Pyynikin näkötorni

Kuvalla mimeke myös ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi. - Pyynikin näkötorni Tampereella Pyynikin harjulla. Torni valmistui 1929, arkkitehtina Vilho Kolho.

Mestarin nuuskarasia

Digitoitu 21. 8. 2008.

Hoffmannin kertomukset

Esityskieli: suomi.

Lea. Näytelmä yhdessä näytöksessä

Kevättalvella 1869 kokoontui Kaarlo Bergbomin kotiin Helsingin Unioninkadulle joukko ystäviä ja teatterinharrastajia. Näiden joukossa oli Ruotsalaisessa teatterissa mainetta saanut Hedvig Charlotte Raa. Bergbom oli vuodenvaihteessa saanut Viipurin suomalaiselta kirjallisuuden seuralta lainaksi Aleksis Kiven raamattuaiheisen "Lea"-näytelmän käsikirjoituksen ja näyttelijä Oskar Gröneqvist (Vilho) luki sen seurueelle kaikkien ihastukseksi. Kivi oli antanut luvan näytelmän esittämiseen ollen kirjeessään huolissaan siitä, ettei kukaan "tutenttipoika" (student) osaisi Lean kaltaista naisroolia esittää. Tuolloin oli vielä yleistä että miehet esittivät myös naisrooleja. Charlotte Raa saatiin kuitenkin suostuteltua esittämään Lean osa. Kun Raa ei osannut lainkaan suomea, näytelmä käännettiin hänelle ruotsiksi ja Raa opetteli kaiken ulkoa. Kuten tunnettua muodostui suomenkielinen "Lean" esitys näyttelijän hieman oudosta ääntämisestä huolimatta Ruotsalaisessa teatterissa (Nya teatern) 10. toukokuuta 1869 suureksi menestykseksi ja siitä katsotaan suomenkielisen ammattiteatterin saaneen alkunsa. Kivi lienee nähnyt "Lean" Arkadia-teatterissa 1.11.1870. Kivi oli saanut käsikirjoituksen Siuntion Fanjunkarsissa alkuvuodesta 1868 valmiiksi ja lähetti "Lean", "Sankarteoksen" ja "Leon ja Liinan" lehtori B. F. Godenhjelmille kielen korjausta varten ja että tämä toimittaisi näytelmät Viipurin suomalaiselle kirjallisuuden seuralle. Seura julkaisi näistä kolmesta käsikirjoituksesta "Lean" helmikuussa 1869 ja sen yhtenä puoltajana on varmasti ollut seuran jäsen, kirkkoherra Mortimer Forstén. Tämä oli tullut Kivelle tutuksi jo Nurmijärvellä pappina ollessaan. Myös Lean painos oli 500 kappaletta.

Luulosairas

Myös Gramophone 281008.

