Hyvät pahat pörssiyhtiöt?

Pörssiyhtiöihin liitetään julkisessa keskustelussa usein väitteitä, että pörssiyhtiöt palvelevat osakkeenomistajien lyhytaikaisia etuja muiden sidosryhmien ja myös pitkän aikavälin tuottavuuden kustannuksella. Keskitymme tässä selonteossa tutkimaan onko pörssiyhtiöiden julkisuudessa osalleen saama kritiikki ansaittua. Erityisesti tarkastelemme pörssiyhtiöiden roolia työnantajina ja investoijina 2000- luvulla verrattuna noteeraamattomien yritysten rooliin. Selvitämme myös listattujen ja listaamattomien yritysten eroja sijoituskohteina sekä tutkimme, onko pörssissä ololla vaikutusta yrityksen rahoitusrakenteeseen. Olemme jättäneet vertailun ulkopuolelle nopeasti kasvaneet ja kannattavat tietotekniikka-alan yritykset, joille ei ole olemassa noteeraamattomia vertailukohteita. Lisäksi vertailustamme olemme jättäneet pois yritykset, jotka eivät ole olleet listattuina koko tarkasteluperiodimme aikana. Pois jättämämme kasvuyritykset todennäköisesti parantaisivat pörssiyhtiöiden suhteellista asemaa ainakin kasvu- ja tulosnäkökulmista. Osakkeenomistajien edun lyhytnäköisen valvonnan tulisi johtaa työntekijöiden hyväksikäyttöön ja pitkäaikaisinvestointien karttamiseen. Tuloksemme kuitenkin kertovat päinvastaista. Pörssiyhtiöiden työntekijäkohtaiset henkilökulut ovat selvästi samoilla aloilla toimivia noteeraamattomia yrityksiä korkeammat. Erot ovat huomattavat: pörssiyhtiöiden vuosittaiset henkilökulut ovat noin 3000–4000 euroa suuremmat per henkilö. Lisäksi pörssiyhtiöt ovat kasvattaneet työntekijämääräänsä huomattavasti, toisin kuin noteeraamattomat vertailuyritykset. Otantamme pörssiyhtiöiden kokonaistyöllisyys on 2000-luvulla kasvanut keskimäärin noin 3 % vuodessa. Pörssiyhtiöt työllistivät vuonna 2007 lähes 87.000 työntekijää enemmän kuin vuonna 2001, kun taas yksityisen vertailuryhmän osalta työpaikat olivat samaan aikaan vähentyneet noin 2 500:lla. Pörssiyhtiöiden investoinnit ovat useina vuosina olleet listaamattomia yrityksiä suuremmat, joskin erot kahden ryhmän välillä eivät tyypillisesti ole tilastollisesti merkittäviä. Sidosryhmien hyväksikäytölle tai lyhytjänteisyydelle ei siis tältä osin löydy minkäänlaisia todisteita. Investointituotoissa ei ole järjestelmällisiä eroja kahden ryhmän välillä, lukuunottamatta aivan viime vuosia, jolloin pörssiyhtiöiden oman pääoman tuotto on ollut selvästi korkeampi kuin noteeraamattomien yritysten. Pörssiyhtiöillä ja noteeraamattomilla vertailuyrityksillä on merkittäviä eroja osingonmaksussa. Pörssiyhtiöt maksavat selvästi korkeampia osinkoja kuin vertailuryhmään kuuluvat yritykset. Pörssiyhtiöt maksavat omistajilleen noin puolet nettotuloksistaan osinkoina, kun taas noteeraamattomat yritykset maksavat ainoastaan 20–30 %. Erot pörssiyhtiöiden hyväksi ovat vielä suurempia, kun mittarina käytetään osinkojen suhdetta liikevaihtoon. Tulostemme mukaan pörssiyhtiöt käyttävät velkarahoitusta vastaavia noteeraamattomia yrityksiä enemmän. Tämä voi johtua kahdesta syystä. Ensinnäkin, koska osakkeen julkinen kauppa mahdollistaa omistuspohjan laajenemisen ja alkuperäisyrittäjien sijoitusten paremman hajauttamisen, pörssiyrityksellä on suurempi halukkuus riskinottoon lisäämällä velkarahoitusta. Toisaalta pörssilistaus voi toimia signaalina yrityksen laadusta siten, että rahoittajat tarjoavat velkarahoitusta auliimmin ja paremmilla ehdoilla. Pörssiyhtiöiden suurempi velkaisuus ei ole ollenkaan negatiivinen asia, koska velkarahoitus on verohyötyineen tyypillisesti huomattavasti osakerahoitusta edullisempaa. Tämä taas mahdollistaa lisäinvestointeja, joita ei rahoituksen puutteessa muuten tehtäisi. Yleisemmin rahoitusrakenteiden eroja tarkastellessamme huomaamme viitteitä siitä, että koska pörssiyhtiöillä on mahdollisuus saada osakepääomaa helpommin kuin listaamattomien yhtiöiden, ne pystyvät reagoimaan sekä tuote-, että rahoitusmarkkinoiden 3 mahdollisuuksiin. Listaamattomien yritysten rahoitusrakenne ja myös investoinnit sen sijaan näyttäisivät olevan pitkälle sidonnaisia tulorahoituksen tarjoamiin kassavirtoihin. Pörssiyhtiöt investoivat vähintään yhtä paljon kuin vastaavat noteeraamattomat yritykset ja investointien tuottavuus on vähintään yhtä hyvä. Pörssiyhtiöt ovat parempia palkanmaksajia ja työllistäjiä kuin vastaavat yksityiset yritykset. Pörssiyhtiöt pystyvät maksaamaan selkeästi parempia osinkoja investointien ja muun toiminnan siitä kärsimättä, koska velkarahoituksen parempi saatavuus tai pörssiyhtiöiden suurempi halukkuus käyttää velkarahoitusta tuovat rahoitusrakenteeseen tarvittavaa joustavuutta. Tulostemme valossa arvostelu osakkeenomistajien lyhytaikaisten etujen suosimisesta muiden sidosryhmien tai pitkän aikavälin tuottavuuden kustannuksella ei ole perusteltavissa.

