Ilmavoimien ohjaajaopiskelijoiden fyysinen suorituskyky vuosina 2005 - 2014

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ilmasotalinjan ohjaajille optimoitujen, fyysisen kasvatuksen leirien testitulosten lähtötason trendejä sekä fyysisen suorituskyvyn kehitystä liikuntaleirien välillä vuosina 2005 – 2014. Liikuntaleirit ja testit järjestettiin Kuortaneen urheiluopiston valmennuskeskuksessa. Ohjaajat suorittivat leirien aikana maksimaalisen hapenottokyvyn testit sekä isometriset että dynaamiset lihasvoimatestit. Tilastolliset analyysit tehtiin Excel taulukkolaskentaohjelmalla sekä SPSS statistics 22 ohjelmalla. Tilastollisia merkitsevyyksiä liikuntaleirien välillä tarkasteltiin käyttämällä Pearsonin korrelaatiokerrointa ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Ai-kasarjoihin käytettiin regressiotarkastelua ja yleistetyllä lineaarisella mallilla selvitettiin eri muuttujien suhdetta vuosiin. Vuosien 2005 - 2014 välisenä aikana ilmavoimien ohjaajaopiskelijoiden maksimi hapenottokyvyn lähtötasossa (Leiri 1) havaittiin laskeva trendi (p<0,034). Lisäksi dynaamisen ja iso-metrisen voiman lähtötasojen havaittiin laskevan tarkastelujakson aikana (p<0,013). Leirien 1 ja 2 välillä isometristen ja dynaamisten voimatestien tulokset parantuivat merkittävästi (p<0,004). Ohjaajaoppilaiden paino ja BMI kasvoivat myös leirien välillä (p<0,000). Laske-va kuntotason trendi erityisesti lihasvoiman osalta mukailee yleistä nuorten ja muiden popu-laatioiden kuntotason laskua. Leirien jatkumolla voidaan katsoa olevan merkittävä rooli fyysiselle suorituskyvylle uran alkuvaiheessa ja ennen siirtymistä hävittäjäkalustoon. Leirien määrää suositellaan lisäämään nykyisestä kahdesta leiristä ja leirien ohjelma suositellaan pitämään samankaltaisena. Varsi-naiset testisuoritteet tulisi suorittaa urheiluopistolla testiolosuhteiden vakioimisen ja seurannan standardisoinnin vuoksi. Liikuntaleirien aerobisen kunnon tavoitteeksi suositellaan 55 ml/kg/min. Leirien jatkumoa suositellaan myös jatkokoulutusvaiheisiin (HW1, HW2, lennonopettajakurssi), jolloin liikkumiseen motivoituminen ja testitulosten seuranta kulkisi mu-kana koko hävittäjäuran alkuvaiheen. Leirejä voidaan järjestää lentävälle henkilökunnalle myös joukkoyksiköissä.