Luonnontieteen historian alkemiaa

Kirjallisuusarvostelu

Sallan suunnan taistelut 1939-1940

Jo usean vuosikymmenen ajan on kadettien koulutusohjelmaan kuulunut kesäleirin yhteydessä tutustuminen talvisodan aikana käytyihin Sallan suunnan taisteluihin. Lapin rintamalla toteutui joulukuussa 1939 melko puhdaspiirteisesti 1960–luvun loppupuolelta lähtien puolustusvoimiemme doktriiniksi määrätyn alueellisen taistelun periaatteet tiedostamattomasta ja käytännön pakosta. Majuri Vilho Roinisen noudattama taistelutapa, alkuvaiheessa varsin alivoimaisin joukoin ja asein, perustui viivytystaistelujen yhteydessä suoritettuihin vihollista kuluttaviin iskuihin ja oikea-aikaisiin irtautumisiin. Taistelualueen syvyys mahdollisti lisäjoukkojen keskittämiseksi vaadittavan ajanvoiton hankkimisen, sillä taistelut käytiin noin 200 kilomerin etäisyydellä Rovaniemellä sijainneesta johtavasta esikunnasta. Oman voiman kasvaessa ja vihollisen huolto-ongelmien lisääntyessä torjuttiin hyökkäykset ja siirryttiin puolustustaisteluun. Aktiivinen selustayhteyksien häirintä pakotti neuvostoasevoimat vetäytymään edullisempiin puolustusasemiin. Ruotsalaisten vapaaehtoisten saapuessa taistelualueelle helmikuun 1940 loppupuolella olisi ollut edellytykset vihollisen lyömiseen. Tavoitetta ei kuitenkaan voitu saavuttaa, sillä irti saatavat voimat oli siirrettävä Viipurinlahden torjuntataisteltuihin. Oheisen kirjasen tarkoituksena on tallentaa maastoharjoituksissa käsitelty sekä arkistoista löytynyt tieto kirjalliseen asuun. Sen avulla taistelupaikkoihin, tilanteisiin ja taktillisiin ratkaisuihin mielenkiintoa tuntevat voivat perehtyä asiaan ennen maastontarkastelua. Kirjasen avulla on myös helpompi palauttaa mieliin joitakin taistelun kulusta saatuja oppeja. Pohjois-Suomen alue on ollut ja tulee edelleen olemaan maallemme turvallisuuspoliittisesti tärkeä alue. Pohjois-Skandinaviassa on neljän eri valtakunnan intressit ristikkäin. Kansainvälinen ja valtapoliittinen mielenkiinto alueen runsaisiin malmiesiintymiin, energialähteisiin, jäättömiin satamiin sekä Pohjois-Norjan rannikon tärkeään strategiseen sijaintiin portinpylväänä Atlantin valtamerelle ei tule ainakaan lähivuosina vähenemään.

Modelling the global coastal ocean

Shelf and coastal seas are regions of exceptionally high biological productivity, high rates of biogeochemical cycling and immense socio-economic importance. They are, however, poorly represented by the present generation of Earth system models, both in terms of resolution and process representation. Hence, these models cannot be used to elucidate the role of the coastal ocean in global biogeochemical cycles and the effects global change (both direct anthropogenic and climatic) are having on them. Here, we present a system for simulating all the coastal regions around the world (the Global Coastal Ocean Modelling System) in a systematic and practical fashion. It is based on automatically generating multiple nested model domains, using the Proudman Oceanographic Laboratory Coastal Ocean Modelling System coupled to the European Regional Seas Ecosystem Model. Preliminary results from the system are presented. These demonstrate the viability of the concept, and we discuss the prospects for using the system to explore key areas of global change in shelf seas, such as their role in the carbon cycle and climate change effects on fisheries.

U.K. HiGEM: The New U.K. High-Resolution Global Environment Model—Model Description and Basic Evaluation

This article describes the development and evaluation of the U.K.’s new High-Resolution Global Environmental Model (HiGEM), which is based on the latest climate configuration of the Met Office Unified Model, known as the Hadley Centre Global Environmental Model, version 1 (HadGEM1). In HiGEM, the horizontal resolution has been increased to 0.83° latitude × 1.25° longitude for the atmosphere, and 1/3° × 1/3° globally for the ocean. Multidecadal integrations of HiGEM, and the lower-resolution HadGEM, are used to explore the impact of resolution on the fidelity of climate simulations. Generally, SST errors are reduced in HiGEM. Cold SST errors associated with the path of the North Atlantic drift improve, and warm SST errors are reduced in upwelling stratocumulus regions where the simulation of low-level cloud is better at higher resolution. The ocean model in HiGEM allows ocean eddies to be partially resolved, which dramatically improves the representation of sea surface height variability. In the Southern Ocean, most of the heat transports in HiGEM is achieved by resolved eddy motions, which replaces the parameterized eddy heat transport in the lower-resolution model. HiGEM is also able to more realistically simulate small-scale features in the wind stress curl around islands and oceanic SST fronts, which may have implications for oceanic upwelling and ocean biology. Higher resolution in both the atmosphere and the ocean allows coupling to occur on small spatial scales. In particular, the small-scale interaction recently seen in satellite imagery between the atmosphere and tropical instability waves in the tropical Pacific Ocean is realistically captured in HiGEM. Tropical instability waves play a role in improving the simulation of the mean state of the tropical Pacific, which has important implications for climate variability. In particular, all aspects of the simulation of ENSO (spatial patterns, the time scales at which ENSO occurs, and global teleconnections) are much improved in HiGEM.

