John Searlen teoria tietoisuudesta

Tutkielmassa esitellään ja arvioidaan John Searlen teoriaa tietoisuudesta. Tietoisuus (consciousness) on Searlen mukaan tärkein mielenfilosofinen käsite. Searle ei määrittele käsitettä tarkasti, vaan tyytyy esittämään sitä kuvaavia esimerkkejä ja analogioita. Tietoisuuden keskeisimmiksi ominaisuuksiksi Searlen teoriassa näyttävät muodostuvan intentionaalisuus (intentionality), subjektiivisuus (subjectivity) ja kausaalinen vaikutus käyttäytymiseen (mental causation). Näihin ominaisuuksiin liittyvät myös Searlen painavimmat tietoisuudesta esittämät argumentit. Argumenttien analysointi on tutkielman tärkein tavoite. Searlen yhteysperiaatteen (Connection Principle) mukaan intentionaalisia tiloja voi olla vain olennolla, jolla voi olla tietoisia intentionaalisia tiloja, ja jokainen alitajuinen intentionaalinen tila on ainakin potentiaalisesti tietoinen. Toisin sanoen intentionaalisuuden ja tietoisuuden välillä vallitsee välttämätön yhteys seuraavasti: on loogisesti välttämätöntä, että jokainen intentionaalinen tila voi ainakin periaattessa päästä tietoisuuteen.Tutkielmassa kuitenkin osoitetaan, että yhteysperiaateeseen on syytä suhtautua epäillen. Searlen yhteysperiaatteen puolesta esittämä argumentti näyttää nimittäin sisältävän dilemman. Jos erottelu intrinsiseen ja näennäiseen intentionaalisuuteen tulkitaan Searlen tavoin, syyllistytään sen olettamiseen, mikä pitäisi todistaa; jos taas erottelu tulkitaan toisin kuin Searle, argumentti ei tue yhteysperiaatetta. Searlen mukaan mentaaliset tilat ovat aina jonkun mentaalisia tiloja. Tästä väitteestä Searle pyrkii johtamaan toisen, paljon radikaalimman väitteen: mielen ilmiöt kuuluvat omaan ontologiseen kategoriaansa, subjektiivisten mentaalisten tilojen kategoriaan. Searlen käsitystä tukee Thomas Nagelin esittämä, hyvin samansisältöinen argumentti. Yksimielisyys ei kuitenkaan ole erehtymättömyyden tae, sillä Paul Churchlandin kritiikki näyttää pahasti horjuttavan Searlen subjektiivisuusargumentin uskottavuutta. Churchland väittää Searlen syyllistyvän intensionaaliseen virhepäätelmään. Yksittäisen henkilön episteemisen pääsyn rajoittuneisuudesta ei Churchlandin mukaan voida tehdä mitään ontologisia johtopäätöksiä, koska tiedetyksi tuleminen ei ole objektin aito ominaisuus. Vastaväite näyttää olevan kohtalokas Searlen subjektiivisuusargumentille. Subjektiivisuuden ongelma näyttää olevan perustava metafyysinen vedenjakaja, joka jakaa mielenfilosofiset teoriat toisaalta materialistisiin, toisaalta dualistisiin. Searle uskoo, että mieli-ruumis -ongelma (mind-body problem) on ratkaistavissa ilman, että tarvitsee valita kumpaakaan. Ratkaisu sisältyy kahteen Searlen näennäisesti yhteensopimattomaan teesiin. Ensimmäisen teesin mukaan mentaaliset tilat ovat todellisia ilmiöitä, eikä niitä voida redusoida mihinkään muuhun tai eliminoida määrittelemällä ne uudestaan. Toisen teesin mukaan aivojen operaatiot aiheuttavat mentaaliset tilat ja mentaaliset tilat ovat aivojen piirteitä. Teeseistä jälkimmäinen osoittautuu ongelmalliseksi syistä, jotka Jaegwon Kim on esittänyt. Jos mentaaliset tilat olisivat aivojen ominaisuuksia, ei mielen ja aivojen välinen suhde voisi olla kausaalinen, koska kausaatiossa (causation) on aina kyse kahden erillisen entiteetin tai tapahtuman välisestä relaatiosta, jossa suhteen osapuolien välillä on oltava ajallista etäisyyttä. Toiseksi Searlen vertaus tietoisuuden ja aivojen suhteesta kappaleen kiinteyden ja sen mikrorakenteen suhteeseen epäonnistuu, koska tietoisuus ja kiinteys kuuluvat Searlen teoriassa eri ontologisiin kategorioihin, eikä niitä siten voi ongelmattomasti rinnastaa. Searlen analogia kiinteyteen murtuu myös siksi, että kappaleen mikrorakenne ei yksinkertaisesti aiheuta sen kiinteyttä. Tietoisuus ei siis voi olla samanaikaisesti aivojen ominaisuus ja aivojen kausaalisen toiminnan seuraus. Tutkielmassa päädytään puolustamaan kantaa, että Searlen argumentit eivät ole vakuuttavia ja että Searle ei ole onnistunut eksplikoimaan teoriaa, joka välttäisi dualismiin ja materialismiin liittyvät tunnetut ongelmat. Kysymys mikä on mielen suhde ruumiiseen, jää siten avoimeksi. Avainsanat: intentionaalisuus, mentaalinen, mieli-ruumis -ongelma, Searle, subjektiivisuus, tietoisuus

