Hikari ja lintsari ysiluokkalaisina

Kirjallisuusarvostelu

Historiaa Koiramäen kautta : miten lapset tulkitsevat mennyttä kuvakirjasta

Referee-artikkeli

Tiedonkulun ominaispiirteet eri organisaatiorakenteissa

Tämä kandidaatintyö käsittelee tiedonkulun ominaispiirteitä eri organisaatiorakenteissa. Tarkastelun kohteena ovat funktionaalinen ja divisionaalinen organisaatiorakenne. Työn tavoitteena on tutkia rakenteiden asettamia tiedonkulun tarpeita, haasteita ja keskeisimpiä eroavaisuuksia sekä niiden pohjalta tehdä päätelmiä rakenteiden ominaisuuksien vaikutuksesta tiedonkulun ominaisuuksiin. Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena alan kirjojen ja lehtien pohjalta. Käytetyt teokset ja artikkelit käsittelevät organisaation suunnittelua, organisaatiokäyttäytymistä sekä organisaatioviestintää. Kirjallisuuden perusteella muodostettiin yleiskuva käsiteltävien rakenteiden tiedonkulkuun vaikuttavista ominaisuuksista ja niiden asettamista tarpeista. Kirjallisuuden perusteella tiedonkulun ominaispiirteet ovat erilaisia eri organisaatiorakenteissa. Organisaatiorakenne määrittää organisaation sisäisiä valtasuhteita ja raportointivastuita, joten sitä voidaan pitää tiedonkulun kanavien pohjana. Organisaation ominaisuuksista erityisesti hierarkkisuus, muodollisuus ja päätösvallan keskittyminen vaikuttavat sisäisiin suhteisiin ja siten myös tiedonkulkuun. Nämä ominaisuudet ovat hyvin erilaiset funktio- ja divisioonarakenteissa, joten myös tiedonkulun käytännöt, tarpeet ja haasteet ovat erilaiset. Hierarkkinen funktiorakenne on tiedonkulultaan hyvin virallinen ja esimiesohjautuva, kun taas divisioonarakenteessa johdon ohjaus ja tiedonkulku ovat vähäisempää ja divisioonat toimivat itsenäisinä tulosyksikköinään. Tulosten perusteella huomataan, että kumpikaan rakenteista ei ole toista parempi tiedonkulun kannalta. Organisaation kannattaakin harkita yhdessä rakenteessa pitäytymisen sijaan useamman eri rakenteen yhtäaikaista hyödyntämistä, jolloin saavutetaan useamman rakenteen hyötyjä kerralla. Organisaation on siis mahdollista tehostaa tiedonkulkuaan rakenteita yhdistelemällä tai muokkaamalla tiedonkulkua olemassa olevaan rakenteeseen sopivammaksi.

La formación del profesorado de Historia en Finlandia.

Existen dos tipos de profesores de Historia en los Centros de Educación Básica y Secundaria en Finlandia: los generalistas y los especialistas de asignatura. Los profesores generalistas, normalmente no suelen estar especializados en Historia, son los encargados de los dos primeros años en que se imparte esta asignatura en los Centro de Educación Básica Obligatoria (alumnos de 11 y 12 años). Los profesores especialistas en Historia están encargados de impartir la asignatura en los cursos superiores de los Centros de Educación Básica (alumnos de 13 a 15 años), así como los Centros de Secundaria Superior. Estos profesores de asignatura suelen tener asignada además una segunda asignatura, denominada Estudios Sociales, que se imparte tanto en el noveno curso (15 años) de la Educación Básica Obligatoria, como en los Centros de Secundaria Superior. En ambos casos, el profesorado está en posesión de un título de máster, si bien se trata de másteres de diferentes especialidades, pues acceden a él desde estudios de grado distintos. Sin embargo, en la segunda década del siglo XXI se tiende a homogeneizar los diferentes másteres en Educación del Profesorado, fomentándose entre sus estudiantes la adquisición de competencias tanto para la docencia general como para la docencia específica de asignatura. En esta presentación, se describen estos programas de Formación del Profesorado. Posteriormente, se centra en los profesores especialistas de asignatura. Asimismo, y se explican algunas de las características más notables del sistema educativo no universitario finlandés. Finalmente, se tratan las nuevas tendencias y los retos que en la segunda década del siglo XXI afronta la Formación del Profesorado.

