Effects of a PPARG gene variant on obesity characteristics in Brazil

The contribution of genetic factors to the development of obesity has been widely recognized, but the identity of the genes involved has not yet been fully clarified. Variation in genes involved in adipocyte differentiation and energy metabolism is expected to have a role in the etiology of obesity. We assessed the potential association of a polymorphism in one candidate gene, peroxisome proliferator-activated receptor-gamma (PPARGg), involved in these pathways and obesity-related phenotypes in 335 Brazilians of European descent. All individuals included in the sample were adults. Pregnant women, as well as those individuals with secondary hyperlipidemia due to renal, liver or thyroid disease, and diabetes, were not invited to participate in the study; all other individuals were included. The gene variant PPARG Pro12Ala was studied by a PCR-based method and the association between this genetic polymorphism and obesity-related phenotypes was evaluated by analysis of covariance. Variant allele frequency was PPARG Ala12 = 0.09 which is in the same range as described for European and European-derived populations. No statistically significant differences were observed for mean total cholesterol, LDL cholesterol, HDL cholesterol, or triglyceride levels among PPARG genotypes in either gender. In the male sample, an association between the PPARG Pro12Ala variant and body mass index was detected, with male carriers of the Ala variant presenting a higher mean body mass index than wild-type homozygotes (28.3 vs 26.2 kg/m², P = 0.037). No effect of this polymorphism was detected in women. This finding suggests that the PPARG gene has a gender-specific effect and contributes to the susceptibility to obesity in this population.

Postimerkit merisotataidon dokumentteina : Britannian ja Saksan laivastojen varustelu maailmansotien välisenä aikana

Merisodassa tapahtunut muutos – erityisesti konevoiman syrjäyttäessä purjeet ja raudan korvatessa puumateriaalin 1800-luvun loppupuolella – johti nykypäivänäkin merkittäviin merisodan teoreettisiin tarkasteluihin. Teorioihin pohjautuneet merisotataidon yleisperiaatteet saivat ensimmäisen maailmansodan aikana käytännön testauksensa. Voittajat ja häviäjät analysoivat taistelut sekä maailmalla vallinneen ripeän teknisen kehityksen, minkä seurauksena laivastojen varustelu kiihtyi uudestaan valtapolitiikan tueksi. Maailmansotien välisenä aikana pyrittiin kansainvälisin sopimuksin säätelemään suurten laivastojen, kuten Britannian, Ranskan, Italian, Japanin ja Yhdysvaltojen varustelukilpailua. Versaillesin rauhansopimus rajoitti samanaikaisesti Saksan merivoimien kokoa. Tässä työssä tutkitaan Britannian ja Saksan merivoimien varustelua ja merisotataidon kehittymistä maailmansotien välisenä aikana. Merisotataidon kehittymisen tarkastelu tapahtuu postimerkkien avulla. Postimerkki syntyi Englannissa vuonna 1840 ja sen käyttö yleistyi ympäri maailman lähes samanaikaisesti konevoimaa käyttäneiden laivojen kanssa. Postimerkkien kuva-aiheet olivat aluksi valtioiden päämiehiä, heraldiikkaa, maisemia tai abstrakteja aiheita. Vasta 1900-luvun alkupuolella kuva-aiheina saattoi olla lähes mitä vain, myös sotalaivojen kuvia. Postimerkkikokoelmastani erottuu tutkimusaiheeseen 335 merkkiä. Britannian ja Saksan kansallisarkistojen alkuperäislähteiden ja tutkimuskirjallisuuden dokumenttianalyysiin perustuvaa merisotataidon moninaista kehitystä verrataan tutkimuksessani postimerkkien kuva-aiheisiin ja niiden yksityiskohtiin 3 300 kertaa. Tällä menettelyllä pyrin selvittämään voiko postimerkkejä käyttää ja pitää merisotaidon kehityksen kattavina dokumentteina. Postimerkeissä satunnaisiksi jääneet virheet tai propaganda eivät vähennä merisotataidon kehityksen kuvaamisen dokumenttiarvoa. Postimerkkien sotalaivoihin liittyvät kuvat kattavat muutamaa laivaluokkaa lukuunottamatta molempien maiden kaikki taistelualuslajit- ja luokat. Postimerkeistä voidaan nähdä vanhat sotalaivat, niiden peruskorjaukset ja uudet luokat lentotukialuksista sukellusveneisiin. Alusten kuvat voidaan liittää Britannian kansainyhteisön muuttuneisiin strategisiin ja taktisiin tavoitteisiin niin Atlantilla kuin Kaukoidässä. Saksan merivoimien nousu Versaillesin rauhanehtojen rajoituksista ja lopulta pyrkimys Britannian kauppamerenkulun tuhoajaksi välittyy myös postimerkeistä. Yleinen sotatekninen kehitys, lentoneiden tulo merisotanäyttämölle ja aikanaan kansainvälisten tonnistorajoitusten poistuminen näkyvät postimerkeissä. Kokopostimerkin historian aikana vuoteen 2012 mennessä purjeettomien, nykyaikaisten sotalaivojen kuvia on julkaistu noin 3 350 postimerkillä, jotka on koottu Maailman suurin laivasto-osasto -postimerkkikokoelmaani noin 35 vuoden aikana