Kummisetien katolinen kirkko : Kummisetä-trilogian ja Sopranos-televisiosarjan välittämä kuva roomalaiskatolisesta kirkosta

Tässä tutkielmassa tutkin millaisen kuvan Francis Ford Coppolan ohjaamat kolme Kummisetä-elokuvaa ja David Chasen luoman Sopranos-televisiosarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta antavat roomalaiskatolisesta kirkosta ja erityisesti Amerikassa toimivasta roomalaiskatolisesta kirkosta. Kummisetä-elokuvat valmistuivat vuosina 1972, 1974 ja 1990, Sopranos-sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta taas esitettiin HBO-kanavalla ensimmäisen kerran vuosina 1999 ja 2000. Lähteet kattavat Amerikan katolisen kirkon historian 1900-luvun alusta aina 2000-luvun alkuun asti. Pyrin vastaamaan tutkielmassani siihen, millaisena lähteet kuvaavat katolisen ja onko kuvaukselle löydettävissä jotain syitä. Kummisetä-elokuvien kohdalla on paradoksaalista se, että ne kaikki kuvaavat menneisyyden eivätkä tekohetkensä tapahtumia, mikä mahdollisesti näkyy myös niiden tavassa kuvata katolista kirkkoa. Vaikuttaisi siltä, että varsinkin kahden ensimmäisen Kummisetä-elokuvan tapa kuvata Amerikan katolista kirkkoa pohjautuu pitkälti elokuvan tekohetken tunnelmiin. Elokuvien ohjaaja Francis Ford Coppola on myöntänyt käyttäneensä Kummisetä-elokuvien päähenkilöinä olevaa Corleone-perhettä Amerikan vertauskuvana. Elokuvien yksi kattava teema on eräänlainen maallistumiskehitys, jossa vanhan polven edustajan, don Vito Corleonen, arvot syrjäytyvät ja tilalle nousee uusi johtajapolvi Viton nuorimman pojan don Michael Corleonen hahmossa. Michael Corleone edustaa huomattavasti armottomampaa polvea kuin Vito eikä uskonto ja katolinen kirkko näy hänen elämässään juuri lainkaan. Michaelin kyyninen ja kylmäkin hahmo on mitä todennäköisemmin vertauskuva elokuvien tekohetken yleisistä tunnelmia, jolloin Watergate-skandaali kansallisella tasolla ja Vatikaanin II konsiili ja paavin kiertokirje Humanae Vitae muokkasivat rajusti perinteisen katolisuuden ja amerikkalaisuuden identiteettiä. Kolmas Kummisetä-elokuva käsittelee lähes kokonaan paavi Johannes Paavali I:n lyhyeksi jäänyttä paaviuskautta vuodelta 1978 osittain fiktioin keinoin. Elokuvan yhtäläisyydet rikoskirjailija David Yallopin menestyskirjaan In Gods Name. An Investigation into the Murder of Pope John Paul I, jossa kirjailija esittää paavin tulleen kuurian virkamiesten ja mafiosoiden murhaamaksi, ovat selkeät. Kirkosta luodaan kuva toisaalta armottomona valtakoneistona, mutta toisaalta myös hengellisenä yhteisönä, josta katuvan ihmisen on mahdollisuus löytää apua. Sopranos-televisiosarja jatkaa kahdella ensimmäisellä tuotantokaudellaan saman maallistumiskehityksen kulkua kuin kaksi ensimmäistä Kummisetä-elokuvaakin. Päähenkilö Tony Soprano perheineen on lähes täysin irrallaan katolisesta perinteestä eivätkä he enää tunne sen oppejakaan kunnolla. Silti he mieltävät itsensä katolilaisiksi. Tämä vastaa joiltain osin tutkimustuloksia todellisista amerikkalaisista katolilaisista. Kaiken kaikkiaan Kummisetä-elokuvatrilogia ja Sopranos-televisiosarja antavat katolisesta kirkosta hyvin monipuolisen ja joissain asioissa totuudenmukaisenkin kuvan, joskin tekijöiden oma henkilöhistoria ja ajan skandaalit ovat väistämättä värittäneet kirkkokuvausta. Siten ne muodostavat värikkään läpileikkauksen Amerikan katolisen kirkon kehityksestä amerikanitalialaisessa yhteisössä 1900-luvun alusta 2000-luvun alkuun.

