Normaali kristitty – helluntailainen. Uskosta kertomisen rakentuminen helluntailaisopiskelijoiden puheessa

Tutkielmassa tutkitaan helluntailaisopiskelijoiden kerrontaa omasta uskosta – uskonnollisesta vakaumuksesta – ja helluntailaisuutta Suomessa. Narratiivisen tutkimuksen keinoin pyritään hahmottamaan niitä elementtejä ja rakenteita, joita yksilöjäsenet käyttävät, muodostaakseen sosiaalisesti suotavaa puhetta omasta vakaumuksesta. Yksilöihin keskittyvän tutkinnan lisäksi tutkimuksessa hahmotetaan kerronnan – ja helluntailaisuuden yleensä – maastoutumista suomalaiseen uskonnolliseen ja kulttuuriseen kenttään. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla helluntailaisopiskelijoita Iso Kirja -kansanopistossa Keuruulla syksyllä 2007 ja keväällä 2008 (avoimella teemahaastattelulla) sekä tutkimalla aiempia tutkimuksia ja kirjallisuutta suomalaisuudesta ja helluntailaisuudesta. Teoreettisina viitekehyksinä tutkimuksessa on käytetty sosiaalista konstruktionismia ja sosiaalipsykologisesti orientoitunutta narratiivista tutkimusta. Haastatteluaineiston perusteella rakennetaan myös metanarratiiveja, joiden avulla esitetään sosiaalisesti rakentuneen ja suotavan helluntailaispuheen rakennuspolkuja omasta uskosta ja itsestä. Helluntailaisuutta lähestytään tässä ensisijaisesti kielen kautta, yhtenä diskursiivisena konstruktiona kristinuskosta. Tutkimuksessa havaittiin helluntailaisopiskelijoiden muodostavan kerrontaansa paitsi perinteisten mallien ja fraasien kautta, myös suomalaisten puhetyylien avulla – kuten itsensä vähättelyllä ja normaaliuden korostamisella. Helluntailaisuuden protestiluontoisuuden väljähtyminen on havaittavissa paitsi eri tutkimuksissa ja kirjallisuudessa, myös itse haastatteluaineistossa. Muihin kirkkokuntiin – etenkin evankelis-luterilaiseen kirkkoon – suhtaudutaan positiivisesti, vaikka herätyskristillistä pohdintaa kaikkien kristittyjen sitoutumisasteesta edelleen esiintyy. Paitsi että helluntailaisuudella on laajat juuret suomalaisessa uskonnollisuudessa, on liike vuosisadan aikana myös vaikuttanut itse suomalaiseen uskonnolliseen kenttään.

Nuorten koherenssin tunne: mittaaminen, ennustavat tekijät, seuraukset

Sense of coherence in adolescence: measuring, predictive factors, consequences The aim of this study was to explore the stability of sense of coherence (SOC) in adolescence and the associations between childhood psychological symptoms and SOC in adolescence. Furthermore, the aim of this study was to explore whether the 13-item SOC scale for adults is applicable to adolescents 12 years of age and to determine which factors are associated with perceived health and SOC. Data relating to SOC and factors associated with perceived health and SOC were collected in class in a cross-sectional setting by self-administered questionnaires in all publicly funded elementary schools (N=35) of Turku. A total of 1 231 (83%) of 1 481 12-year-old schoolchildren participated in the study. The data was, with appropriated authority consent, anonymously completed with marks in mathematics, native and first foreign language at the end of sixth class. The examination of stability of SOC in adolescence and the associations between childhood psychological symptoms and SOC was based on data of a prospective population-based mail survey. The source population originated in 11 health authority areas of the Province of Turku and Pori. The study was carried out by using questionnaires at child’s ages of 3, 12, 15, and 18 years. Acceptably completed questionnaires were returned by 1 086 (84%) parents at the child’s age of 3, at the age of 12 by 70% adolescents and parents, at the age of 15, by 66% adolescents and 58% parents, and at the age of 18, by 61.5% adolescents and 61% parents. The results of the study showed that childhood behavioural problems from the age of 3 years predicted poor SOC at the age of 18 years. A poor SOC was associated with psychological symptoms and behavioural problems in adolescence. Contrary to assumptions in Antonovsky’s theory, there was no significant change in SOC between the ages of 15 to 18 years, and the stability of SOC did not depend on initial SOC. Slight fluctuation in SOC scores was seen at the individual level. When studied cross-sectionally, in 12-year-old schoolchildren, insufficient physical exercise, less than excellent marks in mathematics, weak SOC, insufficient social support from teachers, and perceived various problems in class climate associated with perception of poor health. Identification of behavioural problems in early childhood helps to identify the children at risk of ill-being and poor SOC in adolescence since problems seem to persist unchanged until adolescence. The 13-item SOC scale aimed at adults is applicable to adolescents of 12 years of age or older and the SOC scale is a useful tool in identifying adolescents in need of supportive interventions.

