level with learning. A weakness of Biggs’s model relates to the theoretical basis and positions of the concept of constructive alignment. There are some conflicts between conceptions of epistemology in Biggs’s texts. In addition, Biggs writes about constructivism also as conceptions of epistemology, but doesn’t consider implications of that position or what follows or doesn’t follow from that commitment. On the basis of the analysis, I suggest that constructivism refers in Biggs’s texts rather to constructivism in learning than philosophical constructivism. In light of this study, constructive alignment doesn´t lead to philosophical constructivism. That’s why constructive alignment stays out of idealism. Biggs’s way of thinking about teachers possibility to confronting students’ misconceptions and evaluate and assess students’ constructions support a realist purpose in terms of philosophical stance. Realism does not drift toward general problems of relativism, like lack of criteria for assessing or evaluate these constructions.

John and Ursula Schlosstein nee Gottschalk with their infant son Ralph. portraits family

Digital Image

John Ettinger Collection 1941-1946

John Ettinger, 1987.

John and Ursula Schlosstein nee Gottschalk with their infant son Ralph. portraits family

Digital Image

Contract with John Moore for building house on Mill Street

Digital image

Warrant to pay John Moore for building house on Mill Street

Digital image

John Searlen teoria tietoisuudesta

Tutkielmassa esitellään ja arvioidaan John Searlen teoriaa tietoisuudesta. Tietoisuus (consciousness) on Searlen mukaan tärkein mielenfilosofinen käsite. Searle ei määrittele käsitettä tarkasti, vaan tyytyy esittämään sitä kuvaavia esimerkkejä ja analogioita. Tietoisuuden keskeisimmiksi ominaisuuksiksi Searlen teoriassa näyttävät muodostuvan intentionaalisuus (intentionality), subjektiivisuus (subjectivity) ja kausaalinen vaikutus käyttäytymiseen (mental causation). Näihin ominaisuuksiin liittyvät myös Searlen painavimmat tietoisuudesta esittämät argumentit. Argumenttien analysointi on tutkielman tärkein tavoite. Searlen yhteysperiaatteen (Connection Principle) mukaan intentionaalisia tiloja voi olla vain olennolla, jolla voi olla tietoisia intentionaalisia tiloja, ja jokainen alitajuinen intentionaalinen tila on ainakin potentiaalisesti tietoinen. Toisin sanoen intentionaalisuuden ja tietoisuuden välillä vallitsee välttämätön yhteys seuraavasti: on loogisesti välttämätöntä, että jokainen intentionaalinen tila voi ainakin periaattessa päästä tietoisuuteen.Tutkielmassa kuitenkin osoitetaan, että yhteysperiaateeseen on syytä suhtautua epäillen. Searlen yhteysperiaatteen puolesta esittämä argumentti näyttää nimittäin sisältävän dilemman. Jos erottelu intrinsiseen ja näennäiseen intentionaalisuuteen tulkitaan Searlen tavoin, syyllistytään sen olettamiseen, mikä pitäisi todistaa; jos taas erottelu tulkitaan toisin kuin Searle, argumentti ei tue yhteysperiaatetta. Searlen mukaan mentaaliset tilat ovat aina jonkun mentaalisia tiloja. Tästä väitteestä Searle pyrkii johtamaan toisen, paljon radikaalimman väitteen: mielen ilmiöt kuuluvat omaan ontologiseen kategoriaansa, subjektiivisten mentaalisten tilojen kategoriaan. Searlen käsitystä tukee Thomas Nagelin esittämä, hyvin samansisältöinen argumentti. Yksimielisyys ei kuitenkaan ole erehtymättömyyden tae, sillä Paul Churchlandin kritiikki näyttää pahasti horjuttavan Searlen subjektiivisuusargumentin uskottavuutta. Churchland väittää Searlen syyllistyvän intensionaaliseen virhepäätelmään. Yksittäisen henkilön episteemisen pääsyn rajoittuneisuudesta ei Churchlandin mukaan voida tehdä mitään ontologisia johtopäätöksiä, koska tiedetyksi tuleminen ei ole objektin aito ominaisuus. Vastaväite näyttää olevan kohtalokas Searlen subjektiivisuusargumentille. Subjektiivisuuden ongelma näyttää olevan perustava metafyysinen vedenjakaja, joka jakaa mielenfilosofiset teoriat toisaalta materialistisiin, toisaalta dualistisiin. Searle uskoo, että mieli-ruumis -ongelma (mind-body problem) on ratkaistavissa ilman, että tarvitsee valita kumpaakaan. Ratkaisu sisältyy kahteen Searlen näennäisesti yhteensopimattomaan teesiin. Ensimmäisen teesin mukaan mentaaliset tilat ovat todellisia ilmiöitä, eikä niitä voida redusoida mihinkään muuhun tai eliminoida määrittelemällä ne uudestaan. Toisen teesin mukaan aivojen operaatiot aiheuttavat mentaaliset tilat ja mentaaliset tilat ovat aivojen piirteitä. Teeseistä jälkimmäinen osoittautuu ongelmalliseksi syistä, jotka Jaegwon Kim on esittänyt. Jos mentaaliset tilat olisivat aivojen ominaisuuksia, ei mielen ja aivojen välinen suhde voisi olla kausaalinen, koska kausaatiossa (causation) on aina kyse kahden erillisen entiteetin tai tapahtuman välisestä relaatiosta, jossa suhteen osapuolien välillä on oltava ajallista etäisyyttä. Toiseksi Searlen vertaus tietoisuuden ja aivojen suhteesta kappaleen kiinteyden ja sen mikrorakenteen suhteeseen epäonnistuu, koska tietoisuus ja kiinteys kuuluvat Searlen teoriassa eri ontologisiin kategorioihin, eikä niitä siten voi ongelmattomasti rinnastaa. Searlen analogia kiinteyteen murtuu myös siksi, että kappaleen mikrorakenne ei yksinkertaisesti aiheuta sen kiinteyttä. Tietoisuus ei siis voi olla samanaikaisesti aivojen ominaisuus ja aivojen kausaalisen toiminnan seuraus. Tutkielmassa päädytään puolustamaan kantaa, että Searlen argumentit eivät ole vakuuttavia ja että Searle ei ole onnistunut eksplikoimaan teoriaa, joka välttäisi dualismiin ja materialismiin liittyvät tunnetut ongelmat. Kysymys mikä on mielen suhde ruumiiseen, jää siten avoimeksi. Avainsanat: intentionaalisuus, mentaalinen, mieli-ruumis -ongelma, Searle, subjektiivisuus, tietoisuus