Rainfall and streamflow response to El Niño Southern Oscillation: a case study in a semiarid catchment, Australia.

This paper aims to compare the shift in frequency distribution and skill of seasonal climate forecasting of both streamflow and rainfall in eastern Australia based on the Southern Oscillation Index (SOI) Phase system. Recent advances in seasonal forecasting of climate variables have highlighted opportunities for improving decision making in natural resources management. Forecasting of rainfall probabilities for different regions in Australia is available, but the use of similar forecasts for water resource supply has not been developed. The use of streamflow forecasts may provide better information for decision-making in irrigation supply and flow management for improved ecological outcomes. To examine the relative efficacy of seasonal forecasting of streamflow and rainfall, the shift in probability distributions and the forecast skill were evaluated using the Wilcoxon rank-sum test and the linear error in probability space (LEPS) skill score, respectively, at three river gauging stations in the Border Rivers Catchment of the Murray-Darling Basin in eastern Australia. A comparison of rainfall and streamflow distributions confirms higher statistical significance in the shift of streamflow distribution than that in rainfall distribution. Moreover, streamflow distribution showed greater skill of forecasting with 0-3 month lead time, compared to rainfall distribution.

Impacts of El Niño southern oscillation and Indian Ocean dipole on dengue incidence in Bangladesh

Dengue dynamics are driven by complex interactions between hosts, vectors and viruses that are influenced by environmental and climatic factors. Several studies examined the role of El Niño Southern Oscillation (ENSO) in dengue incidence. However, the role of Indian Ocean Dipole (IOD), a coupled ocean atmosphere phenomenon in the Indian Ocean, which controls the summer monsoon rainfall in the Indian region, remains unexplored. Here, we examined the effects of ENSO and IOD on dengue incidence in Bangladesh. According to the wavelet coherence analysis, there was a very weak association between ENSO, IOD and dengue incidence, but a highly significant coherence between dengue incidence and local climate variables (temperature and rainfall). However, a distributed lag nonlinear model (DLNM) revealed that the association between dengue incidence and ENSO or IOD were comparatively stronger after adjustment for local climate variables, seasonality and trend. The estimated effects were nonlinear for both ENSO and IOD with higher relative risks at higher ENSO and IOD. The weak association between ENSO, IOD and dengue incidence might be driven by the stronger effects of local climate variables such as temperature and rainfall. Further research is required to disentangle these effects.

Temple Beth El (Helena, Ark.) records, undated, 1875-2006.

The records of Temple Beth El offer a valuable insight into a small town Southern Jewish community. The community members, composed mainly of German Jews devoted to Reform movement, participated actively in charity work and mutual benefit societies, and maintained a close relationship with Jewish communities throughout the South. Contributors to the Southern economy, their synagogue activities often reflect their business interests; a bale of cotton was once used in a fundraising auction. The strength of their Jewish commitment is reflected in their efforts to keep the synagogue active, despite difficulties in hiring and maintaining Rabbis for the pulpit.

Temple Beth El Providence, Rhode Island collection, 1940-1969

In 1916, the Jewish community of Boston established Beth Israel Temple Beth-El, located on the East Side of Providence, dates back to 1849, with the creation of the group "Sons of Israel." On September 10, 1849, Solomon Pareira, Leonard Gavitts and Morris Steinberg were granted an acre of land along the New London Turnpike (now Reservoir Avenue) to establish a cemetery. In 1854, the Congregation of the Sons of Israel and David was established, leading to president Solomon Pareira's deeding of the cemetery land in 1857 for the sole utilization of the congregation. This collection contains programs, sermons and newsletters. Although the congregation was originally Orthodox, it affiliated with the Union of American Hebrew Congregations (Union for Reform Judaism) in 1877.

Temperatura vozdukha v Krymu v 1925-1926 s.kh.g. v gradisokh T︠S︡elʹt︠s︡ii︠a︡

Digital image

Shift of peak in summer monsoon rainfall over Korea and its association with El Nino-Southern Oscillation

The annual cycle of rainfall over the Korean Peninsula is marked by two peaks: one during July and the other during August. Since the mid-1970s, the maximum rainfall over the Korean Peninsula has shifted from July to August. This shift in rainfall peak was caused by a significant increase of August rainfall after the mid-1970s. The basic reason for this shift has been traced to a change in teleconnection between El Nino-Southern Oscillation (ENSO) and August rainfall. The relationship between August rainfall over Korea and ENSO changed from 1954-1975 (PI) to 1976-2002 (PII). The variability of August rainfall was significantly associated with sea surface temperature (SST) variation over the eastern equatorial Pacific during PI, but this relationship is absent during the PII period. In El Nino years during PI, low-level westerly and southerly wind anomalies are dominant around the East China Sea, which relates to strong August rainfall. In La Nina years during PI, easterly and northerly wind anomalies are dominant. During the PII period, however, westerly and southerly wind anomalies around the East China Sea were responsible for the high August rainfall over the East Asian region, even though La Nina SST conditions were in effect over the eastern Pacific.