Spatial patterning of the distribution of Ca-2+ in Dictyostelium discoideum

We have shown previously that the Ca2+-specific fluorescent dyes chlortetracycline (CTC) and indo-1/AM can be used to distinguish between prestalk and prespore cells in Dictyostelium discoideum at a very early stage. In the present study, pre- and post-aggregative amoebae of Dictyostelium discoideum were labelled with CTC or indo-1 and their fluorescence monitored after being drawn into a fine glass capillary. The cells rapidly form two zones of Ca2+-CTC or Ca2+-indo-1 fluorescence. Anterior (air side) cells display a high level of fluorescence; the level drops in the middle portion of the capillary and rises again to a lesser extent in the posteriormost cells (oil side). When bounded by air on both sides, the cells display high fluorescence at both ends. When oil is present at both ends of the capillary, there is little fluorescence except for small regions at the ends. These outcomes are evident within a couple of minutes of the start of the experiment and the fluorescence pattern intensifies over the course of time. By using the indicator neutral red, as well as with CTC and indo-1, we show that a band displaying strong fluorescence moves away from the anterior end before stabilizing at the anterior-posterior boundary. We discuss our findings in relation to the role of Ca2+ in cell-type differentiation in Dictyostelium discoideum.

Untitled (after Steven and John)

'Untitled (after Steven and John)' takes inspiration from Spielbergian tracking shots and Baldessarian collages to create ghostly apparitions that explore the affective power of the cinematic close up. By appropriating and obfuscating this common filmic convention, the work investigates the intersubjective potential of the moving image.

Simple repetitive sequences in the genome: structure and functional significance

The current explosion of DNA sequence information has generated increasing evidence for the claim that noncoding repetitive DNA sequences present within and around different genes could play an important role in genetic control processes, although the precise role and mechanism by which these sequences function are poorly understood. Several of the simple repetitive sequences which occur in a large number of loci throughout the human and other eukaryotic genomes satisfy the sequence criteria for forming non-B DNA structures in vitro. We have summarized some of the features of three different types of simple repeats that highlight the importance of repetitive DNA in the control of gene expression and chromatin organization. (i) (TG/CA)n repeats are widespread and conserved in many loci. These sequences are associated with nucleosomes of varying linker length and may play a role in chromatin organization. These Z-potential sequences can help absorb superhelical stress during transcription and aid in recombination. (ii) Human telomeric repeat (TTAGGG)n adopts a novel quadruplex structure and exhibits unusual chromatin organization. This unusual structural motif could explain chromosome pairing and stability. (iii) Intragenic amplification of (CTG)n/(CAG)n trinucleotide repeat, which is now known to be associated with several genetic disorders, could down-regulate gene expression in vivo. The overall implications of these findings vis-à-vis repetitive sequences in the genome are summarized.