Cardioprotective effect of ornitho-kinin in an anesthetized, open-chest chicken model of acute coronary occlusion

The generation of bradykinin (BK; Arg-Pro-Pro-Gly-Phe-Ser-Pro-Phe-Arg) in blood and kallidin (Lys-BK) in tissues by the action of the kallikrein-kinin system has received little attention in non-mammalian vertebrates. In mammals, kallidin can be generated by the coronary endothelium and myocytes in response to ischemia, mediating cardioprotective events. The plasma of birds lacks two key components of the kallikrein-kinin system: the low molecular weight kininogen and a prekallikrein activator analogous to mammalian factor XII, but treatment with bovine plasma kallikrein generates ornitho-kinin [Thr6,Leu8]-BK. The possible cardioprotective effect of ornitho-kinin infusion was investigated in an anesthetized, open-chest chicken model of acute coronary occlusion. A branch of the left main coronary artery was reversibly ligated to produce ischemia followed by reperfusion, after which the degree of myocardial necrosis (infarct size as a percent of area at risk) was assessed by tetrazolium staining. The iv injection of a low dose of ornitho-kinin (4 µg/kg) reduced mean arterial pressure from 88 ± 12 to 42 ± 7 mmHg and increased heart rate from 335 ± 38 to 402 ± 45 bpm (N = 5). The size of the infarct was reduced by pretreatment with ornitho-kinin (500 µg/kg infused over a period of 5 min) from 35 ± 3 to 10 ± 2% of the area at risk. These results suggest that the physiological role of the kallikrein-kinin system is preserved in this animal model in spite of the absence of two key components, i.e., low molecular weight kininogen and factor XII.

Association of MDR1 gene polymorphisms with the risk of hepatocellular carcinoma in the Chinese Han population

The multidrug resistance 1 gene (MDR1) is an important candidate gene for influencing susceptibility to hepatocellular carcinoma (HCC). The objective of the present study was to evaluate the association ofMDR1 polymorphisms with the risk of HCC in the Chinese Han population. A total of 353 HCC patients and 335 healthy subjects were enrolled in the study. Polymerase chain reaction-restriction fragment length polymorphism (PCR-RFLP), created restriction site-PCR (CRS-PCR) and DNA sequencing methods were used to identify MDR1 gene polymorphisms. Two allelic variants (c.335T>C and c.3073A>C) were detected. The CC genotype of the c.335T>C polymorphism was associated with an increased risk of developing HCC compared to the TT genotype (OR = 2.161, 95%CI = 1.350-3.459, χ2 = 10.55, P = 0.0011). The risk of HCC was significantly higher for the CC genotype in the c.3073A>C polymorphism compared to the AA genotype in the studied populations (CCvs AA: OR = 2.575, 95%CI = 1.646-4.028, χ2 = 17.64, P < 0.0001). The C allele of the c.335T>C and c.3073A>C variants may contribute to the risk of HCC (Cvs T of c.335T>C: OR = 1.512, 95%CI = 1.208-1.893, χ2 = 13.07, P = 0.0003, and Cvs A of c.3073A>C: OR = 1.646, 95%CI = 1.322-2.049, χ2 = 20.03, P < 0.0001). The c.335T>C and c.3073A>C polymorphisms of the MDR1 gene were associated with the risk of occurrence of HCC in the Chinese Han population. Further investigations are needed to confirm these results in larger different populations.