Matalakompleksisen palvelupyyntömallin kehittäminen palveluväylää hyödyntäviin järjestelmäintegraatioihin

Tässä työssä kehitetään yleiskäyttöinen palvelupyyntömalli, jonka avulla Lahden kaupungin Lahti Fenix –projektin Kuntalaistilijärjestelmän palveluväylän kautta voidaan kutsua järjestelmän tietokantatasoa tai muita palveluväylän avulla integroituja järjestelmiä. Työn tavoitteena oli suoraviivaistaa järjestelmäintegraatioihin liittyvien palveluiden kehittämistä suunnittelemalla sellainen palvelupyyntömuodostin, joka ei sisällä staattisia viittauksia jossakin tietyssä palvelussa käytettäviin luokkiin tai muihin ominaisuuksiin. Työssä hyödynnettiin Java-kielen kehittyneitä ominaisuuksia; reflektiivistä ohjelmointia, geneeristä ohjelmointia ja Java-virtuaalikoneen metodipinon lukemista. Tavoitteen saavuttamista mitattiin käyttäen avuksi McCaben syklomaattista kompleksisuutta ja metodeissa käytettyä rivimäärää. Työ aloitettiin joulukuussa 2008 ja saatiin valmiiksi helmikuussa 2009. Työn tuloksena syntyi toimiva, syklomaattiselta kompleksisuudeltaan matala ja helppokäyttöinen palvelukutsumuodostin.

Generic features of eighteenth-century American runaway slave advertisements

Pro-gradu –tutkielmani aiheena ovat 1700-luvun ”karanneet orjat” – sanomalehtiilmoitusten genrelle ominaiset piirteet. Tutkimusaineisto koostuu 190 ilmoituksesta, jotka ovat alkuperäisesti ilmestyneet virginialaisissa, pennsylvanialaisissa ja newyorkilaisissa sanomalehdissä 1730-luvulta 1770-luvulle. Tutkimuksen kohteeksi on rajattu ilmoitukset, joissa yksityishenkilöt ilmoittavat orjan/orjien karanneet ja lupaavat kiinniottajalle palkkion. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, millaisia ovat tyypilliset kielelliset piirteet näissä teksteissä ja millainen on prototyyppinen genren edustaja. Genreteorian lisäksi teoriaosuudessa käsittelen jonkin verran 1700- luvun englannin kielen yleisiä piirteitä sekä orjuuden ja sanomalehtien syntyhistoriaa Amerikassa taustoittaakseni tutkimusta. Analyysissa hyödynnän mm. Swalesin ja Bhatian käyttämää käsitettä siirroista (moves). Tutkin ilmoituksien tyypillistä rakennetta jakamalla ne yhdeksään siirtoon, joilla kaikilla on oma tehtävänsä ilmoituksessa. Jotkut siirrot, kuten karkulaisen kuvailu ja palkkion lupaaminen, esiintyvät kaikissa ilmoituksissa, kun taas toiset siirrot ovat läsnä harvemmin. Muita tälle genrelle tyypillisiä ominaisuuksia ovat esim. ilmoituksissa toistuvat kiinteät fraasit ja tietyt sanastolliset erikoisuudet. Lisäksi tutkin ilmoituksissa käytettäviä tapoja viitata asiaan liittyviin henkilöihin, sekä erilaisia toimia, joita ilmoitusten jättäjät ilmoituksien avulla suorittavat. Genressä on havaittavissa pieniä reilun neljänkymmenen vuoden kuluessa tapahtuneita muutoksia, mutta myös eroavaisuuksia eri siirtokuntien ilmoitusten välillä. Yleisesti voidaan todeta, että vaikka ”karanneet orjat” –ilmoitukset voivat vaihdella rakenteeltaan ja sanavalinnoiltaan, suuri osa ilmoituksista seuraa kuitenkin melko prototyyppistä muottia.