Directional dominance on stature and cognition in diverse human populations

Homozygosity has long been associated with rare, often devastating, Mendelian disorders1, and Darwin was one of the first to recognize that inbreeding reduces evolutionary fitness2. However, the effect of the more distant parental relatedness that is common in modern human populations is less well understood. Genomic data now allow us to investigate the effects of homozygosity on traits of public health importance by observing contiguous homozygous segments (runs of homozygosity), which are inferred to be homozygous along their complete length. Given the low levels of genome-wide homozygosity prevalent in most human populations, information is required on very large numbers of people to provide sufficient power3, 4. Here we use runs of homozygosity to study 16 health-related quantitative traits in 354,224 individuals from 102 cohorts, and find statistically significant associations between summed runs of homozygosity and four complex traits: height, forced expiratory lung volume in one second, general cognitive ability and educational attainment (P < 1 × 10−300, 2.1 × 10−6, 2.5 × 10−10 and 1.8 × 10−10, respectively). In each case, increased homozygosity was associated with decreased trait value, equivalent to the offspring of first cousins being 1.2 cm shorter and having 10 months’ less education. Similar effect sizes were found across four continental groups and populations with different degrees of genome-wide homozygosity, providing evidence that homozygosity, rather than confounding, directly contributes to phenotypic variance. Contrary to earlier reports in substantially smaller samples5, 6, no evidence was seen of an influence of genome-wide homozygosity on blood pressure and low density lipoprotein cholesterol, or ten other cardio-metabolic traits. Since directional dominance is predicted for traits under directional evolutionary selection7, this study provides evidence that increased stature and cognitive function have been positively selected in human evolution, whereas many important risk factors for late-onset complex diseases may not have been.

Book Review: "The Interface: IBM and the Transformation of Corporate Design, 1945-1975", John Harwood, Minneapolis: University of Minnesota Press, 2011

Within the history of twentieth-century design, there are a number of well-known objects and stories that are invoked time and time again to capture a pivotal moment or summarize a much broader historical transition. For example, Marcel Breuer’s Model B3 chair is frequently used as a stand-in for the radical investigations of form and new industrial materials occurring at the Bauhaus in the mid-1920s. Similarly, Raymond Loewy’s streamlined pencil sharpener has become historical shorthand for the emergence of modern industrial design in the 1930s. And any discussion of the development of American postwar “organic design” seems incomplete without reference to Charles and Ray Eames’s molded plywood leg splint of 1942. Such objects and narratives are dear to historians of modern design. They are tangible, photogenic subjects that slot nicely into exhibitions, historical surveys, and coffee-table best sellers...

Phase diagram of the system Ca-Ti-O at 1200 K

Phase relations in the system Ca-Ti-O have been established by equilibration of several samples at 1200 K for prolonged periods and identification of phases in quenched samples by optical and scanning electron microscopy, XRD and EDS. Samples representing 20 compositions in the ternary system were analyzed. There was negligible solid solubility of Ca in the phases along the binary Ti-O, and of Ti in CaO. Four ternary oxides were identified: CaTiO3, Ca4Ti3O10 and Ca3Ti2O7 containing tetravalent titanium, and CaTi2O4 containing trivalent titanium. Tie-lines link calcium titanite (CaTi2O4) with the three calcium titanates (CaTiO3, Ca4Ti3O10 and Ca3Ti2O7), CaO, oxygen excess TiO1+delta and stoichiometric TiO. Tie-lines connect CaTiO3 with TiO2-x, Magneli phases TinO2n-1 (28 >= n >= 4), Ti3O5, Ti2O3 and TiO1+delta. CaO was found to coexist with TiO, and Ti-O solid solutions alpha and beta. The phase diagram is useful for understanding the mechanisms and kinetics of direct calciothermic reduction of TiO2 to metal and electrochemical reduction of TiO2 using graphite anode and molten CaCl2 electrolyte.

Student perception of a new integrated anatomy practical program: Does students' prior learning make a difference?

While there is evidence that science and non-science background students display small differences in performance in basic and clinical sciences, early in a 4-year, graduate entry medical program, this lessens with time. With respect to anatomy knowledge, there are no comparable data as to the impact previous anatomy experience has on the student perception of the anatomy practical learning environment. A study survey was designed to evaluate student perception of the anatomy practical program and its impact on student learning, for the initial cohort of a new medical school. The survey comprised 19 statements requiring a response using a 5-point Likert scale, in addition to a free text opportunity to provide opinion of the perceived educational value of the anatomy practical program. The response rate for a total cohort of 82 students was 89%. The anatomy practical program was highly valued by the students in aiding their learning of anatomy, as indicated by the high mean scores for all statements (range: 4.04-4.7). There was a significant difference between the students who had and had not studied a science course prior to entering medicine, with respect to statements that addressed aspects of the course related to its structure, organization, variety of resources, linkage to problem-based learning cases, and fairness of assessment. Nonscience students were more positive compared to those who had studied science before (P levels ranging from 0.004 to 0.035). Students less experienced in anatomy were more challenged in prioritizing core curricular knowledge. © 2011 Wiley-Liss, Inc.

