China´s Economic Security Police Towards ASEAN From

After the economic reforms of 1978, China started rising very fast and started engaging other countries in the region which has served to increase its confidence in the region. In the post cold war period, China was seen as a big threat for the region because of its claims on the South China Sea. Nevertheless, this image was eliminated when China engaged ASEAN and other multilateral and regional organizations. This paper is studying China’s economic and security policies towards ASEAN. Globalization Theory is the theory being used to explain the nature of China-ASEAN relations. This research paper argues that China’s rise is promoting peace in the region. With the engagement policy, China started promoting trade and security co operations based on mutual benefits and dialogues for the peaceful resolutions of the disputes in the region. This contributed greatly to improve China’s image in the region. Additionally, China’s posture during the economic crises of 1997 also greatly contributed to improve its image. Thus, the rise of China is providing opportunity to the other countries in East Asia. Chapter One: Background On China-ASEAN Relations The use of Soft Power and engagement policy by the Chinese government has helped to change China’s image in the region. By using these policies China has been able to clear the feeling of suspicion and mistrust among the Asian states. China has increased its participation in multilateral and regional organizations, such as ASEAN. Due to this China has been able to promote economic and security co-operation among countries in the region. Thus, from being a potential threat China became a potential co-operative partner. Chapter Two: A Look into ASEAN ASEAN was originally formed on 8th August 1967 in Bangkok, Thailand, by Indonesia, Malaysia, the Philippines, Singapore and Thailand. Nevertheless, ASEAN was not the first regional group created to act as forum for dialogue between the leaders of different countries. Thought, it is the only one which could work in the region. The aim of the foundation of ASEAN was to promote peace and stability in the Abstract 2 region and also contain the spread of communism in Southeast Asia. For this reason, China did not engage ASEAN until 1990. However, in 1978 with the establishment of the open up policy China started engaging other countries. It started building trust among its neighboring countries by using soft power. By 1992, China formalized its diplomatic ties with ASEAN as a group. The diplomatic ties between China and ASEAN focus on multilateralism and co-operation as the best way for a more peaceful Asia and the search for common security. Thus, security in the region is promoted through economic co-operation among the states. Therefore the relation between China – ASEAN emphasizes the five principles of peaceful coexistence, mutual benefits in economic co-operation, dialogue promoting trust and the peaceful settlement of disputes. Chapter Three: China-ASEAN Economic Relations Since 1978 The economic reform of 1978 has greatly contributed to the economic development of China. After the adoption of the open up policy, China has been able to establish economic and trade relations with the outside world. The realist school of thought had predicted that Asia will not be stable in the post cold war period. Nevertheless, this has not been the case in Asia. China is growing peacefully with the co-operation of countries in the region. China is establishing strong ties with its neighboring countries. China and ASEAN relations focus on mutual benefit instead of being a zero sum game. Thus these relations are aimed at encouraging trust and economic co-operation in the region. China and ASEAN have agreed on Free Trade to assure that the two parties benefit from the co-operation. The ACFTA will have a great impact on economic, political and security issues. This will enable China to increase its influence in Asia and counterbalance the influences that Japan and U.S have in the region. Chapter Four: China ASEAN Relations in the Security Perspective This Chapter is about China and ASEAN relations on security issue. The new security issues of the post cold war period need to be solved in multilateral way. China as a major power in the region, through its engagement policy has solved most Abstract 3 of the disputes in the region using multilateral means. China has also found ways to solve the dispute over Spratly Islands peacefully, through dialogue using ASEAN. Additionally, China signed the Treaty of Amity in 2003, promoted security initiatives through ARF, Declaration on Conduct of Parties in the South China Sea and documents covering non-traditional security threats, economic co-operation and agricultural co-operation in November 2002, and the Joint Declaration on Strategic. Chapter Five: Finding and Analysis This chapter provides a quantitative and qualitative analysis of the date collected throughout this research. It provides an analysis of how the rise of China is promoting peace in the region. China has been promoting mutual beneficial trade and security co-operation which has increased its influence in the region. China has also been able to solve most of the territorial and border dispute in the region through ASEAN. Thus, ASEAN has amended China’s relations with other countries in the region. Therefore, China’s foreign policy in the region has a big impact in shaping the dynamic relations in East Asia. Conclusion and Recommendations This paper concluded that the relationships between China and ASEAN are contributing to peace in the region. After China engaged ASEAN, it has been able to promote multilateral trade based on mutual benefit. This is clearly emphasized by the CAFTA. Additionally, China has solved most of the dispute in the region. It has also found way for a peaceful resolution of the dispute over Spratly Island. Nowadays, the ASEAN countries don’t see China as a threat to the region. Nevertheless, they’ve adopted deterrence measures such as establishing diplomatic relations with other big powers in the region to assure that the region continues to grow peacefully. Concerning this deterrence measures, I recommend as another way for a continued peaceful growth, the resolution of the outstanding dispute.