Kuka pelkää noitia? Dario Argenton Suspirian semioottinen analyysi

Työni aiheena on italialaisen elokuvaohjaaja Dario Argenton teos Suspiria (1977), jota analysoin semioottisesta näkökulmasta käyttäen apunani genreteoriaa, strukturalismia, psykoanalyysia ja sukupuolinäkökulmaa. Tutkimuskysymykseni muodostui moniulotteisesti Suspirian semioottisen analysoinnin tuloksen selvittäminen. Käytännössä tämä viittaa elokuvan sanoman eksplikointiin. Päälähteinäni toimivat elokuvasta laaditut valmiit analyysit, joihin omat tulkintani punoutuivat. Mainittavia lähteitäni olivat itse Suspiria, John Hillin ja Pamela Church Gibsonin Film Studies: Critical Approaches (2000), Johanna Laurilan pro gradu Noiduttua punaista. Dario Argenton Suspiria (2004) sekä Linda Schulte-Sassen artikkeli ”The Mother of all horror movies, Dario Argento’s >uspiria” (2002). Näiden ohella käytin lähdeaineistona soveltamieni teorioiden omia edustajia, kuten strukturalismissa satututkija Vladimir Proppia. Menetelminä työskentelyssäni toimivat (semioottinen) lähiluku, teemoittelun ja tyypittelyn yhdistäminen sekä osittainen sisällönerittely. Merkittävintä oli kuitenkin oma analysointini, joka perustui viitekehykseeni, kokemukseeni, päättelykykyyni sekä valmiuteeni luoda näiden perusteella kestäviä argumentointeja. Tavoitteenani oli Suspirian (symboli)kielen avaaminen semioottista näkökulmaa hyödyntämällä, ja sitä kautta paremman ymmärryksen luominen elokuvasta sekä elokuvan kautta kuluttajasta ja kulttuurista itsestään. Pyrin tulkitsemaan Suspirian kerronnallista kuvakieltä myös uuden tiedon tuottamisen nimissä. Nähdäkseni tämä onnistui. Tutkivalle silmälle Suspiria paljastui valtaisaksi tulkinnalliseksi aarreaitaksi, jonka kieltä ymmärtämättömälle se pysynee kuitenkin ensisijaisesti tietynmakuisena elokuvakokemuksena. Analyysini lopputuloksena valitusta kulttuurin tuotteesta (elokuva) ilmeni sen sisäänkoodattu, kuluttajaan vaikuttava ”toimivuus”. Tulevaisuudessa myös muiden Argenton elokuvien analysointi ja keskinäinen vertailu olisi varmasti elokuva- ja kulttuurintutkimuksen kannalta hedelmällistä.

Kuinka dystopia toteutuu? 2000-luvun näkökulmia George Orwellin poliittiseen satiiriin Nineteen Eighty-Four

