Intended Quality: Relationships between Development, Testing and Quality

An empirical study was conducted in the area of software engineering to study relationships between development, testing and intended software quality. International standards served as a starting point of the study. For analysis a round of interviews was kept and transcribed. It was found that interaction between humans is critical, especially in transferring knowledge and standards’ processes. The standards are communicated through interaction and learning processes are involved before compliance. One of the results was that testing is the key to sufficient quality. The outcome was that successful interaction, sufficient testing and compliance with the standards combined with good motivation may provide most repeatable intended quality.

Long-term nutrient load management and lake restoration: Case of Säkylän Pyhäjärvi (SW Finland)

Eutrophication caused by anthropogenic nutrient pollution has become one of the most severe threats to water bodies. Nutrients enter water bodies from atmospheric precipitation, industrial and domestic wastewaters and surface runoff from agricultural and forest areas. As point pollution has been significantly reduced in developed countries in recent decades, agricultural non-point sources have been increasingly identified as the largest source of nutrient loading in water bodies. In this study, Lake Säkylän Pyhäjärvi and its catchment are studied as an example of a long-term, voluntary-based, co-operative model of lake and catchment management. Lake Pyhäjärvi is located in the centre of an intensive agricultural area in southwestern Finland. More than 20 professional fishermen operate in the lake area, and the lake is used as a drinking water source and for various recreational activities. Lake Pyhäjärvi is a good example of a large and shallow lake that suffers from eutrophication and is subject to measures to improve this undesired state under changing conditions. Climate change is one of the most important challenges faced by Lake Pyhäjärvi and other water bodies. The results show that climatic variation affects the amounts of runoff and nutrient loading and their timing during the year. The findings from the study area concerning warm winters and their influences on nutrient loading are in accordance with the IPCC scenarios of future climate change. In addition to nutrient reduction measures, the restoration of food chains (biomanipulation) is a key method in water quality management. The food-web structure in Lake Pyhäjärvi has, however, become disturbed due to mild winters, short ice cover and low fish catch. Ice cover that enables winter seining is extremely important to the water quality and ecosystem of Lake Pyhäjärvi, as the vendace stock is one of the key factors affecting the food web and the state of the lake. New methods for the reduction of nutrient loading and the treatment of runoff waters from agriculture, such as sand filters, were tested in field conditions. The results confirm that the filter technique is an applicable method for nutrient reduction, but further development is needed. The ability of sand filters to absorb nutrients can be improved with nutrient binding compounds, such as lime. Long-term hydrological, chemical and biological research and monitoring data on Lake Pyhäjärvi and its catchment provide a basis for water protection measures and improve our understanding of the complicated physical, chemical and biological interactions between the terrestrial and aquatic realms. In addition to measurements carried out in field conditions, Lake Pyhäjärvi and its catchment were studied using various modelling methods. In the calibration and validation of models, long-term and wide-ranging time series data proved to be valuable. Collaboration between researchers, modellers and local water managers further improves the reliability and usefulness of models. Lake Pyhäjärvi and its catchment can also be regarded as a good research laboratory from the point of view of the Baltic Sea. The main problem in both of them is eutrophication caused by excess nutrients, and nutrient loading has to be reduced – especially from agriculture. Mitigation measures are also similar in both cases.

