991 resultados para Biografia cultural dos objectos artísticos


Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Early human populations utilized a wide range of biological resources in a tremendous diversity of environments. As a result, they possessed high levels of cultural diversity dependent on and supportive of high levels of biological diversity. This pattern changed drastically with technological innovations enabling certain human groups to break down territorial barriers and to usurp resources of other groups. The dominant groups have gone on to exhaust a whole range of resources, depleting both biological and cultural diversity. Traditions of resource conservation can, however, re-emerge when the dominant cultures spread over the entire area and the innovations diffuse to other human groups. This could change once again as genetically engineered organisms become an economically viable proposition with the accruing advantages concentrated in the hands of a few human groups: a further drastic reduction in biological and cultural diversity may ensue.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Animals often behave in a profligate fashion and decimate the populations of plants and animals they depend upon. They may, however, evolve prudent behaviour under special conditions, namely when such prudence greatly enhances the success of populations that are not too prone to invasions by profligate individuals. Cultural evolution in human societies can also lead to the adoption of prudent practices under similar conditions. These are more likely to be realized in stable environments in which the human populations tend to grow close to the carrying capacity, when the human groups are closed, and when the technology is stagnant. These conditions probably prevailed in the hunter—gatherer societies of the tropics and subtropics, and led to the adoption of a number of socially imposed restraints on the use of plant and animal resources. Such practices were rationalized in the form of Nature-worship. The Indian caste society became so organized as to fulfill these conditions, and gave rise to two religions, Buddhism and Jainism, which emphasize compassion towards all forms of life. The pastoral nomads of the middle east, on the other hand, lived in an environment which militated against prudence, and these societies gave rise to religions like Christianity, which declared war on nature. As the ruling elite and state have grown in power, they have tried to wrest control of natural resources from the local communities. This has sometimes resulted in conservation and prudent use under guidance from the state, but has often led to conflicts with local populations to the detriment of prudent behaviour. Modern technological progress has also often removed the need for conservation, as when availability of coal permitted the deforestation of England. While modern scientific understanding has led to a better appreciation of the need for prudence, the prevailing social and economic conditions often militate against any implementation of the understanding, as is seen from the history of whaling. However, the imperative for survival of the poor from the Third-World countries may finally bring about conditions in which ecological prudence may once again come to dominate human cultures as it might once have done with stable societies of hunter—gatherers.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Tutkielmassa selvitetään englanti lingua francana (ELF) -näkökulman ilmenemistä kulttuurin ja sen opettamisen periaatteissa. Tarkastelun kohteina ovat viimeaikaiset kielenopetuksen ohjenuoria käsittelevät ohjelmat Euroopassa ja Suomessa: Euroopan neuvoston julkaisema Eurooppalainen viitekehys ja Suomen perus- ja lukio-opetuksen uusimmat vieraiden kielten opetussuunnitelmat. Tutkielmassa sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin kolmiportaista analyysikehystä, jonka kuvausosiossa Viitekehyksestä analysoidaan esiin kulttuurisia diskursseja, tulkintaosiossa aineistoa tarkastellaan Euroopan neuvoston kielipolitiikan osana, ja selitysosiossa sitä verrataan opetussuunnitelmista hahmotettuihin diskursseihin. Viitekehyksestä nousi esiin neljä keskeistä diskurssia: 1) kohdekulttuuri-, 2) kulttuurien monimuotoisuus-, 3) monikulttuurisuus- ja 4) oppilaskeskeisyysdiskurssit. Näistä kahdessa viimeisessä oli piirteitä, joiden voi katsoa tukevan ELF-näkökulmaa. Tällaisia olivat mm. usean kulttuurin välillä liikkuminen ja oppilaiden tarpeiden korostaminen. Sen sijaan opetussuunnitelmissa keskitytään ELF:n kannalta liian kapea-alaisesti vain äidinkielisten ja ei-äidinkielisten väliseen viestintään. ELF-lähestymistavan kannalta olisikin tärkeää ymmärtää, että kansainvälisessä viestinnässä englannin kieltä ei voi yhdistää tiettyyn kohdekulttuuriin ja että monikielitaitoisuuden ja lingua francan ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Pro gradu –tutkielman aiheena on kulttuurin ominaispiirteiden kääntäminen. Teksteissä kulttuurin jälki voi näkyä monin eri tavoin. Tutkielman kohteena ovat erityisesti käännösstrategiat, joita kääntäjät käyttävät kohdatessaan kulttuurisidonnaisia viittauksia. Tutkielma nostaa esiin myös niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät valitsevat. Näistä tekijöistä tutkielma keskittyy kääntämisen normeihin. Tutkielma pureutuu kulttuurisidonnaisten viitteiden kääntämiseen tarkastelemalla kahta suomalaista kaunokirjallista teosta ja niiden käännöksiä. Tutkielman aineistona ovat Matti Yrjänä Joensuun kaksi rikosromaania ja näiden käännökset. Teoksista toinen on vuonna 1983 suomeksi julkaistu Harjunpää ja poliisin poika, jonka englanninkielinen käännös Harjunpaa the stone murders julkaistiin vuonna 1986. Toinen teos on vuonna 2003 julkaistu Harjunpää ja pahan pappi ja sen käännös The Priest of Evil vuodelta 2006. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kulttuurisidonnaisia viittauksia romaanit sisälsivät, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät käyttivät kääntäessään näitä viittauksia ja mikä voisi selittää heidän strategisia valintojaan. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voisiko jonkin kääntämistä koskevan normin olemassa olo selittää kääntäjien strategisia valintoja. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, suositaanko kääntämisessä englannin kieleen niin kutsuttuja kotouttavia käännösstrategioita ja ovatko käännösstrategiat ja kääntämistä koskevat normit muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi suomenkielisistä teksteistä on etsitty kaikki kulttuurisidonnaisia viittauksia sisältävät tekstinkohdat. Näitä vastaavat kohdat on sitten etsitty käännöksistä ja suomen- ja englanninkielisiä kohtia on vertailtu keskenään. Molemmat suomenkieliset romaanit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaisia viittauksia. Suurimman kulttuurisidonnaisten viittausten ryhmän muodostivat molemissa romaaneissa henkilöiden nimet. Romaanin sisälsivät myös runsaasti viittauksia maantieteeseen, erityisesti kulttuurimaantieteeseen, ja yhteiskuntaan. Sitä vastoin viittaukset suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan olivat vähäisempiä. Tutkielma osoittaa, että kääntäessään suomesta englannin kielelle suomalaisen rikoskirjallisuuden kääntäjät saattavat käyttää enemmän vieraannuttavia strategioita kuin kotouttavia strategioita ja että he suosivat vieraannuttavia strategioita kasvavassa määrin. Harjunpään ja pahan papin kääntäjä käytti enemmän vieraannuttavia strategioita kuin Harjunpään ja poliisin pojan kääntäjä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tutkielman tulokset eivät tue väitettä siitä, että käännettäessä englannin kielelle suosittaisiin kotouttavia strategioita. Näyttää siltä, että vieraannuttavia strategioita on käytetty enemmän ja käytetään yhä enenevässä määrin. Lisääntyvän vieraannuttamisen taustalla voi olla useita syitä, kuten suomalaisen kulttuurin lisääntynyt tunnettuus maailmalla, rikosromaanin genren vaatimukset tai muutokset kääntäjäyhteisön arvoissa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että ainakin muutoksia normeissa ja arvoissa on tapahtunut. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, pätevätkö tutkielman tulokset muihin romaaneihin ja niiden käännöksiin tai muihin genreihin käännettäessä suomesta englantiin. Lisätutkimus voisi nojautua laajempaan ja erilaisia tekstejä kattavaan aineistoon. Jatkotutkimus voisi myös sisältää kääntäjien haastatteluita tai kyselyitä kääntäjille. Näiden avulla voitaisiin saada lisäselvyyttä syistä heidän strategisille valinnoilleen. Asiasanat: Käännöskirjallisuus – kaunokirjallisuus Kääntäminen – suomen kieli – englannin kieli Kääntäminen – strategia Kääntäminen - normi

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Les histoires de l’art et du design ont délaissé, au cours desquatre dernières décennies, l’étude canonique des objets, des artistes/concepteurs et des styles et se sont tournées vers des recherches plus interdisciplinaires. Nous soutenons néanmoins que les historiens et historiennes du design doivent continuer de pousser leur utilisation d’approches puisant dans la culturelle matérielle et la criticalité afin de combler des lacunes dans l’histoire du design et de développer des méthodes et des approches pertinentes pour son étude. Puisant dans notre expérience d’enseignement auprès de la génération des « milléniaux », qui sont portés vers un « design militant », nous offrons des exemples pédagogiques qui ont aidé nos étudiants et étudiantes à assimiler des histoires du design responsables, engagées et réflexives et à comprendre la complexité et la criticalité du design.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The effects of life events, social support and the emotional well-being of partner on the emotional well-being of the mother during pregnancy was examined within the cultural contexts of Britain and Greece. It was proposed that social support, impact of life events and relationship of the mother with her partner would be affected by the different social structures of each culture and would influence emotional well-being. A sample of 200 Greek and 156 British mothers and their partners completed questionnaires which included a life event inventory, measure of social support and measure of emotional well-being (Crown-Crisp Experiential Index). Greek mothers were found to score significantly higher on measures of depression, anxiety and somaticism, experience more stressful life events (most relating to family issues) and report feeling less supported than British mothers. Life events, particularly those relating to family stresses were found to predict poor emotional well-being among Greek mothers. For British mothers, social support was the strongest predictor of emotional well-being. Findings were discussed in the light of differences in social structure and it was suggested that future research might focus on the disruption of established social support structures rather than the differences in availability of social support per se when considering maternal emotional well-being.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The effect of psychosocial factors on the emotional well-being of mothers following childbirth were examined within the cultural contexts of Britain and Greece. These mothers had already completed questionnaires during pregnancy and were contacted a second time in the postpartum period. At 4–6 weeks postpartum a sample of 165 Greek mothers and 101 British mothers and their partners completed the Edinburgh Postnatal Depression Scale. The relationship between mothers' EPDS scores and measures of emotional well-being in pregnancy (CCEI), social support, life events, fathers' EPDS score, and father's perception of change in partner was examined in each culture. No difference in the distribution of EPDS scores in each culture was found. Social support and life events were found to predict postnatal depression in both cultures. Additionally, in Greece, emotional well-being in pregnancy made a separate contribution to prediction. The major difference between the two cultures was in the relationship between mothers and their partners. Greek fathers were more emotionally and physically distanced from their partners during pregnancy, birth and early parenthood and perceived their partners as being more changed by the transition to parenthood. These differences were not reflected in differences in emotional well-being possibly because they accord with social expectation in each culture.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