¿Feminismo indígena? : Un análisis crítico del discurso sobre los textos de la mujer en el movimiento zapatista 1994-2009

This work analyses texts on indigenous women´s participation in the Mexican Zapatista Army, Ejército Zapatista de Liberación Nacional. The EZLN came to public attention after ten years of clandestine organization in 1994 in Chiapas, a southern state of Mexico neighboring Guatemala. Along the invasion of various municipalities in Chiapas, the Zapatista Army published their own Revolutionary Laws, directed to the Mexican government that included a section on women´s own laws. The indigenous women´s participation in a guerrilla movement in the economically poorest area of Mexico raised many questions among Mexican feminists and some of them fiercely criticized the laws for not being liberating or feminist at all. The question is, did the indigenous women want the laws to be feminist? To answer the main research question How is the position of women constructed in the Zapatista discourse? I analyze texts by various actors in the discourse within the theoretical framework of critical discourse analysis and the feminist theories of intersectionality. The connecting point in this interdisciplinary framework is the question of power and hegemony. The actors in the discourse are the women commanders themselves, the men commanders, the Zapatista spokesperson, subcomandante Marcos and the Mexican feminists. The texts analyzed are the letters of the EZLN to the media and discourses in public reunions, first published in Mexican newspapers and international discussion lists on the Internet and after 2005, on the Zapatista´s own webpage. The results show that instead of discussing whether the Zapatista women´s participation is feminist or not, the action itself provoked such wide discussion of the diversity within the feminist movement that it is a contribution itself. The work also shows that the use of language can be one tool in the quite recent paradigm of intersectionality in feminist theories.

El Motezuma de Vivaldi

This article explores aesthetic and historical aspects of Antonio Vivaldi's (1678- 1741) Motezuma (1733), in three acts, to celebrate this opera revival after the score's discovery and its first premiere at De Doelen theatre, Rotterdam (2005). Particular attention is paid to cultural aspects, regarding the European interpretation of the Conquest of Mexico.

El teponaztli en la tradición musical mexica

Lecture about the teponaztli (a specific type of slit drum), traditionally used by the Aztec (or Mexica) people, and its associated repertoire. Special attention is paid to the usage of this instrument in the Cantares Mexicanos (a song compilation from the 16th century) accompaniment.

”Talo elää tavallaan ja vieras käypi ajallaan” – Eduskunnan hajottaminen ja Liinamaan virkamieshallitus 1975

Tutkimus tarkastelee tapahtumaketjua, joka johti Kalevi Sorsan enemmistöhallituksen eroon, eduskunnan hajottamiseen sekä Keijo Liinamaan virkamieshallituksen muodostamiseen kesäkuussa 1975. Lähtökohtana on tarkastella sitä, miksi eduskunta hajotettiin ja poliittisen hallituksen tilalle muodostettiin virkamieshallitus sekä, millainen oli sen kokoonpano ja mitä se sai toimikaudellaan aikaan. Sorsan enemmistöhallitus hajosi poliittisiin erimielisyyksiin ja sisäiseen toimintakyvyttömyyteen. Taustalla oli myös Suomen taloudellisen tilanteen jatkuva heikkeneminen ja presidentti Kekkosen tyytymättömyys hallituksen toimintaan. Hallituspuolueiden edustajat pyysivät presidentiltä eroa ja samalla eduskunnan hajottamista. Kekkonen myönsi eron ja määräsi ennenaikaiset eduskuntavaalit pidettäväksi syyskuussa 1975. Hajotuskäskyä ei lopulta tarvinnut antaa, koska eduskunta päätti itse äänestyksen jälkeen lopettaa valtiopäivät. Ainoaksi vaihtoehdoksi nähtiin virkamieshallitus, koska poliittiset puolueet eivät päässeet yksimielisyyteen uudesta hallituksesta. Keskustapuolue ja sosialidemokraatit kärsivät hallitusväsymyksestä ja kokoomuksen jatkuva hallituspaitsio rajoitti koalitioiden muodostamista. Virkamieshallitus synnytettiin rauhoittamaan tilannetta ja hoitamaan ”juoksevia asioita” siksi ajaksi, kunnes maassa pidettäisiin uudet vaalit ja sen jälkeen muodostettaisiin toimintakykyinen enemmistöhallitus. Kekkonen ja Liinamaa kokosivat yhdessä ministeristön, joka koostui sekä presidentin että pääministerin luottohenkilöistä ja henkilökohtaisista ystävistä. Suurimmalla osalla ministereistä oli julkinen puoluekanta. Näin ollen hallitusta voidaan kutsua myös puolipoliittiseksi ministeristöksi. Virkamieshallitus toimi viiden ja puolen kuukauden ajan. Hallitus suoriutui Ety-järjestelyistä kunnialla, valmisteli vuoden 1976 budjettiesityksen ja toi eduskuntaan lukuisia lakiesityksiä. Suurimpiin huolenaiheisiin – kasvavaan inflaatioon ja työttömyyteen – hallitus ei ehtinyt, tasapainottavaa budjettia lukuun ottamatta, kehittää kestäviä ratkaisuja. Hallitus jätti paikkansa marraskuun lopussa 1975, jolloin Kekkonen runnasi maahan poliittisen hätätilahallituksen. Virkamieshallitukset ovat poikkeustilanteita varten, jollaista ei tosi asiassa ollut vuonna 1975. Valtansa huipulla olleelle presidentti Kekkoselle virkamieshallitus oli poliittisen vallankäytön väline – eräänlainen maan tapa, joka kutsuttiin apuun poliittisten puolueiden yhteistyön jouduttua umpikujaan. Aikalaiset suhtautuivat ei-parlamentaarisen hallituksen käyttöön varsin neutraalisti – kritiikkiä esitti etenkin lehdistö. Tutkimukseen taustalla on laaja ja monipuolinen lähdeaineisto, jonka pohjalta olen lähdekriittisin menetelmin rakentanut tutkimuskohteestani mahdollisimman kattavan ja aukottoman kokonaisuuden. Tärkeimpinä alkuperäislähteinä ovat olleet suurimpien puolueiden runsas arkistomateriaali, Liinamaan hallituksen aineisto, valtioneuvoston istuntojen pöytäkirjat sekä Keijo Liinamaan yksityiskokoelma. Kuvaa aikakauden sisäpoliittisesta tilanteesta ovat selventäneet tutkimuskirjallisuus, lähdejulkaisut, sanomalehdet sekä eräät muistelmateokset. Ajankuvaa ovat omalta osaltaan syventäneet kolmen tapahtumia läheltä seuranneen poliittisen vaikuttajan haastattelut.

