Avaliação sensorial de feijão preto submetido à radiação de Cobalto-60

O objetivo dessa pesquisa foi o de avaliar os aspectos sensoriais do feijão preto submetido à radiação gama do 60Co. O estudo envolveu oito provadores, na faixa etária de 17 a 23 anos, selecionados e treinados para Análise Descritiva Quantitativa. Os provadores verificaram alterações quanto à aparência, aroma, sabor e textura em feijão preto irradiado com doses 2, 4, 6, 8 e 10kGy e feijão preto não irradiado. Para a análise estatística dos resultados obtidos foram aplicados, o teste F, ANOVA e o teste de Tukey (5%) com o uso de computadores e do programa específico para análise sensorial Compusense Five e SAS. As amostras irradiadas apresentaram diminuição do sabor amargo, cor acentuada e brilhante e a não irradiada textura seca. Deste modo, a irradiação como método de conservação pode ser utilizada para o feijão preto com as doses avaliadas no presente estudo.

“Good night, dear Lake of Shining Waters”. Luonto L. M. Montgomeryn Anne of Green Gables –teoksessa

Kanadalaisen kirjailijan L. M. Montgomeryn tunnetun ja rakastetun Anna-sarjan ensimmäinen osa Anne of Green Gables -teos (1908) kertoo orvosta tytöstä, joka pääsee Prinssi Edwardin saaren Avonlean kylään asumaan naimattoman sisarusparin Marilla ja Matthew`n kasvattilapseksi. Luonto on keskeisellä sijalla teoksessa: Anna on luontoa rakastava ja luonnon keskellä viihtyvä tyttö ja myös teoksen kertoja kuvaa paljon luontoa. Tutkimukseni käsittelee luontoa Anne of Green Gables -teoksessa. Tutkin luontoteemaa teoksessa seuraavista näkökulmista: Analysoin, kuinka luonto kuvataan teoksessa ja millainen on teoksen luontokuva. Luontokuvaa käsittelen pastoraalin käsitteen kautta, ja kysyn teokselta, voidaanko se tulkita pastoraaliksi ja kuinka teos asettuu pastoraalin traditioon. Lisäksi erittelen, millainen on päähenkilön Annan luontosuhde. Millaisen arvon hän antaa luonnolle ja mitä merkityksiä hän liittää luontoon? Tutkimus asettuu ekokriittiseen viitekehykseen, ja pohdin myös sitä, minkälainen on teoksen representaatio luonnosta ekokriittisesti tarkastellen. Amerikkalaisen transsendentalistin Ralph Waldo Emersonin luontofilosofia kulkee myös taustajuonteena tutkielmassa ja erittelen, mitä yhtymäkohtia hänen luontofilosofiassaan on Anne of Green Gables -teokseen. Anne of Green Gables -teoksen luontokuvaa voidaan luonnehtia romantisoiduksi ja idealisoivaksi. Luonto kuvataan kauniiksi, ja sen kauneutta ylistää niin Anna kuin teoksen kaikkitietävä kertojakin. Teoksen luontokuva on pastoraalinen, sillä siinä esiintyy vahvasti pastoraaliin liittyvä diskurssi maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelusta siten, että maaseutu assosioituu positiivisesti, kun taas kaupunki nähdään negatiivisessa valossa. Luonnonläheinen Avonlean kylä näyttäytyy teoksessa niin idealisoidussa valossa, että se muistuttaa jo jonkinlaista myyttistä paratiisia. Näin ollen teoksen pastoraalisuus saa pejoratiivisiakin piirteitä. Annan luontosuhdetta värittää voimakas kunnioitus ja arvostus luontoa kohtaan. Hänen luontoon liittämistä arvoista keskeiselle sijalle nousee luonnon kauneus. Luonnon kauneuden arvostaminen toimii kuitenkin porttina luonnon toiseuttamiseen, mistä syntyy pieni arvoristiriita. Toisaalta kuitenkin Anna samaistuu luontoon tavalla, joka hämärtää perinteistä subjekti–objekti-dikotomiaa. Anna näyttäytyy vihreän maailman arkkityyppinä, lapsena, joka sulautuu luontoon ja kokee sen kodikseen. Luonto edustaa Annalle vapautta ja herättää myös hänen mielikuvituksena ja taiteellisen inspiraation. Lisäksi luonto on Annalle paikka, jossa voi saavuttaa autenttisen yhteyden Jumalaan.