A prospective study was conducted of fathers' transition to parenthood from mid-pregnancy to 6 weeks postpartum. The subjects were 198 fathers from Greece (Athens) and 142 from Britain (Bristol). Social class, age and parity distributions were similar between the two populations. The culture and social structure experienced by each varied widely, however, and was a focus of interest. Two major themes in fatherhood across the two populations were explored: first, the father's instrumental role in provision of emotional and practical support to his partner and care for his child; and second the father's emotional reaction to his partner's pregnancy, the birth of his child and early parenthood. In both cultures fathers reported that they took an active instrumental role in supporting their partner and in participating in childcare. Markedly more British fathers attended the delivery. There were no overall differences in the degree to which fathers participated in childcare though the nature of this participation varied. British fathers more commonly took on housework duties. During their partner's pregnancy Greek fathers experienced significantly higher malaise than their British counterparts and also reported feeling that they had less social support. Common to many fathers in both cultures during this time were fears that their partner might change or be damaged by the pregnancy. After the birth, there was no difference in emotional well-being between the Greek and British fathers. Reactions to fatherhood and enjoyment of the child were similar for the two cultures also. Patterns of correlation between variables both within and across the antenatal and postnatal time periods were, for the most part, similar for the two cultures. Social support, however, was found to relate to father's emotional and instrumental reaction to parenthood only in the case of the British sample. Findings are discussed in terms of each culture's point on the continuum of social change.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Despite the increased attention to the relationship of disability and design, this area still suffers from terminological confusion, oversimplification and a positivist bias that continues to produce ableist space. Here, I am suggesting that space is not a fixed container or a pochéd plan that needs to be ‘altered’ in order to accommodate, but that space is a fundamental element of social life and that space continually reproduces the social and cultural relations of its production. This paper serves as a critical foundation for ongoing explorations into how disability culture is situated within interior design. A shift towards disability as culture is necessary to move our understanding of how to design for those with disabilities out of the objective realm (prescriptive codes and guidelines) and into a subjective realm (the lived experience and embodied know-how of those with disabilities). By framing disability around a cultural model rather than a medical model it allows for epistemological and pedagogical shifts in our ways of knowing in interior design. In defining culture as “a way of life” it is important to look at disability as both a diverse way of living and a diverse way of knowing. Most significant, is that the everyday expertise of people with disabilities is recognized as knowledge that can inform the field of interior design. The urgency for defining disability culture is essential to our understanding of cultural competence in interior design education and practice. The aim of this paper is to challenge our current understanding of how to design for those with disabilities and to shift our ways of knowing in interior design towards a deep understanding of the lived experience, embodied know-how and culture of those with disabilities. This paper will begin by analysing the different models of disability and how interior design education and practice has shifted to reflect these different models. Defining disability culture and all of its complexities is also an essential component of this paper. Finally, this paper will present best practices and case studies of how a cultural model of disability can shape interior environments and interior design pedagogy.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Road traffic accidents are a large problem everywhere in the world. However, regional differences in traffic safety between countries are considerable. For example, traffic safety records are much worse in Southern Europe and the Middle East than in Northern and Western Europe. Despite the large regional differences in traffic safety, factors contributing to different accident risk figures in different countries and regions have remained largely unstudied. The general aim of this study was to investigate regional differences in traffic safety between Southern European/Middle Eastern (i.e., Greece, Iran, Turkey) and Northern/Western European (i.e., Finland, Great Britain, The Netherlands) countries and to identify factors related to these differences. We conducted seven sub-studies in which I applied a traffic culture framework, including a multi-level approach, to traffic safety. We used aggregated level data (national statistics), surveys among drivers, and data on traffic accidents and fatalities in the analyses. In the first study, we investigated the influence of macro level factors (i.e., economic, societal, and cultural) on traffic safety across countries. The