La contextualisation du discours radiophonique par des moyens prosodiques. L’exemple de cinq grands philosophes français du XXe siècle

"Radiodiskurssin kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia" Väitöskirja käsittelee puheen kontekstualisointia prosodisin keinoin. Toisin sanottuna työssä käsitellään sitä, miten puheen prosodiset piirteet (kuten sävelkulku, intensiteetti, tauot, kesto ja rytmi) ohjaavat puheen tulkintaa vanhastaan enemmän tutkittujen sana- ja lausemerkitysten ohella. Työssä keskitytään seitsemään prosodisesti merkittyyn kuvioon, jotka koostuvat yhden tai usean parametrin silmiinpistävistä muutoksista. Ilmiöitä käsitellään sekä niiden akustisten muotojen että tyypillisten esiintymisyhteyksien ja diskursiivisten tehtävien näkökulmasta. Aineisto koostuu radio-ohjelmista, joissa puhuu viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia: Gaston Bachelard, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty ja Jean-Paul Sartre. Ohjelmat on lähetetty eri radiokanavilla Ranskassa vuosina 1948–1973. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että prosodisesti merkityt kuviot ovat moniulotteisia puheen ilmiöitä, joilla on keskeinen rooli sanotun kontekstualisoinnissa: ne voivat esimerkiksi nostaa tai laskea sanotun informaatioarvoa, ilmaista puhujan voimakasta tai heikkoa sitoutumista sanomaansa, ilmaista rakenteellisen kokonaisuuden jatkumista tai päättymistä, jne. Väitöskirja sisältää myös kontrastiivisia osia, joissa ilmiöitä verrataan erääseen klassisessa pianomusiikissa esiintyvään melodiseen kuvioon sekä erääseen suomen kielen prosodiseen ilmiöön. Tulokset viittaavat siihen, että tietynlaista melodista kuviota käytetään samankaltaisena jäsentämiskeinona sekä puheessa että klassisessa musiikissa. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että tiettyjä melodisia muotoja käytetään samankaltaisten implikaatioiden luomiseen kahdessa niinkin erilaisessa kielessä kuin suomessa ja ranskassa. Yksi väitöskirjan osa käsittelee pisteen ja pilkun prosodista merkitsemistä puheessa. Tulosten mukaan pisteellä ja pilkulla on kummallakin oma suullinen prototyyppinsä: piste merkitään tyypillisesti sävelkulun laskulla ja tauolla, ja pilkku puolestaan sävelkulun nousulla ja tauolla. Merkittävimmät tulokset koskevat kuitenkin tapauksia, joissa välimerkki tulkitaan prosodisesti epätyypillisellä tavalla: sekä pisteellä että pilkulla vaikuttaisi olevan useita eri suullisia vastaavuuksia, ja välimerkkien tehtävät voivat muotoutua hyvin erilaisiksi niiden prosodisesta tulkinnasta riippuen.

Alternatives to sodium metabisulphite for blackspot prevention in prawns

In Australia, prawns are usually treated with a 1% sodium metabisulphite solution to prevent black spot. Two alternatives, Bacterol and Snow Fresh, were compared to the standard metabisulphite treatment used by industry. Bacterol gave similar protection to sodium metabisulphite, while Snow Fresh showed potential as a substitute. The concentrations most appropriate were determined from residue levels after treatment.

« Le roman est agréablement traduit » : Étude comparative sur la visibilité des traductions et des traducteurs en Finlande et en France à travers des critiques des livres

