Sulfaattiselluloosatehtaan rikki- ja natriumtase sekä kemikaalikierron malli

Tämän diplomityön kirjallisessa osassa on tarkasteltu sulfaattiselluloosatehtaan ympäristöpäästöjen vähentämiseen liittyvää ongelmallisuutta sekä luomaan pääpiirteittäinen kuvaus sulfaattiselluloosatehtaan kemikaalikierrosta lähinnä rikki- ja natriumyhdisteiden kiertoja huomioiden. Pääasiassa kemikaalisäästöjen ja ympäristösyiden vuoksi tehtävää kemikaalikierron sulkemista seuraa rikki- ja natriumtaseisiin sekä kemikaalikierron vierasaineisiin liittyviä ongelmia, kuten prosessilaitteistojen likaantumista, korroosiota ja hajukaasuyhdisteiden muodostumista. Diplomityön mallinnusosassa on luotu Metsä-Botnian Rauman sellutehtaan kemikaalikierron malli pohjautuen tehtaan virtauskaavioihin sekä muuhun tehtaalta saatuun prosessi-informaatioon. BALAS-simulointiohjelmiston avulla luotuja mallikaavioita on käytetty hyväksi tehtaan kokonais- rikki- ja natriumtaseiden laskennassa. Varsinainen simulointi on jätetty projektin aikataulullisten syiden vuoksi jatkoprojektin piiriin.

Salmeterol for the prevention of high-altitude pulmonary edema.

BACKGROUND: Pulmonary edema results from a persistent imbalance between forces that drive water into the air space and the physiologic mechanisms that remove it. Among the latter, the absorption of liquid driven by active alveolar transepithelial sodium transport has an important role; a defect of this mechanism may predispose patients to pulmonary edema. Beta-adrenergic agonists up-regulate the clearance of alveolar fluid and attenuate pulmonary edema in animal models. METHODS: In a double-blind, randomized, placebo-controlled study, we assessed the effects of prophylactic inhalation of the beta-adrenergic agonist salmeterol on the incidence of pulmonary edema during exposure to high altitudes (4559 m, reached in less than 22 hours) in 37 subjects who were susceptible to high-altitude pulmonary edema. We also measured the nasal transepithelial potential difference, a marker of the transepithelial sodium and water transport in the distal airways, in 33 mountaineers who were prone to high-altitude pulmonary edema and 33 mountaineers who were resistant to this condition. RESULTS: Prophylactic inhalation of salmeterol decreased the incidence of high-altitude pulmonary edema in susceptible subjects by more than 50 percent, from 74 percent with placebo to 33 percent (P=0.02). The nasal potential-difference value under low-altitude conditions was more than 30 percent lower in the subjects who were susceptible to high-altitude pulmonary edema than in those who were not susceptible (P<0.001). CONCLUSIONS: Prophylactic inhalation of a beta-adrenergic agonist reduces the risk of high-altitude pulmonary edema. Sodium-dependent absorption of liquid from the airways may be defective in patients who are susceptible to high-altitude pulmonary edema. These findings support the concept that sodium-driven clearance of alveolar fluid may have a pathogenic role in pulmonary edema in humans and therefore represent an appropriate target for therapy.

Four-hour infusions of synthetic atrial natriuretic peptide in normal volunteers.

Two doses of synthetic atrial natriuretic peptide (0.5 and 5.0 micrograms/min) and its vehicle were infused intravenously for 4 hours in eight salt-loaded normal volunteers, and the effect on blood pressure, heart rate, renal hemodynamics, solute excretion, and secretion of vasoactive hormones was studied. The 0.5 micrograms/min infusion did not alter blood pressure or heart rate, whereas the 5.0 micrograms/min infusion significantly reduced the mean pressure by 20/9 mm Hg after 2.5 to 3 hours and increased the heart rate slightly. Inulin clearance was not significantly changed, but the mean p-aminohippurate clearance fell by 13 and 32% with the lower and higher doses, respectively. Urinary excretion of sodium and chloride increased slightly with the lower dose. With the higher dose, a marked increase in urinary excretion of sodium, chloride, and calcium was observed, reaching a peak during the second hour of the infusion. Potassium and phosphate excretion did not change significantly. A brisk increase in urine flow rate and fractional water excretion was seen only during the first hour of the high-dose infusion. Signs and symptoms of hypotension were observed in two subjects. No change in plasma renin activity, angiotensin II, or aldosterone was observed during either infusion, but a marked increase occurred after discontinuation of the high-dose infusion. In conclusion, the 5 micrograms/min infusion induced a transient diuretic effect, delayed maximal natriuretic activity, and a late fall in blood pressure, with no change in inulin clearance but a dose-related decrease in p-aminohippurate clearance. Despite large amounts of sodium excreted and blood pressure reduction, no counterregulatory changes were observed in the renin-angiotensin-aldosterone system or plasma vasopressin levels during the infusion.