Tutkielmani aiheena on dystooppisen kirjallisuuden tunnetuin teos, George Orwellin Nineteen Eighty-Four (1949), ja erityisesti sen tarkoitusperien vastaavuus nykymaailman kanssa. Avoimen poliittisen kirjailijan tavoite läpi uran oli mobilisoida kansalaisia haastamaan heitä hallitsevia voimia. Viimeisessä ja uransa huipentumaksi jääneessä romaanissaan Orwell maalaa lohduttoman ääriesimerkin lähitulevaisuuteen sijoitetusta totalitaristisesta maailmasta, jossa ihmisyydellä ei ole enää sijaa. Teoksesta on muodostunut käytetyin esimerkki puhuttaessa negatiivisista tulevaisuudenvisioista. Työni jakautuu kahteen päälukuun, joista ensimmäisessä tutkin romaanin käsitystä siitä, kuinka kieltä manipuloimalla (Newspeak) voidaan vaikuttaa myös ajatteluun (Doublethink), todellisuuden kokemiseen ja historian muistamiseen, sekä romaanista nykykieleen jääneitä sanoja ja termejä. Toisessa pääluvussa pohdin kirjailijan varsinaista kritiikin kohdetta totalitarismia, kuinka se on romaaniin rakennettu, millaista sen valta on, ja millaiset ihmiset siihen suostuvat. Lopuksi tarkastelen, kuinka romaani aikanaan otettiin vastaan ja miten sitä yhä (hyväksi)käytetään. Pääpainotus tutkielmassani on pääteemojen kytkeminen niiden konkreettisiin ja mentaalisiin vaikutuksiin reaalimaailmassa. Orwell oli huolissaan erityisesti poliittisen kielen turmelevasta vaikutuksesta, joten pohdin, mitä ovat nykyajan uuskieli ja kaksoisajattelu sekä millaisia seurauksia kielen manipuloinnilla on. Usein utopioita ja dystopioita arvostetaan virheellisesti niiden toteutuneiden yksityiskohtien kautta, ja siksi yritän selvittää, miltä osin ja millaisena dystopia ylipäänsä voi mielekkäästi toteutua. Missä suhteessa Orwell oli ”oikeassa” tai ”väärässä” laajassa, ei-triviaalissa mielessä? Mitä hänen teoksensa tarjoaa 2000-luvun lukijalle? Perusteesini on, että tavallisen varoitukseksi tai profetiaksi tulkitsemisen sijaan romaani on satiiri, jollaisena kirjailija itsekin sitä piti. Samalla todistan, että läpitunkeva valvontayhteiskunta, joka on samalla romaanin tunnetuin puoli ja jota termi orwellian nykyään kuvaa, on itse asiassa vain illuusio. Uutta näkökulmaa romaanin tulkintaperinteeseen tuon näyttämällä, kuinka ääripessimistisenä pidettyyn tekstiin on huolellisesti piilotettu toiveikkuutta, jolla kirjailija on halunnut herätellä kansalaisia, jotka ovat piittaamattomia tai tietämättömiä heidän elämäänsä kontrolloivista voimista. Yritän tutkielmassani osoittaa, kuinka vaikea on kuvitella sellaista yhteiskuntaa, jossa Nineteen Eighty-Four ei olisi jollain tavalla ajankohtainen.

Raportti Turun yliopiston lääketieteen lisensiaatti-tutkinnon opiskelijoille, opettajille, oppiaineille ja valmistuneille lääkäreille suunnatusta koulutuksen työelämävalmiuksia koskevasta kyselystä