Democratisation via elections in an African 'narco state'?

Recent development cooperation with Guinea-Bissau, focussing on good governance, state-building and conflict prevention, did not contribute to democratization nor to the stabilization of volatile political, military and economic structures. Both the portrayal of Guinea-Bissau as failed ‘narco state' as well as Western aid meant to stabilize this state by multi-party elections are based on doubtful concepts and assumptions. Certainly, the impact of drug trafficking could endanger democratization and state-building if continued unchecked. However, the most pressing need is not state-building, facilitated by external aid, yet poorly rooted in the social and political fabric of the country, but nation-building from below as a pre-condition for the creation of viable state institutions.

Eficacia e ineficacia de la comunicación horizontal en los movimientos sociales. Caso análisis: Oposiciones justas en Cataluña 2011

Las redes sociales están generando un amplio entramado de comunicaciones, a distintos niveles y con distintos objetivos. En este artículo analizamos un caso concreto, fruto de la observación y el seguimiento de un grupo creado para la defensa de unas oposiciones justas para el acceso a la función pública de docentes para educación secundaria. Se trata de un grupo creado como reacción a una serie de posibles irregularidades. Interesa observar tanto la creación del grupo, como las distintas fases que sigue la evolución, muy ligada a la efectividad de los procesos de comunicación, y la vinculación de estos últimos a las posibilidades de acción y resolución del conflicto que existe en la base del grupo

Validity of the FACIT-Sp to assess spiritual well-being in elderly patients

Among instruments measuring spiritual well-being, the Functional Assessment of Chronic Illness Therapy-Spiritual well-being (FACIT-Sp-12) is the most widely used instrument in research. It has been validated in patients suffering from cancer or HIV/AIDS, but has rarely been used in elderly patients. The objectives of this study were to determine the psychometric properties and suitability of the FACIT-Spto assess spiritual well-being in hospitalized elderly patients. This cross-sectional study uses a mixed method approach. Subjects were patients (N = 208), aged 65 years and older, consecutively admitted in post-acute rehabilitation. Psychometric properties of the FACITSp were investigated. The internal structure of the FACIT-Sp (factor structure and internal consistency) was assessed. Convergent validity of the FACIT-Sp was assessed using the Spiritual Distress Assessment Tool (SDAT), the question "Are you at peace?" and the Geriatric Depression Scale (GDS). Predictive validity was assessed using length of stay (LOS) and discharge destination. Understanding and interpretation of FACIT-Sp items were consecutively assessed in a sub-sample of 135 patients. Results show that FACIT-Sp scores ranged from 7 to 46 (mean 29.6 ± 7.8); 23.1% of the patients had high spiritual well-being. Cronbach's α was g ood ( 0.85). Item-to-total correlations were all significant (0.34 to 0.73). Principal component analyses performed with 2 or 3 factors were only moderately consistent with previous work. FACIT-Sp correlated with SDAT, "Are you at peace?" and GDS (Rho = −0.45, P < 0.001; 0.51, P < 0.001 and −0.38, P < 0.001). No association was found with LOS or discharge destination. Spontaneous comments about one or more FACIT-Sp items were made by 97/135 (71.9%). Specifically, items that address purpose and meaning in life were frequently found difficult to answer. Analyses suggest that the FACIT-Sp may underestimate spiritual well-being in older patients. In conclusion, despite having acceptable psychometric properties, the FACIT-Sp presents limitations for measurement of spiritual well-being in hospitalized elderly patients.