Pollen-based reconstructions of biome distributions for Australia, Southeast Asia and the Pacific (SEAPAC region) at 0,6000 and 18,000 14C yr B.P.

Aim  This paper documents reconstructions of the vegetation patterns in Australia, Southeast Asia and the Pacific (SEAPAC region) in the mid-Holocene and at the last glacial maximum (LGM). Methods  Vegetation patterns were reconstructed from pollen data using an objective biomization scheme based on plant functional types. The biomization scheme was first tested using 535 modern pollen samples from 377 sites, and then applied unchanged to fossil pollen samples dating to 6000 ± 500 or 18,000 ± 1000 14C yr bp. Results  1. Tests using surface pollen sample sites showed that the biomization scheme is capable of reproducing the modern broad-scale patterns of vegetation distribution. The north–south gradient in temperature, reflected in transitions from cool evergreen needleleaf forest in the extreme south through temperate rain forest or wet sclerophyll forest (WSFW) and into tropical forests, is well reconstructed. The transitions from xerophytic through sclerophyll woodlands and open forests to closed-canopy forests, which reflect the gradient in plant available moisture from the continental interior towards the coast, are reconstructed with less geographical precision but nevertheless the broad-scale pattern emerges. 2. Differences between the modern and mid-Holocene vegetation patterns in mainland Australia are comparatively small and reflect changes in moisture availability rather than temperature. In south-eastern Australia some sites show a shift towards more moisture-stressed vegetation in the mid-Holocene with xerophytic woods/scrub and temperate sclerophyll woodland and shrubland at sites characterized today by WSFW or warm-temperate rain forest (WTRF). However, sites in the Snowy Mountains, on the Southern Tablelands and east of the Great Dividing Range have more moisture-demanding vegetation in the mid-Holocene than today. South-western Australia was slightly drier than today. The single site in north-western Australia also shows conditions drier than today in the mid-Holocene. Changes in the tropics are also comparatively small, but the presence of WTRF and tropical deciduous broadleaf forest and woodland in the mid-Holocene, in sites occupied today by cool-temperate rain forest, indicate warmer conditions. 3. Expansion of xerophytic vegetation in the south and tropical deciduous broadleaf forest and woodland in the north indicate drier conditions across mainland Australia at the LGM. None of these changes are informative about the degree of cooling. However the evidence from the tropics, showing lowering of the treeline and forest belts, indicates that conditions were between 1 and 9 °C (depending on elevation) colder. The encroachment of tropical deciduous broadleaf forest and woodland into lowland evergreen broadleaf forest implies greater aridity. Main conclusions  This study provides the first continental-scale reconstruction of mid-Holocene and LGM vegetation patterns from Australia, Southeast Asia and the Pacific (SEAPAC region) using an objective biomization scheme. These data will provide a benchmark for evaluation of palaeoclimate simulations within the framework of the Palaeoclimate Modelling Intercomparison Project.

Zehnte Predigt der Sonntagsweihe : gehalten am Sonntage Invocavit, den 12. März 1848

Welsch (Projektbearbeiter): Aus Psalm 85, 8-14 wird die Mahnung abgeleitet, bei der Verwirklichung der Einheit Deutschlands einträchtig vorzugehen und alle militärischen Konflikte zu vermeiden