Kohti Korpilammen konsensusta – SDP:n, SAK:n ja elinkeinoelämän muuttuvat suhteet ja talouspoliittinen käänne 1975–1977

Tutkielmani aiheena on suomalaisen konsensusyhteiskunnan muotoutuminen vuosina 1975–77. Tutkin Suomen sosialidemokraattisen puolueen, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön ja suomalaista elinkeinoelämää (Elinkeinoelämän valtuuskunta ja Teollisuuden keskusliitto) sekä työnantajia (Suomen työnantajien keskusliitto) edustaneiden järjestöjen välisten suhteiden muutosta. Keskiössä on edellä mainittujen järjestöjen talous- ja yhteiskuntapoliittisen ajattelun ja toiminnan kehittyminen ja vuorovaikutus aikana, jolloin Suomea kohtasi ensimmäinen merkittävä talouslama sitten toisen maailmansodan. Tutkimukseni perustuu arkistolähteiden erittelyyn ja vertailuun. Täydennän tätä eräillä valtio-opillisilla ja sosiologisilla teorioilla. Tutkielmani primääriaineistona toimivat SDP:n, SAK:n ja elinkeinoelämän johdon jälkeensä jättämä arkistomateriaali. Tutkielmassani tulen siihen päätelmään, että elinkeinoelämän aktiivinen vaikutustyö, yhteyksien avaaminen SDP:n ylimpään johtoon, SDP:n johdon talouspoliittisen ajattelun muuttuminen ja vaikeat taloudelliset olosuhteet yhdessä vaikuttivat niin sanotun ”Korpilammen konsensuksen” syntyyn. Konsensuksen keskiöön nostettiin ajatus teollisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn ensisijaisuudesta muihin politiikkatavoitteisiin nähden. Prosessissa reaktiivisempi rooli jäi SAK:lle ja talouspoliittisesti keynesiläisille. Tutkielmani perusteella konsensus herätti myös vastustusta. Laajassa kuvassa konsensus silti läpäisi suomalaisen yhteiskunnan eliitit. Radikaalien talouspoliittisten tavoitteiden työntövoima sen sijaan hiipu

Motivaatio ja työnilo Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyöhön liittyviä motivaatiotekijöitä ja miten voidaan edesauttaa vapaaehtoistyössä jaksamista. Tutkimuskysymyksenä oli myös, millainen vaikutus palkitsemisella on vapaaehtoistyön tekemiseen ja voidaanko sillä edesauttaa jaksamista. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten työnilo näyttäytyy vapaaehtoistyössä. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastatteluista ja kohderyhmänä oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin alueelta kahdeksan paikallisyhdistyksen puheenjohtajaa. Haastatteluna käytettiin puolistrukturoitua menetelmää, jossa ei ollut valmiita vastausvaihtoehtoja, kysymyksiä tarkennettiin, tehtiin lisäkysymyksiä ja näin saatiin laaja käsitys haastateltavien ajatuksista tutkimusongelmien analysointiin. Aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusmenetelmällä muodostaen kategorioita kunkin tutkimusongelman käsittelyssä ja näitä tiivistettiin yläkategorioiksi. Motivaatiotekijöitä ei asetettu yleisyysjärjestykseen vaan analyysi tehtiin horisontaalisella tasolla. Motivaatio syntyy motiivista ja nämä motiivit perustuivat vapaaehtoistyöstä saatavaan hyötyyn, joko itselle tai muille. Vaikka analyysissä tuli selkeästi esiin myös oma hyöty, vapaaehtoistyö ei tutkimukseni mukaan perustu egoismiin. Oman hyödyn rinnalla vapaaehtoistyön tekemiseen liittyvä motivaatio oli hyvän tekeminen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Altruismin käsite, jolla tarkoitetaan muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi, liittyy olennaisesti vapaaehtoistyöhön. Tutkimustuloksina yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen hyöty ja yksilöllinen hyöty tulivat esille tärkeinä motivaatiotekijöinä vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoistyö koettiin ajoittain paljon aikaa vievänä ja haasteina sille olivat ajanhallinta, osaamattomuus ja tehtävien kuormittavuus. Palkitsemisella oli merkityksensä vapaaehtoistyössä jaksamisessa. Materialistisella palkitsemisella oli osansa, mutta tärkeimpänä palkitsemisena kaikki kokivat kuitenkin työstä saatavan aidon kiitoksen ja työstä saatavan ilon. Vapaaehtoistyössä jaksamiseen liittyviä tekijöitä erilaisten palkitsemisten rinnalla ovat vertaistuen merkitys ja oma osaaminen. Työnilo näyttäytyi tutkimuksessa sekä ryhmätoiminnan, että yksilön vapaaehtoistyön tasolla. Kaikki kokivat työniloa vapaaehtoistyössä.

