Pakkausjätteiden tuottajavastuu erityisesti elintarvikepakkausjätteiden näkökulmasta

Tutkielman aiheena on pakkausjätteiden tuottajavastuu. Tutkielmaa tarkastellaan elintarvikepakkausjätteiden näkökulmasta. Pakkausjätteiden tuottajavastuuta koskevasta EU:n ja kansallisen tason nykysääntelystä ja sen ongelmakohdista muodostetaan kokonaiskuva. Muutamiin erityisiin ongelmakohtiin pyritään hakemaan mahdollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja tarkastelemalla oikeusvertailevasti Ruotsin ja Tanskan sääntelyä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan de lege feranda- tarkastelulla tuottajavastuun sääntelyn tulevaa tilaa EU:ssa ja Suomessa. Tutkielma sijoittuu ympäristöoikeustieteen alaan. Tutkimuksessa käytetyt tutkimusmetodit ovat pääasiassa oikeusdogmaattinen eli lainopillinen metodi sekä arviointitutkimuksellinen metodi. Haettaessa mahdollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja tiettyihin aihepiiriin liittyviin ongelmakohtiin on metodina käytetty suppeasti myös oikeusvertailua. Tutkielman keskeiset tutkimustulokset ovat, että osa pakkausjätteille kohdistetusta sääntelystä, kuten tuottajavastuun informaatiovelvoitteesta johtuvat pakkausmerkinnät, soveltuvat huonosti elintarvikepakkausjätteisiin. EU:n kiertotalouspaketin ehdottamat minimivaatimukset tuottajavastuulle voisivat auttaa ratkaisemaan Suomessa tuottajavastuujärjestelmän sisäiseen vastuunjakoon liittyviä ongelmia. Clearing house -järjestelmä näyttäytyy harkittavana vaihtoehtoisena mallina järjestää valvonta ja vastuunjako. Myös Ruotsin sääntely tarjoaa vaihtoehtoisia ratkaisuja vastuunjakoon. Tanskan järjestelmään vertaamalla, tarkasteltiin voiko suunnittelukannustimia ja hyviä kierrätystuloksia saavuttaa myös muuten kuin tuottajavastuulla.