Disquisitiones practicae

Invokaatio: In nom. Jesu!

Plan för hantering av översvämningsriskerna i Helsingfors och Esbo kustområde för åren 2016 - 2021

Längs de finländska vattendragen och den finländska havskusten har identifierats 21 områden med betydande översvämningsrisk. För varje område med betydande översvämningsrisk har utarbetats en plan för hantering av översvämningsrisker. Den här planen för hantering av översvämningsrisker i Helsingfors och Esbo kustområde innehåller mål och åtgärder för att minimera översvämningsriskerna i huvudstadsregionens strandområden och i den närmaste skärgården. I gruppen som utsetts för att utarbeta planen har ingått företrädare för Nylands förbund, städerna Helsingfors och Esbo, Helsingfors och Nylands räddningsverk samt NTM-centralen i Nyland. Dessutom har Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster HRM deltagit i arbetet i egenskap av expert. Viktiga intressentgrupper har hörts enligt behov. Strandområdena i Helsingfors och Esbo har en mångformig natur som varierar från branta klippstränder till vassbevuxna och grunda havsvikar. En del av bäckarna som mynnar ut i havet från de låglänta landskapen når sig långt in i landet vilket gör att det område som påverkas av havsöversvämningar sträcker sig till och med flera kilometer från kusten. Strandområdena i huvudstadsregionen karaktäriseras av en allt tätare bosättning. I närheten av kusten finns utöver bosättning även bland annat flera industri- och samhällsteknikobjekt, låglänta vägar och hamnar. Därtill är underjordiska utrymmen och tunnlar typiska drag för Helsingfors. Målet med hanteringen av översvämningsriskerna är bland annat att trygga bostadsbyggnader, objekt som är svåra att evakuera, samhällsteknikstrukturer, viktiga trafikförbindelser, hamnar, objekt som är farliga för miljön, kulturarvsobjekt och annat byggnadsbestånd om havsvattenståndet stiger. Därtill har man bland annat som mål att minimera egendomsskadorna och att beakta klimatförändringen i det översvämningssäkra byggandet. Man strävar mot målen genom beredskap samt genom åtgärder såväl under som efter översvämningen. Åtgärderna strider inte mot målen för vattenvården. En av de viktigaste åtgärderna som minskar översvämningsrisken i Helsingfors och Esbo kustområde är beaktandet av översvämningsområden och klimatförändringen i planeringen av markanvändningen. Utgångspunkten är att man bör undvika byggande i områden med översvämningsrisk och vid placeringen av funktioner bör man beakta rekommendationerna för lägsta grundläggningsnivå. I fråga om riskobjekt bör man säkerställa att det finns uppdaterade och fungerande beredskapsplaner. Förutsättningarna för invånarnas egen beredskap ska förbättras bland annat genom ökad medvetenhet om översvämningar. I planen identifieras också flera regionala och lokala skyddsbehov.

Le Petit journal. Supplément du dimanche

1897/04/18 (Numéro 335).

Le Petit journal. Supplément du dimanche

1890/11/07 (Numéro 335).

L'Écho de Paris

1885/02/09 (Numéro 335).

Résistance : journal de la libération nationale

1941/09/19 (N9,EDDIFFERENTE).

Résistance : journal de la libération nationale

1941/08/15 (N7td).

Résistance : journal de la libération nationale

1941/08 (N8).