Tiede ja kansainvälisyys : kansainvälisten suhteiden kehitys Joensuun yliopistossa 1970-luvulta 1990-luvun alkuun

Referee-artikkeli

Hikari ja lintsari ysiluokkalaisina

Kirjallisuusarvostelu

Polkuja pirstaleisten ja pakenevien tutkimusaiheiden tutkimukseen

Kirjallisuusarvostelu

Työelämän laatu ja kehittämistarpeet Kaakkois-Suomen pk-yrityksissä : Työelämä 2020 -esiselvitys

Tämän raportin keskeisin tavoite oli kartoittaa Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueella toimivien pk-yritysten työelämän laadun, työnhyvinvoinnin ja työilmapiirin nykytilaa, sekä keskeisimpiä kehittämistarpeita työelämän tuottavuuden parantamiseksi. Raportin on tarkoitus toimia alueellisena lähtötilannemittauksena alueellisen Työelämä 2020 -hanketyöryhmän suunnittelu- ja kehittämistyössä. Kyselytutkimus toteutettiin maaliskuussa 2016 sähköisenä kyselynä, joka oli jaettu viiteen eri aihealueeseen: työhyvinvointia, työterveydenhuoltoa, yhteistyötä, uudistumista ja johtamista käsitteleviin kokonaisuuksiin. Lisäksi yritykset saivat vastata vapaamuotoisesti, mikä on heidän mielestään suurin yksittäinen työelämän laadun haaste. Vastanneita yrityksiä oli kaikkiaan 44. Tutkimuksessa tarkastellaan työelämän laatuun ja kehittämiseen liittyviä haasteita niin toimialakohtaisesti kuin henkilöstömääränkin mukaan.

Työvoimakoulutusraportti Pirkanmaa 2016 : Seuranta- ja ennakointitietoa työvoimakoulutuksen suunnitteluun

Työvoimakoulutusraportti Pirkanmaa 2016 – Seuranta- ja ennakointitietoa työvoimakoulutuksen suunnitteluun on Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä Ramboll Management Consulting Oy:n yhteistyössä laatima selvitys ammattialojen ja työllisyyden kehitysnäkymistä. Raportti toimii työvoimakoulutuksen suunnittelun tukena tarjoten seurantatietoa Pirkanmaalla järjestetystä työvoimakoulutuksesta. Lisäksi raportti kokoaa yhteen ennakointitietoa ja ennusteita toimialojen ja ammattien tulevaisuudesta.

Ohutlevykotelon valmistettavuuden ja pinnoitettavuuden huomioiminen suunnittelussa

Korkean IP-luokituksen ohutlevykotelointi on haastava kokonaisuus. Koteloinnin tiivistys ruiskutettavalla polyureapinnoitteella edellyttää usean osa-alueen samanaikaista hallintaa. Kotelo on alusta alkaen suunniteltava pinnoitettavaksi, sillä pinnoitus asettaa lukuisia vaatimuksia ja rajoituksia esimerkiksi käytettäville muodoille, rakenteille ja liittämismenetelmille. Polyurea on elastomeeri, josta valmistettua pinnoitetta voidaan levittää erityisellä ruiskutuslaitteistolla. Polyureapinnoite sallii kotelon asentamisen vaikeisiin olosuhteisiin, sillä se kestää kemikaaleja, kulutusta ja iskuja sekä tarjoaa tiiveyden lisäksi korroosiosuojan koteloinnille. Pinnoitteen ominaisuuksia, kuten kovuutta, elastisuutta ja kemikaalien sekä UV-säteilyn kestoa voidaan räätälöidä käyttökohteen mukaan. Polyurepinnoitteeella pinnoitettavat pinnat on pyrittävä pitämään mahdollisimman yksinkertaisina, mikä tarkoittaa käytännössä kaikenlaisten kohoumien, ulkonevien osien, reikien ja muiden epäjatkuvuuskohtien välttämistä. Kaikki epäjatkuvuuskohdat vaativat erityishuomiota pinnoituksen aikana, sillä epäjatkuvuuskohtien onnistunut pinnoitus vaatii ruiskutusta useasta suunnasta, mikä lisää virhemahdollisuuksia ja siten vaarantaa koteloinnin tiiveyden. Liittämismenetelmät ovat yksinkertaisten muotojen ohella avainasemassa pinnoituksen onnistumisen kannalta. Menetelmistä tulee suosia sellaisia, joiden pinnoitettavaan pintaan aiheuttama epäjatkuvuuskohta on mahdollisimman vähäinen. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi vastuspistehitsaus ja puristeruuvi.