Polttoaineseoksen ja prosessiolosuhteiden vaikutus kerrosleijukattilan tulistinalueen likaantumiseen

Työn tavoitteena oli löytää yhteys kerrosleijukattilaan syötetyn polttoaineseoksen sekä kattilan likaantumisen välille. Tulistinalueen likaantumista tutkittiin kahden kerrostumasondin avulla 28 päivää kestäneellä mittausjaksolla. Mittausten aikana otettiin näytteitä polttoaineseoksesta, lentotuhkasta sekä nuohouksen aikaisesta tuhkavirrasta. Mittausjakson jälkeen myös sondien tuhkakerrostumien pitoisuudet määritettiin. Mittausjakson aikana sondien jättöpinnoille muodostui tuhkakerrostumaa, joka voitiin poistaa nuohouksella, kun taas tulopinnalle syntyi pysyvää kerrostumaa. Nuohouksella irtoavan tuhkakerrostuman havaittiin sisältävän suuremmat pitoisuudet piitä, alumiinia, natriumia ja kaliumia kuin kattilan läpi jatkuvasti kulkevan lentotuhkan. Tuhkakerrostuma, jota ei nuohouksella saatu poistettua, sisälsi enemmän natriumia, rikkiä, kaliumia ja lyijyä kuin muut tuhkanäytteet. Polttoaineista turpeella oli merkittävin vaikutus likaantumiseen. Turpeen osuuden ollessa suurimmillaan jäivät jättöpinnan tuhkakerrostuman lämpövastukset pienemmiksi kuin muulloin eli lyhytaikaista kerrostumaa syntyi tällöin vähemmän. Pysyvän kerrostuman kasvu hidastui, kun turpeen osuus oli suuri, ja jopa pysähtyi, kun turpeen osuus oli 42-51 %. Prosessiolosuhteista tutkittiin kattilan kuorman vaikutusta likaantumiseen. Havaittiin, että ajettaessa kattilaa isommilla kuormilla, syntyi lyhytaikaista kerrostumaa vähemmän kuin muulloin.

Uuttoprosessin suunnittelu

Teknologian kehitys ja prosessien tiukempi valvonta ovat alentaneet selluteollisuuden häviöitä tehden prosesseista suljetumpia. Valitettavasti nämä edistysaskeleet teknologiassa ovat lisänneet prosessiin kuulumattomien yhdisteiden määrää kemikaalien talteenottokierrossa. Näistä kemikaaleista haitallisimpia ovat kloridi- ja kaliumyhdisteet, jotka tulevat prosessiin raaka-aineiden ja prosessikemikaalien mukana. Kloridi ja kalium muodostavat emäksisissä liuoksissa epäorgaanisia liukoisia yhdisteitä, jotka rikastuvat lipeäkiertoon. Soodakattilassa kloridien läsnäolo alentaa tuhkan sulamislämpötilaa sekä tarttumispistettä, lisää korroosiota ja saostumien muodostumista kattilan pinnalle. Nämä seuraukset voivat vähentää vuosituotantoa ja nostaa korjauskustannuksia. Kaliumin ja kloridin rikastumista talteenottokiertoon voidaan estää poistamalla ne prosessista. Prosessiin kuulumattomat yhdisteet tulisi poistaa talteenottoprosessista ja säilyttää samalla korkea kemikaalien talteenottoprosentti. Koska kaliumin ja kloridin rikastumiskertoimet soodakattilan tuhkassa ovat korkeita, on tuhkan käsittely tehokasta. Kloridin ja kaliumin poistoon on kehitetty menetelmiä, joilla voidaan vähentää hyödyllisten kemikaalien häviöitä. Näitä menetelmiä ovat uutto, ioninvaihto, elektrodialyysi, jäähdytyskiteytys ja haihdutuskiteytys. Menetelmissä tuhka jaetaan kloridi- ja kaliumpitoiseen osaan ja natriumsulfaattipitoiseen osaan. Kloridi ja kalium poistetaan prosessista ja loput palautetaan lipeäkiertoon. Kloridin ja kaliumin poistoa tuhkasta tutkittiin uuttamalla tuhkaa vedellä. Parhaissa käyttöolosuhteissa natriumsulfaatin liukoisuus veteen on huomattavasti alhaisempi kuin kaliumkloridin liukoisuus veteen. Optimaalinen uuttolämpötila ja tuhka-vesisuhde määritettiin siten, että kloridi- ja kaliumpitoisuudet suodoksessa olivat mahdollisimman korkeat sekä natriumin ja muiden anioneiden pitoisuudet suodoksessa mahdollisimman alhaiset. Saatuja tuloksia käytettiin jatkuvatoimisen uuttoprosessin suunnittelussa.

