Nyttighetsmodeller: Ett ändamålsenligt innovationsskydd

Nyttighetsmodellskydd är avsett för sådana tekniska uppfinningar som inte har den uppfinningshöjd som förutsätts för patentskydd. Samtidigt är en av lagstiftningens målsättningar att skyddet tack vare en förenklad registreringsprocess skall fungera som ett ”snabbare, billigare och enklare” alternativ till patentskyddet. Skyddsformen anses kunna ha flera viktiga funktioner i dagens kunskapsbaserade samhälle. Samtidigt är den dock kontroversiell. För det första erbjuder den skydd för uppfinningar som, enligt principerna bakom patenträttens uppfinningshöjd, faller inom området för normal teknikutveckling och följaktligen inte skall skyddas med ensamrätter. För det andra innebär det förenklade registreringsförfarandet att en ansökan om nyttighetsmodellskydd inte är föremål för samma ingående prövning som en patentansökan. Oprövade rättigheter anses skapa osäkerhet på marknaden, eftersom man inte med säkerhet kan veta vad som är skyddat. Syftet med avhandlingen är att kritiskt utvärdera huruvida nyttighetsmodellskyddet i sin nuvarande utformning utgör ett ändamålsenligt innovationsskydd. Argumentationen förs med stöd av den kunskap som erhålles genom att analysera skyddsformen ur olika perspektiv.

Customer Commitment and Key Account Management

What is the nature of customer commitment in business-to-business relationships and what are its antecedents? What Key Account Management practices help to build customer commitment? Commitment is an important element of Key Account Management since customer relationships are built upon a the foundation of commitment. Building long-term key account relationships occurs by enhancing and maintaining their commitment. Customer commitment has various antecedents, and managing commitment involves focusing on these antecedents. This paper explains the nature of commitment and describes its antecedents. It also suggests how to manage each of these antecedents to strengthen customer commitment.

Sorghum proteinase inhibitors: purification and some biochemical properties

An investigation has been carried out on the proteinase inhibitors of grain sorghum (Sorghum bicolor (L.) Moench). One of the inhibitors has been isolated in a pure form and characterized. The proteinase inhibitor was extracted from the acetone-defatted sorghum meal and purified by selective thermal denaturation, ammonium sulfate fractionation, Sephadex gel filtration and DEAE-cellulose chromatography (DEAE-preparation II). This preparation was demonstrated to be a mixture of three inhibitor components by polyacrylamide disc gel electrophoresis. Further resolution of this mixture into Inhibitors I to III was achieved by QAE-Sephadex chromatography. Sorghum Inhibitor III was homogeneous by the criteria of disc gel electrophoresis and has been more fully characterized. A molecular weight of 25,000 was obtained for Inhibitor III by gel filtration and was in agreement with the value calculated from the amino acid composition of the inhibitor. The N-terminal amino acid residue of Inhibitor III, a single chain protein, was isoleucine. Sorghum proteinase inhibitors inhibit specifically the serine proteinases and are inactive towards the other classes of proteinases. Inhibitor III is primarily a chymotrypsin inhibitor, whereas Inhibitors I and II inhibit both trypsin and chymotrypsin.

Drop formation in non-newtonian liquids under pulsed conditions

Drop formation from single nozzles under pulsed flow conditions in non-Newtonian fluids following the power law model has been studied. An existing model has been modified to explain the experimental data. The flow conditions employed correspond to the mixer—settler type of operation in pulsed sieve-plate extraction columns. The modified model predicts the drop sizes satisfactorily. It has been found that consideration of non-Newtonian behaviour is important at low pulse intensities and its significance decreases with increasing intensity of pulsation. Further, the proposed model for single orifices has been tested to predict the sizes of drops formed from a sieve-plate distributor having four holes, and has been found to predict the sizes fairly well in the absence of coalescence.

What Determines Stock Option Contract Design?

This paper analyzes factors driving the design of stock option plans for Finnish firms. We examine determinants of the scope of plans, exercise price, target group, and dividend protection. The scope is found to be negatively related to Tobin’s Q and positively related to proxies for monitoring costs. The scope is also greater in broad-based plans, and in plans with dividend protection. Prior stock return is found to be negatively related to the size of the premium (out-of-the-moneyness), whereas dividend protection increases the premium. The results also suggest that investment intensity, cash flow, and monitoring costs are associated with the likelihood of granting premium (out-of-the-money) stock options. Furthermore, the likelihood of granting broad-based plans is increasing in institutional ownership and cash flow constraints, and decreasing in firm size. Broad-based plans are also more likely among firms in growth industries. We find support that the likelihood of dividend protection is decreasing in foreign ownership. In addition, firms paying zero-dividends are less likely to include dividend protection, whereas higher unsystematic risk is associated with a greater likelihood of including dividend protection.

Structure of 1,2,4-oxadiazolidine-3,5-dione monohydrate

C2H2N203.H20, Mr= 120.07, monoclinic,P21/c, a= 5.011 (1), b= 11.796(2), c= 7.689 (2)A,fl= 95.22 (2) ° , V= 452.61 A 3, Z= 4, Dx= 1.76, D m = 1.75 gcm -3, /].(Cu Ks) = 1.5418 A, g = 14-0 cm -l,F(000) = 248, T = 293 K, crystal quality was poor and the final R =0.107, wR =0.090 for 881 observed reflections. The compound is derived from a novel form of the monopropellant oxalohydroxamic acid. The two exocyclic C-O bond lengths of 1.240 (3) and 1.228 (4)A indicate double bonds. The C-N bond lengths of 1.334 (4), 1.390 (4) and 1.359 (4) A are characteristic of the amide bond. The N atom covalently bonded to the two carbonyl C atoms acts as a proton donor in an intermolecular hydrogen bond to the ring O atom: N1...O3i = 2.854 ]k (i =x-- 1,y, z), H...O = 2.15 A, N-H...O = 159 °.

Mechanical and Chemical Thresholds in IV-VI Chalcogenide Glasses

It has been possible to identify two critical compositions in the IV-VI chalcogenide glassy system GexSe100-x by the anomalous variations of the high-pressure electrical resistivity behavior. The first critical composition, the chemical threshold, refers to the stoichiometric composition. The second critical composition, identified recently as the mechanical percolation threshold, is connected with the structural rigidity of the material.

Dielectric properties of electron irradiated PbZrO3 thin films

The present paper deals with the study of the effects of electron (8 MeV) irradiation on the dielectric and ferroelectric properties of PbZrO3 thin films grown by sol-gel technique. The films were (0.62 mu m thick) subjected to electron irradiation using Microtron accelerator (delivered dose 80, 100, 120 kGy). The films were well crystallized prior to and after electron irradiation. However, local amorphization was observed after irradiation. There is an appreciable change in the dielectric constant after irradiation with different delivered doses. The dielectric loss showed significant frequency dispersion for both unirradiated and electron irradiated films. T (c) was found to shift towards higher temperature with increasing delivered dose. The effect of radiation induced increase of E >'(T) is related to an internal bias field, which is caused by radiation induced charges trapped at grain boundaries. The double butterfly loop is retained even after electron irradiation to the different delivered doses. The broader hysteresis loop seems to be related to radiation induced charges causing an enhanced space charge polarization. Radiation-induced oxygen vacancies do not change the general shape of the AFE hysteresis loop but they increase P (s) of the hysteresis at the electric field forced AFE to FE phase transition. We attribute the changes in the dielectric properties to the structural defects such as oxygen vacancies and radiation induced charges. The shift in T (C), increase in dielectric constant, broader hysteresis loop, and increase in P (r) can be related to radiation induced charges causing space charge polarization. Double butterfly and hysteresis loops were retained indicative of AFE nature of the films.

Regulation of the activity of mung bean (Phaseolus aureus) glutamine synthetase by amino acids and nucleotides

The activity of glutamine synthetase isolated from the germinated seedlings of Phaseolus aureus was regulated by feedback inhibition by alanine, glycine, histidine, AMP, and ADP. When glutamate was the varied substrate, alanine, histidine, and glycine were partial noncompetitive, competitive, and mixed-type inhibitors, respectively. The type of inhibition by these amino acids was confirmed by fractional inhibition analysis. The adenine nucleotides, AMP and ADP, completely inhibited the enzyme activity and were competitive with respect to ATP. Multiple inhibition analyses revealed the presence of separate and nonexclusive binding sites for the amino acids and mutually exclusive sites for adenine nucleotides. Cumulative inhibition was observed with these end products.

Psi-angle dependence of geminal proton–carbonyl-13C coupling constants in peptides. A theoretical investigation†

Theoretical calculations of the geminal carbonyl-13C- proton coupling constant, 2J(C′H), in α-amino acids have been carried out using Dirac Vector model and Penney-Dirac bond order formulations. The results indicate that the couplings are dependent on the backbone torsion angle psi (ψ) of the amino acid residues in peptides. The meagre available experimental data seem to support the theoretical findings.

Eri maitohappobakteerien ja niiden annostustason vaikutus säilörehun käymislaatuun ja aerobiseen stabiilisuuteen

Tämän maisterin tutkielman tarkoituksena oli testata eri maitohappobakteerien ja niiden annostustason vaikutusta säilörehun käymislaatuun ja aerobiseen stabiilisuuteen. Biologisilla säilöntäaineilla eli ympeillä säilöttyjen rehujen laatua verrattiin kontrolleina toimiviin painorehuun ja muurahaishapolla tehtyyn rehuun. Koerehut tehtiin Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitoksella 7.6.2010. Timotei (Phleum pratense) - nurminata (Festuca pratensis) kasvusto korjattiin tähkimisen alkuvaiheessa D-arvon ollessa 711 g/kg ka. Nurmikasvuston kuiva-ainepitoisuus oli 170 g/kg heti niiton jälkeen määritettäessä ja neljän tunnin esikuivauksen jälkeen 208 g/kg. Rehuraaka-aine jaettiin kuuteen erään, joihin lisättiin säilöntäaine. Säilöntäainekäsittelyt olivat: 1) ei säilöntäainetta (painorehu), 2) muurahaishappo (100 %:na 4 l/t), 3) Lactobacillus plantarum ja Pediococcus acidilactici 1x10? pmy/g sekä pektinaasi-, ksylanaasi- ja sellulaasientsyymi, 4) L. plantarum 1x10? pmy/g, 5) L. plantarum 1x10? pmy/g ja 6) L. plantarum ja L. buchneri 2x10? pmy/g. Rehut säilöttiin laboratoriosiiloissa kolmena rinnakkaisena. Laboratoriosiilojen lisäksi rehua säilöttiin jokaisesta säilöntäainekäsittelystä kuuteen rinnakkaiseen minisiiloon säilönnän alkuajan fermentaation ja rehujen pH:n muutoksen seuraamiseksi. Minisiiloista seurattiin kaasuntuotantoa 21 päivän ajan. Raaka-aineen koostumus ja rehujen säilönnällinen laatu sekä aerobinen stabiilisuus määritettiin. Säilörehujen kuiva-ainepitoisuus oli suhteellisen pieni (n. 210 g/kg), jotta voitiin testata biologisten säilöntäaineiden tehoa märässä rehussa. Kosteassa rehussa biologisten säilöntäaineiden toiminnan onnistuminen on haastavaa. Koska raaka-aineen sokeripitoisuus oli kuitenkin erittäin suuri (196 g/kg ka), onnistui ymppirehujen säilöntä hyvin. Kaikkien koerehujen pH oli alle 4:n. Painorehu ei täyttänyt hyvän rehun kriteerejä ammoniumtypen osalta. Muurahaishapporehu oli laadultaan tyydyttävää etikkahapon pitoisuuden osalta. Rehussa tapahtui epätyypillistä etanolikäymistä hiivojen toimesta, jonka johdosta rehussa muodostui suuri määrä kaasua säilönnän aikana. Muurahaishapporehu ei kuitenkaan lämmennyt aerobisen stabiilisuuden mittauksen aikana, johtuen todennäköisesti suuresta etikkahapon määrästä ja toisaalta pienestä sokerin määrästä. Maitohappobakteerisäilöntäaineilla saatiin käymislaadultaan parempaa säilörehua verrattuna painorehuun, lukuun ottamatta maitohappobakteeri-entsyymirehua. Entsyymilisäyksestä ei todennäköisesti ollut hyötyä rehun säilöntälaadun kannalta. Raaka-aineen suuren sokeripitoisuuden johdosta säilörehussa oli koko säilönnän ajan tarpeeksi sokeria maitohappobakteerien käytettäväksi ja sokeri toimi siten substraattina haitallisille mikrobeille tuottaen suuren etikkahappopitoisuuden. Maitohappobakteeri-entsyymiseoksella tehty rehu oli etikkahappopitoisuuden perusteella heikkolaatuista. Lactobacillus plantarumin molemmilla annostustasoilla (1x10? ja 1x10? pmy/g rehua) saatiin laadultaan hyvää rehua. Suuri sokeripitoisuus molemmissa rehuissa johtui todennäköisesti raaka-aineen tavallista suuremmasta sokerin määrästä. Molempien rehujen maitohappo-etikkahappo-suhde oli melko korkea, viitaten homofermentatiiviseen maitohappokäymiseen. Lactobacillus buchneri –lisäyksellä rehu oli säilönnälliseltä laadultaan hyvää. Heterofermentatiivisen ympin lisäys nosti tyypillisesti rehun pH:ta sekä pienensi maitohappoetikkahappo-suhdelukua verrattuna homofermentatiiviseen ymppiin. L. buchneri –lisäys paransi hieman säilörehun aerobista stabiilisuutta verrattuna homofermentatiivisella maitohappobakteerilla säilöttyyn rehuun, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Kampylobakteerit Korkeasaaren eläintarhan eläimissä

Kampylobakteerit on tunnistettu vasta viimeisten 30 vuoden aikana merkittäviksi ihmisten tautien aiheuttajiksi. Termofiiliset kampylobakteerit Campylobacter jejuni ja C. coli ovat yleisin bakteeriperäisten suolistoinfektioden syy maailmanlaajuisesti. Pääasiallinen oire on ripuli. C. jejuni voi aiheuttaa myös jälkitauteja, kuten reaktiivista niveltulehdusta, nokkosihottumaa tai kyhmyruusua (erytema nodosum). Näitä kuitenkin ilmaantuu harvoin (<1 %). Tärkein jälkitauti on Guillain-Barrén syndrooma, joka on akuutti ääreishermoja demyelinisoiva sairaus. Kesällä 2008 Helsingin yliopistossa toteutettiin tutkimus, jonka tarkoituksena oli kartoittaa kampylobakteerien esiintymistä Korkeasaaren eläintarhassa ja tunnistaa löytyneet kampylobakteerit lajitasolle. Aineisto koostui 196 tarhaeläimen ulostenäytteestä, kahdeksasta Korkeasaaressa vapaana olleen valkoposkihanhen ulostenäytteestä sekä 12 ympäristönäytteestä (vesinäytteitä). Vesinäytteet olivat eläinten kahluualtaista tai häkeissä kulkevista puroista. Ulostenäytteet olivat peräisin kaikkiaan 71 eläinlajista. Tutkituista eläinlajeista 40 oli nisäkkäitä, 26 oli lintuja ja viisi oli matelijoita. Näytteistä eristettyjen isolaattien tulosten perusteella ulostenäytteistä 21 (10,7 %) oli positiivisia kampylobakteerien suhteen. Eläinlajeja tarkasteltaessa kampylobakteerien suhteen positiivisia oli 17 (23,9 %) eläinlajia. Näistä kymmenen oli lintuja, kuusi nisäkkäitä ja yksi matelija. Positiiviseksi C. jejunin suhteen osoittautui 18 ulostenäytettä. Yhdestä emun näytteestä löytyi C. jejunin lisäksi myös C. coli. Kahdessa näytteessä, rubiini-ibis ja kannuskilpikonna, kasvoi jokin muu kampylobakteeri kuin C. jejuni tai C. coli. Eläinlajeja tarkasteltaessa voidaan todeta, että 15 (21,1 %) todettiin positiivisiksi C. jejunin suhteen. Näistä kymmenen oli lintuja ja viisi nisäkkäitä. C. coli löytyi vain yhdestä (1,4 %) eläinlajista (linnusta) sekä jokin muu kampylobakteeri kuin C. jejuni tai C. coli löytyi kahdesta (2,8 %) eläinlajista (yksi lintu ja yksi matelija). Vain yksi ulostenäyte osoittautui positiiviseksi arkobakteerin suhteen. Kyseessä oli rubiini-ibiksen näyte. Samasta näytteestä löydettiin myös C. jejuni. Kahdesta valkoposkihanhien näytteestä löytyi sekä helikobakteeri että C. jejuni. Viisi ympäristönäytettä osoittautui positiiviseksi arkobakteerien suhteen. Kolme positiivista näytettä oli lintualtaista ja kaksi nisäkkäiden altaista. Rubiini-ibiksen altaasta löytyi arkobakteerin lisäksi myös C. jejuni. Lähes kaikissa vesinäytteissä (9/12) oli koliformisia bakteereja Colilert® testillä yli määritysrajan (>2419,6 bakteeria 100 ml:ssa näytettä). Suurimmasta osasta vesinäytteitä (8/12) saatiin tulokseksi myös yli menetelmän määritysrajan E. colia. Kaikenkaikkiaan tulosten perusteella voi päätellä, että vierailijoiden riski saada kampylobakterioosi Korkeasaaren eläintarhassa on suhteellisen pieni. Ainoana suurempana riskitekijänä voisi pitää valkoposkihanhien ulostetta. Sitä on maassa runsaasti ja sitä saattaa myös kulkeutua kenkien mukana jopa kotiin asti. Eläintarhan työntekijöiden tulee muistaa hyvä käsihygienia oltuaan kosketuksissa joko eläimien kanssa tai käytyään näiden tarhoissa. Työntekijät saattavat myös levittää eläintarhan eläinten ulostetta saappaissaan vierailijoidenkin kulkureiteille.