Psykoterapian ja neuropsykologisen kuntoutuksen uusi allianssi

Kirjallisuusarvostelu

Suden elämää ihmisen maailmassa

Kirjallisuusarvostelu

Kokonaiskuva kapellimestari Kassilasta

Kirjallisuusarvostelu

Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623–1670

Turun 1600-luvun johtavan porvariston naiset toimivat aktiivisesti ja päättäväisesti omiin ja perheensä etuihin liittyvissä asioissa. He jatkoivat jo keskiajalla alkanutta traditiota, jossa myös porvarisvaimojen taloudellisen toiminnan merkitys korostui. He eivät kuitenkaan olleet perheestään, suvustaan tai Turun paikallisyhteisöstä erillään olevia yksilöitä, vaan tärkeä osa niitä. Siksi heidän toimijuuttaan ei voi eikä tule erottaa aikakautensa ja yhteisönsä kontekstista. Johtavan porvariston naiset ajoivat asioitaan Turun kaupungin oikeusasteissa kaikissa kolmessa siviilisäädyssä, naimattomina tyttärinä, aviovaimoina ja leskinä, aktiivisimmat heistä elämänsä aikana yli sata kertaa. Verrattuna muihin saman ajanjakson kaupunkeihin naimattomaksi jääneet turkulaiset porvaristyttäret esiintyivät korostuneen aktiivisesti valvomassa taloudellisia etujaan. Heidän toimintansa hyväksyttiin silloin, kun se ei ylittänyt porvariyhteisön sovinnaisuuden rajoja, joita he pyrkivät koettelemaan parantaakseen talouttaan. Leskinaisten oikeustoimikelpoisuus kertoo siitä, että naisia ei pidetty vaimoinakaan lähtökohtaisesti kyvyttöminä hoitamaan perheen asioita, vaan ainoastaan velvollisina alistumaan miehensä edusmiehisyyteen ja määräysvaltaan tämän eläessä. Talouden pää oli yleensä mies ja hänen velvollisuutenaan oli ajaa perheensä asioita. Siksi aviovaimot esiintyvät oikeudessa siviilisäädyistä harvimmin. Leskillä oli puolestaan oikeus hoitaa itse omaisuuttaan. Tämä tarkoitti myös velvollisuutta valvoa lasten perintöä. Turun johtava porvaristo koostui joistakin kymmenistä perheistä, joista suurin osa oli 1600-loppupuolelle tultaessa muodostanut avioliittojen kautta laajan sukulaisverkoston. Tätä verkostoa ei olisi voinut syntyä ilman porvarisnaisia, joiden avioliitot mahdollistivat omaisuuden siirtämisen uusille yrittäjille. Vaikka sukulaisuussuhteet olivat tärkeitä kaupankäynnissä, kokivat naiset ne myös uhkaksi itselleen. Sukulaismiehet pyrkivät usein saamaan naisten omaisuutta käyttöönsä vetoamalla näiden heikkoon kykyyn hallita omaisuutta. Porvarisnaiset kuitenkin puolustautuivat tällaisissa tilanteissa voimakkaasti ja hakivat turvaa porvariyhteisöä edustaneelta raadilta. He osasivat vedota asemaansa yhteisön jäseninä ja saivat yleensä raadin ja porvariyhteisön tuen. Aviomiehen kuoltua porvarisnaisen oli päätettävä, jatkoiko hän miehensä liiketoimintaa vai hankkiko hän elantonsa jollain muulla tavalla. Monet lesket järjestelivät taloudellisia asioitaan heti miehensä kuoltua ja jäivät sitten elämään esimerkiksi kaupunkitalonsa, maatilojensa ja pääomansa turvin. Osa naisista jatkoi yrittäjyyttä pienimuotoisesti esimerkiksi lainaamalla rahaa korkoa vastaan tai panemalla olutta. Muutamat johtavan porvariston naiset jatkoivat kuitenkin laajaa taloudellista toimintaa vuosikausia. Heidän menestyksensä osoittaa, että he olivat saaneet jo kotonaan perusteellisen koulutuksen porvarisammattiin. He olivat myös toimineet miehensä kumppaneina yrityksen toiminnassa, joten heillä oli hyvät edellytykset itsenäiseen asioiden hoitamiseen. Saamansa koulutuksen turvin porvarisnaiset siirsivät osaamisensa myös lapsilleen.

Yrityskiinnityksen haltijan asema saneerausmenettelyssä – erityisesti yrityskiinnityksen vakuusarvon määrittämisestä

Yrityskiinnitys tuottaa panttioikeuden elinkeinonharjoittajan liiketoiminnassaan käyttämään irtaimeen yksilöimättömään vaihto-omaisuuteen. Yrityskiinnityksessä ei kiinnitettyä omaisuutta luovuteta velkojan haltuun. Yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden arvonmääritys on oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa koettu erityisen ongelmalliseksi yrityssaneerauksessa. Vakuuksien arvonmäärittämiseen on saneerauskäytännössä sovellettu kahta eri arvostamismenetelmää eli konkurssissa tapahtuvalle realisoinnille perustuvaa likvidaatioarvoa ja liiketoiminnan jatkuvuudelle perustuvaa going concern -arvolle perustuvaa menetelmää. Yrityssaneeraus on insolvenssimenettely, jonka perimmäisenä tarkoituksena on taloudellisesti jatkamiskelpoisten yritysten liiketoiminnan jatkaminen ja tarpeettomien konkurssien välttäminen. Saneerausmenettelyssä velallisen maksuvara suhteutetaan velkoihin muun muassa siten, että velkoihin kohdistetaan velkajärjestelyjä. Yrityskiinnitystä käsitellään yrityssaneerauksessa vakuusvelkana, johon voidaan kohdistaa ainoastaan rajattuja velkajärjestelyn keinoja. Yrityssaneerauksessa sovelletaan yrityskiinnityksen osalta etuoikeusjärjestystä, jonka mukaan yrityskiinnityksen haltijan vakuusvelkaosuus voi olla ainoastaan 50 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta. Ylijäävää osaa käsitellään tavallisena velkana. Yrityskiinnityksen haltijan aseman kannalta on siten keskeistä, kuinka suureksi yrityskiinnityksen vakuusvelkaosuus saneerausmenettelyssä arvioidaan. Näistä lähtökohdista tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitkä tekijät vaikuttavat yrityskiinnityksen haltijan asemaan saneerausmenettelyssä ja miten yrityskiinnityksen vakuusvelkaosuus saneerauksessa määritellään. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen, joten tarkastelun kohteena on voimassa oleva lainsäädäntö laajasti ymmärrettynä. Tärkeimpinä lähteinä tutkielmassa ovat muun muassa Pauliine Koskelon teos ”Yrityssaneeraus” sekä Jarmo Tuomiston tutkimus ”Yrityskiinnitys”. Velallisen laajaa määräämisvaltaa tasapainotetaan sekä yrityskiinnityslainsäädännössä että yrityssaneerauslainsäädännössä siten, että yrityskiinnityksen haltijan asema ei muodostu kohtuuttoman heikoksi. Korkeimman oikeuden vuonna 2015 antamien ennakkoratkaisujen perusteella pidän todennäköisenä, että saneerauskäytännössä tullaan jatkossa soveltamaan ensisijaisesti likvidaatioarvoa yrityskiinnityksen vakuusvelkaosuutta määrättäessä.