Análisis de sistemas bucoadhesivos

[spa]Objetivo: El objetivo de este estudio es el diseño de un parche bucoadhesivo para la administración transbucal de clorhidrato de doxepina utilizando diferentes polímeros así como la caracterización de dichos sistemas en cuanto al análisis calorimétrico y la capacidad de hinchamiento.Materiales y métodos: Se ha utilizado clorhidrato de doxepina y diferentes polímeros, carboximetilcelulosa sódica, hidroxipropilmetilcelulosa y chitosan. La calorimetría diferencial de barrido (DSC) se ha realizado en un dispositivo Mettler FP 80 equipado con un horno FP 85 y la capacidad de hinchamiento utilizando placas de agar.Resultados: Se obtienen termogramas de los parches y las mezclas físicas donde se observan transiciones endotérmicas entre 30 y 120º C y el pico endotérmico del principio activo en las mezclas físicas binarias. La entalpía de deshidratación es similar en los polímeros de carboximetilcelulosa sódica y chitosan (281 J/g) siendo menor en la película de hidroxipropilmetilcelulosa (251 J/g), al igual que el porcentaje de hidratación donde se demuestra que los parches elaborados con hidroxipropilmetilcelulosa presenta menor tendencia a captar agua (55,91 %) frente al 67,04 % y 67,30 % de la carboximetilcelulosa sódica y chitosan, respectivamente.Conclusión: Los resultados obtenidos muestran que existe compatibilidad entre los componentes de la formulación y los datos de entalpía se correlacionan con los datos obtenidos en el ensayo de hinchamiento.[eng]The aim of this study is to design a bucoadhesive patch for the transbuccal administration of doxepin hydrochloride using different polymers as well as the characterization of these systems for calorimetric analysis and the swelling capacity. Materials and methods: Doxepin hydrochloride was used as well as various polymers; carboxymethylcellulose sodium, hydroxypropylmethyl cellulose and chitosan. Differential scanning calorimetry (DSC) was carried out using a Mettler FP 80 device equipped with a FP 85 oven and the swelling capacity using agar plates. Results: Thermograms obtained patches and physical mixtures where there are endothermic transitions between 30 and 120º C and the endothermic peak of the active principle in binary physical mixtures. Dehydration enthalpy is similar in polymers of carboxymethylcellulose sodium and chitosan (281 J/g), the film having less hydroxypropylmethylcellulose (251 J/g), the percentage of moisture shows that the patches prepared with hydroxypropylmethylcellulose have less tendency to collect water (55.91 %) compared to 67.04 % and 67.30 % with sodium carboxymethylcellulose and chitosan, respectively. Conclusion: The results show that there is compatibility between the components of the formulation and the enthalpy data correlate

Prognostic Importance of the Cuse of Renal Failure in Patients With Cirrhosis

BACKGROUND & AIMS: The prognostic value of the different causes of renal failure in cirrhosis is not well established. This study investigated the predictive value of the cause of renal failure in cirrhosis. METHODS: Five hundred sixty-two consecutive patients with cirrhosis and renal failure (as defined by serum creatinine 1.5 mg/dL on 2 successive determinations within 48 hours) hospitalized over a 6-year period in a single institution were included in a prospective study. The cause of renal failure was classified into 4 groups: renal failure associated with bacterial infections, renal failure associated with volume depletion, hepatorenal syndrome (HRS), and parenchymal nephropathy. The primary end point was survival at 3 months. RESULTS: Four hundred sixty-three patients (82.4%) had renal failure that could be classified in 1 of 4 groups. The most frequent was renal failure associated with infections (213 cases; 46%), followed by hypovolemia-associated renal failure (149; 32%), HRS (60; 13%), and parenchymal nephropathy (41; 9%). The remaining patients had a combination of causes or miscellaneous conditions. Prognosis was markedly different according to cause of renal failure, 3-month probability of survival being 73% for parenchymal nephropathy, 46% for hypovolemia-associated renal failure, 31% for renal failure associated with infections, and 15% for HRS (P .0005). In a multivariate analysis adjusted for potentially confounding variables, cause of renal failure was independently associated with prognosis, together with MELD score, serum sodium, and hepatic encephalopathy at time of diagnosis of renal failure. CONCLUSIONS: A simple classification of patients with cirrhosis according to cause of renal failure is useful in assessment of prognosis and may help in decision making in liver transplantation.