Study of (Ba3MMWO9)-M-II-W-IV (M-II = Ca, Zn; M-IV = Ti, Zr) perovskite oxides: Competition between 3C and 6H perovskite structures

We describe an investigation of (Ba3MMWO9)-M-II-W-IV oxides for M-II = Ca, Zn, and other divalent metals and M-IV = Ti, Zr. In general, a 1:2-ordered 6H (hexagonal, P6(3)/mmc) perovskite structure is stabilized at high temperatures (1300 degrees C) for all of the (Ba3MTiWO9)-Ti-II oxides investigated. An intermediate phase possessing a partially ordered 1:1 double perovskite (3C) structure with the cation distribution, Ba-2(Zn2/3Ti1/3)(W2/3Ti1/3)O-6, is obtained at 1200 degrees C for Ba3ZnTiWO9. Sr substitution for Ba in the latter stabilizes the cubic 3C structure instead of the 6H structure. A metastable Ba3CaZrWO9 that adopts the 3C (cubic, Fm (3) over barm) structure has also been synthesized by a low-temperature metathesis route. Besides yielding several new perovskite oxides that may be useful as dielectric ceramics, the present investigation provides new insights into the complex interplay of crystal chemistry (tolerance factor) and chemical bonding (anion polarization and d(0)-induced distortion of metal-oxygen octahedra) in the stabilization of 6H versus 3C perovskite structures for the (Ba3MMWO9)-M-II-W-IV series.

Study of (Ba3MMWO9)-M-II-W-IV (M-II = Ca, Zn; M-IV = Ti, Zr) perovskite oxides: Competition between 3C and 6H perovskite structures

We describe an investigation of (Ba3MMWO9)-M-II-W-IV oxides for M-II = Ca, Zn, and other divalent metals and M-IV = Ti, Zr. In general, a 1:2-ordered 6H (hexagonal, P6(3)/mmc) perovskite structure is stabilized at high temperatures (1300 degrees C) for all of the (Ba3MTiWO9)-Ti-II oxides investigated. An intermediate phase possessing a partially ordered 1:1 double perovskite (3C) structure with the cation distribution, Ba-2(Zn2/3Ti1/3)(W2/3Ti1/3)O-6, is obtained at 1200 degrees C for Ba3ZnTiWO9. Sr substitution for Ba in the latter stabilizes the cubic 3C structure instead of the 6H structure. A metastable Ba3CaZrWO9 that adopts the 3C (cubic, Fm (3) over barm) structure has also been synthesized by a low-temperature metathesis route. Besides yielding several new perovskite oxides that may be useful as dielectric ceramics, the present investigation provides new insights into the complex interplay of crystal chemistry (tolerance factor) and chemical bonding (anion polarization and d(0)-induced distortion of metal-oxygen octahedra) in the stabilization of 6H versus 3C perovskite structures for the (Ba3MMWO9)-M-II-W-IV series.

Infra-red spectra of crystalline chloroacetates of Cu, Ca, Sr, Ba and Pb

The infra-red spectra of Cu, Ca, Sr, Ba and Pb chloroacetates were studied in order to investigate the effect of co-ordination on the vibration spectra of the ligand. The shifts of the symmetric and antisymmetric COO− vibrational frequencies indicate a bridged structure as the most probable one for the complexes investigated. No linear relationship between the shifts of the COO− stretching frequencies and E/r (where E is the electron excitation energy and r the ionic radius) was observed. No systematic mass effect on these COO− frequencies also could be established.

Novel features of rapidly quenched melts of Bi2(Ca,Sr) 3Cu2O8+δ

By roller quenching and water quenching melts of Bi2(Ca, Sr)3Cu2O8+δ, glasses have been obtained. These glasses exhibit two glass transitions as well as two crystallization transitions. Microwave absorption studies show the glass to be weakly superconducting at 77 K, probably due to the presence of ultramicrocrystallites. The glass on crystallization at 870 K gives the crystalline n=1 member of the homologous series Bi2(Ca, Sr)n+1CunO 2n+4 and the n=2 member on annealing at 1100 K. The glass route provides a unique means of obtaining the n=2 member of the series. On prolonged annealing of the glass at 1120 K, the n=3 member seems to be formed.