Survivances de Sarah Kofman

Cette thèse propose une analyse de la question de la survivance – notion ayant retenu l’attention de penseurs issus de différentes disciplines tels que Janine Altounian, Jacques Derrida et Georges Didi-Huberman – dans l’œuvre de Sarah Kofman, plus particulièrement dans son récit autobiographique intitulé Rue Ordener, rue Labat, paru en 1994. Quatre grandes orientations guident ce travail dont l’approche théorique se situe à la croisée de la littérature, de la philosophie, de la psychanalyse, de l’histoire (tant sociale que de l’art) et du juridique. Premièrement, nous nous intéressons à ce qu’implique non seulement le fait d’« échapper à la mort », en observant les moyens mis en œuvre pour y parvenir, mais aussi celui de « continuer à vivre » après l’événement de la Shoah. Deuxièmement, nous étudions les différentes manifestations de « la survivance active de l’enfant en nous » (J.-B. Pontalis) de même que celle de « l’objet perdu » dans le travail de deuil impossible, encore autrement « interminable », qui a pris corps dans l’œuvre de Sarah Kofman. Troisièmement, nous abordons la « survivance » au sens du Nachleben d’Aby Warburg et repérons la trace des autres écrits de la philosophe, elliptiquement condensés dans son récit par la reprise de thèmes, le retour de sujets antérieurement évoqués. Quatrièmement, nous interrogeons la locution pronominale « se survivre » et la portée de ses compléments : « dans son œuvre », « dans son témoignage », « dans les mémoires ». Parmi les points qui sont analysés en profondeur dans les chapitres de cette thèse, notons les motifs du ressentiment, du double tragique, du pardon et de l’oubli, de la « disgrâce », de la honte et de la culpabilité, ainsi que les différentes modalités de la survivance – la capacité d’adaptation et le rôle des mères, la lecture, le rire, les arts visuels – mises en œuvre par Sarah Kofman. Dans cette « œuvre-vie » (Pleshette DeArmitt), ce corpus singulier et unique, il s’est toujours agi de ceci, quoi qu’il lui en coûta : « affirmer sans cesse la survie », selon l’expression de Derrida.

Notes on growth and reproduction of the slimy salamander Plethodon glutinosus [by] Clifford H. Pope and Sarah H. Pope.

v.31:no.29(1949)

Health insurance and related proposals for financing personal health services; a digest of major legislation and proposals for federal action, 1935-1957,

Mode of access: Internet.

The national railway of Sarah Island : Richard Flanagan's Gould's Book of Fish

In the latter half of the nineteenth century the railway became an emblem of technological advancement, stood for the improvement and progression of European life, and became a recognizable symbol for the achievements of governments and citizens. The implementation and use of the railway became closely linked with notions of national identity and character. The railway became an identifiable artefact in official history but at the same time it became a part of everyday life. Richard Flanagan’s Gould’s Book of Fish retells the life-story of a fictionalized convict sent to Sarah Island and who paints fish, eventually he metamorphoses into one. It could be thought that a novel set in convict times would have little to do with notions of national identity, technological advancement, and railway travel. However, Richard Flanagan, in this very complex, almost surreal, novel, has used the construction of a fictional national railway as one of the ways to explore Australia's complex relationship with history and space. The novel tells of the plans of a history-loving Commandant and his desire to build a national railway on Sarah Island. This paper explores how Sarah Island becomes a metonym for Australia as a whole and Flanagan's novel takes on a metaphysical dimension as he reveals the struggles that emerge when official history collides with non-official versions. The fabulations of the novel contribute to an historical reconstruction of the spatial/architectural history of the Tasmanian colonial project.

Review: "Measuring and evaluating sustainability : ethics in sustainability indexes" by Sarah E. Fredericks, New York, Routledge, Routledge Studies in Sustainable Development, 2014

The concept of ‘sustainability’ has been pushed to the forefront of policy-making and politics as the world wakes up to the impacts of climate change and the effects of the rapid urbanisation and modern urban lifestyles (Yigitcanlar and Teriman 2014). Climate change and fossil fuel-based energy policy have emerged as the biggest challenges for our planet, threatening both built and natural systems with long-term consequences. However, the threats are not limited to the impacts of climate change and unsustainable energy system only – e.g., impacts of rapid urbanisation, socioeconomic crises and governance hiccups are just to name a few (Yigitcanlar 2010a). Along with these challenges, successfully coping with the enormous transformations that our cities, societies and the environment have been going through during the last few decades, and their...