D. Martinus Lutheruxen Catechismus se suurembi hänen cuningallisen Maij:tins cuningas Carlein, sen XI. Ruotzin, Göthein, ja Wendein, etc. etc. suurwoimallisimman cuningan ja herran armollisimman käskystä, ja culutuxella. Suomexi käätty â Jacobo Raumanno pastore & praeposito in Birckala

Kaksi tekijän esipuhetta.

Ylikirjastonhoitaja, professori Kai Ekholm, 60 vuotta : "On tallennettava tulevaisuus, ei menneisyyttä"

Haastateltavana ylikirjastonhoitaja, professori Kai Ekholm.

Somen kielinen d. Martinus Lutherin Pienembi catechismus saxan kielen jälken ojettu, a Canuto Carelio Vijdeburgio. Ja hänen culutuxellans painettu Stockholman caupungis

Arkit: A-K4.

Kanssapuhe äitin ja hänen lapsensa wälillä

Suomentaja G. M. = Gregorius Monell.

Ennen tätä öfwerstin greifwin Eric Brahen instructioni eli neuwo hänen nuorelle pojallensa greifwille Pehr Brahelle. Ruotzin kielellä präntätystä ja censureratusta kirjoituxesta sanasta sanahan suomexi käätty

S. [8]: Stockholmisa sinä 16. p. heinäcuusa 1756. Eric Brahe.

Käsi-kiria, josa käsitetty on, cuinga jumalan-palwelus, christillisten ceremoniain ja kircon-menoin canssa, meidän seuracunnisam pidettämän ja toimitettaman pitä. Parattu ja enätty Stockholmis wuonna 1599. ylitzen catzottu wuonna 1608. Ja wielä enämmin uuden kircko-ordningin jälken ojettu, wuonna 1693. Uloskäy nyt suomexi, hänen cuning:sen maji:tins armolisella erinomaisella privilegiumilla. Wuonna 1694

Arkit: )(3, a-b4, B-2C4 D3.

Putinin kielikuvapolitiikka

Diplomityössä tutkitaan presidentti Vladimir Putinin politiikkaa tulkitsemalla hänen kieli-kuviaan tarinana turvallistamisteorian näkökulmasta. Tutkimusaineistona on kielikuvia Putinin kaikilta presidenttikausilta. Venäläisessä kulttuurissa ja valtiomiestaidossa on pitkät perinteet tarinankerronnassa. Putin on jatkanut perinnettä puhumalla Venäjästä Karhun kotimetsänä, lännestä toveri Sutena ja kansainvälisestä järjestelmästä luonnon sanelemana ravintoketjuna. Kielikuvat tuovat tutut hahmot sekä asetelmat päivän politiikkaan ja selittävät asiakysymyksiä suurelle yleisölle ymmärrettävällä tavalla. Kielikuva on ikivanha retoriikan tehokeino, jolla tehdään puheista mielenkiintoisia ja tunteikkaita. Politiikassa kielikuvat ovat tehokeino, jolla muokataan yleisiä käsityksiä tehokkaasti. Samalla ne ovat kertojansa ajattelun pelkistymää. Tutkimus osoitti että Putin tekee politiikkaa kielikuvilla ideologisella tasolla. Kielikuvat kertovat turvattomasta maailmasta ja siellä selviytymisestä. Putinin kielikuvapolitiikka on turvallistavien puhetekojen sarja, joka voidaan hahmottaa tarinaksi. Sen alkumaisemana ovat hajonneen Neuvostoliiton rauniot. Juoni rakentuu Karhun ja toveri Suden ideologisesta kamppailusta, jossa muillakin eläimillä on rooleja. Tarinan odotushorisontissa on unelma, jossa Karhu elää kiviaidan ympäröimässä metsässä, eikä pyytele lupaa keneltäkään. Tutkimuksessa selvisi lisäksi, että Putin on retorisesti taitava puhuja. Hän rakentaa kielikuvillaan poliittista kontekstia ja asetelmia sekä maalaa poliittista unelmaa. Putinin ura alkoi kielikuvalla ja se on jatkunut virkakausittain kiihtyvällä kielikuvapolitikoinnilla. Putinin kielikuvapolitiikassa kaikki on joko turvallista tai turvatonta. Sotilasvoima on keskeisessä roolissa. Putinin poliittisia kielikuvia ei ole aikaisemmin tutkittu tässä laajuudessa. Vaikka ne ovat vain pieni osa politikointia, niiden tulkinta kertoo myös venäläisen politiikan luonteesta. Kielikuvilla tehdään politiikkaa usein fiktion ja huumorin keinoin, eikä tätä välttämättä tunnisteta politiikaksi. Siksi kielikuvapolitiikka on tehokas ja nerokas tapa tehdä politiikkaa. Etenkin Venäjällä.