182 resultados para Hannibal Hamlin
Resumo:
Bibliography: p. 50-53.
Resumo:
Thèse numérisée par la Direction des bibliothèques de l'Université de Montréal.
Resumo:
Thèse numérisée par la Direction des bibliothèques de l'Université de Montréal.
Resumo:
Controversy over the alpine route that Hannibal of Carthage followed from the Rhône Basin into Italia has raged amongst classicists and ancient historians for over two millennia. The motivation for identifying the route taken by the Punic Army through the Alps lies in its potential for identifying sites of historical archaeological significance and for the resolution of one of history's most enduring quandaries. Here, we present stratigraphic, geochemical and microbiological evidence recovered from an alluvial floodplain mire located below the Col de la Traversette (~3000 m asl-above sea level) on the French/Italian border that potentially identifies the invasion route as the one originally proposed by Sir Gavin de Beer (de Beer 1974). The dated layer is termed the MAD bed (mass animal deposition) based on disrupted bedding, greatly increased organic carbon and key/specialized biological components/compounds, the latter reported in Part II of this paper. We propose that the highly abnormal churned up (bioturbated) bed was contaminated by the passage of Hannibal's animals, possibly thousands, feeding and watering at the site, during the early stage of Hannibal's invasion of Italia (218 bc).
Resumo:
As discussed in Part I, a large accumulation of mammalian faeces at the mire site in the upper Guil Valley near Mt. Viso, dated to 2168cal 14C yr., provides the first evidence of the passage of substantial but indeterminate numbers of mammals within the time frame of the Punic invasion of Italia. Specialized organic biomarkers bound up in a highly convoluted and bioturbated bed constitute an unusual anomaly in a histosol comprised of fibric and hemist horizons that are usually expected to display horizontal bedding. The presence of deoxycholic acid and ethylcoprostanol derived from faecal matter, coupled with high relative numbers of Clostridia 16S rRNA genes, suggests a substantial accumulation of mammalian faeces at the site over 2000years ago. The results reported here constitute the first chemical and biological evidence of the passage of large numbers of mammals, possibly indicating the route of the Hannibalic army at this time. Combined with the geological analysis reported in Part I, these data provide a background supporting the need for further historical archaeological exploration in this area.
Resumo:
This chapter introduces the beginning perioperative nurse to the key concepts and principles informing perioperative practice within Australasia. It describes the patient care roles of the nurse as well as the perioperative context and culture that inform the delivery of care during the surgical patient's journey. Aspects of the regulatory environment are examined, such as advocacy, accountability, delegation and scope of practice. In addition, the chapter explores the role of professional associations and highlights the importance of practice standards for perioperative nursing. The role of evidence-based practice (EBP) is also acknowledged. As this dynamic nursing speciality continues to evolve, the chapter concludes with a discussion of emerging advanced-practice roles for perioperative nurses.
Resumo:
Tutkimuksessa analysoin neljää Jeff Lindsayn Dexter -dekkaria kahdesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen osa keskittyy päähenkilön sosiopaattisen persoonan aiheuttamiin moraalisiin ristiriitoihin, sillä hän on sekä sarjamurhaaja että työskentelee poliisin laboratoriossa silti noudattaen erittäin tiukkaa moraalista ohjenuoraa, joka määrittää kenet hän saa tappaa. Tutkimuksen toinen osa tarkastelee kirjojen naishahmoja ja heidän ongelmiaan. Käsittelen lyhyesti myös kirjasarjan ja niiden pohjalta tehdyn televisiosarjan eroja. Metodeina käytän lähiluentaa, eettistä analyysiä sekä rikoskirjallisuuden alalajien vertailua. Vaikkei rikoskirjallisuudessa olekaan yleistä, että poliisi tai tutkija olisi