Takuueläkettä sai huhtikuussa 87 900 eläkeläistä

Kela alkoi maksaa takuueläkettä 1.3.2011. Takuueläke korotti Suomessa asuvan vähimmäiseläkkeen 687,74 euroon. Huhtikuussa takuueläkkeen saajia oli 87 900.

Maissin tuotantoon ja markkinoihin vaikuttavat tekijät Yhdysvalloissa 2000-luvulla

Tutkimus käsittelee maissin tuotantoon ja markkinoihin vaikuttavia tekijöitä Yhdysvalloissa 2000-luvulla. Yhdysvallat on maailman merkittävin maissin tuottaja. Aikaisemmin maissia on tuotettu suoraan tai välillisesti eläinten rehuna ihmisten ruuantuotannon tarpeisiin. 2000-luvulla maissin käyttö liikenteen polttoaineena käytettävän etanolin raaka-aineena on merkittävästi lisääntynyt. Samaan aikaan maissin hinta on noussut ennätyskorkeaksi. Tässä tutkimuksessa maissimarkkinoihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin ajankohtaisen viranomaistiedon, aiheeseen liittyvän aikaisemman tutkimuksen ja empiirisen ekonometrisen estimoinnin perusteella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kysyntä- ja tarjontateoriaan. Lisäksi tässä tutkimuksessa on kerrottu Yhdysvaltojen maatalouspolitiikan lähihistoriasta ja tarkemmin tällä hetkellä rehuviljan tuotantoon vaikuttavasta maatalouspolitiikasta. Tutkimuksessa estimoitiin maissin tuottajien viljelypäätöksiin vaikuttavia tekijöitä käyttäen pienimmän neliösumman menetelmää. Viljelypäätöstä kuvaavaksi selitettäväksi muuttujaksi valittiin maissin viljelypinta-ala. Aineiston saatavuus rajasi tutkimuksen vuosiin 1987 – 2010. Viljelypinta-alaa selittäviä muuttujia valittiin 12. Muuttujien valinta perustui maissin tuotantoon liittyviin tekijöihin, joita on käytetty muissa alan tutkimuksissa ja joiden käyttöä voidaan perustella talousteorialla. Vähitellen kokeilemalla mallista karsittiin turhat muuttujat pois ja viljelypinta-alaa selittämään jäi maissin ja soijan viivästetty hintasuhde, viivästetty typpilannoitteen hinta, maissifutuurien ostomäärät sekä viivästetty etanolin tuotanto ja maissin muu teollinen käyttö. Paras ja luotettavin lineaarisella mallilla saatu tulos sai selitysasteeksi 0,85. Tässä mallissa molemmat kysyntää kuvaavat muuttujat olivat alle 1 % virhetasolla tilastollisesti merkitseviä. Alle 10 % virhetasolla tilastollisesti merkitseviä olivat myös maissin ja soijan hintasuhde samoin kuin futuuriostot. Samoilla muuttujilla testattu log-lineaarinen malli antoi tutkimuksen korkeimman selitysasteen 0,87. Selittävistä muuttujista etanolin tuotanto oli edelleen alle 1 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan maissin muun teollisen käytön merkitsevyys heikkeni, ollen kuitenkin alle 10 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä. Lannoitteen hinnan p-arvo laski, joten lannoitteen hinta oli nyt alle 5 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä samoin kuin futuuriostot. Log-lineaarinen malli paransi myös maissin ja soijan hintasuhteen merkitsevyyttä. Tutkimustulokset ovat loogisia ja vastaavat teoriaa ja muita tutkimuksia siltä osin, että maissin korkeampi hinta, maissin lisääntynyt kysyntä ja futuuriostot lisäävät maissin viljelypinta-alaa. Tulosten perusteella voi todeta maissin tuotantokustannusten nousun ja soijan hinnan nousun laskevan maissin viljelypinta-alaa. Tutkimuksen tuloksena saadut joustokertoimet ovat pieniä, mikä kertoo maissin viljelypinta-alan vaihtelujen olevan melko joustamattomia markkinoilla tapahtuviin muutoksiin nähden. Tästä voisi päätellä viljelijöiden tuotantopäätösten olevan melko riippumattomia markkinoiden muutoksista. Tämä voi selittyä maatalouspolitiikan luomalla vahvalla turvaverkolla, rajoitteilla ja kannustimilla.