Efectividad de la intervención psicosocial en pacientes con enfermedad avanzada y final de vida

Objetivos: Demostrar la efectividad de la intervención psicosocial en la atención integral a personas con enfermedades avanzadas. Método: Se ha evaluado la presencia y evolución de parámetros psicológicos y espirituales de 8.964 pacientes, visitados por 117 profesionales de 29 equipos en un estudio de diseño cuasi-experimental, prospectivo, multcéntrico de un solo grupo pre-test post-test. Resultados: Los resultados muestran mejoras significativas en parámetros como ansiedad (RL 657,64; p<0,001), malestar emociona (RL 757,44; p<0,001), sentido de la vida (RL 248,30; p<0,001) y sentimientos de paz y perdón (RL 190,94; p<0,001). Conclusiones: El efecto positivo de la intervención psicosocial en la reducción de los parámetros psicológicos y espirituales evaluados sugiere que esta es eficaz en el contexto de la atención a personas con enfermedades avanzadas.

La metodologia d'intervenció dels treballadors socials en el sistema de les cures pal·liatives

L’atenció a l’etapa final de la vida de les persones és un dels pilars fonamentals de les cures pal·liatives i és des de la professió del treball social que es pot promoure aquesta atenció en concepte de qualitat, tranquil·litat i preservació dels valors de les persones en situació terminal. És per aquesta raó que s’ha elaborat el present document d’investigació, el qual compta inicialment amb un recull bibliogràfic que abraçarà la metodologia d’intervenció dels treballadors socials en el sistema de les cures pal·liatives de l’Estat espanyol i del Regne Unit, país pioner en la creació de les unitats de cures pal·liatives. En aquest recull s’emmarcaran detalladament les diferències existents en termes d’intervenció i de desenvolupament d’aquest àmbit en els dos territoris. La descripció detallada dels dos models d’intervenció pretén donar la resposta a l’interrogant sobre quina és la metodologia d’intervenció que realitzen els treballadors socials en el sistema de cures pal·liatives. Per assolir aquesta resposta, s’adrecen qüestions com els objectius que lideren el treball d’aquests professionals, les funcions que realitzen en la seva pràctica professional diària i les habilitats de les que han de disposar per tal d’aconseguir que la seva intervenció sigui òptima, tant per als mateixos professionals com per a les persones amb les quals intervenen. Posteriorment a la revisió bibliogràfica, es realitzaran tres entrevistes exploratòries a tres treballadors socials de diferents nivells sanitaris que promoguin les cures pal·liatives a Catalunya. S’analitzaran les qüestions treballades en el recull bibliogràfic (objectius, funcions i habilitats dels treballadors socials), les quals permetran comparar la perspectiva teòrica cercada amb la informació primària obtinguda. Finalment, es planteja una proposta de projecte que permetrà aprofundir en la intervenció dels treballadors socials de Catalunya i del Regne Unit, realitzant una comparació entre els dos models a través de la realització de quaranta-vuit entrevistes repartides homogèniament per els dos territoris. D’aquesta manera, s’especificaran totes aquelles accions que es puguin millorar i les intervencions que siguin més òptimes per la tipologia d’atenció que es requereix en els sistemes de les cures pal·liatives d’avui en dia.

Problematic Internet use in British adolescents: An exploration of the addictive symptomatology

Research into online addictions has increased substantially over the last decade, particularly amongst youth. This study adapted the Problematic Internet Entertainment Use Scale for Adolescents [PIEUSA] for use with a British population. The adapted scale was used to (i) validate the instrument for English-speaking adolescent samples, (ii) estimate the prevalence of adolescent online problem users and describe their profile, and (iii) assess the accuracy of the scale"s classification of symptomatology. A survey was administered to 1097 adolescents aged between 11 and 18 years. The results indicated that (i) reliability of the adapted scale was excellent; factor validity showed unidimensionality, and construct validity was adequate. The findings also indicated that (ii) prevalence of online problem users was 5.2% and that they were more likely to younger males that engaged in online gaming for more than two hours most days. The majority of online problem users displayed negative addictive symptoms, especially"loss of control" and"conflict". The adapted scale showed (iii) very good sensitivity, specificity, and classification accuracy, and was able to clearly differentiate between problem and non-problem users. The results suggest certain differences between adolescent and adult online problem users based in the predominance of slightly different psychological components.

