Thermoanalysis of soybean oil extracted by two methods

The thermal stability of vegetable oils is an important factor that affects their quality. In this study, we investigated the thermal stability of oil and lecithin extracted from soybeans by two distinct processes: mechanical extraction (pressing) and physical extraction (solvent). Thermal analysis was used to obtain information about different methodologies of extraction. The physically extracted products proved more stable than those extracted mechanically. Raman and UV-Vis techniques were applied to underpin the discussion of process differences.

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Supercritical CO2 recovery of caffeine from green coffee oil: new experimental solubility data and modeling

The caffeine solubility in supercritical CO2 was studied by assessing the effects of pressure and temperature on the extraction of green coffee oil (GCO). The Peng-Robinson¹ equation of state was used to correlate the solubility of caffeine with a thermodynamic model and two mixing rules were evaluated: the classical mixing rule of van der Waals with two adjustable parameters (PR-VDW) and a density dependent one, proposed by Mohamed and Holder² with two (PR-MH, two parameters adjusted to the attractive term) and three (PR-MH3 two parameters adjusted to the attractive and one to the repulsive term) adjustable parameters. The best results were obtained with the mixing rule of Mohamed and Holder² with three parameters.

Chemical composition and antimicrobial activity of the essential oil of Hyptis pectinata (l.) Poit.

Essential oil was extracted from leaves of Hyptis pectinata using hydrodistillation, and its composition determined using GC-FID and GC-MS. Chemical analysis showed that there was a predominance of sesquiterpenes, of which β-caryophyllene (18.34%), caryophyllene oxide (18.00%) and calamusenone (24.68%) were measured for the first time in the genus Hyptis. Twenty-one compounds were identified, and calamusenone was isolated using preparative thin layer chromatography with a silica gel plate (60 PF254). The minimal inhibitory concentration (MIC) and minimal microbicidal concentration (MMC) were determined for various pathogenic microorganisms. H. pectinata oil was most effective against Gram (+) bacteria and yeasts.

Antimicrobial and antileishmanial activity of essential oil from the leaves of Annona foetida (Annonaceae)

bicyclogermacrene (35.12%), (E)-caryophyllene (14.19%) and α-copaene (8.19%). The antimicrobial and antileishmanial activities were investigated. The oil showed potent antimicrobial activity against Candida albicans and Rhodococcus equi. The oil also showed significant antileishmanial activity, giving the best results against Leishmania guyanensis. A preliminary cytotoxicity assay for this oil was carried out on hamster and mice (Balb/c) peritoneal macrophages. The results obtained were similar to pentamidine and considered not to be cytotoxic to macrophages.

Synthesis of liquid menthol by hydrogenation of dementholized peppermint oil over Ni catalysts

Hydrogenation of (-)-menthone and (+)-isomenthone was studied at 2.7 MPa and 100 ºC. The objective was to produce a liquid menthol mixture rich in (-)-menthol from dementholized peppermint oil. Ni-based catalysts were tested and compared for this reaction: a) 6 and 12% Ni dispersed into a nonstoichiometric magnesium aluminate (Ni-Mg-Al) with spinel structure; b) Ni-Raney catalyst. Both types of catalysts were active for (-)-menthone and (+)-isomenthone hydrogenation. Lower conversion but higher selectivity to (-)-menthol was obtained with Ni-Mg-Al catalysts. However, they rapidly lost their activity. Instead Ni-Raney catalysts kept its original activity even after several hydrogenation runs.

Effect of the structure of commercial poly(ethylene oxide-b-propylene oxide) demulsifier bases on the demulsification of water-in-crude oil emulsions: elucidation of the demulsification mechanism

Water-in-crude oil emulsions are formed during petroleum production and asphaltenes play an important role in their stabilization. Demulsifiers are added to destabilize such emulsions,however the demulsification mechanism is not completely known. In this paper, the performances of commercial poly(ethylene oxide-b-propylene oxide) demulsifiers were studied using synthetic water-in-oil emulsions and model-systems (asphaltenes in organic solvent). No change in the asphaltene aggregate size induced by the demulsifier was observed. The demulsification performance decreased as the asphaltene aggregate size increased, so it can be suggested that the demulsification mechanism is correlated to the voids between the aggregates adsorbed on the water droplets surface.