Nuorten upseerien työssä oppiminen rajavartiolaitoksessa

Rajavartiolaitoksen henkilöstöstrategian yhtenä visiona on, että Rajavartiolaitoksessa on luotettava, ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilöstö, joka suhtautuu myönteisesti oman työnsä ja Rajavartiolaitoksen kehittämiseen. Merkittävänä tekijänä ammattitaidon muodostumiseksi, kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi sekä korkean motivaation sekä itsensä että Rajavartiolaitoksen kehittämiseksi ja edelleen positiivisen työnantajankuvan muodostumiseksi voidaan pitää työssä oppimista ja sitä kautta itsensä jatkuvaa kehittämistä. Rajavartiolaitoksessa työssä oppimista ei ole tutkittu aikaisemmin. Tässä tutkimuksessa on selvitetty Rajavartiolaitoksen nuorten upseerien kokemuksiin perustuvasta näkökulmasta, työympäristössä ja työssä tapahtuvasta työssä oppimisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Rajavartiolaitoksen nuoret upseerit ovat kokeneet työssä oppimisen ja uuteen tehtävään perehdyttämisen, miten nuoret upseerit ovat kokeneet oppineensa parhaiten työssä ja työyhteisössä ja minkä he ovat kokeneet haitanneen työssä oppimista. Tärkeimpänä kohtana tutkimuksessa haluttiin selvittää miten nuorten upseerien näkökulmasta työssä oppimista voitaisiin tehostaa ja tukea Rajavartiolaitoksessa. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen kyselytutkimus. Tutkimuksen teoreettinen tietoperusta pohjautuu työssä oppimista käsittelevään kirjallisuuteen sekä Suomessa tehtyihin tutkimuksiin työssä oppimisesta sekä osin työssäoppimisesta. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2004 - 2013 Rajavartiolaitoksen nuoremman upseerin virkaan valmistuneille upseereille lähetetyllä strukturoidulla Webropol- lomakekyselyllä. Kysely sisälsi myös avoimia kysymyksiä, joilla on pyritty selvittämään nuorten upseerien näkemyksiä erityisesti niistä asioista, missä kehitettävää työssä oppimisessa on havaittu ja miten nuorten upseerien näkökulmasta työssä oppimista pystyttäisiin tukemaan Rajavartiolaitoksessa. Kyselyn vastaanotti kaikkiaan 122 nuorta upseeria, joista kyselyyn vastasi 81 upseeria. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui näin ollen noin 66 %. Kyselyn tulosten perusteella suunnitelmallinen, johdettu ja valvottu tehtävään perehdyttäminen nähtiin tärkeimpänä työssä oppimisen "keinona". Perehdyttämisessä kaivattiin erityisesti hiljaisen tiedon ja ammattitaidon lisäämistä kokemuksien vaihdon keinoin, työskentelemällä yhdessä kokeneemman työntekijän kanssa tai tuen saamisesta kokeneelta mentorilta, työssä ja työtehtävässä oppimiseksi. Työssä oppimisessa haasteena koettiin erityisesti tehtävien liian nopea vaihtuvuus ja suunnitelmallisuuden puuttuminen. Tutkimuksen johtopäätöksinä todetaan, että tehtävien nopea vaihtuvuus korostaa erityisesti tehtävään perehdyttämisen merkitystä työssä ja työtehtävässä oppimisessa. Rajavartiolaitos on vuonna 2014 ottanut käyttöön uuden tehtävään perehdyttämisen pysyväisasiakirjan, jonka konkreettinen jalkauttaminen niin hallintoyksiköihin kuin erityisesti esimiehille antaa mahdollisuuden erinomaisen "peruskeinovalikoiman" saamiseksi työssä oppimisen sekä tehtävään perehdyttämisen tueksi.

Erikoisjoukkojen käyttömahdollisuuksia kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan tukena

Tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa erikoisjoukkojen suorituskykyjen tarjoamia käyttömahdollisuuksia kansallisten päämäärien saavuttamiseksi kokonaisvaltaisessa kriisinhallinnassa. Laajempi ymmärrys erikoisjoukkojen käyttömahdollisuuksista lisää mahdollisuuksia kriisinhallintaoperaatioiden valmistelussa ja auttaa kansallisen suorituskyvyn kehittämisessä. Tutkimus toteutettiin aineisto- ja asiakirjapohjaisena sisällönanalyysina vertaamalla tunnistettuja kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan toimijoiden tukitarpeita erikoisoperaatio-osaston suorituskykyihin. Vertailun perusteella tunnistettuja käyttömahdollisuuksia tarkasteltiin kansallisten päämäärien kannalta. Sisällönanalyysiä täydennettiin asiantuntijakyselyllä. Tutkimuksen keskeisinä havaintoina voidaan esittää, että tärkeimmät suorituskyvyt, jotka puoltavat erikoisjoukkojen käyttöä kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan tukena ovat kyky toimia haastavissa olosuhteissa vihamielisessä ympäristössä ilman ulkopuolista tukea, kyky peitettyyn tai salattuun toimintaan ja kyky tiedustelutiedon tuottamiseen. Lähes yhtä tärkeinä suorituskykyinä kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kannalta voidaan pitää yhteistoimintakykyä, kykyä hyödyntää tiedusteluresursseja ja kykyä käyttää eri siirtymismenetelmiä. Tunnistettuja erikoisjoukkojen käyttömahdollisuuksia kansallisten päämäärien tukena kokonaisvaltaisessa kriisinhallinnassa olivat edustustojen toiminnan tukeminen, kriisinhallintaoperaation aloituksen tukeminen, nopeasti käynnistetyn humanitaarisen operaation tukeminen, rauhanvälityksen tukeminen ja Suomen pitkäkestoisten kehitysyhteistyökohteiden tukeminen. Lisäksi erikoisjoukkoja voidaan käyttää kansalliseen riskienhallintaan ongelmatilanteisiin varautumalla, esimerkiksi evakuointi- tai pelastustehtävissä. Toimintaympäristön muuttuessa täytyy myös kriisinhallinnan toimijoiden tarkastella omia lähtökohtiaan ja toimintojaan mahdollisten kehitystarpeiden ja vaikutusmahdollisuuksien tunnistamiseksi. Erikoisjoukkojen suorituskykyjen, kansallisten painopisteiden sekä käyttöperiaatteiden tarkastelu ennakkoluulottomasti ja avoimesti voi olla tarpeellista, jotta kriisinhallinnassa päästään haluttuun vaikutukseen.