Järviruo´on polttokoe Väkiparran tilan lämpölaitoksessa

Rannoilla ja matalissa vesissä voimakkaasti levinnyt järviruoko muodostaa suuren biomassareservin, jonka suunnitelmallisella korjuulla voidaan saavuttaa monia ympäristöhyötyjä. Luonnon- ja vesienhoitotöiden kustannustehokkuutta ja kiinnostavuutta voidaan lisätä ruokomassan hyötykäytöllä. Talvella korjattavan järviruo’on yksi potentiaalinen käyttökohde on poltto energiaksi muiden korsimateriaalien tapaan. Polttokokeen tavoitteena oli testata puhtaan järviruokosilpun polttoa laitoksessa, joka soveltuu korsimateriaalien polttoon. Teknisten kokemusten lisäksi tavoitteena oli hankkia mittaustietoa järviruo’on polton päästömääristä ja savukaasujen laadusta, sekä vertailla saatuja tietoja samassa laitoksessa tehtyyn puuhakkeen polttokokeen tuloksiin. Koepoltto tehtiin Väkiparran tilan lämpölaitoksessa, jonka polttoteho on 990 kW. Polttoaineen syöttöjärjestelmä on suunniteltu huomioimaan polttoaineen laadun vaihtelut ja polttoaine siirretään varastosta pesäruuville kolakuljettimella. Savukaasujen mittauksessa sovellettiin standardin EN 13284-1 määräyksiä. Järviruoko korjattiin kaksoissilppuri –rinnekone –yhdistelmällä maaliskuun alussa 2013. Silppurin terämäärän tarve aliarvioitiin ja silpussa oli runsaasti pitkiä, jopa yli 30 cm mittaisia korsia. Leikkuupäivien kostean sään vuoksi ruoko oli kosteaa (kosteusnäytteet 24-34 %). Kokeen aikana poltettiin noin 40 kuutiota ruokosilppua ja 20 tunnin koepolton aikana tuotettiin energiaa n. 4 MW. Laitoksen vakiosäädöillä saavutettiin n. 300 kW/h teho. Syöttölaitteiden teho rajoitti suuremman polttotehon saavuttamista, koska kevyttä silppua ei pystytty toimittamaan nopeammin pesään. Pitkät korret vaikeuttivat aluksi silpun syöttöä kolakuljettimelta pesäruuville, mutta syöttö alkoi sujua sen jälkeen, kun varastossa lajiteltiin silpusta pisimmät korret pois. Ruo’on kosteus ei vaikuttanut palamistulokseen, ruokosilppu paloi pesässä hyvin eikä palamatonta ainetta jäänyt tuhkaan. Typen oksidien pitoisuudet ja hiukkaspäästöt olivat ruokoa poltettaessa samaa luokka kuin puuhakkeen poltossa ja arvot jäivät alle viitteellisten päästöraja-arvojen (Valtioneuvoston asetus 750/2013, liite 1). Ruo’on poltosta mitatut rikkidioksidin pitoisuudet ylittivät viitteelliset päästöraja-arvot ja ero puun polttoon oli selkeä. Rikkidioksidin pitoisuuksista arvioitiin olevan jonkin verran riskiä kattilan korroosiovaurioiden syntymiselle. Häkäpitoisuudet olivat ruo’on poltossa selvästi korkeammat, mutta pitoisuuksia voidaan kuitenkin pitää alhaisina. Ruokotuhkasta analysoidut metallipitoisuudet jäivät selvästi alle MMM:n asetuksen 24/11 mukaisten enimmäispitoisuuksien tuhkan käytölle metsätaloudessa. Kokeen perusteella voidaan arvioida, että ruoko sopii poltettavaksi laitoksessa, kunhan silppu on kooltaan riittävän lyhyttä. Tekninen käyttövarmuus, korroosioriskit ja rikkidioksidipäästöt huomioiden järkevä käyttötapa on kuitenkin seospoltto hakkeen kanssa. Luonnon- ja vesienhoidon sivutuotteena syntyvää ruokosilppua kannattaa kuljettaa poltettavaksi, kun kuljetusmatka on lyhyt ja kuljetus tehdään isoilla kuorma-autoilla.