Studies on formation of chromium niobates

The precise nature of the reaction between chromium chloride and potassium niobate at specific pH levels 12.0, 10.8 and 7.6 has been studied by means of electrometric techniques involving pH and conductometric titrations. The well defined breaks and inflections in the titration curves provide cogent evidence for the formation and precipitation of chromium ortho-Cr2O3.3Nb2 O5, hexa-4Cr2O3.9Nb2 O5 and meta-Cr2O3.3Nb2 O5 niobates in the vicinity of pH 7.5, 6.8 and 5.6, respectively. Analytical investigations of the precipitates have also been carried out which substantiate the results of the electrometric study.

Reagenssin pinta-aktiivisuuden hyödyntäminen sinkin uutossa

Työssä tutkittiin sinkin uutossa käytettävän di(2-etyyliheksyyli)fosforihappo (D2EHPA) -uuttoreagenssin faasikäyttäytymistä ja miten laimentimen koostumus, lämpötila ja orgaanisen faasin sinkkipitoisuus vaikuttavat faasitasapainoon. Laimentimen vaikutuksen havaittiin olevan pientä, kun taas lämpötilan nostaminen yli huoneenlämpötilan leventää faasidiagrammin yksifaasialuetta. Pienet orgaanisen faasin sinkkipitoisuudet eivät juuri vaikuta faasitasapainoon. Sinkin ja D2EHPA:n moolisuhteen ollessa välillä 0,1–0,2 kompleksin rakenne ilmeisesti muuttuu. Sinkkipitoisuuden kasvaessa yksifaasialue muodostuu pienemmillä ammoniakkimäärillä. Suurilla orgaanisen faasin sinkkipitoisuuksilla ja ammoniakkimäärillä muodostuu orgaanisen faasin ja vesifaasin välille kolmas nestefaasi. D2EHPA:n (40 p %) vesipitoisuuden ja viskositeetin pH riippuvuutta tutkittiin, kun laimentimena oli alifaattinen hiilivetyliuotin. Nostettaessa pH yli 3,5:n uuttoreagenssi alkoi muodostaa käänteismisellejä, jolloin orgaanisen faasin vesipitoisuus ja viskositeetti kasvoivat eksponentiaalisesti. Sinkin mukana uuttautuu epäpuhtauksia kuten Al3+, Co2+, Cu2+, Na+, Ni2+, Cl- ja F-. Takaisinuuton kautta epäpuhtaudet joutuvat talteenottoelektrolyysiin, jossa ne voivat vaikuttaa tuotteen laatuun ja laskea virtahyötysuhdetta. Tarkoituksena oli tutkia väheneekö epäpuhtauksien myötäuuttautuminen jollakin tietyllä sinkin latausasteella. Fluoridin ja kuparin uuttautumisen havaittiin vähenevän vasta, kun sinkin pitoisuus orgaanisessa faasissa oli yli 20 g/L lämpötilasta riippumatta. Fluoridi uuttautuu mahdollisesti alumiinikompleksina ja/tai fluorihappona. Koboltin ja nikkelin myötäuuttautumisen havaittiin vähenevän, kun sinkin latausaste oli yli 10 g/L. Natrium ja kloridi eivät myötäuuttautuneet.

Recuperação de bromo em soluções aquosas residuais

A laboratory procedure was devised to recover bromine from waste alkaline aqueous solutions used in the isotopic determination of N-15. The laboratory apparatus comprises two round bottom flasks (1 and 2 L), a dropping funnel, a gas bubbler, a gas regulator and glass fittings. The waste solution is acidified with sulfuric acid forming molecular bromine that is stripped out by a flow of nitrogen gas bubbled through the solution. This gas is then bubbled through a solution of lithium hydroxide generating lithium bromide and lithium hypobromite. The efficiency of bromine recovery was estimated to be 82±2%. This resulting solution was successfully reused in the isotopic determination of N-15. The procedure can recycle most of the bromine used in the laboratory saving resources and preserving the environment. The procedure can be adapted to recover bromine of other laboratory waste streams.