Henkilökohtainen on poliittista. Neuvottelu politiikan sukupuolittuneesta työnjaosta Annan julkaisemissa poliitikkojen henkilökuvissa vuosina 1975–2005

Henkilökohtainen on poliittista Tutkimuksessa tarkastellaan tiedotusvälineissä käytyä neuvottelua miesten ja naisten mahdollisuuksista osallistua politiikkaan sekä siinä ilmenevää suomalaisen poliittisen julkisuuden muutosta. Tutkimuksen materiaalin muodostavat Anna-lehdessä vuosina 1975–2005 julkaistut 339 poliitikkojen henkilökuvaa, joita eritellään laadullisen tekstianalyysin keinoin. Politiikan sukupuolittunut työnjako Poliitikkojen henkilökuvat ovat Anna-lehdessä olleet henkilöhaastatteluja tai poliitikon haastatteluita yhdessä puolisonsa tai perheensä kanssa. Tutkittuna ajanjaksona Annassa on julkaistu selvästi enemmän naispoliitikkojen kuin miespoliitikkojen henkilökuvia. Poliitikkojen haastatteluissa neuvottellaan siitä, keillä on oikeus toimia politiikassa ja millaista politiikkaa miehet ja naiset voivat tehdä. Vaikka Annassa ilmestyneissä poliitikkojen henkilökuvissa on eri aikoina vastattu näihin kysymyksiin erilaisin tavoin, sukupuolittunut jako miesten yhteiskunnalliseen ja naisten yksityiseen tilaan säilyy teksteissä läpi koko tarkastellun 30 vuoden ajanjakson. Sukupuolittunut jako yhteiskunnalliseen ja yksityiseen ilmenee henkilökuvissa siten, että miehet esitetään toimimassa politiikassa vaivattomasti ja luonnollisesti, mutta naisten kuvataan ponnistelevan sen eteen, että he kykenisivät osallistumaan politiikkaan. Naispoliitikkojen henkilökuvissa toistuva kysymys on, millä edellytyksin tai millaisin rajoituksin naiset ovat voineet toimia politiikassa. Miehet edustavat poliitikon normia ja naiset poikkeusta normista. Poliitikkojen parisuhde- ja perhehaastatteluissa puolestaan käsitellään kysymystä sukupuolten välisestä työnjaosta perheessä. Kirjoituksissa toistuvat kysymykset siitä, millainen tulisi olla poliitikon ja hänen puolisonsa välinen työnjako, tulisiko miespoliitikon vaimon osallistua pyyteettömästi puolison uran tukemiseen tai millä tavoin naispoliitikon puolison tulisi suhtautua vaimonsa aikaa vievään poliittiseen uraan. Naispoliitikkojen haasteita Annan julkaisemat naispoliitikkojen henkilökuvat osoittavat sekä naisten poliittiseen osallistumiseen liittyviä ongelmia että joukon erilaisia ratkaisuja niihin. Naisten ruumiillisuus on näistä haasteista keskeisin. 1970-luvun Annassa ilmestyneissä naispoliitikkojen haastatteluissa käsiteltiin toistuvasti sitä, millä tavoin politiikassa työskentelevät naiset pukeutuvat, syövät ja lepäävät. 1980-luvulla Anna pyrki tekemään naisruumiista voimavaran osoittamalla, että naisten ”luonteva” taipumus hoivaamiseen teki heistä erityisen sopivia politiikan ”pehmeiden” asioiden puolestapuhujina, kuten rauhantyön ja sosiaalisektorin asioiden hoitajina. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa julkaistuissa teksteissä luotiin naisten poliittista yhteisöllisyyttä korostamalla heidän kokemaansa ruumiillisuuteen perustuvaa sortoa, esimerkiksi ulkonäköön liittyviä epäasiallisia huomautuksia. 