siviilissä rikollinen, on Dexter hyvin tyypillinen fiktiivinen sosiopaatti ja sarjamurhaaja. Lindsayn kirjojen juonet ja Dexter päähenkilönä noudattavat paikoin lähes kirjaimellisesti Thomas Harrisin Hannibal Lecterille luomaa kaavaa. Kirjojen moraaliset ristiriidat taas aiheutuvat sekä Dexterin roolista lainvartijana ja -rikkojana että hänen noudattamastaan tiukasta moraalisesta ohjenuorasta, joka määrittää kenet saa tappaa. Sosiopaattina hänen pitäisi olla kaikkien yhteiskunnan asettamien lakien ja rajoitusten tavoittamattomissa, mutta silti hänen päätöksentekonsa perustuu täysin kasvatti-isänsä laatimiin ohjeisiin. Tämä on yksi Dexterin hahmon suurimmista ristiriitaisuuksista, joka vahvistaa Heta Pyrhösen esittämän ajatuksen siitä, ettei rikoskirjallisuus tule toimeen ilman vahvaa moraalista selkärankaa. Dexterin tiukka moraalinen ohjenuora ja lukijoiden samaistuminen päähenkilöön ovat kuitenkin todennäköisin syy hänen selviytymiseensä kirjasta toiseen, ja sarjan myötä Dexter muuttuukin inhimillisemmäksi kuin alussa. Toisaalta naishahmojen ongelmien havaitseminen on vaikeaa, sillä ensivaikutelman perusteella voisi kuvitella, että Lindsayn kuvaama yhteiskunta on jo ratkaissut kaikki tasa-arvo-ongelmansa. Sukupuolten ja kansanryhmien välisestä tasa-arvosta ei kirjoissa keskustella, mutta merkittäviä naishahmoja on silti huomattavan vähän, eikä heistäkään ole rakennettu yhtä johdonmukaisia ja mielenkiintoisia kuin päähenkilöstä esimerkiksi. He jäävät pitkälti Dexterin varjoon. Edes Dexterin sisko Deborah ei pysty säilyttämään osaansa kirjojen naispäähenkilönä, sillä hänen ammattitaitoaan poliisina ja olemustaan naisena kuvataan jatkuvan ristiriitaisesti. Kaksi seuraavaksi tärkeintä naishahmoa ovat Dexterin tyttöystävä Rita, joka toimii äitiyden ruumiillistumana, sekä hänen tyttärensä Astor, joka on veljensä ohella samanlainen sosiopaatti kuin Dexter. Naissarjamurhaajien puute ja naishahmojen epäjohdonmukainen kuvaus ovat yksi Lindsayn kirjojen suurimmista ongelmista. Analyysin keskeisimmät johtopäätökset paljastavat, miten omaperäisyydestään huolimatta Dexter muistuttaa huomattavasti muita tunnettuja fiktiivisiä sarjamurhaajia, ja miten Lindsay pohjaa tekstinsä amerikkalaiseen arvomaailmaan ja rikoskirjallisuuden alalajien konventioihin. Vaikka suurin osa lukijoista pystyykin käsittelemään Dexterin tekojen moraalisia ristiriitoja, voi sarjamurhaajan ihannointi aiheuttaa toisille ongelmia. Toisaalta luomalla monipuolisia ja johdonmukaisia naishahmoja, jotka pystyisivät säilyttämään itsenäisyytensä kaikissa tilanteissa, Lindsayn kirjat olisivat sekä ajankohtaisempia että omaperäisempiä kuin nyt.
Resumo:
Cryptococcus neoformans is a pathogenic basidiomycetous yeast responsible for more than 600,000 deaths each year. It occurs as two serotypes (A and D) representing two varieties (i.e. grubii and neoformans, respectively). Here, we sequenced the genome and performed an RNA-Seq-based analysis of the C. neoformans var. grubii transcriptome structure. We determined the chromosomal locations, analyzed the sequence/structural features of the centromeres, and identified origins of replication. The genome was annotated based on automated and manual curation. More than 40,000 introns populating more than 99% of the expressed genes were identified. Although most of these introns are located in the coding DNA sequences (CDS), over 2,000 introns in the untranslated regions (UTRs) were also identified. Poly(A)-containing reads were employed to locate the polyadenylation sites of more than 80% of the genes. Examination of the sequences around these sites revealed a new poly(A)-site-associated motif (AUGHAH). In addition, 1,197 miscRNAs were identified. These miscRNAs can be spliced and/or polyadenylated, but do not appear to have obvious coding capacities. Finally, this genome sequence enabled a comparative analysis of strain H99 variants obtained after laboratory passage. The spectrum of mutations identified provides insights into the genetics underlying the micro-evolution of a laboratory strain, and identifies mutations involved in stress responses, mating efficiency, and virulence.