Mineraalisen rakennusjätteen hyötykäyttö maarakentamisessa

Työn tavoitteena on osoittaa betonimurskeen ympäristökelpoisuus maarakennuskäytössä sekä vertailla betonimurskeen ja luonnonmateriaalien elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia maarakentamisessa. Teoriaosassa käsitellään betonimurskeen maarakennuskäyttöön vaikuttavaa lainsäädäntöä ja sen mahdollisia ympäristövaikutuksia. Lisäksi käydään läpi neitseellisten maarakennusmate-riaalien otosta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Työn kokeellinen osa koostuu kahdesta osasta: materiaalien haitallisten aineiden liukoisuuden mää-rityksistä ja elinkaariarvioinnista. Liukoisuuden määritykset tehtiin kenttäkokeina luonnonolosuhteissa Lahden tiede- ja yrityspuisto Oy:n Jokimaan pilot-luokan maaperätutkimuskeskuksessa. Lisäksi liukoisuudet määritettiin laboratoriossa valtioneuvoston asetuksen eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa vaatimusten mukaisesti. Elinkaariarvioinnissa vertailtiin betonimursketta neitseellisiin maarakennusmateriaaleihin skenaarioissa, jotka sisälsivät materiaalin valmistuksen ja kuljetuksen käyttökohteeseen. Neitseellisiä materiaaleja käytettäessä oletettiin, että betoni loppusijoitetaan kaatopaikalle. Elinkaariarvioinnissa käytettiin Gabi-elinkaarimallinnusohjelmaa ja skenaarioita vertailtiin hiilidioksidiekvivalenttipäästöihin. Lisäksi elinkaariarviointiin otettiin mukaan vielä kehitysvaiheessa oleva menetelmä maankäytön indikaattoreiden määrittämiseen. Menetelmällä tutkittiin soranoton vaikutusta soraharjun maaperän laadulle ennen ja jälkeen soranoton. Tulokseksi liukoisuuden määrityksistä saatiin, että betonimurskekerroksen läpi suotautuneen sade-veden pH nousee hyvin emäksiseksi. pH:n nousu vaikuttaisi korreloivan positiivisesti tiettyjen metallien liukoisuuteen. Huomattavaa on, että kenttäkokeiden liukoisuudet ja laboratoriossa määritetyt liukoisuudet poikkesivat joltain osin toisistaan. Elinkaaritarkastelussa hiilidioksidiekvivalentti päästöjen suhteen suurin päästö aiheutuu, jos betoni loppusijoitetaan kaatopaikalle hyötykäytön sijaan. Maaperän laadun muutoksien määrittämisen menetelmä ei vielä ole käyttökelpoinen lähtötietojen yksinkertaistuksien ja puutteiden takia. Betonimurskeen hyötykäyttö maarakentamisessa ei aiheuta merkittäviä ympäristövaikutuksia, kun altistus vedelle minimoidaan. Lisäksi hyötykäyttö on suositeltava vaihtoehto loppusijoitukselle kaatopaikan rakentamisen ja käytön aiheuttamien ympäristövaikutusten takia.

CTQ process flow development and the impact for cost of quality

Tämä työ tehtiin Kone Industrial Oy:lle Major Projects yksikköön, laatuosastolle. Kone Major Projects yksikkö keskittyy erikoisiin ja suuriin hissi- ja liukuporras projekteihin. Työn tavoitteena oli luoda harmonisoitu prosessi hissikomponenttien laaduntarkkailua varten sekä tarkastella ja vertailla kustannussäästöjä, jota tällä uudella prosessilla voidaan saavuttaa. Tavoitteena oli saavuttaa 80-prosentin kustannussäästöt laatukustannuksissa uuden laatuprosessin avulla. Työn taustana ja tutkimusongelmana ovat lisääntyneet erikoisprojektit ja niiden myötä lisääntynyt laaduntarkkailun tarve. Ongelmana laaduntarkkailussa voitiin pitää harmonisoidun ja selkeän prosessin puuttumista C-prosessikomponenttien valmistuksessa. Lisäksi kehitysprosessin aikana luotiin vanhojen työkalujen pohjalta keskeinen laaduntarkkailutyökalu, CTQ-työkalu. Työssä käsitellään ensin Konetta yhtiönä ja selvitetään Koneen keskeisimmät prosessit työn taustaksi. Teoria osuudessa käsitellään prosessin kehitykseen liittyviä teorioita sekä yleisiä laatukäsitteitä ja esitetään teorioita laadun asemasta nykypäivänä. Lopuksi käsitellään COQ eli laatukustannusten teoriaa ja esitellään teoria PAF-analyysille, jota käytetään työssä laatukustannusten vertailuun case esimerkin avulla. Työssä kuvataan CTQ prosessin luominen alusta loppuun ja case esimerkin avulla testataan uutta CTQ prosessia pilottihankkeessa. Tässä case esimerkissä projektin bracket eli johdekiinnitysklipsi tuotetaan uuden laatuprosessin avulla sekä tehdään kustannusvertailu saman projektin toisen bracketin kanssa, joka on tuotettu ennen uuden laatuprosessin implementoimista. Työn lopputuloksena CTQ prosessi saatiin luotua ja sitä pystyttiin testaamaan käytännössä case esimerkin avulla. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että CTQ prosessin käyttö vähentää laatukustannuksia huomattavasti ja helpottaa laadunhallintaa C-prosessikomponenttien tuotannossa.