Rajatarkastusprosessin automatisointi ja siinä hyödynnettävä henkilötunnistusmenetelmä

Tutkimuksen tavoitteena oli löytää yksi rajatarkastusprosessin automatisointia tukeva henkilötunnistusmenetelmä, jonka hyödyntäminen mahdollistaisi sujuvat ja turvalliset rajatarkastukset sekä viranomaistoiminnan, että asiakkaan kannalta, mutta olisi samalla myös valtiontalouden näkökulmasta kustannustehokas. Tunnistusmenetelmän olisi oltava käytettävissä erityyppisillä rajanylityspaikoilla (maa, meri, ilma), ottaen samalla huomioon tiedossa olevien Euroopan Unionin lainsäädäntöhankkeiden ulkorajatarkastuksille asettamat vaatimukset tulevaisuudessa noin vuonna 2020. Tässä tutkimustyössä nostetaan esille erityisesti maarajanyli-tyspaikalla tapahtuvaan tunnistamiseen liittyvää problematiikkaa huomioiden Rajavartiolaitoksessa vuonna 2014 käyttöön otetun uuden rajatarkastusmallin asettamat haasteet. Tutkimusmenetelmänä on käytetty asiakirjatutkimusta, jonka taustat perustuvat osin käynnissä oleviin ja osin valmistuneisiin selvityshankkeisiin. Tutkimuksen pääkysymys on aseteltu seuraavasti: Mikä henkilötunnistusmenetelmä soveltuu parhaiten Suomen rajanylityspaikoilla rajatarkastusprosessien automatisointiin ottaen huomioon näköpiirissä oleva alan kehitys? Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että maantierajanylityspaikoilla automaattiset rajatarkastukset ovat toteutettavissa vain sormenjälkitunnistusta käyttämällä. Tämä johtopäätös ohjaa väistämättä ratkaisuun, jossa vastaavaa menetelmää tulisi käyttää tulevaisuudessa EU:n ulkorajalla ilma- ja merirajat mukaan lukien. Rajatarkastusprosessin kokonaisuutta ajatellen matkustajilta tulisi kerätä tietoja mahdollisimman kattavasti jo ennen saapumista EU:n ulkorajalle. Tämä edellyttää EU:n jäsenvaltioilta nykyistä yhtenäisempää tahtotilaa poliittisella tasolla, lainsäädännön kollektiivista kehittämistä ja teknisten edellytysten luomista yhteisvastuullisesti.