Johtajuusperinteen heijastuminen jatkajan liiketoimintamalleihin maatilan sukupolvenvaihdoksessa

Maatilan sukupolvenvaihdos on tapahtuma, jossa vanhemmat siirtävät maatilan omaisuuden lapsensa haltuun. Fyysinen omaisuus siirtyy juridisesti määrämuotoisen asiakirjan mukaisesti. Päätösvalta ja johtajuus eivät käytännössä siirry luopumisasiakirjan allekirjoituksella. Maatilayritykset poikkeavat toisistaan niin aineellisten resurssiensa, toimintansa, taloudellisen tuloksensa ja johtamistyyliensäkin osalta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miltä osin luopujilta siirtyvä johtajuusperinne vaikuttaa jatkajan liiketoimintaan. Muuttuuko yrityksen toiminta, ja miltä osin se muuttuu, kun johtaja vaihtuu? Tutkimuksen empiirinen aineisto on koottu haastattelemalla seitsemän harkinnanvaraisella poiminnalla valitun keskimääräistä suuremman maatilayrityksen jatkajia ja luopujia. Tutkimus eteni käytännössä havaitusta ilmiöstä aikaisempia tutkimuksia soveltaen abduktiivisen päättelyn avulla kohti ilmiön mahdollisesti uutta selitystä. Tutkimuksen viitekehyksen muodosti johtajuusperinteen heijastuminen perheen, omistajuuden ja liiketoiminnan välisissä suhteissa. Tutkimukseen liittyi alakysymyksenä ongelma johtajuuden siirtymisestä. Jos johtajuus ei siirry, ei jatkajalla ole todellisia mahdollisuuksia muokata liiketoimintaansa. Johtajuuden siirtäminen voi alkaa jo jatkajan varhaislapsuudessa. Maatilayrityksissä tunnistetaan edelleen nuoren sosiaalistaminen jatkajan rooliin. Johtajuuden siirtämiseen liittyi myös ammatillisten taitojen siirtäminen. Tutkimukseen osallistuneet jatkajat olivat pitäneet maatilayrittäjyyttä mieleisenä ammatinvalintana. Useimmat jatkajat ilmaisivat vahvasti oman halunsa kehittyä yrittäjänä ja kehittää yritystään. Sen lisäksi he tunnistivat maatilan jatkuvuuden itselleen tärkeäksi arvoksi. Useimmat jatkajat kokivat, että otettuaan johtajuuden heillä on mahdollisuus itse vaikuttaa liiketoimintansa kehittymiseen ja tulokseen. Perheen keskinäinen luottamuksellinen vuorovaikutus ja luopujien kyky maatilan ulkopuolisten aktiviteettien löytämiseen edistivät johtajuuden siirtämistä. Liiketoimintamallit olivat tässä tutkimuksessa indikaattori liiketoiminnan muutoksien osoittamiseen. Psykologinen omistajuus vaikuttaa johtajuusperinteen ilmenemiseen. Sukutiloilla psykologinen omistajuus kohdistui muita yrityksiä enemmän maatilaan omaisuutena ja paikkana, mikä pienensi jatkajan riskihalukkuutta. Johtopäätöksinä todettiin, että jokainen jatkaja tuo yritykseen jotakin uutta edellyttäen, että johtajuus on vaihtunut. Jos luopujan aikana yritys on suuntautunut asiakaslähtöisesti, jatkajan liiketoimintainnovaatiot suuntautuvat todennäköisemmin asiakkuutta vahvistaviin prosesseihin. Jos luopuja puolestaan on korostanut tuotannollisia prosesseja, myös jatkaja todennäköisemmin uudistaa tuotannolliseen laatuun tai tehokkuuteen liittyviä asioita.