Pro gradu -työssä tutkitaan ja vertaillaan käännöskirjallisuuden arvosteluja Ranskassa ja Suomessa. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Helsingin Sanomien ja Le Monden vuonna 2003 julkaisemista arvosteluista. Lehdissä oli yhteensä 2691 arvosteltua kirjaa, joista 845 oli käännöksiä. Päätavoite on ollut selvittää näiden valtasanomalehtien kritiikkejä tutkimalla, kummassa maassa kääntäjän ja käännöksen asema on näkyvämpi ja minkälaisia julkaistut käännöskritiikit ovat. Lisäksi tavoitteena on ollut tutkia, kumpi lehdistä on avoimempi vieraskielisiä kirjoja ja käännöksiä kohtaan. Kirja-arvostelujen lähemmälle tutkimiselle luodaan pohjaa perehtymällä kääntäjän ja käännöksen näkyvyyteen liittyviin seikkoihin. Tässä käytetään hyväksi Koskisen (2000) tutkimusta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millainen on hyvä käännös eri kääntäjien ja tutkijoiden mielestä, sekä muita saman aihepiirin tutkimuksia ja aiheesta vallalla ollutta keskustelua. Lisäksi selvitetään, miksi laadukkaat käännösarvostelut ovat harvinaisia ja mistä tämä johtuu. Analyysivaiheen kvantitatiivisessa osassa perehdytään käännösten määrälliseen osuuteen sekä aineistossa että Ranskan ja Suomen kokonaisjulkaisumäärissä. Aineiston käännösarvostelut luokitellaan niiden sisällön mukaan. Tässä on käytetty soveltuvin osin Gullinin (1998) kehittelemää mallia. Käännösarvostelujen sisältöanalyysissa kiinnitetään huomiota niiden käännöstä ja kääntäjää koskeviin kommentteihin. Arvostelujen laadun ja kriitikkojen käyttämien arvosteluperusteiden pohdinta nojautuu aiheesta aikaisemmin tehtyihin teoreettisiin sekä empiirisiin tutkimuksiin. Pro gradu -työ sisältää myös erillisen katsauksen käännettyjen lastenkirjojen arvosteluihin sekä arvostelujen ulkopuolisiin kääntäjiin ja kääntämiseen liittyviin artikkeleihin. Koko tutkimuksen ajan lähestymistapa on vertaileva Le Monden ja Helsingin Sanomien välillä. Tutkimuksesta selviää, että Le Monde julkaisee huomattavasti enemmän kirja-arvosteluja. Molemmat lehdet sisältävät kuitenkin suhteellisesti yhtä paljon arvosteluja käännöskirjoista. Helsingin Sanomissa on enemmän vieraskielisten teosten arvosteluja, ja käännösten ja kääntäjän asema on huomattavasti näkyvämpi lehden kritiikeissä. Suurin osa Le Monden käännösarvosteluista sisältää vain kääntäjän nimen bibliografisissa tiedoissa. Helsingin Sanomissa vain alle puolet käännöskirjoista on arvosteltu tällä tavoin. Myös kritiikit, joissa kääntäjän nimeä ei mainita ollenkaan, ovat yleisempiä ranskalaislehdessä. Suhteellisen pieni osa käännösarvosteluista arvioi käännöksen laatua. Näille arvioille on ominaista perustelujen ja analyysin puuttuminen ja ne ovat usein lyhyitä. Arviot ovat sävyltään enimmäkseen positiivisia tai neutraaleja. Hyvin yleistä on myös se, että kriitikko sekoittaa kaksi eri asiaa: kääntäjän ja kirjailijan tyylin. Yleisin kriitikkojen käyttämä arviointikriteeri on tutkia käännöksen ja kohdekielen tai käännöksen ja lähtötekstin suhdetta. Monesti arviointikriteeri jää täysin epäselväksi. Helsingin Sanomien kritiikeissä kääntäjiin viitataan huomattavasti useammin myös itse arvostelutekstissä. Lehti tuo näkyvästi esille kääntäjiä muissakin kuin kirja-arvosteluartikkeleissaan. Sen sijaan Le Mondessa ei ole pelkästään kääntäjiä käsitteleviä tekstejä.

Trapping to monitor tephritid movement: Results, best practice, and assessment of alternatives