Mean square displacements of hydrogen interstitial and its neighbours in the intermetallic compound Fe0.5Ti0.5

A Green's function technique is used in the scattering matrix formalism to compute the mean square displacement of hydrogen and deuterium interstitials in the intermetallic compound Fe0.5Ti0.5 for low hydrogen/deuterium concentration. The mean square amplitudes of the metal atoms surrounding the interstitial are found to be smaller than those for the host crystal. This anomalous effect is due to the stiffening of the lattice by the dissolved hydrogen or deuterium at low concentration. This type of effect is experimentally observed in the case of NbHx at low hydrogen concentration.

Change detection and controlling forest information using multi-temporal Landsat TM imagery.

A method was developed for relative radiometric calibration of single multitemporal Landsat TM image, several multitemporal images covering each others, and several multitemporal images covering different geographic locations. The radiometricly calibrated difference images were used for detecting rapid changes on forest stands. The nonparametric Kernel method was applied for change detection. The accuracy of the change detection was estimated by inspecting the image analysis results in field. The change classification was applied for controlling the quality of the continuously updated forest stand information. The aim was to ensure that all the manmade changes and any forest damages were correctly updated including the attribute and stand delineation information. The image analysis results were compared with the registered treatments and the stand information base. The stands with discrepancies between these two information sources were recommended to be field inspected.

Phase relations in the systems Cu–O–R2O3(R = Tm, Lu) and Gibbs energies of formation of Cu2R2O5 compounds

The phase relations in the systems Cu–O–R2O3(R = Tm, Lu) have been determined at 1273 K by X-ray diffraction, optical microscopy and electron probe microanalysis of samples equilibrated in evacuated quartz ampules and in pure oxygen. Only ternary compounds of the type Cu2R2O5 were found to be stable. The standard Gibbs energies of formation of the compounds have been measured using solid-state galvanic cells of the type, Pt|Cu2O + Cu2R2O5+ R2O3‖(Y2O3)ZrO2‖CuO + Cu2O‖Pt in the temperature range 950–1325 K. The standard Gibbs energy changes associated with the formation of Cu2R2O5 compounds from their binary component oxides are: 2CuO(s)+ Tm2O3(s)→Cu2Tm2O5(s), ΔG°=(10400 – 14.0 T/K)± 100 J mol–1, 2CuO(s)+ Lu2O3(s)→Cu2Lu2O5(s), ΔG°=(10210 – 14.4 T/K)± 100 J mol–1 Since the formation is endothermic, the compounds become thermodynamically unstable with respect to component oxides at low temperatures, Cu2Tm2O5 below 743 K and Cu2Lu2O5 below 709 K. When the chemical potential of oxygen over the Cu2R2O5 compounds is lowered, they decompose according to the reaction, 2Cu2R2O5(s)→2R2O3(s)+ 2Cu2O(s)+ O2(g) The equilibrium oxygen potential corresponding to this reaction is obtained from the emf. Oxygen potential diagrams for the Cu–O–R2O3 systems at 1273 K are presented.