Tässä selvityksessä pyrittiin monitasoisten kyselyjen avulla selvittämään, kuinka lääketieteen lisensiaatin tutkintokoulutuksen tarjoamat yleiset taidot kohtaavat työelämän vaatimukset. Tavoitteena oli tuoda yleisten taitojen merkitys opetuksessa näkyväksi, ei niinkään korostaa näiden taitojen suhdetta muun lääketieteellisen tiedon ja taidon opetukseen tai opetusmääriin. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2007-08 viideltä eri vastaajaryhmältä: Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan lääketieteen opiskelijoilta, opettajilta, opintokokonaisuuksien vastuuhenkilöiltä, vuonna 2005 valmistuneilta lääkäreiltä vuosi valmistumisen jälkeen sekä vuonna 2002 valmistuneilta lääkäreiltä viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Tutkimuksessa käytettiin likert-asteikollisia kyselykaavakkeita sekä avoimiin vastauksiin perustuvia lomakkeita. Vastaajat arvioivat yleisten taitojen merkitystä työelämässä sekä näiden taitojen kehittymistä opetuksen aikana ja tulosten analysoinnissa käytettiin ryhmän antamien vastausten keskiarvoja, jolloin oli mahdollista verrata eri ryhmien suhteellisia arvioita. Arvioitavat yleiset taidot oli jaettu neljään pääryhmään: oman työn hallintataitoihin, kommunikaatiotaitohin, verkostoitumistaitoihin ja jatkuvaan muutokseen liittyviin taitoihin. Kaikki vastaajaryhmät kokivat, että yleisten taitojen merkitys työelämässä on suhteellisesti suurempi kuin näiden taitojen koettu keskimääräinen kehittyminen koulutuksen aikana. Oman työn hallintaan liittyvät taidot katsottiin kaikissa vastaajaryhmissä tärkeiksi työelämässä ja samalla niitä arvioitiin opetettavan suhteellisen runsaasti ja useimpien niistä koettiin myös kehittyvän hyvin koulutuksen aikana. Kommunikaatiotaitojen työelämätärkeys, empatiaa ja potilaan kohtaamista lukuunottamatta, koettiin toisaalta vain keskinkertaiseksi ja erityisesti opetus- ja ohjaustaitojen sekä vieraan kielen hallinnan osalta jopa suhteellisen vähäiseksi. Kommunikaatiotojen määrä ja kehittyminen koulutuksessa koettiin samoin vain keskinkertaiseksi ja varsinkin opetus- ja ohjaustaitojen osalta suhteellisen huonoksi. Verkostoitumistaidot, ryhmätyötaitoja lukuunottamatta, koettiin eri vastaajaryhmissä vähämerkityksellisiksi työelämässä ja niiden määrä ja kehittyminen koulutuksen aikana nähtiin samoin suhteellisen vähäiseksi. Useat jatkuvan muutoksen taidot, erityisesti ajanhallinnan, epävarmuuden siedon ja työssä jaksamisen taidot, koettiin työelämässä tärkeiksi, mutta niiden kehittyminen koulutuksessa riittämättömäksi. Tämä tulos oli erityisen selvä opiskelijoilla ja vastavalmistuneilla. Opintokokonaisuuksien vastuuhenkilöille tehty kysely osoitti, että lähes kaikkia kysyttyjä yleisiä taitoja, kädentaitoja, tutkimustaitoja ja teorian soveltamista käytäntöön lukuun ottamatta, opetettiin tyypillisimmin oppimisympäristön ”sivutuotteena”, eli valitussa oppimisympäristössä katsottiin olevan tekijöitä jotka kehittivät yleisiä taitoja. Esimerkiksi opetus- ja ohjaustaitojen arvioitiin kehittyvän pelkästään koulutuksessa käytössä olevien oppimisympäristöjen vaikutuksesta ja tämä oli myös tyypillinen tapa välittää kommunikaatio- ja verkostoitumistaitoja. Toiseksi tyypillisin tapa opettaa yleisiä taitoja oli pienryhmäopetus, varsinkin kädentaitojen ja teorian käytäntöön soveltamisen osalta. Varsinkin jatkuvan muutoksen ryhmään sijoittuvia taitoja, kuten monikulttuurisuutta ja erilaisuutta, työssä jaksamista, joustavuutta ja sopeutumista sekä konfliktien hallintaa, arvioitiin opetettavan lähinnä satunnaisesti tai tilanteen mukaan. Vaikka yleisten taitojen arvioiduilla opetuksen määrillä näytti olevan selvä yhteys näiden taitojen kehittymisarvioihin peruskoulutuksessa, opetusmuodon ja arvioitujen opetuksen yleisiä taitoja kehittävän vaikutuksen välillä ei havaittu suoraa yhteyttä eikä opetuksen arvioitu kehittävä vaikutus näytä edellyttävän suoraa kontaktiopettamista. Selvityksessämme havaitut trendit ja erot eri yleisten taitojen opetuksessa ja työelämämerkityksessä antavat hyvän pohjan lääketieteellisen koulutuksen jatkosuunnittelulle ja laatutyölle.