Movement of tephritid flies underpins their survival, reproduction, and ability to establish in new areas and is thus of importance when designing effective management strategies. Much of the knowledge currently available on tephritid movement throughout landscapes comes from the use of direct or indirect methods that rely on the trapping of individuals. Here, we review published experimental designs and methods from mark-release-recapture (MRR) studies, as well as other methods, that have been used to estimate movement of the four major tephritid pest genera (Bactrocera, Ceratitis, Anastrepha, and Rhagoletis). In doing so, we aim to illustrate the theoretical and practical considerations needed to study tephritid movement. MRR studies make use of traps to directly estimate the distance that tephritid species can move within a generation and to evaluate the ecological and physiological factors that influence dispersal patterns. MRR studies, however, require careful planning to ensure that the results obtained are not biased by the methods employed, including marking methods, trap properties, trap spacing, and spatial extent of the trapping array. Despite these obstacles, MRR remains a powerful tool for determining tephritid movement, with data particularly required for understudied species that affect developing countries. To ensure that future MRR studies are successful, we suggest that site selection be carefully considered and sufficient resources be allocated to achieve optimal spacing and placement of traps in line with the stated aims of each study. An alternative to MRR is to make use of indirect methods for determining movement, or more correctly, gene flow, which have become widely available with the development of molecular tools. Key to these methods is the trapping and sequencing of a suitable number of individuals to represent the genetic diversity of the sampled population and investigate population structuring using nuclear genomic markers or non-recombinant mitochondrial DNA markers. Microsatellites are currently the preferred marker for detecting recent population displacement and provide genetic information that may be used in assignment tests for the direct determination of contemporary movement. Neither MRR nor molecular methods, however, are able to monitor fine-scale movements of individual flies. Recent developments in the miniaturization of electronics offer the tantalising possibility to track individual movements of insects using harmonic radar. Computer vision and radio frequency identification tags may also permit the tracking of fine-scale movements by tephritid flies by automated resampling, although these methods come with the same problems as traditional traps used in MRR studies. Although all methods described in this chapter have limitations, a better understanding of tephritid movement far outweighs the drawbacks of the individual methods because of the need for this information to manage tephritid populations.

Genetic alternatives to mulesing and tail docking in sheep: a review

A genetic solution to breech strike control is attractive, as it is potentially permanent, cumulative, would not involve increased use of chemicals and may ultimately reduce labour inputs. There appears to be significant opportunity to reduce the susceptibility of Merinos to breech strike by genetic means although it is unlikely that in the short term breeding alone will be able to confer the degree of protection provided by mulesing and tail docking. Breeding programmes that aim to replace surgical techniques of flystrike prevention could potentially: reduce breech wrinkle; increase the area of bare skin in the perineal area; reduce tail length and wool cover on and near the tail; increase shedding of breech wool; reduce susceptibility to internal parasites and diarrhoea; and increase immunological resistance to flystrike. The likely effectiveness of these approaches is reviewed and assessed here. Any breeding programme that seeks to replace surgical mulesing and tail docking will need to make sheep sufficiently resistant that the increased requirement for other strike management procedures remains within practically acceptable bounds and that levels of strike can be contained to ethically acceptable levels.

Crystal and molecular structure of the quinoxaline antibiotic analog TANDEM (des-N-tetramethyltriostin A)

The crystal structure of TANDEM (des-N-tetramethyltriostin A), a synthetic analogue of the quinoxaline antibiotic triostin A, has been determined independently at -135 and 7 'C and refined to R values of 0.088 and 0.147, respectively. The molecule has approximate 2-fold symmetry, with the quinoxaline chromophores and the disulfide cross-bridge projecting from opposite sides of the peptide ring. The quinoxaline groups are nearly parallel to each other and separated by about 6.5 A. The peptide backbone resembles a distorted antiparallel 13 ribbon joined by intramolecular hydrogen bonds N-H(LVal)--O(L-Ala). At low temperatures, the TANDEM molecule is surrounded by a regular first- and second-order hydration sphere containing 14 independent water molecules. At room temperature, only the first-order hydration shell is maintained. Calculations of the interplanar separation of the quinoxaline groups as a function of their orientation with respect to the peptide ring support the viability of TANDEM to intercalate bifunctionally into DNA.

Eine Erinnerung an den 67. Geburtstag des Herrn Sobernheim (in memory of the 67th birthday of Mr. Sobernheim); Wiesbaden Portraits Groups

Participants include Erna Hirsch, Else Giesenow, Marta Nachmann, Erna Goldschmidt (Goldi), Lotte Strauss, Marta Bruchfeld, Toni Eichenberg, Grete Guthmann, Flora Goldschmidt, Hedwig Trum, Hedel Korhmann, Paula Arendt, Erna Behr and Frl. Minka Friedmann

Students on the steps of the Lehranstalt fuer die Wissenschaft des Judentums (Jewish teachers' seminary); Berlin Institutions; Educational; Schools; Portraits; Groups

Digital Image

Students on the steps of the Lehranstalt fuer die Wissenschaft des Judentums (Jewish teachers' seminary); Berlin Institutions; Educational; Schools; Portraits; Groups

Digital Image