Intellectual property, innovation, and the environment (2014) edited by Peter Menell and Sarah Tran: A review

Peter S. Menell and Sarah M. Tran (ed.), Intellectual Property, Innovation and the Environment, Cheltenham (UK) and Northampton (MA): Edward Elgar, 2014, 756 pp Hardback 978 1 78195 160 6, http://www.e-elgar.com/bookentry_main.lasso?id=15063 There has been a longstanding deadlock over intellectual property and clean technologies in international climate talks. The United States — and other developed countries such as Japan, Denmark Germany, the United Kingdom, Australia, and New Zealand — have pushed for stronger and longer protection of intellectual property rights related to clean technologies. BASIC countries — such as Brazil, South Africa, India, and China — have pushed for greater flexibilities in respect of intellectual property for the purpose of addressing climate change and global warming. Small island states, least developed countries, and nations vulnerable to climate change have called for climate-adaptation and climate-mitigation technologies to be available in the public domain. In the lead-up to the United Nations Climate Summit in New York on the 23rd September 2014, it is timely to consider the debate over intellectual property, innovation, the environment, and climate change.

Irish Folklore Commission 1935-1970 : history, ideology, methodology

Between 1935 and 1970 the state-funded Irish Folklore Commission (Coimisiún Béaloideasa Éireann) assembled one of the great folklore collections of the world under the direction of Séamus Ó Duilearga (James Hamilton Delargy). The aim of this study is to recount and assess the work and achievement of this commission. The cultural, linguistic, political and ideological factors that had a bearing on the establishment and making permanent of the Commission and that impinged on many aspects of its work are here elucidated. The genesis of the Commission is traced and the vision and mission of Séamus Ó Duilearga are outlined. The negotiations that preceded the setting up of the Commission in 1935 as well as protracted efforts from 1940 to 1970 to place it on a permanent foundation are recounted and examined at length. All the various collecting programmes and other activities of the Commission are described in detail and many aspects of its work are assessed. This study also deals with the working methods and conditions of employment of the Commission s field and Head Office staff as well as with Séamus Ó Duilearga s direction of the Commission. In executing this work extensive use has been made of primary sources in archives and libraries in Ireland, Sweden, Finland, Estonia, and North America. This is the first major study of this world-famous institute, which has been praised in passing in numerous publications, but here for the first time its work and achievement are detailed comprehensively and subjected to scholarly scrutiny. This study should be of interest not only to students of Irish oral tradition but to folklorists everywhere. The history of the Irish Folklore Commission is a part of a wider history, that of the history of folkloristics in Europe and North America in particular. Moreover, this work has relevance for many areas of the developing world today, where conditions are not dissimilar to those that pertained in Ireland in the 1930's when this great salvage operation was funded by the young, independent Irish state. It is also hoped that this work will be of practical assistance to scholars and the general public when utilising these collections, and that furthermore it will stimulate research into the assembling of other national collections of folklore as well as into the history of folkloristics in other countries, subjects which in recent years are beginning to attract more and more scholarly attention.

Liian huono kansalaiseksi? : Kansalaisihanne sterilisaatioasiakirjoissa v. 1935-1949

