Protect them on the inside too (childrens flu poster)

The flu vaccine is now available for all children aged 2 and over.

The street and children’s informal economy in Cape Verde

Since the 1990s Cape Verde has undergone dramatic economic and political transformations that have brought about growing social class distinction. The two main towns (Praia and Mindelo) have grown rapidly in the last decades and their urban structure today reflects the increasing polarisation of the population. Middle and upper class families occupy the older parts of town and the recently built planned areas, while spontaneous neighbourhoods spread without planning on the less valuable land. It is in these latter areas that most social issues associated with childhood and youth have become highly visible in the last decade. In this article I will focus on children’s reasons for going to live on the streets of Mindelo, arguing that it is in terms of autonomous mobility within a non-heterogeneous and profoundly divided urban and social space that we can better understand what is commonly defined as the phenomenon of street children.

Humour and translation, an interdiscipline

This paper calls for greater attention from researchers into the nature of humor translation as an interdisciplinary area that should be of interest to translation and humor studies. It includes a brief review of the complexity of translation and the problems posed by traditional approaches. The paper introduces a number of parameters that may be of assistance in developing joke typologies for translators or translation scholars. A model is presented for structuring joke-types according to binary branching. An attempt is then made to combine the model with ideas and concepts put forward in Attardo (2002). The result is a binary branch tree for the 6 Knowledge Resources and the hierarchical structure that Attardo claims they have. One important conclusion is that sameness, or similarity, may have little to do with funniness, and, if this is so, it is going to create a dilemma for translators wishing to achieve equivalent effect.

The Quality of Paediatric Nursing Care - Children’s Perspective

Hoitotyön laatu - lasten näkökulma Tämän kolmivaiheisen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla lasten odotuksia ja arviointeja lasten hoitotyön laadusta sekä kehittää mittari kouluikäisille sairaalassa oleville lapsille laadun arviointiin. Perimmäisenä tavoitteena oli lasten hoitotyön laadun kehittäminen sairaalassa. Ensimmäisessä vaiheessa 20 alle kouluikäistä (4-6v) sekä 20 kouluikäistä (7-11v) lasta kuvailivat odotuksiaan lasten hoitotyön laadusta. Aineisto kerättiin haastattelulla ja lasten piirustusten avulla, sekä analysoitiin sisällön analyysilla. Lasten odotukset lasten hoitotyön laadusta kohdistuivat hoitajaan, hoitotyön toimintoihin ja ympäristöön, fyysinen ympäristö korostui piirustuksissa. Ensimmäisen vaiheen tulosten, aikaisemman kirjallisuuden sekä Leino-Kilven “HYVÄ HOITO” mittarin pohjalta kehitettiin “Lasten Hoidon Laatu Sairaalassa” (LHLS) mittari ja testattiin sen psykometrisiä ominaisuuksia tutkimuksen toisessa vaiheessa. Mittaria kehitettiin ja testattiin kolmen vaiheen kautta. Aluksi asiantuntijapaneeli (n=7) arvioi mittarin sisältöä. Seuraavaksi mittari esitestattiin kahdesti kouluikäisillä sairaalassa olevilla lapsilla (n=41 ja n=16), samassa vaiheessa myös viiden lastenosaston hoitajat (n=19) yhdessä arvioivat mittarin sisältöä sekä 8 lasta. Lopuksi mittaria testattiin kouluikäisillä lapsilla (n=388) sairaalassa sekä hoitajat (n=198) arvioivat mittarin sisällön validiteettia. Mittarin kehittämisen aikana päälaatuluokkien: hoitajan ominaisuudet, hoitotyön toiminnot ja hoitotyön ympäristö Cronbachin alfa kertoimet paranivat. Pääkomponentti analyysi tuki mittarin hoitotyön toimintojen ja ympäristön alaluokkien teoreettista rakennetta. Kolmannessa vaiheessa “Lasten Hoidon Laatu Sairaalassa” (LHLS III, versio neljä) mittarilla kerättiin aineisto Suomen yliopistosairaaloiden lastenosastoilta kouluikäisiltä 7-11 -vuotiailta lapsilta (n=388). Mittarin lopussa lapsia pyydettiin lisäksi kuvailemaan kivointa ja ikävintä kokemustaan sairaalahoidon aikana lauseen täydennystehtävänä. Aineisto analysoitiin tilastollisesti sekä sisällön analyysilla. Lapset arvioivat fyysisen hoitoympäristön, hoitajien inhimillisyyden ja luotettavuuden sekä huolenpidon ja vuorovaikutustoiminnot kiitettäviksi. Lapset arvioivat hoitajien viihdyttämistoiminnot kaikkein alhaisimmiksi. Lapsen ikä ja sairaalantulotapa olivat yhteydessä lasten saamaan tiedon määrään. Lasten kivoimmat kokemukset liittyivät ihmisiin ja heidän ominaisuuksiinsa, toimintoihin, ympäristöön sekä lopputuloksiin. Ikävimmät kokemukset liittyivät potilaana oloon, tuntemuksiin sairauden oireista sekä erossaoloon, hoitotyön fyysisiin toimintoihin sekä ympäristöön. Tutkimuksen tulokset osoittavat lasten olevan kykeneviä arvioimaan omaa hoitoaan ja heidän näkökulmansa tulisi nähdä osana koko laadun kehittämisprosessia parannettaessa laatua käytännössä todella lapsilähtöisemmällä lähestymistavalla. “Lasten Hoidon Laatu Sairaalassa” (LHLS) mittari on mahdollinen väline saada tietoa lasten arvioinneista lasten hoitotyön laadusta, mutta mittarin testaamista tulisi jatkaa tulevaisuudessa