results showed that a high GNP per capita and conservatism correlated with a low number of traffic fatalities, whereas a high degree of uncertainty avoidance, neuroticism, and egalitarianism correlated with a high number of traffic fatalities. In the second, third, and fourth studies, we examined whether the conceptualisation of road user characteristics (i.e., driver behaviour and performance) varied across traffic cultures and how these factors determined overall safety, and the differences between countries in traffic safety. The results showed that the factorial agreement for driver behaviour (i.e., aggressive driving) and performance (i.e., safety skills) was unsatisfactory in Greece, Iran, and Turkey, where the lack of social tolerance and interpersonal aggressive violations seem to be important characteristics of driving. In addition, we found that driver behaviour (i.e., aggressive violations and errors) mediated the relationship between culture/country and accidents. Besides, drivers from "dangerous" Southern European countries and Iran scored higher on aggressive violations and errors than did drivers from "safe" Northern European countries. However, "speeding" appeared to be a "pan-cultural" problem in traffic. Similarly, aggressive driving seems largely depend on road users' interactions and drivers' interpretation (i.e., cognitive biases) of the behaviour of others in every country involved in the study. Moreover, in all countries, a risky general driving style was mostly related to being young and male. The results of the fifth and sixth studies showed that among young Turkish drivers, gender stereotypes (i.e., masculinity and femininity) greatly influence driver behaviour and performance. Feminine drivers were safety-oriented whereas masculine drivers were skill-oriented and risky drivers. Since everyday driving tasks involve not only erroneous (i.e., risky or dangerous driving) or correct performance (i.e., normal habitual driving), but also "positive" driver behaviours, we developed a reliable scale for measuring "positive" driver behaviours among Turkish drivers in the seventh study. Consequently, I revised Reason's model [Reason, J. T., 1990. Human error. Cambridge University Press: New York] of aberrant driver behaviour to represent a general driving style, including all possible intentional behaviours in traffic while evaluating the differences between countries in traffic safety. The results emphasise the importance of economic, societal and cultural factors, general driving style and skills, which are related to exposure, cognitive biases as well as age, sex, and gender, in differences between countries in traffic safety.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The creative work comprises six short digital screen stories and emerges from a collaboration between the Discipline of Film Screen and Animation at Queensland University of Technology and the Centre for Social and Creative Media at University of Goroka, funded via the Department of Foreign Affairs and Trade's Australia Awards Fellowship. Six fellows traveled from Papua New Guinea to Brisbane for a two-week intensive course to learn the advanced skills necessary in order to create media that will empower women and girls to make more of their own economies in Papua New Guinea, and increase the representation of women and their well-being through leadership and decision-making. The resulting creative work is evidence of innovative media teaching-making methods designed to build human and cultural assets in PNG and address the increasing demand for media materials driven by the influx of mobile phones and internet services. The creative work provides a platform to directly address and positively impact gender issues in PNG and builds on the success of the Pawa Meri project, which trained six female directors to tell stories of women in leadership roles in PNG. One of the directors was a producer of this creative work. The creative work frames but problematises the complex issues influencing gender equity through the selection of content and narrative structures in ways which address the dynamics of male/female relationships and power in PNG society and will include strategies to illustrate transformed male and female behaviours. The creative work adopts a scaffolded approach, incorporating the findings of the Train the Trainer approach developed by UoG and QUT for the Life Drama research project. The creative work takes into account current developmental themes and approaches in the production of rich media products, and skills the key participants so that they are able to in turn train others in the wider community. The creative work was presented to partners and key stakeholders on 3 July 2015 at the Glasshouse, QUT Creative Industries Precinct and at the Dean’s Research Seminar Poster Exhibition 15 July 2015 at Room 212-213, Level 2, J Block, Gardens Point QUT and subsequent eBook. It has since returned to PNG to be showcased and distributed, and the skills and strategies disseminated.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Looping media are recurring components of online content, from gifs to Vine videos, in addition to the conceptual repetition of memes and related practices. This paper analyses practices around looping visual media as examples of vernacular creativity, social media literacies, and internet culture, especially for irreverent and playful purposes. Focusing on the LGBTQ digital cultural context as a pilot study, this research examines multi-platform uses of looping media, including personal narratives through Vine videos and animated gifs on Tumblr. In addition to textual analysis of LGBTQ looping visual social media content, the study will further explore the platform context as part of the experience of looped media. The research will address how these factors may also contribute to practices of irreverence and play, both within the specific case of LGBTQ culture and internet culture more generally.