"Ei kansa elä vain leivästä" : Suomen Taideyhdistys ja kuvataiteen kannattajakunnan muotoutuminen Helsingissä 1846-1865.

Tutkielma käsittelee kuvataideyleisön muotoutumista Suomen Taideyhdistyksen piirissä 1800-luvun puolivälissä sosiaalihistoriallisesta näkökulmasta. Tärkein lähdemateriaali on Suomen Taideyhdistyksen arkisto, jonka avulla tarkastellaan laajemmin yhdistyksen ideaa, sen jäsenyyttä, maanlaajuista jäsenkartuntaa ja johtokunnan taiteen kannattajiin suuntaamaa missiota toiminnan alkuvuosikymmeninä. Yhdistyksen helsinkiläinen jäsenistö vuosina 1846−1865 on luokiteltu kymmeneen luokkaan jäsenluettelossa annettujen nimikkeiden perusteella. Lähdeaineiston ja sen pohjalta tehdyn luokittelun avulla analysoidaan pääkaupungin jäsenkuntaa ja sen suhdetta koko maan jäsenistöön. Jäsenkunnasta nostetaan esille myös joitakin kiinnostavia yksilöitä. Tutkielman pääasiallinen teoreettinen viitekehys on Sosiologi Everett Rogersin malli innovaatioiden diffuusiosta. Taiteen kannattaminen uutena ideana vertautuu tutkielmassa uuteen keksintöön ja sen leviämiseen. Tutkielmassa osoitetaan, että kuvataiteen saadessa 1800-luvun kuluessa uudenlaisia merkityksiä myös taiteen yleisö määrittyi uudelleen. Vuonna 1846 perustetulla Suomen Taideyhdistyksellä oli tässä ratkaiseva ja aktiivinen rooli. Taiteen kannattajakunnan ydin oli Helsingissä, jossa vaikutti yhdistyksen lähinnä korkeista virkamiehistä ja professoreista koostunut johtokunta. Taideyhdistyksen toiminnan vakiintuessa taiteen kannattamisen idea levisi ja sitä levitettiin yhä useammille paikkakunnille sekä laajempiin kansankerroksiin. Yhdistyksen jäsenkuntaan liittyi lähinnä säätyläistöä, mutta taidenäyttelytoiminta tavoitti myös alempia yhteiskuntaluokkia. Taideyhdistyksen helsinkiläisessä jäsenkunnassa virkamiehistön rooli oli suuri. Alkuvaiheessa liittyneet yhteiskunnalliselta statukseltaan korkeat henkilöt saivat hallitsijan vakuuttumaan toiminnan luotettavuudesta. Taiteen kannattajakunta muodostui kuitenkin kasvavassa määrin alemmasta virkamiehistöstä ja elinkeinojen harjoittajista. Merkittävä osuus oli myös Keisarillisen Aleksanterinyliopiston opettajilla ja siellä tutkinnon suorittaneilla. Tärkein taiteen pääkaupunkilaista kannattajakuntaa yhdistänyt sosiaalinen viitekehys olikin yliopisto. Sen antama koulutus, sivistys ja henkinen pääoma olivat taustalla suurimmalla osalla yhdistykseen Helsingissä liittyneistä. He kuuluivat pääsääntöisesti aktivoituvaan sivistyneistöön, joka syntyi sääty-yhteiskunnan vanhojen rakenteiden hämärtyessä ja yliopistotutkintojen saadessa yhä suurempaa yhteiskunnallista merkitystä.