Optical properties change in amorphous (As2S3)(0.87)Sb-0.13 thin films by photo and thermal induced process

Exposure with above band gap light and thermal annealing at a temperature near to glass transition temperature, of thermally evaporated amorphous (As2S3)(0.87)Sb-0.13 thin films of 1 mu m thickness, were found to be accompanied by structural effects, which in turn, lead to changes in the optical properties. The optical properties of thin films induced by illumination and annealing were studied by Fourier transform infrared spectroscopy, X-ray photoelectron spectroscopy and Raman spectroscopy. Photo darkening or photo bleaching was observed in the film depending upon the conditions of the light exposure or annealing. These changes of the optical properties are assigned to the change of homopolar bond densities. (C) 2010 Elsevier B.V. All rights reserved.

Decomposition temperatures of Cu2Ln2O5 (Ln = Tb, Dy, Ho, Er, Tm, Yb, and Lu) compounds

The equilibrium decomposition temperatures of Cu2Ln2O5 (Ln = Tb, Dy, Ho, Er, Tm, Yb, and Lu) compounds have been measured using a combined DTA-TGA apparatus under a flowing Ar + O2 gas mixture, in which the partial pressure of oxygen was controlled at 5.0 × 103 Pa. The Cu2Ln2O5 compounds yield Ln2O3 and Cu2O on decomposition. The decomposition temperature increases monotonically with the atomic number of the lanthanide element. This suggests that the stability of the Cu2Ln2O5 compounds with respect to the component binary oxides increases with decreasing radius of the Ln3+ ion.

Thermodynamics of TmRhO3, Phase Equilibria, and Chemical Potentials in the System Tm-Rh-O

Phase equilibria in the system Tm-Rh-O at 1200 K is established by isothermal equilibration of selected compositions and phase identification after quenching to room temperature. Six intermetallic phases (Tm3Rh, Tm7Rh3, Tm5Rh3, Tm3Rh2, TmRh, TmRh2 +/-delta) and a ternary oxide TmRhO3 are identified. Based on experimentally determined phase relations, a solid-state electrochemical cell is devised to measure the standard free energy of formation of orthorhombic perovskite TmRhO3 from cubic Tm2O3 and beta-Rh2O3 in the temperature range from (900 to 1300) K. The results can be summarized as: Delta G(f,ox)(o) +/- 104/J.mol(-1) = -46474 + 3.925(T/K). Invoking the Neumann-Kopp rule, the standard enthalpy of formation of TmRhO3 from its constituent elements at 298.15 K is estimated as -1193.89 (+/- 2.86) kJ.mol(-1). The standard entropy of TmRhO3 at 298.15 K is evaluated as 103.8 (+/- 1.6) J.mol(-1).K-1. The oxygen potential-composition diagram and three-dimensional chemical potential diagram at 1200 K and temperature-composition diagrams at constant partial pressures of oxygen are computed from thermodynamic data. The compound TmRhO3 decomposes at 1688 (+/- 2) K in pure oxygen and at 1583 (+/- 2) K in air at standard pressure.

A PRACTICAL PROCEDURE TO ESTIMATE THE BEARING CAPACITY OF FOOTINGS ON SAND-APPLICATION TO 87 CASE STUDIES

Following the recent work of the authors in development and numerical verification of a new kinematic approach of the limit analysis for surface footings on non-associative materials, a practical procedure is proposed to utilize the theory. It is known that both the peak friction angle and dilation angle depend on the sand density as well as the stress level, which was not the concern of the former work. In the current work, a practical procedure is established to provide a better estimate of the bearing capacity of surface footings on sand which is often non-associative. This practical procedure is based on the results obtained theoretically and requires the density index and the critical state friction angle of the sand. The proposed practical procedure is a simple iterative computational procedure which relates the density index of the sand, stress level, dilation angle, peak friction angle and eventually the bearing capacity. The procedure is described and verified among available footing load test data.