Kirjaamattomat immateriaalioikeudet vakuutena

Yritysvarallisuus on nykyään yhä aineettomampaa. Osan tästä yritysten aineettomasta varallisuu-desta muodostavat erilaiset immateriaalioikeudet, jotka voivat olla joko rekisteröityjä kansallisiin tai kansainvälisiin rekistereihin tai vaihtoehtoisesti saada suojaa ilman rekisteröintiä. Ilman rekisteröintiä suojataan muun muassa tekijänoikeutta, vakiintunutta tavaramerkkiä ja toiminimeä sekä lii-kesalaisuuksia. Myös teollisoikeushakemukset, kuten vireillä olevat patenttihakemukset, eivät läh-tökohtaisesti ole kirjattuja julkisiin rekistereihin. Kirjaamattomat immateriaalioikeudet ovat yrityksille varallisuusarvoista omaisuutta, jota yritysten tulisi kyetä käyttämään taloudellisesti hyödyksi eri tavoin. Yrityksille saattaa muodostua muun mu-assa tarve hyödyntää kyseisiä oikeuksia rahoituksen tai muun luoton vakuutena. Tutkielmassa tar-kastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien yleistä vakuuskelpoisuutta esinevakuusoikeuden yleisten oppien valossa ja selvitetään sitten vakuuskäytön mahdollisuutta eri vakuusmuotojen kautta. Ongelmaksi tiettyjen kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskelpoisuuden kohdalla muodostuu erityisesti järjestelylle sivullissitovuuden tuovan julkivarmistuksen toteuttamiskeinojen puute, sillä vakuusjärjestelyä ei voi tuoda julkiseksi kirjaamalla sitä asianomaiseen rekisteriin kuten rekisteröityjen immateriaalioikeuksien kohdalla on mahdollista. Tutkimuksessa tarkastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollisuutta panttauksen, vakuusluovutuksen, yrityskiinnityksen sekä oikeuden yhtiöittämisen kautta. Julkivar-mistuksen vaatimus on vahvimmillaan perinteisessä panttioikeudessa, eikä oikeuskirjallisuuden va-kiintuneen kannan mukaan panttaus ole omaisuuden julkivarmistuskelvottomuudesta johtuen mah-dollista. Vakuusluovutuksen asema oikeusjärjestyksessä on edelleen epäselvä, vaikka sen käyttöä puolletaankin toisinaan perustellen sitä juuri julkivarmistuskelvottomien omaisuuserien panttausta korvaavana järjestelmänä. Myös yrityskiinnityksen ja yhtiöittämismenettelyn kautta kirjaamattomat immateriaalioikeudet voidaan tietyin edellytyksin saada vakuuskelpoisuuden piiriin. Tutkielma on lainopillinen ja pyrkii selvittämään kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuus-kelpoisuutta voimassa olevan oikeuden sekä oikeuskirjallisuuden valossa. Oikeuspoliittinen tutki-musote ilmenee tutkimuksessa esitettyjen ratkaisuehdotusten kautta, sillä kirjaamattomien immate-riaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollistamiselle on olemassa selkeä tarve. Niin kauan kuin oikeu-den tila pysyy epäselvänä, jää tällaisten omaisuuserien täysi vakuuspotentiaali hyödyntämättä.

Juridisen kaksinkertaisen verotuksen problematiikka kansainvälisessä yritystoiminnassa

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kansainvälisessä yritystoiminnassa esiintyviä juridisen kaksinkertaisen verotuksen ongelmatilanteita suomalaisten yritysten näkökulmasta. Tutkielmassa pohditaan lisäksi yritysten omaa roolia osana kaksinkertaisen verotuksen tilanteita. Juridista kaksinkertaista verotusta muodostuu, kun sama yhtiö maksaa samasta tulosta veroa kahteen valtioon. Teoriaosio etenee verotusoikeuden määrittämisestä kaksinkertaisen verotuksen muodostumiseen. Kaksinkertainen verotus pyritään poistamaan poistomenetelmällä, joka on Suomessa tavallisesti hyvitysmenetelmä. Ongelmatilanne muodostuu, kun kaksinkertaista verotusta ei saada tehokkaasti poistettua tulon lähdevaltion ja yhtiön asuinvaltion välillä. Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimustulokset osoittavat, että kvalifikaatiokonflikteissa juridisen kaksinkertaisen verotuksen ongelmatilanne esiintyy pääsääntöisesti rojalti-liiketulo -luokitteluristiriidan seurauksena. Kiinteän toimipaikan kvalifikaatio on harvinaisempi ongelmatilanne. Hyvitysmenetelmän suurimmat ongelmat esiintyvät puolestaan pääliikkeen tappiollisen liiketoiminnan johdosta. Toinen hyvitysmenetelmän ongelmakohta esiintyy, kun lähdeveron alainen tulo huomioidaan bruttotulosta, mutta ulkomaisen tulon hyvitys suoritetaan nettotulosta. Haastatteluiden perusteella on selvää, että yritysten oma rooli kaksinkertaisen verotuksen ehkäisyssä on merkittävä. Yrityksen omia vaikutusmahdollisuuksia ovat muun muassa riittävä ennakointikyky, dokumentointi, selkeät sopimukset ja asiantuntijuus.