2000-luvulla naispoliitikkojen henkilökuvissa vakuutettiin, että naisen ikääntyminen ei heikennä hänen kykyään tehdä politiikkaa. Samana aikakautena julkaistuissa nuorehkojen naispoliitikkojen henkilökuvissa ruumiillisuuteen otettiin toinen näkökulma. Niissä naisruumiin väitetty sopimattomuus poliittiseen työhön ratkaistiin korostamalla, että haastatellut naiset kontrolloivat ruumistaan täydellisesti. Toinen naispoliitikkojen poliittista osallistumista uhkaavana tai häiritsevänä esitetty seikka Annassa on ollut yksityiselämä. Lehden mukaan kodin, puolison ja lasten yhdistäminen menestyksekkääseen poliittiseen uraan on ollut erityisen vaikeaa. 1980-luvun loppuun saakka henkilökuviin rakennettiin asetelma, jossa naispoliitikkojen tuli valita työn tai perheen välillä. Vuosituhannen taitteessa Anna otti yksityiselämän ja julkisen elämän väliseen ristiriitaan uuden näkökulman: lehti alkoi esittää, että lapset ovat naispoliitikkojen työelämän voimavara. Kirjoitusten mukaan tehokkaat nuoret naispoliitikot kykenivät halutessaan olemaan sekä ”pullantuoksuisia” äitejä että menestyviä poliitikkoja. Samalla kirjoitukset kuitenkin epäsuorasti osoittivat, ettei yksityisen ja julkisen elämän ristiriita kadonnut naispoliitikkojen kuvauksista: se vain muutti muotoaan ja sai uuden ratkaisun. Miespoliitikkojen luontevana esitetty asiantuntemus Annassa julkaistut miespoliitikkojen haastattelut ovat läpi tutkitun ajanjakson uusintaneet mielikuvaa yhteiskunnallisesta tilasta miehille luontaisesti sopivana ympäristönä. Niissä puhutaan politiikasta ikään kuin se olisi ainoastaan miesten hallitsema elämänpiiri. Poliitikka näyttäytyy miesten välisen kamppailun ja veljeyden kenttänä. Henkilökuvissa miespoliitikot pyrkivät kukistamaan vastustajansa, mutta samalla menestys miesten maailmassa edellyttää muiden miesten hyväksyntää. Henkilökuvissa rakennetaan vahvasti käsitystä miespoliitikoista yhteiskunnallisina asiantuntijoina. Kirjoituksissa heille annetaan tilaa ja mahdollisuuden käsitellä ajankohtaisia poliittisia ongelmia, kuten esimerkiksi terveydenhuollon tilaa tai yleissivistyksen tasoa Suomessa. Ero Annan julkaisemiin naispoliitikkojen haastatteluihin on selvä. Niiden joukossa vuosina 1975–2005 ei ole sellaisia kirjoituksia, joissa naispoliitikolla olisi itsestäänselvästi asiantuntemusta tai arvovaltaa käsitellä koko kansakuntaa askarruttavia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Henkilökohtainen on poliittista Annan julkaisemat poliittikkojen henkilökuvat osoittavat, millä tavoin henkilökohtaisiksi mielletyt asiat ovat muuttuneet poliittisiksi. Kärjistäen voi sanoa, että 1970-luvun puolivälissä Suomessa oli vallalla mielikuva, jossa vastakkain asettuivat miesten politiikka ja naisten yksityiselämä. Kolmessakymmenessä vuodessa tilanne on muuttunut. 1980-luvun alussa Anna argumentoi, että naisten kokemus arkielämästä ja lasten kasvattamisesta antoi heille sellaista asiantuntemusta, jota tulisi hyödyntää myös politiikassa. Annan mukaan miesten hallitseva asema politiikassa oli johtanut tilanteeseen, jossa huomattava osa kansasta ei saanut ääntään politiikassa kuuluviin. 