Resumo:
Contenido: El azaroso viaje de la hispanidad en nuestra Argentina de hoy / Javier Roberto González -- Viajes en palabras : entre historias de vidas y de culturas / Sofía Carrizo Rueda -- "Fuesse paral Papa et contól la sua fazienda" : la escritura ejemplar del viaje en el Conde Lucanor / Juan Paredes -- La poética del libro de viaje entre la Edad Media y el siglo XXI / Julio Peñate Rivero -- Relatos de viaje y paradigmas culturales / Luis Alburquerque García -- Espacio y desplazamiento en el viaje de Santa Oria / Javier Roberto González -- El inédito Ms. BNM 17.806 y los itinerarios de la Sagrada Escritura : edición y estudio de un texto ignorado / María Mercedes Rodríguez Temperley -- Dilemas del paraíso : viaje, utopía y mundanidad en la literatura árabe / Daniel Del Percio -- El viaje dantesco y su funcionalidad metapoética en El sueño y el Infierno de los enamorados del Marqués de Santillana / Cinthia Hamlin -- La aventura no cumplida : el camino del caballero andante hacia el ocaso / Mónica Nasif -- Benjamín de Tudela y los motivos del viaje : la educación del judío y el encuentro con la propia identidad a través del otro / María Gabriela Pauer -- El motivo del viaje en la literatura de sentencias / Alicia Esther Ramadori -- La travesía del caballero andante : mapas e itinerarios en el Amadis de Gaula / María del Rosario Valenzuela Munguía -- El viaje del héroe en el Libro del caballero Zifar, el caso de Zifar y Roboán / Simón Andrés Villegas -- La dinámica del viaje en el contexto del Ms. Esc. K-III-4 : Libro de Apolonio, Vida de Santa María Egipciaca, Libro de los tres reyes de Oriente -- Reseñas
Resumo:
Resumen: El sueño y el Infierno de los enamorados del Marqués de Santillana están construidos, como sabemos, siguiendo el modelo del viaje alegórico dantesco. Llama la atención, sin embargo, la alta concentración de recursos metapoéticos que presentan estos decires narrativos en comparación a lo esporádicos que resultan en la Commedia, lo cual nos ha permitido inferir que los mismos tendrán un papel fundamental en cuanto clave interpretativa del propio texto. Por tanto, intentaremos desarrollar aquí de qué manera se van articulando y conectando las acciones del ver, el leer y el escribir (en sus variantes: relatar, recontar, metrificar, glosar, etc.), de modo de formar un verdadero sistema metapoético que permitiría interpretar al viaje onírico santillanesco como un viaje de lectura, de escritura y de reflexión literaria.
Resumo:
Integran este número de la revista ponencias presentadas en Studia Hispanica Medievalia VIII: Actas de las IX Jornadas Internacionales de Literatura Española Medieval, 2008, y de Homenaje al Quinto Centenario de Amadis de Gaula.
Resumo:
Resumen: En 1515 se difunde en Burgos la primera traducción impresa de la Divina Comedia, a cargo de Pedro Fernández de Villegas, traducción bastante olvidada y poco estudiada por la crítica. El único manuscrito que se conserva (ms. B2183 de la Hispanic Society of America) es, según la descripción de Dutton (1982: 4659), autógrafo, conclusión a la que llega basándose en la reiteración de la tapa. Faulhaber (1983: 516-18), por su parte, data al manuscrito a fines del XV y asume que fue el texto fuente usado por la imprenta en 1515. Los datos otorgados por estos estudiosos han sido poco problematizados, tal vez por la falta de un estudio minucioso que aborde el manuscrito y sus problemas ecdóticos. En el presente trabajo intentaremos, por un lado, redefinir el terminus a quo de la traducción, basándonos en el estudio del contexto histórico de producción y en alusiones del mismo prólogo y de ciertos pasajes del comentario que, en el impreso, se encuentra envolviendo cada copla traducida. Por otro lado, a partir del cotejo entre los versos del manuscrito y el impreso, enfocándonos especialmente en los versos que aparecen enmendados en el primero, intentaremos problematizar la relación de filiación que se ha dado por sentada entre las dos versiones. A manera de adelanto, podríamos decir, por un lado, que la traducción no se podría haber empezado antes de 1502 y, por el otro, que el texto que nos transmite el manuscrito correspondería a una segunda etapa en el proceso de traducción, posterior a la del texto que nos transmite el impreso
Resumo:
This thesis presents methods for implementing robust hexpod locomotion on an autonomous robot with many sensors and actuators. The controller is based on the Subsumption Architecture and is fully distributed over approximately 1500 simple, concurrent processes. The robot, Hannibal, weighs approximately 6 pounds and is equipped with over 100 physical sensors, 19 degrees of freedom, and 8 on board computers. We investigate the following topics in depth: distributed control of a complex robot, insect-inspired locomotion control for gait generation and rough terrain mobility, and fault tolerance. The controller was implemented, debugged, and tested on Hannibal. Through a series of experiments, we examined Hannibal's gait generation, rough terrain locomotion, and fault tolerance performance. These results demonstrate that Hannibal exhibits robust, flexible, real-time locomotion over a variety of terrain and tolerates a multitude of hardware failures.