Käyttöpääoman hallinta ja taloudellinen suorituskyky valmistavissa teollisuuden alan yrityksissä talouden laskusuhdanteen aikana

Tämän Pro gradu – tutkielman aiheena on tutkia kahden valmistavan teollisuudenalan käyttöpääomassa ja käyttöpääoman hallinnassa tapahtuneita muutoksia talouden laskusuhdanteen aikana vuosina 2007–2013. Käyttöpääoman kuuluvien varojen ja velkojen perusteella tutkimuksessa selvitetään, ovatko yritykset toteuttaneet aggressiivista, kohtalaista vai konservatiivista käyttöpääoman hallintastrategiaa ja kuinka käyttöpääoman hallinta on muuttunut laskusuhdanteen aikana. Käyttöpääoman hallinnassa tapahtuneita muutoksia verrataan toimialojen kannattavuudessa ja maksuvalmiudessa tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkimus on rajattu koskemaan metsä- ja metalliteollisuuden keskisuuria yrityksiä. Tutkimusaineisto kerättiin Voitto + -tietokannasta satunnaisotannalla. Yrityksien valintakriteerinä käytettiin 10 - 50 miljoonan euron vuosiliikevaihdon väliä, jonka tuli täyttyä yritysten osalta vuonna 2007. Tutkimusotokseen valittiin molemmilta toimialoilta yhteensä 31 yrityksen tilinpäätösaineistoja vuosilta 2007 –2013. Tutkimuksen perusteella sekä metsä- että metalliteollisuuden yritysten käyttöpääoman on lisääntynyt laskusuhdanteen aikana. Käyttöpääoman hallinta on molemmilla toimialoilla muuttunut konservatiivisemmaksi, myyntisaamisten ja vaihto-omaisuuden lisääntymisen ja ostovelkojen vähenemisen seurauksena. Käyttöpääoman kasvu kuitenkin paransi toimialojen maksuvalmiutta. Toimialojen kannattavuus heikkeni laskusuhdanteen aikana, johtuen heikentyneestä liikevaihdosta. Metalliteollisuuden toimialalla käyttöpääomaprosentti kasvoi ajanjaksolla kannattavuuden heikentyessä, johon vaikutti liikevaihdon lasku ajanjaksolla. Metsäteollisuuden alalla käyttöpääomaprosentti seurasi kannattavuuden muutoksia, ja kääntyi viimeisinä vuosina laskuun liikevaihdon kasvun seurauksena.

Spectral retinal image processing and analysis for ophthalmology

Diabetic retinopathy, age-related macular degeneration and glaucoma are the leading causes of blindness worldwide. Automatic methods for diagnosis exist, but their performance is limited by the quality of the data. Spectral retinal images provide a significantly better representation of the colour information than common grayscale or red-green-blue retinal imaging, having the potential to improve the performance of automatic diagnosis methods. This work studies the image processing techniques required for composing spectral retinal images with accurate reflection spectra, including wavelength channel image registration, spectral and spatial calibration, illumination correction, and the estimation of depth information from image disparities. The composition of a spectral retinal image database of patients with diabetic retinopathy is described. The database includes gold standards for a number of pathologies and retinal structures, marked by two expert ophthalmologists. The diagnostic applications of the reflectance spectra are studied using supervised classifiers for lesion detection. In addition, inversion of a model of light transport is used to estimate histological parameters from the reflectance spectra. Experimental results suggest that the methods for composing, calibrating and postprocessing spectral images presented in this work can be used to improve the quality of the spectral data. The experiments on the direct and indirect use of the data show the diagnostic potential of spectral retinal data over standard retinal images. The use of spectral data could improve automatic and semi-automated diagnostics for the screening of retinal diseases, for the quantitative detection of retinal changes for follow-up, clinically relevant end-points for clinical studies and development of new therapeutic modalities.