Mikä varusmiestä liikuttaa? : varusmiehen vapaa-ajan liikuntamotiivit

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää varusmiesten motiivit harrastaa tai olla harrastamatta liikuntaa varusmiespalveluksen vapaa-ajalla sekä niiden mahdollisia muutoksia. Lisäksi selvitettiin varusmiesten kokemusta oman tulevaisuuden liikunta-aktiivisuuden ja oman fyysisen kunnon muutoksesta palvelusaikana sekä varusmiesten liikuntakerhotoiminnan merkitystä varusmiesten liikunta-aktiivisuudelle. Puolustusvoimien liikuntakoulutuksen tavoitteena on luoda varusmiehille pysyvä liikuntakipinä. Varusmiesten liikuntamotiivien tunnistaminen tukee tätä tavoitetta, sillä liikunnallinen elämätapa lähtee ihmisen omista motiiveista liikkua. Tutkimus on ryväsotantana suoritettu seurantatutkimus. Kyseessä oli määrällinen kyselytut-kimus, jossa kyselyiden tulokset käsiteltiin SPSS-ohjelmalla. Tutkimusjoukkona oli Satakunnan Tykistörykmentin saapumiserän 2/13 ja 1/14 varusmiehiä. Kyselyt toteutettiin vuoden 2014 kevään aikana kolmesti eri koulutuskausilla. Tutkimuksen lähtökohtaoletusarvona oli, että tärkein syy vapaa-ajan liikunnan harrastamiseen on siitä ansaittava kuntoisuusloma ja tärkein syy olla harrastamatta liikuntaa olisi päiväpalveluksen jälkeinen väsymys. Tutkimus osoitti, että tärkein syy harrastaa liikuntaa oli halu pysyä terveenä. Kuntoisuusloma liikuntamotiivina ei ollut merkittävä, ja sen merkitys väheni palveluksen edetessä. Liikunnan harrastamattomuuden tärkein syy palveluksen alkupuolella oli palveluksen jälkeinen väsymyksen tunne, mutta palveluksen loppupuolella se muuttui liikuntamotivaation puutteeksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että omasta kunnosta huolehtiminen on tärkeä motiivi varusmiesten vapaa-ajan liikunnan harrastamiselle. Heikkokuntoisemmille jo pelkkä päiväpalveluksesta suoriutuminen on alussa rankkaa. Palveluksen edetessä ja kunnon kohotessa väsymys vähenee. Liikuntakoulutuksessa tulisikin kiinnittää huomiota varusmiesten motivointiin koko palveluksen ajan.

Yxikertaiset kysymyxet juopumisesta, 1755. Uuden wuoden päiwänä aamulla mieleen tulleet, ja omantunnon ylösherättämisexi ylöskirjoitetut Israel M. Reiniuxelda

Arkit: )(8. - Arkki 4 virheellisesti arkki 5.

Kadetista kouluttajaksi : nuoren kouluttajan kehittyminen työelämän haasteissa

Tutkielmassa tarkastellaan työelämässä vuoden olleita tuoreita sotatieteen kandidaatteja ja heidän kokemuksiaan työn aloituksesta perusyksikön kouluttajan tehtävissä. Tarkoituksena oli selvittää, miten kouluaikana hankitut valmiudet palvelivat työelämän vaatimuksia ja miten ammatillinen kehittyminen oli lähtenyt käyntiin. Vastauksia haettiin seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Miten upseerin kandidaatin koulutuksessa saadut valmiudet valmistavat nuorta upseeria työtehtäviin ensimmäisen työvuoden aikana? 2. Millaisia kokemuksia nuorella upseerilla on työnsä aloittamisesta perusyksikön kouluttajan tehtävässä? 3. Millaisia haasteita vastavalmistuneet upseerit ovat kohdanneet ensimmäisen työvuotensa aikana työelämässä? sekä 4. Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet nuorten upseerien työssä oppimiseen ja ammattitaidon kehittymiseen? Teoreettisessa kehyksessä esitellään elinikäisen oppimisen periaatteita mukailevia näkökulmia oppimisesta ja työssä oppimisesta. Lisäksi tarkastellaan ammatillisen kasvun kehittymistä ja reflektion merkitystä osana oppimisprosessia. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimusaineisto kerättiin kahdella eri menetelmällä; sähköpostihaastattelu toimi esitutkimuksena ja varsinainen tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Tutkimusjoukko oli aineiston keräämishetkellä ollut työelämässä noin vuoden ajan. Aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysin keinoin. Haastateltavat kokevat saaneensa kandidaatin koulutuksesta pääosin riittävät valmiudet ensimmäisiin työtehtäviin ja ovat tyytyväisiä ammatilliseen osaamiseensa. Riittävät valmiudet ilmenevät haastateltavien vastauksista omaan kouluttajuuteen ja kykyihin luottamisena. Luottamusta lisää erityisesti kokemukset käytännön koulutustilanteista. Kandidaatin koulutuksesta saatuja työkaluja on helppo käyttää ja niiden kehittäminen on pitkälti omasta aktiivisuudesta kiinni. Haasteena haastateltavat näkevät koulutuksesta saadun tietoperustan ja työelämän vaatimusten välisen kuilun. Nuoren upseerin ammattitaidon kehittymisen kannalta on tärkeää, että perehdyttäminen ja työssä oppimisen tukeminen on suunnitelmallista ja jatkuvaa. Tutkimuksessa nousee esille tarve laadukkaaseen perehdytyskoulutukseen nuoren upseeriin siirtyessä työelämään. Perehdytys tulisi olla tavoitteellista ja uuden työntekijän sopeuttamiseen tähtäävää. Laadukkaasti toteutettu perehdyttäminen tukee perusyksikön johtamistoimintaa ja organisaatiolle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Perusyksiköissä tapahtuva perehdytys ja työhön opastaminen edesauttavat nuoren upseerin sopeutumista työelämään ja osaltaan keventävät työn aloitukseen liittyvää taakkaa. Tämän toteutumiseksi työssä oppiminen tulisi nähdä tärkeänä voimavarana koko organisaatiossa.

Naisten sota-ajan palkkatyö esille

Kirjallisuusarvostelu