Comportamiento agro-industrial de catorce variedades de caña de azúcar (Saccharum sp hibrido L.) en comparación con las variedades Ja 60-5 y C 87-51

El presente trabajo se llevó a cabo en el ciclo 92-93 en el Ingenio Victoria de Julio, donde se evaluaron 14 variedades de caña de azúcar en comparación con las variedades Ja 60 - 5 y C 87 - 51 para determinar el comportamiento agro-industrial de estos cultivares y seleccionar los genotipos más sobresalientes. El experimento fue establecido el 25 de enero de 1992, en un suelo arcilloso de la serie Chilamatillo, la cosecha se realizó a los 11 meses de edad del cultivo, el 16 de Dic 1992. El diseño utilizado fue de bloques completos al azar con 5 repeticiones, las variables estudiadas fueron: Germinación, población, altura de tallos, floración, diámetro de tallos, peso promedio de los tallos, rendimiento agrícola, rendimiento industrial y rendimiento agro-industrial. Los datos fueron sometidos a un análisis de varianza y prueba de tukey al 5% de margen de error. Los resultados obtenidos fueron los siguientes: Germinación; siendo las mejores RB 73-1012, CP 70-321 y Q 96. Población;las mejores numéricamente resultaron Méx 68-P 23,SP 70-1284 y SP 72-4790. Longitud de tallo; las mejores variedades fueron la SP 72-4790, Q 96, RB 73-1012 y RB 73-5220. Diámetro de los tallos; obtuvo el mejor resultado la variedad Méx 69-420 y en segundo lugar la Ja 60-5. Peso promedio de 100 tallos. ; presentando el mejor resultado el cultivar Méx 69-420 seguido de la RB 73-5220. Floración; todas las variedades florecieron a excepción del testigo C 87-51. Rendimiento agrícola; obtuvo el mejor resultado la variedad Méx 68-P 23 ocupando el segundo lugar SP 72-4790; Rendimiento industrial; entre las variedades sobresalieron numéricamente la Q 96 seguido de la C 87-51 y la CP 72-1210. Rendimiento Agro-Industrial; de acuerdo a los resultados de rangos múltiples la variedad Q 96 presenta un rendimiento estadísticamente superior a la variedad testigo Ja 60-5, superando numéricamente al resto de variedades. Las variedades que presentaron afectaciones por enfermedades fueron : RB 76-5288, SP 70-1284, SP 72-4790, CP 72-1210, SP 71-61801 CP 72-2086, Méx 69-420, Méx 68-P23, Ja 60-5 y e 87-51.

Efecto de la temperatura y métodos de aplicación en la patogenecidad del aislado 38/87 de Beauveria bassiana (Bals) vuill, contra Plutella xylostella (L) (Lepidoptera: plutellidae)

Con el objetivo de darle seguimiento al manejo de Plutella xylostella (L) considerada como plaga principal del cultivo del repollo (Brassica oleracea (L), Se evaluó el efecto que ejercen las temperaturas sobre el aislado 38/87 de Beauveria bassiana. (Bals) Vuill, realizado en el laboratorio de control microbial de la Universidad Nacional Agraria, (U.NA). Managua, Nicaragua. Las temperaturas evaluadas fueron 23, 25, 26, 28, 30 °C. con 75% de humedad relativa y una misma concentración 10º conidias/ml aplicando las conidias a las larvas por el método de inmersión y aspersión de las hojas de repollo. La prueba de Tukey estableció diferencias significativas entre tratamientos siendo la temperatura de 26ºc la más óptima en la mortalidad de larvas, para ambos métodos, con porcentajes de mortalidad por aspersión de 87.2% e inmersión con 81.7%, seguido de las temperaturas de 30ºC con 73.4% inmersión y 70.9% aspersión. Los valores más bajos del ensayo se obtuvieron con un porcentaje de 37.0% para la temperatura de 23ºC por el método de aspersión. El análisis de varianza realizado para determinar el nivel de significancia entre ambos métodos de aplicación, resultó con diferencias Significativas. El método de aplicación influye en los resultados de bioensayos. Se encontró que la inoculación de larvas por inmersión resulta más eficiente en la mortalidad de larvas. Los valores de TL50(tiempo letal medio) variaron en dependencia de la temperatura siendo el TL50 más bajo en la temperatura de 30ºC por el método de inmersión con O.72 días después de la inoculación , seguida de la temperatura de 26ºC con 2.52 días después de la inoculación. Por el método de aspersión se obtuvo mejores resultados en las temperaturas de 26 y 28ºC con 1.15 y 6.37 días. respectivamente.

Sapientia, 1968, Vol. XXIII, nº 87 (número completo)

Contenido: El irracionalismo en la cultura actual / Octavio N. Derisi – Continuidad de la materia / J. E. Bolzán – Notas sobre la creatio de nihilo en Juan Escoto Eriúgena (primera parte) / Gustavo A. Piemonte – Notas y comentarios -- Bibliografía