Energetic particle influence on the Earth's atmosphere

This manuscript gives an up-to-date and comprehensive overview of the effects of energetic particle precipitation (EPP) onto the whole atmosphere, from the lower thermosphere/mesosphere through the stratosphere and troposphere, to the surface. The paper summarizes the different sources and energies of particles, principally galactic cosmic rays (GCRs), solar energetic particles (SEPs) and energetic electron precipitation (EEP). All the proposed mechanisms by which EPP can affect the atmosphere are discussed, including chemical changes in the upper atmosphere and lower thermosphere, chemistry-dynamics feedbacks, the global electric circuit and cloud formation. The role of energetic particles in Earth’s atmosphere is a multi-disciplinary problem that requires expertise from a range of scientific backgrounds. To assist with this synergy, summary tables are provided, which are intended to evaluate the level of current knowledge of the effects of energetic particles on processes in the entire atmosphere.

Dexmedetomidine versus standard care sedation with propofol or midazolam in intensive care: an economic evaluation.

INTRODUCTION Dexmedetomidine was shown in two European randomized double-blind double-dummy trials (PRODEX and MIDEX) to be non-inferior to propofol and midazolam in maintaining target sedation levels in mechanically ventilated intensive care unit (ICU) patients. Additionally, dexmedetomidine shortened the time to extubation versus both standard sedatives, suggesting that it may reduce ICU resource needs and thus lower ICU costs. Considering resource utilization data from these two trials, we performed a secondary, cost-minimization analysis assessing the economics of dexmedetomidine versus standard care sedation. METHODS The total ICU costs associated with each study sedative were calculated on the basis of total study sedative consumption and the number of days patients remained intubated, required non-invasive ventilation, or required ICU care without mechanical ventilation. The daily unit costs for these three consecutive ICU periods were set to decline toward discharge, reflecting the observed reduction in mean daily Therapeutic Intervention Scoring System (TISS) points between the periods. A number of additional sensitivity analyses were performed, including one in which the total ICU costs were based on the cumulative sum of daily TISS points over the ICU period, and two further scenarios, with declining direct variable daily costs only. RESULTS Based on pooled data from both trials, sedation with dexmedetomidine resulted in lower total ICU costs than using the standard sedatives, with a difference of €2,656 in the median (interquartile range) total ICU costs-€11,864 (€7,070 to €23,457) versus €14,520 (€7,871 to €26,254)-and €1,649 in the mean total ICU costs. The median (mean) total ICU costs with dexmedetomidine compared with those of propofol or midazolam were €1,292 (€747) and €3,573 (€2,536) lower, respectively. The result was robust, indicating lower costs with dexmedetomidine in all sensitivity analyses, including those in which only direct variable ICU costs were considered. The likelihood of dexmedetomidine resulting in lower total ICU costs compared with pooled standard care was 91.0% (72.4% versus propofol and 98.0% versus midazolam). CONCLUSIONS From an economic point of view, dexmedetomidine appears to be a preferable option compared with standard sedatives for providing light to moderate ICU sedation exceeding 24 hours. The savings potential results primarily from shorter time to extubation. TRIAL REGISTRATION ClinicalTrials.gov NCT00479661 (PRODEX), NCT00481312 (MIDEX).

Two Consistent Many-Valued Logics for Paraconsistent Phenomena

In this reviewing paper, we recall the main results of our papers [24, 31] where we introduced two paraconsistent semantics for Pavelka style fuzzy logic. Each logic formula a is associated with a 2 x 2 matrix called evidence matrix. The two semantics are consistent if they are seen from 'outside'; the structure of the set of the evidence matrices M is an MV-algebra and there is nothing paraconsistent there. However, seen from "inside,' that is, in the construction of a single evidence matrix paraconsistency comes in, truth and falsehood are not each others complements and there is also contradiction and lack of information (unknown) involved. Moreover, we discuss the possible applications of the two logics in real-world phenomena.