El canto coral y las orquestas infantiles, una educación en valores = Choir singing and children’s orchestras, an education in values

This article looks at the musical activity carried out at Palafrugell Music School as a musical education centre over the past forty years. After giving a brief description of the work carried out there by vocal and instrumental groups, the article analyses and offers examples and tangible motives that use activities to show that forming part of a coral or instrumental group helps personal development and promotes the acquisition of habits, alongside musical training and learning. In short, an education in values

Maintaining Children’s Finnish Language Skills in an English Language Setting. A Study of Scottish-Finnish Families Living in Scotland

Tutkielmassa käsitellään kaksikielistä lastenkasvatusta ja siinä käytettäviä kasvatus-strategioita, erityisesti ns. OPOL-strategiaa, eli yksi henkilö – yksi kieli -strategiaa (one person – one language). Tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin kaksikielisen perheen vanhemmat voivat tukea vähemmistökielen oppimista sellaisessa ympäristössä, jossa kielen oppimista ei tueta kodin ulkopuolella. Tutkielman alussa määrittelen keskeiset termit. Useita aiheeseen liittyviä termejä määritellään yleiskielessä eri tavoin jo termistä kaksikielisyys lähtien, joten termien rajaaminen tämän työn tarkoituksen mukaan oli tarpeen. Määrittelen myös tekstissä esiintyvät kaksikielisyyden eri tyypit ja taustat, kuten myös eri strategiat, joita kaksikielisessä kasvatuksessa voidaan käyttää. Tämän jälkeen esittelen aikaisempia kaksikielisyystutkimuksia sekä käsittelen OPOL-strategiaan liittyviä käytännön ongelmia, sekä näiden ongelmien mahdollisia ratkaisuja. Lopuksi käsittelen tutkimuksen empiiristä osiota, joka koostui sähköisestä kyselylomakkeesta sekä haastatteluista. Tutkimuksen kohderyhmä koostui Skotlannissa asuvista skotlantilais-suomalaisista perheistä, jotka pyrkivät kasvattamaan lapsistaan kaksikielisiä. Tutkimus tehtiin kahdessa osassa: ensimmäisen osan kyselylomakkeeseen vastasi 17 eri puolilla Skotlantia asuvaa suomenkielistä vanhempaa, ja toisessa osassa haastateltiin 10:tä Edinburghin ja Glasgow’n alueilla asuvaa kaksikielistä (suomi-englanti) perhettä. Molemmissa osioissa keskityttiin siihen, millä tavoin perheet tukevat lasten suomen kielen taitoa ja miten suomenkielistä syötettä yritetään lisätä. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että Skotlannissa asuvat suomenkieliset vanhemmat ovat hyvin motivoituneita tukemaan lastensa kielellistä kehitystä eri tavoin, mm. lukemalla kirjoja, katsomalla elokuvia ja käymällä Suomi-koulussa. Suurin osa perheistä myös käy Suomessa säännöllisesti, mikä näyttäisikin olevan yksi keskeisimmistä kaksikielisyyttä tukevista tekijöistä. Eri perheiden lapset olivat saavuttaneet eri tasoja suomen kielessä, mikä viittaa siihen, ettei lapsen kielitaito ole seurausta ainoastaan OPOL-strategian tarkasta seuraamisesta, vaan siihen vaikuttavat myös monet muut tekijät.

The analysis of humour

INTRODUCTION Theories of humour are traditionally divided into two classes: superiority or relief theories, and incongruity or ambiguity theories. As their names imply, the former tend to ascribe amusement primarily to a particular attitude of mind, while the latter account for it by describing its objects as having a particular quality. Enjoyment as an attitude is always a response to an object present to the mind or feelings. If, then, enjoyment in amusement is identical with feelings of superiority or relief, its objects must always display characteristics of inferiority or inhibition. But the enjoyment of humour seems to be distinguishable from a reaction to particular kinds of topic, and from any personal relation felt between the subject and the objects of his amusement. Incongruity theories do not explicitly ascribe the enjoyment of humour to a particular range of topics.

Humour and Learning: A Self-Study of My Practice as an Adult Educator

This study examined my lived experiences as a frontline practitioner and adult educator in a local nonprofit community organization. Using self-study research methodology, I explored my professional practice as a facilitator of job search skills training with newcomers to Canada and the impact of humour on their learning, a topic for which I have a particular passion. To better inform my practice, I designed and delivered job search skills workshops on resume writing and cold-calling/networking. I used a variety of data sources including a literature review, personal observations, and reflections as well as secondary data sources from workshop evaluations and unsolicited feedback emails from participants. Findings from the self-study indicated that adult learners who experience entertaining and fun-filled lessons that use appropriate humour have better learning results, are more confident, and are better prepared to apply skills required for achieving career goals. Further, I learned in my practice that my challenge as an adult educator is to ensure humour is appropriately used and adds value to the learning rather than being the focus of the teaching.

How Immigrant Mothers Contribute to Their Children’s Learning Inside and Outside of School

Abstract The main focus of this qualitative research was to explore how parents from different national backgrounds see their role in their children’s education inside and outside of school. Although greater recruitment was described and sought after, this qualitative research gathered data from two immigrant female parents from a community parents’ group located in Ontario, Canada. Data were collected through face-to-face interviews with each participant using open-ended questions asking about the different ways these mothers, along with their spouses, were involved in their children’s education. Moreover, questions were designed to find out what alternatives parents use to support their children’s learning. The main question driving this research was “How are immigrant families currently involved with their children’s education inside and outside of school?” NVivo, 10 was used to code the transcripts giving rise to themes which could then be utilized to explain and explore the research question. The findings of this research are congruent with past research and demonstrate that immigrant mothers are more involved than the fathers are in their children’s education (Grolnick & Slowiaczek 1994; Peters, Seeds, Goldstein, & Coleman, 2008). A specifically important finding in this research is that schools are perceived by the immigrant mothers in this study as not doing enough to actively engage immigrant parents in their children’s education. On the other hand, findings also show that parents are eager to find different avenues to get involved and help their children succeed.