Lietteenkäsittely metsäteollisuudessa

Kandidaatintyön tavoitteena on esitellä erilaisia metsäteollisuudessa syntyviä lietteitä, niiden ominaisuuksia ja käsittelyä. Lietteenkäsittelytekniikat on jaettu mekaanisiin, termisiin, kemiallisiin ja biologisiin menetelmiin. Lisäksi on tutkittu Metsä Board Simpeleen kartonkitehtaalla syntyvää lietettä ja sen sisältämää energiaa. Tutkimuksia varten kesällä 2013 tehtiin koeajoja ja mittauksia, joiden avulla laskettiin, saadaanko lietteen polttamisesta energiaa, vai onko se vain jätteenhävitysmenetelmä. Koeajojakso oli melko lyhyt (2 viikkoa), mutta näytteitä otettiin tiheästi, kahdesti päivässä. Näin yritettiin vähentää lietteen laadun vaihtelun merkitystä tuloksiin. Tuloksista ilmeni, että koeajojakson aikana lietteestä saatiin energiaa enemmän kuin sen polttamiseen kului. Kävi myös ilmi, että tulokset ovat voimakkaasti riippuvaisia lietteen laadusta ja puristuspaineesta. Tulosten perusteella suunniteltiin uusi, toimivampi mittausjärjestelmä. Lisäksi tehtiin ehdotus lietteenpoltossa tuotetun energian seuraamiseksi lähes reaaliajassa.

Julkisten hankintojen kilpailutusprosessi

Tämän tutkielman tarkoituksena on julkisten hankintojen kilpailutusprosessin tarkastelu sitä säätele-vän lainsäädännön valossa. Työn tarkoituksena on löytää vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millainen on hankintalainsäädännön mukainen julkisten hankintojen kilpailutusprosessi? Mitä muutoksia vireillä oleva direktiiviuudistus tuo hankintalakiin ja näin ollen käytännön hankintaprosessiin? Miten julkisten hankintojen kilpailutusprosessin kehittämisellä voidaan edesauttaa tehokkaampien eurooppalaisten hankintamarkkinoiden syntyä ja direktiiviehdotuksen tavoitteiden toteuttamista? Tutkielma on luonteeltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Pääasiallisina lähteinä työssä käytetään oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluaineistoa, viranomaisohjeita, oikeustieteellisiä julkaisuja sekä oikeuskäytäntöä. Suurimassa roolissa työssä on tämänhetkisen hankintalainsäädännön tulkinta ja sen vertailu lain uudistusesityksiin. Hankintalainsäädännön sovellusalaan kuuluvat lain määrittelemät hankintayksiköt ja niiden tekemät hankintasopimukset. Hankintalainsäädäntö määrittelee viitekehykset toiminnoille, joita lainmukais-ten hankintayksiköiden tulee noudattaa tehdessään hankintoja. Hankintalainsäädännössä säädetään hankintamenettelyistä, joita hankintayksiköt voivat käyttää. Lisäksi hankintalaki sisältää sääntelyä hankintojen ilmoitusvelvollisuudesta, tarjouspyynnön tekemisestä ja tarjousten vertailemisesta aina hankintapäätöksen tekemiseen, siitä ilmoittamiseen sekä hankintasopimuksen tekemiseen asti. Lisäksi hankintalaissa säädetään julkisten hankintojen kilpailutusprosessiin osallistuvien osapuolten käytössä olevista oikeusturvakeinoista. Nykyiset hankintalakimme ovat olleet voimassa vuodesta 2007 alkaen ja ne pohjautuvat vuonna 2004 voimaan astuneisiin EU:n hankintadirektiiveihin. Parhaillaan vireillä olevaa hankintadirektiiviuudistusta tarkastellaan tässä työssä nykyisen lainsäädännön rinnalla. Direktiiviuudistuksen tavoitteet lainsäädännön modernisoimisesta ja yksinkertaistamisesta tuodaan esiin tutkielman eri vaiheissa. Direktiiviuudistuksella on selkeä yhteys EU:n laajemman politiikan tavoitteisiin. Julkiset hankinnat ovat merkittävässä roolissa Eurooppa 2020- strategiassa, jolla pyritään luomaan ympäristöystävällisempää, resurssitehokkaampaa ja innovatiivisempaa Eurooppaa. Hankintaprosessi on nykyisellään melko yksityiskohtainen ja jäykkä prosessi. Se miten direktiivi-uudistuksen tavoitteet tulevat toteutumaan, selviää vasta vuosien kuluessa. