Tilan kokemisen kulttuurihistoriaa

Tilan kokemisen kulttuurihistoriaa lähtee kiinnostuksesta, millainen on ihmisen suhde häntä ympäröivään maailmaan. Tutkimalla tilan kokemista pääsemme jokapäiväisen elämän tasolle tavalla, joka läpäisee kulttuurin kollektiivisen tason ja tuo esiin sen, miten kulttuuri omaksutaan yksilötasolla. Artikkeleissa on yhteisenä taustakysymyksenä se, miten tila kussakin ajassa koetaan. Se, että korostetaan kokemisen näkökulmaa, painottaa jokapäiväisen elämän ruumiillista ja aisteihin pohjautuvaa kulttuurista perusluonnetta. Tilan kokemisen kulttuurihistoriaa soveltuu niin kulttuurihistorian opiskelijoille ja tutkijoille kuin myös yleisemmin historian tutkimuksesta tai tilan teorioista kiinnostuneille lukijoille.

Arvostelut / Recensioner

Mika Hallila: Puolikuvassa suomalainen romaani (Vesa Haapala & Juhani Sipilä (toim.): Kiviaholinna. Suomalainen romaani.) - Outi Oja: Uusi perusjohdatus kirjallisuuden analyysiin (Aino Mäkikalli ja Liisa Steinby (toim.): Johdatus kirjallisuusanalyysiin.) - Siru Kainulainen: Modernismin runsaudensarvi (Tuula Hökkä: Tuoksuville vuorille. Naisrunoilijoiden poetiikkaa, modernismeja.) - Åsa Arping: Spännande metaberättelse om seglivade myter inom Södergran-forskningen (Agneta Rahikainen: Poeten och hennes apostlar. En biomytografisk analys av Edith Södergranbilden.) - Elina Arminen: Maanaisen tanssi (Toni Lahtinen: Maan höyryävässä sylissä. Luonto, ihminen ja yhteiskunta Timo K. Mukan tuotannossa.) - Anne-Marie Londen: Litterär flerspråkighet i fokus (Julia Tidigs: Att skriva sig över språkgränserna. Flerspråkighet i Jac. Ahrenbergs och Elmer Diktonius prosa.) - Sanna Karkulehto: Miten olla queer? (Mikko Carlson: Paikantuneita haluja. Seksuaalisuus ja tila Christer Kihlmanin tuotannossa.)

Työhön ja ammattiin liittyvä koulutustarve Suomessa

Tässä aikuiskasvatuksen pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin suomalaisten työikäisten kokemaa työhön tai ammattiin liittyvää koulutustarvetta. Tutkielman tavoitteena oli kuvata työhön tai ammattiin liittyvää koulutustarpeen ilmiötä yksilön näkökulmasta ja tarkastella siihen liittyviä tekijöitä. Työhön ja ammattiin liittyvällä eli ammatillisella lisäkoulutuksella tarkoitettiin koulutusta, jota lisätään tai täydennetään aikaisemmin suoritettua ammatillista koulutusta. Teoreettisena viitekehyksenä oli koulutustarve ja -motivaatio sekä työelämän muutos ja epävarmuustekijät. Lisäksi kuvailtiin aikuiskoulutuksen käsitettä ja koulutukseen osallistumista, jotka ovat kiinteästi yhteydessä ammatilliseen lisäkoulutukseen. Tutkimus oli kvantitatiivinen. Analyysiosuudessa kuvailtiin koulutustarpeen ilmenemistä, siihen yhteydessä olevia tekijöitä, koulutukseen osallistumisen esteitä sekä siitä saatavia odotettuja hyötyjä. Tutkimus osoitti, että koulutustarve on yksilöllistä ja käsitteenä laaja. Aineistona oli Tilastokeskuksen keräämä Aikuiskoulutustutkimus 2012 -aineisto (N = 4 114), johon haastateltiin 18–69-vuotiaita henkilöitä. Aineiston analyysiin käytettiin ristiintaulukointia, logistista regressioanalyysiä, Kruskall-Wallisin ja Friedmanin testejä. Tuloksista käy ilmi, että noin vajaa puolet työikäisistä koki työhön tai ammattiin liittyvää koulutustarvetta ja heistä enemmistö oli naisia. Suurimmat koulutustarvetta kokevat ryhmät olivat 25–34-vuotiaat sekä alemmat ja ylemmät toimihenkilöt. Työhön ja ammattiin liittyvä koulutustarve kohdistui useimmin johtamiseen ja hallinnointiin, tietotekniikkaan, terveyden- ja sairaudenhoitoon, vieraisiin kieliin sekä rakennus- ja maanmittaustekniikkaan. Myös koetuilla työelämän epävarmuustekijöillä oli yhteyttä koulutustarpeen kokemiseen. Neljä vastaajaa kymmenestä piti todennäköisenä työtehtäviensä merkittävää muutosta seuraavien viiden vuoden aikana ja kolmannes vastaajista koki työttömyyden tai lomautuksen uhkaa. Koulutushalukkaiden koulutukseen osallistumisen esteinä olivat useimmiten ajan käyttöön liittyvät tekijät, kun taas koulutushaluttomien ensisijainen syy osallistumattomuudelle oli koulutuksen kokeminen tarpeettomana. Työhön tai ammattiin liittyvää koulutustarvetta kokevat uskoivat, että lisäkoulutus auttaisi uuden työpaikan saannissa, uralla etenemisessä ja nykyisten työtehtävien hoitamisessa.

Siirtyminen ilmaisesta versiosta maksulliseen Spotify-musiikkipalvelussa

Freemiumilla tarkoitetaan liiketoimintamallia, jossa tuotteen perusominaisuudet annetaan kuluttajan käyttöön ilmaiseksi, mutta kehittyneemmät ominaisuudet ja premium-sisältö ovat maksullisia. Freemium-mallissa olennaista on löytää hyvä tasapaino ilmaisversion ja maksullisen version välille. Hyvä ilmainen versio houkuttelee tehokkaasti uusia käyttäjiä, mutta myös maksullisen version tulee tarjota lisäarvoa, jotta käytöstä oltaisiin valmiita myös maksamaan. Tutkielmassa selvitettiin eri tekijöiden, kuten ohjelmaversioiden ominaisuuksien vaikutusta käyttäjien siirtymään ilmaisversiosta maksulliseen musiikin suoratoistopalvelussa, Spotifyssa, sekä tutkittiin arvonmuodostuksen kehitystä ostopäätöksen jälkeen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin haastattelemalla henkilöitä, joilla oli kokemusta Spotifyn maksullisen version käyttämisestä. Tutkimuksen perusteella eniten vaikutusta konversioon ilmaisversiosta maksulliseen oli versioiden teknisillä eroavaisuuksilla. Näistä tärkeimpiä konversion kannalta olivat ilmaisversion käyttöä heikentävät tai rajoittavat ominaisuudet: Tärkein yksittäinen peruste maksulliseen versioon siirtymiseen oli mainoksista eroon pääseminen, mutta myös kuuntelurajoitukset vaikuttivat päätökseen merkittävästi. Maksullisen version lisäominaisuuksista mobiiliversio ja offline-tila olivat molemmat myös tärkeitä ostopäätöksen kannalta, mutta esimerkiksi maksullisen version paremmalla äänenlaadulla ei juuri ollut vaikutusta konversioon. Teknisten eroavaisuuksien lisäksi ostopäätökseen vaikuttivat myös mm. sosiaaliset tekijät ja olosuhteiden muutokset. Suurin osa käyttäjistä koki maksullisesta versiosta saadun lisäarvon pysyneen samankaltaisena myös ostopäätöksen jälkeen. Jälkeenpäin saadun arvon suhdetta hintaan ei enää arvioitu niin tarkasti kuin ostohetkellä. Teknisten eroavaisuuksien muuttaminen on helpoin tapa vaikuttaa siihen, miten paljon lisäarvoa käyttäjät maksullisesta versiosta saavat. Versioiden eroavaisuuksia säätelemällä pystytään vaikuttamaan siihen, miten suureksi konversioprosentti muodostuu.

”Kolleekoitten kommentteja omien ajatusten tueksi”. Facebookin verkkoyhteisöiden merkitys opettajille ja opettajien puhetavat taito- ja taideaineiden arvioinnista verkkoyhteisöissä

Tässä tutkimuksessa tutkimme mitä merkityksiä opettajat antavat Facebookin verkkoyhteisöille sekä minkälaisia puhetapoja opettajat käyttävät puhuessaan peruskoulun taito- ja taideaineiden arvioinnista verkkokeskusteluissa. Tutkimuksemme on tärkeä kasvatustieteellisellä kentällä, koska tätä aihetta ei ole tutkittu aikaisemmin. Tutkimusotteemme on kvalitatiivinen ja fenomenografinen. Tutkimusmenetelminä olemme käyttäneet sisällönanalyysia ja diskurssianalyysia soveltuvin osin. Tutkimusaineistomme on opettajien käymät verkkokeskustelut Facebookin verkkoyhteisöissä. Keskustelut käsittelevät taito- ja taideaineiden arviointia. Tutkimuksemme osoitti, että verkkoyhteisöt ovat tärkeä osa opettajien ammatillista kehittymistä, verkostoitumista ja työssäjaksamista. Verkkoyhteisöt toimivat matalan kynnyksen paikkoina, joissa opettajat voivat käydä keskustelua työhön liittyvissä asioissa. Verkkoyhteisöjen merkitykset opettajille olivat kollegiaalisen tuen tarjoaminen, kollegiaalisen tuen tarve ja yhteisöllisyys. Verkkokeskusteluista tuli toistuvasti esiin peruskoulun taito- ja taideaineiden arvioinnin haastavuus. Verkkoyhteisöissä esiintyi erilaisia opettajien puhetapoja liittyen taito- ja taideaineiden arviointiin. Puhetavat olivat arvioinnin kokeminen, kodin ja koulun yhteistyö ja työssäjaksaminen.

Länsimaiset näkemykset Kuolan niemimaan sotilaallisesta merkityksestä kylmän sodan jälkeen

Tutkielma on ajankohtainen, sillä nykypäivänä pohjoinen ulottuvuus on kasvattamassa merkitystään erityisesti talouden saralla, johon myös Kuolan niemimaalla sijaitseva sotilaallinen voima on vahvasti sitoutunut. Alueen sotilaallinen tila onkin ollut suoraan verrannollinen Venäjän taloudelliseen tilanteeseen, joka oli 1990-luvulla heikko ja 2000-luvusta lähtien myönteisempi. Kuolan niemimaan tämänpäiväinen sotilaallinen merkittävyys perustuu vielä pitkälti sen varaan, mitä se oli Neuvostoliiton aikaan. Tutkielma antaa perusteet ymmärtää Kuolan niemimaan sotilaallista merkittävyyttä ja sen muutosta kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella. Tutkimus on historiatutkimus, jonka avulla selvitään Kuolan niemimaan sotilaallisen merkittävyyteen liittyviä tapahtumia, vaiheita ja merkityksiä kylmän sodan jälkeisenä aikakautena. Tutkimuksen ajallinen tarkastelujakso on Neuvostoliiton hajoamisesta aina vuoteen 2010 asti. Menneisyyden hahmottaminen perustuu pääasiassa tulkintojen tekemiseen, joten historiatutkimus liittyy hermeneuttiseen tutkimusstrategiaan, jossa menneisyyden hahmottaminen perustuu tulkintojen tekemiseen. Tutkimuksessa tulkintojen perusteena käytetään laadullisesti valittuja lähteitä, jotka edustavat länsimaista näkemystä Kuolan niemimaan sotilaallisesta merkittävyydestä. Tutkimuksen tuloksina todetaan, että Kuolan niemimaan sotilaallinen merkitys kasvoi suhteellisesti läpi 1990-luvun, mutta se oli silti sotilaalliselta suorituskyvyltään heikompi kuin mitä se oli ollut ennen Neuvostoliiton hajoamista. 2000-luvulla Venäjän talouskasvun myötä alkoi myös sotavoimien kehittäminen ja päivittäminen. Lisäksi sotilaallinen toiminta aktivoitui jälleen 1990-luvun hiljaiselon jälkeen. Kuolan niemimaan kohdalla maantieteellisen ja so-tilaallisen merkittävyyden lisäksi nousivat myös taloudelliset tekijät. 2000-luvulla Kuolan niemimaan sotilaallinen yhteistyö siviilitoimijoiden kanssa yleistyi, mikä osaltaan muutti myös alueella sijaitsevien sotajoukkojen tehtäviä.

Astangan sydän. Uskontoetnografinen tarkastelu astangajoogaajien Mysoresta ja Mysoreen matkustamisesta

Tutkielman aiheena on astangajoogan kotikaupunki Mysore Intiassa ja siellä sijaitseva Krishna Pattabhi Jois Ashtanga Yoga Institute -joogakoulu (KPJAYI). Mysorella on erityinen asema astangajoogan kontekstissa ja sadat astangajoogaajat ympäri maailmaa matkustavat Mysoreen joogamaan useiden kuukausien ajaksi. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miksi Mysoreen matkustetaan, miksi Mysorella on erityinen asema ja miten tuota asemaa pidetään yllä. Olen koostanut tutkielman aineiston kolmen kuukauden etnografisen kenttätyön aikana Mysoressa. Aineistoa ovat yhdeksän suomalaisen astangajoogaajan haastattelut ja kenttäpäiväkirja, joka rajautuu varsinaisen analyysin ulkopuolelle. Aineiston olen analysoinut sisällönanalyysin menetelmin. Tutkijan position paikantajana ja itsereflektion keinona olen käyttänyt autoetnografiaa, sillä olen itsekin astangajoogaaja. Tutkielman keskeiset teoreettiset käsitteet ovat pyhiinvaellus ja uskonnollinen matka, tila ja paikka sekä autenttisuus. Olen hyödyntänyt Victor ja Edith Turnerin kulttuuriantropologisia huomioita pyhiinvaelluksesta ja tuonut sen rinnalle kulttuurimaantieteilijä Doreen Masseyn näkemykset tilan ja paikan sosiaalisesta ja muuttuvasta luonteesta. Lisäksi peilaan aineistoa uskontotieteilijä Thomas Tweedin teoriaan uskontojen risteyksistä ja rajojen ylittämisistä: Tweedin mukaan uskonnoissa on kyse sekä maantieteellisten, sosiaalisten, henkilökohtaisten että yliluonnollisten rajojen ylittämisistä. Autenttisuus taas liittyy käsitykseen aidosta joogasta, sen harjoittelusta ja alkuperästä. Joogaajilla on Mysoreen matkustamiseen useita eri syitä, kuten irtiotto arjesta, harjoitukseen syventyminen ja halu olla Intian kaltaisessa ympäristössä. Mysoren erityinen asema taasen rakentuu KPJAYI:n opettajien, astangatradition ja joogasalin erityisen luonteen varaan. Yksinkertaisesti todettuna Mysore on rajaamista. Mysoren erityistä asemaa pidetään yllä rajaamalla astangajoogaajien Mysorea erilleen muista paikoista esimerkiksi korostamalla Mysoren tasa-arvoistavaa luonnetta ja joogasalin erityisyyttä. Mysoren voi todeta olevan astangajoogan sydän, sillä aineiston perusteella Mysore edustaa aitoa, syvää, puhdasta ja säilyvää (astanga)joogaa, jossa olennaista on traditioon sitoutuminen, parampara.

Sopeutumattomien oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittyminen: Oppilaiden ja opettajien arvioita ja kokemuksia Aggression portaat -interventiosta

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sopeutumattomien erityisoppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittymistä Aggression portaat -interventio-ohjelman avulla kolmen vuoden tutkimusjakson aikana. Käsite sopeutumaton oppilas ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä, mutta tässä tutkimuksessa sillä tarkoitetaan yleisopetussuunnitelman mukaan opiskelevaa oppilasta, joka käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvien haasteidensa vuoksi on saanut siirron erityisopetuksen oppilaaksi ja saa enintään 10 oppilaan opetusryhmässä erityistä pedagogista tukea. Tutkimuksen yksi keskeinen tehtävä oli tutkia, onko tunne- ja itsesäätelytaitojen opettamisesta hyötyä sopeutumattomien oppilaiden tunteiden hallinnan ja käyttäytymisen itsesäätelyn kannalta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Rose-Krasnorin (1997) malli yksilön sosioemotionaalisesta kompetenssista täydennettynä muiden tutkijoiden näkemyksillä. Sosioemotionaalinen kompetenssi on yläkäsite, johon kuuluvat alakäsitteinä tunne- ja itsesäätelytaidot, sosiokognitiiviset taidot ja sosiaaliset taidot. Lisäksi sosioemotionaaliseen kompetenssiin vaikuttavat kiintymyssuhteet ja osallisuus sekä tavoitteet vuorovaikutuksessa ja konteksti. Tässä tutkimuksessa keskitytään tunne- ja itsesäätelytaitoihin. Interventioryhmän (N=36) muodostivat Varsinais-Suomen alueella opiskelevat sopeutumattomien oppilaiden erityiskoulun 8-13-vuotiaat oppilaat, joille opetettiin tunne- ja itsesäätelytaitoja Aggression portaat -opetusmateriaaliin (Cacciatore 2007) pohjautuvan intervention avulla. Kontrolliryhmän (N=26) oppilaat olivat interventioryhmän oppilaiden ikäisiä ja he opiskelivat Varsinais-Suomen alueen kouluissa pienluokissa myös käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvien haasteidensa vuoksi. Kontrolliryhmän oppilaat eivät saaneet tutkimusjakson aikana interventio-ohjelman mukaista opetusta. Interventioryhmän oppilaat kävivät erityiskoulua, jossa kaikilla oppilailla oli sopeutumisongelmia ja kontrolliryhmän oppilaat opiskelivat yleisopetuksen koulujen yhteydessä olevilla sopeutumattomien oppilaiden pienluokilla. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2010-2012. Tutkimusmetodeina olivat sekä oppilaille että opettajille laaditut Webropol-alustaiset kyselyt ja oppilaiden kirjoittamat väkivalta-aiheiset tekstit. Tutkimus- ja kontrolliryhmän oppilaille pidettiin ”Tunteiden hallinta ja käyttäytyminen”- kyselyn avulla alkumittaus syksyllä 2009 ja mittaus toistettiin keväällä 2010, 2011 ja 2012. Kyselyiden avulla selvitettiin, miten oppilaiden tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen sekä tunteiden hallinta ja käyttäytymisen itsesäätely muuttuivat tutkimusjakson aikana. Kyselyssä kartoitettiin myös oppilaiden kokemuksia kiusaamisena ilmenevästä väkivallasta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla selvitettiin oppilaiden kirjoitelmista heidän ajatuksiaan ja näkemyksiään väkivallasta ja ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi. Keväällä 2012 interventioryhmän oppilaille ja opettajille laadittujen erillisten kyselyiden avulla selvitettiin sekä oppilaiden että opettajien arvioita ja kokemuksia oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen muutoksesta interventio-ohjelman avulla. Lisäksi oppilaat ja opettajat arvioivat pidettyjen tunnetaitotuntien hyödyllisyyttä oppilaille. Interventioryhmän opettajat arvioivat myös Aggression portaat -interventiomateriaalin käyttökelpoisuutta. Vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa esitetyt velvoitteet opettaa kouluissa oppilaille tunne- ja vuorovaikutustaitoja edellyttävät tietoa konkreettisista käytänteistä ja tutkimusperustaisista interventio-ohjelmista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että interventioryhmän muodostaneet sopeutumattomat oppilaat hyötyivät Aggression portaat -interventiosta. Heidän tunne- ja itsesäätelytaidoissaan tapahtui myönteistä kehitystä etenkin myönteisten tunnekokemusten lisääntymisen ja toisiin kohdistuneen fyysisen väkivallan vähenemisen osalta. Myös suhtautuminen väkivaltapelien ikärajoihin oli merkittävästi myönteisempää kuin kontrolliryhmän oppilailla, joilla kielteinen asenne lisääntyi selvästi tutkimusjakson aikana. Lisäksi interventioryhmän oppilailla oli keinoja itsensä rentouttamiseksi, päinvastoin kuin kontrolliryhmän oppilailla, joilla keinottomuuden kokemus jopa lisääntyi. Interventioryhmän oppilaat suhtautuivat hyvin kielteisesti toisen yllyttämiseen väkivaltaiseen tekoon ja kirjoittivat enemmän ajatuksiaan väkivallasta tuoden esille runsaasti ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi. Myös oppilaat ja opettajat kokivat interventio-ohjelman oppilaiden kehityksen kannalta hyödylliseksi ja opettajat myös interventiomateriaalin käyttökelpoiseksi.

Kohti vesiensuojelun aikaa; veden laadun muutokset eteläisimmällä Saimaalla

Työn tarkoituksena on ollut tutkia vesianalytiikan kehitystä Suomessa, arvioida rutiini-analytiikan luotettavuutta, selvittää eteläisimmän Saimaan jätevesikuormituksen kehitys ja siihen vaikuttaneet tekijät, laatia aikasarjat eräiden tutkimusalueen keskeisten veden laadun seurantapaikkojen veden laadun kehityksestä ja esittää keinoja veden laadun kehityksen kuvaa¬miseksi tiivistämällä suuri havaintomateriaali yksinkertaisiksi tunnusluvuiksi. Työssä käsiteltä¬vä aikajakso alkaa 1900-luvun alusta ja päättyy vuoteen 1998. Tutkimus on osa laajempaa ko¬konaisuutta. Tutkimusalue käsittää Vuoksen vesistön keskusjärven, Saimaan, eteläisimmät osat eli Pien-Saimaan, Suur-Saimaan, Vuoksen niskan ja Haapaveden altaat sekä vesistön purku¬-uoman, Vuoksen virran (ks. kuvat 5.1. ja 5.2.). Veden laatu alueen luonnontilaisilla alueilla on luokiteltavissa osin oligotrofiseksi, osin lievästi dysoligotrofiseksi. Sadan viimeisen vuoden aikana teollinen toiminta on muuttanut sitä voimakkaasti. Vesiensuojeluun on eteläisimmän Saimaan alueella investoitu yli 1,5 miljardia markka viimeisten noin 30 vuoden aikana. Investointien tuloksena kuormitus on laskenut oleellisesti 1960-luvun maksimikuormituksesta. Jätevesien purkuvesistön veden laatu on tänä aikana myös merkittävästi parantunut. Tämä on osoitettu veden laadun seurantatuloksista tehtyjen erilaisten tarkastelujen avulla (aikasarjadiagrammit, tilasto tarkastelut, indeksilukuluokitukset, PCA- ja PLS- ja DPLS- monimuuttujamallinnukset). Nykyisin veden laatu on lähes koko tutkimusalu¬eella vähintään tyydyttävä. Fysikaalis-kemiallisen veden laadun seurannan historia on Suomessa kansainvälisesti ja kansallisesti pitkä, ja Saimaalta voidaan veden laadun kehitystä arvioida luotettavasti 40 vuoden ajalta. Tutkimusmetodiikat vesitutkimusten pioneerimaissa ovat olleet samankaltaisia ja niiden perusteella on laadittu myös eurooppalaisen vedenlaadunseurannan suositukset. Vaikka tulevai¬suudessa vesistöä ja sen tilan kehitystä on tarkasteltava ekologisena kokonaisuutena, ei tätä voida tehdä ilman nykyisen kaltaista monitorointia. Teollisuuden jätevesikuormitus on laskenut neljännesvuosisadan aikana hyvin merkittä¬västi tavalla, joka vielä kymmenkunta vuotta sitten tuntui saavuttamattomalta. Saimaan. kuten muunkin Suomen metsäteollisuuden taso onkin kansainvälisesti korkea ja täyttää jo nyt kuormi¬tuksen suhteen lähes 2000-luvun alun BAT-tekniikan vaatimukset. Veden laatu ei kuitenkaan ole kuormitetuilla alueilla kaikkialla vielä hyvä, joten vesiensuojeluun on edelleen panostettava, kun tavoitteena on vesien hyvä ekologinen tila. Vesistöstä käsin tarkasteltuna hitaasti hajoavan orgaanisen aineen määrän vähentäminen vedestä on oltava seuraavana tavoitteena. Tätä tukee myös BAT-tekniikan tarkastelu.

Kanta- ja Päijät-Hämeen ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus vuonna 2014

Ilmanlaatua on Kanta- ja Päijät-Hämeen seudulla seurattu bioindikaattorien avulla 1980-luvulta lähtien. Ilmanlaadun bioindikaattoreina käytettiin männyn runkojäkäliä, männyn elinvoimaisuutta sekä männyn neulasten, sammalen ja humuksen alkuainepitoisuuksia ja kemiallisia ominaisuuksia. Vuonna 2014 bioindikaattoriseuranta toteutettiin ensimmäistä kertaa alueiden yhteisenä seurantana. Ilman epäpuhtauksien vaikutukset bioindikaattoreihin olivat voimakkaimmin kuormitetuilla alueilla selvästi havaittavissa, hajakuormitetuilla alueilla vaikutukset olivat lieviä. Tutkituista muuttujista jäkälämuuttujat kuvasivat eri ilman epäpuhtauksien (rikkidioksidi, typen oksidit, hiukkaset) yhteisvaikutusta. Männyn neulaskato kuvasi osin luontaisia tekijöitä, osin ilman epäpuhtauksien vaikutuksia. Neulasista mitatut alkuainepitoisuudet, mukaan lukien rikkipitoisuudet, kuvasivat pääasiassa metsikön kasvuolosuhteita. Humuksen ja erityisesti sammalen metallipitoisuudet kuvasivat ilman kautta leviävien epäpuhtauksien kuormitusvaikutusta hyvin. Kanta- ja Päijät-Hämeen merkittävimmät raportoitujen ilman epäpuhtauksien päästölähteet ovat liikenne, energiantuotanto ja teollisuus. Lisäksi alueella on merkittäviä jätteenkäsittelytoimintojen keskittymiä. Myös jätevedenpuhdistamoiden läheisyys näkyy ilmanlaadun indikaattorilajeissa. Näiden toimintojen läheisyys sekä päästömäärät vaikuttavat jäkälälajiston koostumukseen ja kuntoon siten, että laitosten läheisyydessä lajiston kunto on huonompi ja lajisto köyhtyneempää kuin tausta-alueilla. Samoin sammalen ja humuksen metallipitoisuudet ovat suurempia päästölähteiden läheisyydessä kuin kauempana niistä. Myös suuret päästömäärät lisäävät epäpuhtauksien kertymistä sammaliin ja humukseen sekä kasvattavat jäkälälajiston vaurioita ja köyhdyttävät lajistoa. Alueen ilmoitusvelvollisten laitosten rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöt ovat vähentyneet 2000-luvun alkuun verrattuna. Päästövähennykset eivät kuitenkaan näy lineaarisesti tutkituissa indikaattorilajeissa. Kanta-Hämeen osalta tilastollisesti merkitseviä eroja jäkälämuuttujissa oli mm. sormipaisukarpeen vaurioasteessa, joka oli keskimäärin kasvanut vuoteen 2002 verrattuna sekä levän yleisyydessä, joka oli vähentynyt vuoteen 2002 verrattuna. Sammalen ja humuksen metallipitoisuuksista ainoastaan kuparin pitoisuudet olivat kasvaneet. Sammalen elohopea- ja vanadiinipitoisuudet sekä humuksen kadmium- ja lyijypitoisuudet olivat laskeneet, muissa pitoisuuksissa ei ollut tapahtunut muutoksia. Jäkälämuuttujien osalta selviä muutoksia havaittiin Lahden, Forssan ja Heinolan keskustojen tuntumassa sekä Kärkölän Lappilassa. Luonnontilaisimmat alueet sijaitsivat Lopen eteläosissa, Orimattilan pohjoisosissa sekä Kärkölän itäpuolella. Jäkälätunnukset olivat keskimäärin samaa tasoa kuin muualla Suomessa. Korkeita metallipitoisuuksia havaittiin erityisesti Heinolan Myllyojan tutkimusalalla sekä Riihimäellä. Sammalesta mitatut lyijy- ja kromipitoisuudet olivat alueella suurempia kuin vertailuaineistoissa muualla Suomessa, humuksen osalta puolestaan vertailuaineistoja korkeampia keskimääräisiä pitoisuuksia havaittiin kromilla, kuparilla, lyijyllä, vanadiinilla ja nikkelillä. Taajama- ja tausta-alojen keskinäisessä vertailussa jäkälätunnukset olivat jäkälien peittävyyksiä lukuun ottamatta paremmassa kunnossa tausta-aloilla kuin taajama-aloilla. Neulasten ravinnepitoisuuksissa ja humuksen raskasmetallipitoisuuksissa havaittiin myös eroja; taajama-aloilla pitoisuudet olivat keskimäärin korkeampia kuin taustaaloilla. Lyhyemmän aikavälin kertymistä kuvaavat sammalten raskasmetallipitoisuuksien mukaan taajama-aloilla ei havaittu eroa tausta-alueisiin.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma 2016-2021 : Osa 1. Taustatiedot

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman 2016–2021 osassa 1 on esitetty toimenpiteiden suunnittelun taustatiedot. Näitä ovat muun muassa vesienhoidon keskeisimmät käsitteet, vesien tilaan vaikuttavat toiminnot, jo käynnissä olevat vesien tilan parantamista edistävät toimenpiteet ja niiden ohjaus sekä pintavesien tilan arvioinnin periaatteet ja tulokset. Lisäksi esitellään suunnittelussa käytetyt aineistot ja menetelmät.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma : Osa 2. Toimenpiteet

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman 2016–2021 osa 2 sisältää yksityiskohtaiset tiedot pinta- ja pohjavesien tilan parantamistarpeista, niille vesienhoitokaudella 2016–2021 kohdistettavista toimenpiteistä sekä arviot toimenpiteiden toteutuksen kustannuksista ja muista vaikutuksista.

Siirtyminen ilmaisesta versiosta maksulliseen Spotify-musiikkipalvelussa

Freemiumilla tarkoitetaan liiketoimintamallia, jossa tuotteen perusominaisuudet annetaan kuluttajan käyttöön ilmaiseksi, mutta kehittyneemmät ominaisuudet ja premium-sisältö ovat maksullisia. Freemium-mallissa olennaista on löytää hyvä tasapaino ilmaisversion ja maksullisen version välille. Hyvä ilmainen versio houkuttelee tehokkaasti uusia käyttäjiä, mutta myös maksullisen version tulee tarjota lisäarvoa, jotta käytöstä oltaisiin valmiita myös maksamaan. Tutkielmassa selvitettiin eri tekijöiden, kuten ohjelmaversioiden ominaisuuksien vaikutusta käyttäjien siirtymään ilmaisversiosta maksulliseen musiikin suoratoistopalvelussa, Spotifyssa, sekä tutkittiin arvonmuodostuksen kehitystä ostopäätöksen jälkeen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin haastattelemalla henkilöitä, joilla oli kokemusta Spotifyn maksullisen version käyttämisestä. Tutkimuksen perusteella eniten vaikutusta konversioon ilmaisversiosta maksulliseen oli versioiden teknisillä eroavaisuuksilla. Näistä tärkeimpiä konversion kannalta olivat ilmaisversion käyttöä heikentävät tai rajoittavat ominaisuudet: Tärkein yksittäinen peruste maksulliseen versioon siirtymiseen oli mainoksista eroon pääseminen, mutta myös kuuntelurajoitukset vaikuttivat päätökseen merkittävästi. Maksullisen version lisäominaisuuksista mobiiliversio ja offline-tila olivat molemmat myös tärkeitä ostopäätöksen kannalta, mutta esimerkiksi maksullisen version paremmalla äänenlaadulla ei juuri ollut vaikutusta konversioon. Teknisten eroavaisuuksien lisäksi ostopäätökseen vaikuttivat myös mm. sosiaaliset tekijät ja olosuhteiden muutokset. Suurin osa käyttäjistä koki maksullisesta versiosta saadun lisäarvon pysyneen samankaltaisena myös ostopäätöksen jälkeen. Jälkeenpäin saadun arvon suhdetta hintaan ei enää arvioitu niin tarkasti kuin ostohetkellä. Teknisten eroavaisuuksien muuttaminen on helpoin tapa vaikuttaa siihen, miten paljon lisäarvoa käyttäjät maksullisesta versiosta saavat. Versioiden eroavaisuuksia säätelemällä pystytään vaikuttamaan siihen, miten suureksi konversioprosentti muodostuu.

Turku365 – taktikointia ja viestintää kaupunkitilassa

Tässä tutkielmassa tarkastelen Turku365-nimistä kaupunkitaideteoskokonaisuutta, joka toteutui vuonna 2011 osana Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Keskityn erityisesti Arjen löytöretkeilijät -osioon, joka koostui 52 osallistavasta kaupunkitaidetehtävästä sekä teokseen liittyvästä internetsivusta, jossa tehtävätoteutuksia saattoi jakaa ja kommentoida. Aineistona tutkimuksessani käytän Meiju Niskalan konseptoimaa Kalenteri arjen löytöretkeilijälle -kirjaa sekä Arjen löytöretkeilijöiden internetsivua. Tutkielmassani pohdin, millaisiin tilojen haltuunottoihin tehtävät osallistujia yllyttivät. Tutkin myös, millaisia interaktioita teoksen lopulta onnistui synnyttää sekä sitä, ja millaista informaatiota osallistujat kaupunkitilaan ja -tilasta tuottivat. Hahmottelen Michel De Certeaun (1984) kirjoitusten pohjalta kolme erilaista tilan haltuunoton taktiikkaa: harhailun, rytmin häiritsemisen ja nimeämisen, joihin kalenteritehtävät nähdäkseni rohkaisevat, ja pohdin taktiikoiden käyttöä. Tarkastelen kaupunkitilaa relationaalisena eli prosessinomaisena, kontekstisidonnaisena ja suhteissa syntyvänä monitasoisena kokonaisuutena, johon sisältyy olennaisesti myös virtuaalinen tila. Tarkastelen fyysisen ja virtuaalisen tilan limittymiä lisätyn tilan ja hybridisen tilan näkökulmista sekä palimpsestin käsitteen kautta. Tällaisesta tilan näkökulmasta Arjen löytöretkeilijöiden internetsivu näyttäytyy erottamattomana osana fyysisessä kaupunkitilassa toteutuvaa teoskokonaisuutta. Kaupunkitaidetehtävien ohjeita tulkittiin enimmäkseen melko kirjaimellisesti ja tehtävätoteutukset noudattivat annettuja ohjeita. Teoksen virtuaalisen kaupunkitaidegallerian käytöt näyttävät jääneen vähäisiksi, eikä laajempaa tai dialogista keskustelua kaupunkitaiteesta vuoden aikana syntynyt. Teosten myötä tilaan ja tilasta tuotettu informaatio oli moninaista, kuten vastaajien joukkokin.

Kyrönjoen vesistötyöt : Koskien pohjaeläimistön velvoitetarkkailu vuonna 2014

Kyrönjoen yläosan tulvasuojeluhankkeen eri osille on useita lupapäätöksiä, joissa luvanhaltijana on valtio. Lupapäätöksissä on velvoite tarkkailla Kyrönjokeen johdettavien kuivatusvesien määrää ja laatua sekä rakentamisen ja pengerryspumppaamojen käytön vaikutusta Kyrönjoen tilaan. Lisäksi on tarkkailtava mm. vaikutuksia Kyrönjoen ja sen alapuolisen merialueen kala-, rapu- ja nahkiaiskantoihin ja kalastukseen sekä kalannousuun Malkakoskessa. Osana vuonna 2011 laadittua tarkkailusuunnitelmaa ovat pohjaeläinselvitykset, jotka kuuluvat harvemmin kuin vuosittain tehtäviin tarkkailuihin. Tämä on raportti vuoden 2014 pohjaeläintarkkailusta. Kyrönjoen koskien pohjaeläimistön yksilömäärä oli kaikilla näytepaikoilla suurempi vuonna 2014 kuin edellisenä näytteenottovuonna. Yksilömäärän kasvu oli huomattavin Malkakosken tekokoskella, jonka pohjaeläimistön monimuotoisuus oli kuitenkin alhaisempi kuin muilla havaintopaikoilla Harjankoskessa ja Kolkinkoskessa. Eläinyhteisöjen monimuotoisuus oli suurin ylimmällä Harjankoskella. Poh-jaeläinyhteisö oli nyt Kolkinkoskessa merkittävästi monipuolisempi kuin muutamina aiempina tutkimusvuosina. Kolkinkosken pohja-eläinyhteisö reagoi voimakkaasti Kyrönjoen alajuoksulla esiintyviin episodiluonteisiin veden happamuusjaksoihin, ja eläinyhteisöissä havaitaan selkeä yksipuolistuminen erittäin happamien jaksojen jälkeen, ja vastaavasti palautuminen vähemmän happamien jaksojen jälkeen kuten syksyllä 2014. Koskien pohjaeläimistöön kohdistuu samanaikaisesti useita eri stressitekijöitä, joista osa on luonnollisia, kun taas osaan on ihmistoi-minta vaikuttanut vaihtelevissa määrin. Ylin näytekoski, Harjankoski, sijaitsee happamien sulfaattimaiden yläpuolella, minkä johdosta veden laatu on parempi kuin Kyrönjoen alemmilla osilla. Koski sijaitsee myös tulvasuojeluun liittyvien vesistötöiden vaikutusalueen ulkopuolella. Näistä syistä pohjaeläimistön ekologinen tila on ollut hyvä ja hyvin samanlainen tarkastelujaksolla 2005‒2014. Keinotekoisen Malkakosken yksilö- ja taksonimäärät ovat olleet vähitellen kasvussa, mutta samalla on ollut viitteitä lisääntyneestä or-gaanisesta kuormituksesta. Malkakoskessa on luonnonkoskiin verrattuna vähemmän pohjaeläimille olennaista, luontaista vesisammal-kasvustoa. Vesisammalta oli kuitenkin vuonna 2014 selvästi enemmän kuin aiempina näytteenottovuosina.