Determinação experimental dos raios cristalográficos dos íons sódio e cloreto

This experiment, where very common materials and equipments are used, conducts to good and interesting results related to the ionic radii of sodium and chloride ions. It also offers an excellent opportunity to discuss the crystalline arrangement of solids and to apply simple mathematical tools for calculations. Other important concepts such as density, solubility and saturated solution are also used. The simplicity of the experiment creates an excellent opportunity for reasoning with the students about the technique.

Estudos termoanalíticos de sais de sódio e potássio de ditiocarbamatos em atmosfera oxidante

Thermoanalytical behavior of sodium and potassium salts of pyrrolidinedithiocarbamate (pyr), piperidineditiocarbamate (pip), morpholinedithiocarbamate (mor), hexametileneiminedithiocarbamate (hex), were investigated. In a first step the salts were synthesized and characterized by infrared spectroscopy (FTIR), ¹H and 13C nuclear magnetic resonance (NMR) and elementar analysis. Finally, thermal analytical (TG/DTG and DSC) studies were performed in order to evaluate the thermal stability, as well as the pathways of the thermal decomposition based in the intermediate and final decomposition products.

Development of conditioned taste aversion to Mascagnia rigida in goats

The aim of this study was to determine whether goats could be averted from consuming Mascagnia rigida, a toxic plant found in the semiarid region of northeastern Brazil. Fourteen male goats not previously familiarized to M. rigida were randomly allocated to two treatment groups: control (treated with 5.5mL water orally by a drenching gun) and lithium group (treated with 100mg LiCl/kg body weight orally by a drenching gun). For conditioning, goats were allowed to feed on M. rigida leaves for 15 min, followed by LiCl or water administration. The time spent on eating M. rigida leaves was measured. The conditioning was repeated daily until the LiCl-treated goats stopped eating M. rigida. On the 10th, 17th, and 24th day after conditioning, extinction trials of the M. rigida aversion were performed in goats by using single-choice tests. There was no difference between the two treatment groups with respect to the consumption of M. rigida on the first day of aversion conditioning, however, controls ingested increasing amounts of the plant on consecutive conditioning days. On the second day, five out of the seven goats in the lithium group did not eat the leaves, but on the third day, all the goats in the lithium group did not ingest M. rigida. This aversion persisted throughout all evaluated days. This indicates that goats can be easily conditioned by using lithium chloride to avoid eating M. rigida temporarily.

Litium-polymeeri- ja litium-rautafosfaattiakkujen käyttö kannettavassa audiolaitteessa

Akkuteknologia on kehittynyt viime vuosina erityyppisten litium-ioniakkujen hallitessa markkinoita. Uutta teknologiaa kaupallisissa litium-pohjaisissa akuissa edustavat litium-polymeeri- ja litium-rautafosfaattiakut. Työn tarkoituksena oli selvittää soveltuvatko litium-polymeeri- ja litium-rautafosfaattiakut kannettavaan audiolaitteeseen ja verrata näitä Ni-Cd- ja Ni-Mh-akkuihin sekä LiCoO2- ja LiMnO4-kemian litium-ioniakkuihin. Kyseisten akkutyyppien soveltuvuutta kannettavaan audiolaitteeseen ei kirjallisuudessa ole juuri tutkittu. Työ toteutettiin kirjallisuustutkimuksena.

Resistance of Amaranthus retroflexus to acetolactate synthase inhibitor herbicides in Brazil

When in competition with cotton, Amaranthus retroflexus can cause high yield losses. Due to the limited availability of selective herbicides registered for post emergence control of this weed, the same herbicides have been used repeated times over the last few years, which may have selected resistant biotypes. Biotypes of A. retroflexus collected from the main areas of cotton cultivation in Brazil were submitted to dose-response trials, by applying the herbicides trifloxysulfuron-sodium and pyrithiobac-sodium in doses equivalent to 0, ¼, ½, 1, 2 and 4 times the recommended rates. Resistance to ALS inhibitors was confirmed in biotypes of A. retroflexus. Biotype MS 2 from Mato Grosso do Sul, was cross-resistant to both trifloxysulfuron-sodium and pyrithiobac-sodium, while biotype MS 1 was resistant to trifloxysulfuron-sodium only. Likewise, singular and cross resistance was also confirmed in biotypes from Goiás (GO 3, GO 4 and GO 6), in relation to trifloxysulfuron­sodium and pyrithiobac-sodium. One biotype from Mato Grosso (MT 13) was not resistant to any of the ALS inhibitors evaluated in this work.