Taistelijan käsite sodan oikeussäännöissä

Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva laillisen taistelijan määritelmästä sodan oikeussäännöissä. Tutkimusongelman pääkysymys on: Miten taistelija määritellään sodan oikeussäännöissä? Tutkimuksen lähestymistapana on kansainvälisoikeudellinen eurooppalainen lähestymistapa, jota kutsutaan myös eurooppalaiseksi oikeuspositivistiseksi lähestymistavaksi. Tutkimusmenetelmänä on aineistotutkimus, jota on täydennetty asiantuntijahaastatteluilla. Sodan oikeussäännöt ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa ja ovat tästä syystä kieliasultaan, rakenteeltaan ja sisällöltään erilaisia. Tästä syystä oikeudellisia tapauksia tutkittaessa niitä on tarkasteltava ja otettava huomioon useita rinnakkain. Sodan eri oikeussäännöt täydentävät toisiaan ja tuovat tarkasteltaviin asioihin, kuten esimerkiksi kysymykseen taistelijan laillisuudesta, erilaisia huomioon otettavia seikkoja. Sodan oikeussääntöjen mukaan taistelijan ja siviilin määritelmä on selkeä. On olemassa vain taistelijoita ja siviilejä. Mitään kolmatta ryhmää näiden välillä ei ole. Laillisen taistelijan määritelmän täyttymiseen tarvittavat kriteerit on kirjattu sodan oikeussääntöihin. Vaikka taistelukentän toimija täyttäisikin ulkoisesti taistelijan vaatimukset, ei hän jonkun muun määri-telmän puuttuessa saa taistelijan asemaa. Tällaisen henkilön ottaessa osaa taistelutoimintaan, menettää hän rikollisen toiminnan myötä siviilihenkilölle kuuluvan suojellun henkilön erityisaseman.

Sotilasrikosten kuulustelukoulutus puolustusvoimissa

1.5.2014 voimaan astuneessa laissa rikostorjunnasta puolustusvoimissa annettiin ensimmäistä kertaa vaatimuksia puolustusvoimissa kuulusteluja suoritettaville. Aiemmin kuulustelijalle oli riittänyt että hän oli virkaan nimitetty sotilas riippumatta siitä minkä tasoisen tai sisällöllisen koulutuksen hän oli saanut. Uudessa laissa annettu lisävaatimus on että puolustusvoimien on varmistettava riittävä koulutus esitutkintaa suorittavalle henkilölle. Lisäksi puolustusvoimissa suoritettujen esitutkintojen laatua on arvosteltu muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen toimesta. Tutkielman aihe on: Sotilasrikosten kuulustelukoulutus puolustusvoimissa. Tutkimusongelmana on: Vastaako puolustusvoimissa annettava kuulustelukoulutus lain vaatimuksiin? Tutkimusmenetelmänä on käytetty vertailevaa dokumenttianalyysiä. Tutkimusaineistona ovat julkiset asiakirjat ja opintomateriaalit. Perusteena on luoda yleiskuva valittujen viranomaisten kuulustelukoulutuksen sisällöstä ja sen osuudesta kokonaisopinnoista. Koulutuksia vertailemalla pyritään saamaan selville kuulustelukoulutuksen kehittämisen tarve puolustusvoimissa. Tutkimusta lähestytään koulutuksen kehittämisen näkökulmasta. Tutkimuksessa ilmeni, että puolustusvoimissa annettava esitutkintakoulutus on tyydyttävällä tasolla. Harjoituksien puuttuminen koulutuksesta aiheuttaa tilanteen jossa ensimmäinen kuulustelu suoritetaan virassa pelkän teoriaopetuksen perusteella. Opetuksen sisältöä tulisi tarkastella tältä osin kriittisesti. Lisäksi jo virassa olevien sotilaiden esitutkintakoulutusta tulisi lisätä, sekä yhteistyötä koulutuksen osalta muiden viranomaisten kanssa tulisi harkita resurssien puitteissa. Vasta valmistuneiden suorittamat ensimmäiset kuulustelut tulisi suorittaa valvotusti kokeneen kuulustelijan opastamana. Koska kuulustelutaidon opettaminen on puolustusvoimissa vain tyydyttävällä tasolla, olisi kuulustelun laadun parantamiseksi muodostettava riittävästi koulutettu vaativiin esitutkintoihin erikoistunut henkilöstöpooli.