Tutkimuksessa tarkastellaan moderniin kansalaisuuteen sisältyneitä normeja ja ihanteita, joita analysoidaan vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamisessa syntyneiden asiakirjojen kautta. Pyrkimyksenä on löytää asiakirjoihin implisiittisesti kirjatut hyvän elämän ja kansalaisuuden kriteerit. Työn laajemman kehyksen muodostaa suomalaisen modernisaation ja ns. uuden keskiluokan analyysi erityisesti lääketieteen ja huoltotoimen asiantuntijaviranomaisten avulla. Rotuhygienian tarkastelu avaa uuden väylän tutkia moderniin kansalaisuuteen liittyneitä määreitä. Rotuhygienia ja erityisesti sen käytäntöön soveltaminen sterilisaatiolain muodossa tarjoaa kansalaisuuden näkökulmalle konkreettisen ja fokusoidun tutkimuskohteen. Sterilisaatioasiakirjoissa kristallisoituu lääketieteellisin perustein tehty huonon kansalaisen määrittely. Tutkimus rakentuu kolmesta pääluvusta. Ensin käydään läpi vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamista yleisesti aikaisemman tutkimuksen perusteella, minkä jälkeen tarkennetaan kuvaa otoksista saatujen tulosten avulla. Seuraavassa luvussa tarkastellaan hyvän elämän kriteerejä oikeanlaisen elämänkulun hahmottamisen avulla. Viimeinen pääluku keskittyy modernin kansalaisen muotokuvan rakentamiseen normeiksi määrittyvien fysionomisten ja seksuaalisten sekä luonne- ja älykkyysominaisuuksien palasilla. Normaali, terve kansalainen oli lapsesta asti sekä fyysisiltä että psyykkisiltä ominaisuuksiltaan normien mukaan kehittynyt. Hänessä ei ilmennyt diagnosoitavia häiriötiloja vaan hänen yksilöllinen elämänsä noudatti sisäsyntyistä "luonnollista" elämänkulkua. Fyysiseltä olemukseltaan ihannekansalainen oli sopusuhtainen, säännönmukainen ja mahdollisimman symmetrinen. Normaali kansalainen oli alistanut viettinsä rationaalin alle. Hän hallitsi tunteitaan ja elämäänsä järkevästi niitä itse tietoisesti ohjaillen. Seksuaaliviettinsä ihannekansalainen oli rajannut porvarillisen avioliiton alueelle, ja sielläkin sukupuolielämän tehtävänä oli reproduktio uusien kansalaisten tuottajana. Viettielämän hallitsemattomuus ja ylivalta suhteessa yksilön järjen tahtoon osoitti sisäsyntyistä rappiota, degeneraatiota, jolloin vajaan, epänormaalin yksilön elämä oli jäänyt lapsen tai lähes eläimen tasolle. Normaali kansalainen kulki jatkuvan yksilöllisen kehityksen polkua, jonka tarkoituksena oli saattaa atavistiset piirteet ja vietit järjen ja sivistyksen tuoman hallinnan alle.Ihannekansalaisen evolutionääriseen kehitykseen kuului valintojen tekeminen yhteneväisinä kansallisvaltion päämäärien kanssa. Hän kykeni elättämään itsensä ja perheensä mahdollisimman itsenäisesti muiden apuun turvautumatta. Hän eli kristillisten moraaliarvojen mukaisesti rehellisyydessä, säästäväisyydessä ja anteeksiannossa. Modernin ihannekansalaisen kasvatus alkoi kotona, jossa häntä oli hoidettu ja kasvatettu normien mukaisesti sekä oikeanlaisessa tunnesuhteessa äitiinsä. Indoktrinoiva kasvatus ja ohjaus ihannekansalaisuuteen jatkui koulussa. Tutkimukseni osoittaa kristilliseen opetukseen sisältyneiden arvojen ja moraalikäsitysten jatkumon objektiiviksi kutsutuissa moderneissa (luonnon-)tieteissä. Tieteen avulla perustellut käsitykset työnteosta, sukupuolimoraalista sekä auktoriteetin ylivallasta ovat verrattavissa luterilaisen opin sisältöihin. Avainsanat: Kansalainen, sterilisaatio, rotuhygienia, moderni keskiluokka, älykkyys

Studio portrait of Sarah-Bertha Klarenmeyer nee Meyerhof called "Spatz" as a young woman. portraits women

Digital Image

Studio portrait of Sarah-Bertha Klarenmeyer nee Meyerhof called Spatz Portrait Women

Digital Image

Tombstone for Fritz Gottschalk who died in an avalanche in 1935; Bothfeld Cemetery; Hannover.

Digital Image