Erikoiskielen yhdyssanojen rakenne erikoiskielen erityisluonteen kuvaajana

Tutkimuksen tarkoitus on osoittaa erikoiskielten erityisluonne omana kielimuotonaan vertailemalla erikois- ja yleiskielen yhdyssanoja. Eri erikoiskieliä on käsitelty tutkimuksessa yhtenä ryhmänä. Tutkimuksen lähtökohta on erikoiskielinen yhdyssana-aineisto, jota tarkastellaan suhteessa yleiskielisen vertailuaineiston asettamaan normiin. Tutkimuksessa käytetty aineisto käsittää 162 erikoiskielistä ja 151 yleiskielistä yhdyssanaa. Tutkimus yhdistelee terminologian ja leksikologian teorioita. Tutkimuksessa on huomioitu myös uudet sosioterminologiset suuntaukset, joiden ohjaamana tutkimuskohteeksi on valittu valmis erikoiskielinen sanasto, jota tarkastellaan deskriptiivisestä näkökulmasta. Tutkimuksessa käytetty tutkimusote on kvantitatiivinen ja vertaileva, mutta työssä on nostettu esimerkkejä myös kvalitatiiviseen tarkasteluun. Tutkimus osoittaa, että erikoiskielen yhdyssanojen rakenne eroaa kvantitatiivisesti tarkasteltuna yleiskielen yhdyssanojen rakenteesta. Kielimuotojen välisten erojen lisäksi tutkimuksessa havaitaan myös yhtäläisyyksiä tutkittujen yhdyssanastojen välillä. Tutkimuksen perusteella erikoiskielen yhdyssanoja yleiskielestä erottavia rekisteripiirteitä ovat seuraavat: 1) yhdyssanojen määrä on erikoiskielessä yleiskieltä suurempi, 2) erikoiskielen yhdyssanat ovat yleiskielen yhdyssanoja useammin substantiiveja, 3) erikoiskielen yhdyssanat ovat keskimäärin pidempiä kuin yleiskielen yhdyssanat ja 4) erikoiskielen yhdyssanat sisältävät yleiskielen yhdyssanoja useammin valmiita yhdyssanoja ja lyhenteitä ja harvemmin prefiksinkaltaisia yhdysosia. Erikois- ja yleiskielen yhdyssanoja puolestaan yhdistävät seuraavat tekijät: 1) määritysyhdyssanojen suuri määrä ja muiden yhdyssanatyyppien häviävän pieni osuus ja 2) muiden kuin nominatiivi- ja yhdysosamuotoisten määriteosien harvinaisuus yhdyssubstantiiveissa.

Johdanto Suomen kirjallishistoriaan

Rietrik (Fredrik) Polén (1823-1884) oli toimittaja, kustantaja ja opettaja, suomalaisuusaatteen ajaja. Hän toimitti Suometarta vuosina 1851-1866 ja julkaisi Lönnrotin toimittamaa Mehiläistä vuosina 1859-1863. Kummallekaan lehdelle ei ollut tuolloin riittävää lukijakuntaa, vaan ne päätyivät lakkautukseen, ja Polén itse puolestaan henkilökohtaiseen vararikkoon. Sittemmin Polén toimi suomen kielen ja historian opettajana, ja avusti vielä kirjoituksillaan useaa eri lehteä. Suomalaisen koululaitoksen kehittäminen ja kansansivistys olivat Polénin ydinaatteita. Vuonna 1858 ilmestynyt Polénin opinnäyte oli ensimmäinen suomenkielinen väitöskirja, ja sen ohjaajana toimi Elias Lönnrot. Polén halusi myös tieteellisen tutkimuksen olevan kaikelle kansalle avointa.

Sinfonia nro 5, Es

Soitinnus: orkesteri.

Stråkkvartett op. 122

Digitoitu 3. 10. 2007.

[Puhallin]trio : [huilu, oboe, fagotti]

Soitinnus: huilu, oboe, fagotti.

Pft. Concerto 3

Soitinnus: piano, orkesteri.

Sinfonia nro 5, c

Soitinnus: orkesteri.

Aubade

Soitinnus: orkesteri.