Nanostructured systems containing an essential oil: protection against volatilization

The goal of this study was to evaluate the feasibility of preparing nanocapsules and nanoemulsions using tea tree oil as oily phase aiming to protect its volatilization. The nanostructures presented nanometric mean size (160-220 nm) with a polydispersity index below 0.25 and negative zeta potential. The pH values were 6.43 ± 0.37 and 5.98 ± 0.00 for nanoemulsions and nanocapsules, respectively. The oil content after preparation was 96%. The inclusion of tea tree oil in nanocapsules showed higher protection against volatilization. The analysis of mean size and polydispersity index of formulations presented no significant alteration during the storage time.

Evaluation of the performance of a castor-oil based formulation in limiting pesticide residues in strawberry crops

A study was made to evaluate the effect of a castor oil-based detergent on strawberry crops treated with different classes of pesticides, namely deltamethrin, folpet, tebuconazole, abamectin and mancozeb, in a controlled environment. Experimental crops of greenhouse strawberries were cultivated in five different ways with control groups using pesticides and castor oil-based detergent. The results showed that the group 2, which was treated with castor oil-based detergent, presented the lowest amount of pesticide residues and the highest quality of fruit produced.

Kinetics of oxidation of biodiesel from soybean oil mixed with TBHQ: determination of storage time

Synthetic antioxidants are an alternative to prevent or retard the degradation of biofuels made from vegetable oils. In this study, it was evaluated the oxidative stability of B100 soybean oil biodiesel, in the presence of tercbutylhydroquinone (TBHQ). The results showed that the induction period, that precedes the seeding process, was delayed in the presence of the antioxidant. Moreover, the obtained results suggest that the B100 biodiesel containing TBHQ can present a storage time at 25 ºC, three times longer than the estimated time for the pure B100.

Towards new botanical pesticides: the toxic effect of Eremanthus goyazensis (Asteraceae) leaves essential oil against Brevipalpus phoenicis (Acari: Tenuipalpidae)

This work reports the chemical characterization of Eremanthusgoyzensis essential oil and its toxic effect over Brevipalpus phoenicis. The essential oil displayed a major composition of sesquiterpenes (61.87%) including trans-caryophillene (26.81%) and germacrene-D (13.31%). The fumigation test indicated a promising bioactivity over adult B. phoenicis individuals at 24 h (2.03 µL/L of air) and 48 h (1.08 µL/L of air) of exposition. A brief discussion of essential oils composition and their singular role on the toxic effect over B. phoenicis is provided here. Our results may contribute to a new and profitable use of a species of Brazilian flora on agribusiness.

Characterization and catalytic performance of potassium loaded on rice husk silica and zeolite nay for transesterification of jatropha seed oil

Rice husk silica (RHS) and NaY were used as supports for potassium (K) prepared from acetate buffer (B) and acetate (A) solutions. K loading did not destroy the NaY structure, but it caused a decrease in the surface area; the K species resided in micropores and on the external surface. In contrast, K loading resulted in the collapse and a decrease in the surface area of RHS. It was found that 12K/NaY-B was the most active catalyst for the transesterification of Jatropha seed oil. The minimum K content in K/NaY-B that provided complete conversion of the Jatropha seed oil was 11 wt%, and the biodiesel yield was 77.9%.

Variation of essential oil composition of Tapirira guianensis Aubl. (Anacardiaceae) from two sandbank forests, north of Brazil

Tapirira guianensis (Anacardiaceae) is used in traditional medicine and is important for the recovery of degraded areas and riparian forests because the T. guianensis fruits are highly consumed by wildlife. Volatile components from dried leaves and branches of five individual plants of T. guianensis were collected in two sandbank forests of the State of Pará (Extractive Reserve Maracanã and Area of Environmental Protection Algodoal/Maiandeua), extracted by hydrodistillation using a Clevenger-type apparatus, and analyzed by GC/MS. The ten oils obtained are comprised mostly of sesquiterpene hydrocarbons (58.49 to 100%), with (E)-caryophyllene, β-selinene, α-selinene, β-sesquiphellandrene, and α-zingiberene being the most prominent. The results of the oil compositions were processed by Hierarchical Component Analysis (HCA) allowing the establishment of three groups of essential oils for T. guianensis differentiated by the content of β-selinene/α-selinene (Type I), (E)-caryophyllene (Type II), and β-sesquiphellandrene/α-zingiberene (Type III).