2000-luvulle tultaessa on mahdollista nähdä, että politiikkaan on muodostunut naisille sopivana nähty toiminnan sektori, johon kuuluvat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto, opetus-, ympäristö- ja kulttuuripolitiikka sekä kansainvälinen kehitysyhteistyö. Verrattuna 1970-luvun puolivälin tilanteeseen naiset osallistuvat luontevasti huomattavaan osaan suomalaista politiikkaa. Sukupuolittunut yhteiskunnallinen jakolinja ei kulje enää politiikan ja yksityiselämän välillä, vaan politiikan sisällä. Samalla käsitys politiikasta on muuttunut. Hyvinvointivaltion ja valtion sosiaalisektoriin liittyvien vastuiden laajentuminen on johtanut tilanteeseen, jossa naisille sopiviksi miellettyjen poliittisten osaamisalueiden määrä on kasvanut. On myös puhuttu politiikan intimisaatiosta, jolla tarkoitetaan, että valtioiden poliittisen toiminnan piiri on tullut yhä lähemmäs ihmisten henkilökohtaista elämää. Naisten aikaisempaa laajempi poliittinen osallistuminen ei olisi ollut mahdollista ilman keskustelua aiheista, jotka koetaan hyvin henkilökohtaisiksi: ruumiin ja politiikan suhteesta, yksityiselämän ja julkisen elämän suhteesta tai arkielämän kokemusten suhteesta poliittiseen osallistumiseen. Näin henkilökohtainen ja poliittinen ovat olleet jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Annan henkilökuvat kertovat muutoksesta, jossa yksityiselämän tapahtumat ovat tulleet kiinteäksi osaksi politiikan julkisuutta. Yksityiselämän julkisuus on ollut poliitikoille sekä mahdollisuus että haaste. Yhtäältä yksityiselämän julkisuus on tarjonnut miespoliitikoille oivallisen keinon tuoda esille henkilökohtaisensa elämänsä myönteisiä puolia, esimerkiksi omistautumista perheelle. Naispoliitikoille yksityiselämän tuleminen julkiseksi on tarjonnut keinon haastaa ja kyseenalaistaa niitä arvoja, joiden mukaan nainen ei voi onnistuneesti yhdistää menestystä työ- ja perhe-elämässä. Samalla poliittisen julkisuuden muutos on merkinnyt sitä, että yksityiselämästä on tullut poliitikoille myös rasite. Julkisuudessa ei tehdä selkeää rajaa yksityisen ja julkisen elämän välillä, vaan henkilökohtaisen elämän valinnoista ja tapahtumista on tullut erottamaton osa poliitikkojen julkisuuskuvaa. Annan julkaisemien poliitikkojen henkilökuvien analyysi osoittaa, että poliitikot symboloivat yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Poliitikot eivät ole vain ihmisiä ansioineen ja puutteineen, vaan heidän saamansa julkisuuden kautta keskustellaan suuremmista yhteiskunnallisista kysymyksistä, kuten naisten oikeudesta osallistua politiikkaa tai sukupuolten välisestä työnjaosta yhteiskunnassa. Annassa ilmestyneet poliitikkojen henkilökuvat ovat olleet osa prosessia, jossa suomalainen sukupuolittunut työnjako on neuvoteltu merkittävältä osaltaan uuteen muotoon. Naiset ovat saaneet vastuulleen olennaisen osan suomalaista politiikkaa samalla kun politiikan sisältö on myös muuttunut. Julkisuudessa näkyvien poliitikkojen henkilökohtaisen elämän valinnat asettuvat kontekstiinsa osana neuvotteluprosessia, jossa mietitään ja kyseenlaistetaan yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Tässäkin mielessä henkilökohtaisesta on tullut poliittista.

Suunnittelun kokemuksellinen käänne

Kirjallisuusarvostelu

Mikrotason näkökulma maailman nuorisofestivaaleihin

Kirjallisuusarvostelu

Exploring the experiences of youth in a development program with integrated physical activity in Costa Rica

National governments, the United Nations, and other organizations have deemed sport and other means of physical activity such as recreation, games and play for development a useful means for addressing a wide range of problems in communities and more specifically, providing youth with an opportunity to experience the benefits of physical activity. There is a need for research that furthers our understanding of how participants experience these programs. Specifically, the purpose of this study, was to better understand the lived experiences of the participants in a YMCA camp program that integrated physical activity and play for the specific development of poor youth street workers. A phenomenological approach infonned by a critical perspective (Creswell, 2003; Rossman & Rallis, 2003) was used. The study took place through the Asociaci6n Cristiana de J6venes de Costa Rica (ACJ) in Central America. The focus was on a camp program and the lived experiences of six purposefully chosen, youth street workers between the ages of 13-17. Their experiences were explored through semi-structured interviews. Other data that fonn the study include: field notes, observations, a reflexive journal and document analysis. The findings that emerged from the data include main themes of relationships, poverty, personal change and empowennent. For many youth, the ACJ is a relatively safe place to play, to "detach," their minds, to "distract" and "disorient" themselves from their dysfunctional families, violent neighbourhood, the poverty they live in, and from the necessity of having to work in the street to supplement the family income. Although many studies have shown that programs that include physical activity, play and/or sport have a positive impact on youth with regard to healthy development and improvements in well-being, there has been little work done to address the voices and experiences of the youth that participate in these programs. Using an interpretive-critical approach, this study focused on the participants' personal backgrounds, their experiences within the program and their critical reflections on the program. This study draws from a phenomenological philosophy and method to report findings from participants in an ACJ program in Costa Rica. This research shows how these youth were given the opportunity to use the program and the ACJ property as a relatively safe place to play, to behave like the youth they are, to establish and maintain their friendship networks, and develop empathy and conflict resolution skills. The fmdings from this study reveal how by participating in the ACJ program they each described a personal change, wherein they felt empowered to learn they could positivel y control themselves and as a result positively affect their own futures. These fmdings contribute knowledge surrounding the lived experiences of youth in developmental programs that use physical activity.

Why I am not a teacher: a self-study examining why I made the decision to exit the teaching profession /

A good teacher was once described as being like a candle; consuming itself to light the way for others (Author unknown). But as Knox (2005) says, far too many yoimg flames flicker out before they ever get the opportvmity to bum their brightest. This self-study explores the phenomenon of teacher attrition through the stories and lived experiences of one elementary teacher. I strive throughout this self-study to delve deeper into the significance of my story and lived experiences in order to enhance our understanding of why teachers exit the profession. As a result, the guiding question throughout the study is, "Why do teachers, particularly those who have only taught for a few years, leave the classrooms they worked so hard to enter?" Through the writing of a narrative entitled Sarah 's Story, I was able to identify and give voice to a story openly sharing the feelings of despair; disappointment, frustration and disillusionment. This study has identified areas of tension that lead to dissatisfaction, discontent, and teacher disillusionment. It confronts the issues of complexity, uncertainty, and conflict that are experienced in teaching. It discusses the puzzling, powerfiil and upsetting experiences, highlighting the importance of talk between all members of the education system.

Displaced women professionals: an exploration of perceived learning processes during workplace transition /

This study focused on obtaining a deeper understanding of the perceived learning of female professionals during workplace transition. The women's lived experiences were explored through a feminist interpretive lens (Bloom, 1998). The study also drew upon concepts from adult learning such as barriers and facilitating factors to learning, resistance, transformative learning, and multiple ways of knowing. Five women participated in a 1 -hour interview and a focus group activity. The findings are presented under the 2 broad themes of perceived learning and factors affecting learning. The most common theme of perceived learning was participants' experience of increased self-knowledge. Additionally, while learning was thought of as a struggle, it provided either an opportunity for a reexamination of goals or a reexamination of self. Reflection by participants seemed to follow two orientations and other types of perceived learning included experiential, formal, and informal learning. In the broad theme of factors affecting learning, contradictions and conflict emerged through the examination of participants' multiple subjectivities, and within their naming of many factors as both facilitating factors and barriers to learning. The factors affecting learning themes included personal relationships, professional communities, selfesteem, attitude and emotion, the gendered experience of transition, time, and finances. The final theme explored participants' view of work and their orientations to the future. A proposed model of learning during workplace transition is presented (Figure 1 ) and the findings discussed within this proposed model's framework. Additional developmental theories of women (Josselson, 1987; Levinson & Levinson, 1996), communities of practice theories (Wenger, 1998), and career resilience theories (Pulley, 1995) are discussed within the context of the proposed model. Implications to practice for career counsellors, people going through workplace transition, human resource managers and career coaches were explored. Additionally implications to theory and future areas of research are also discussed.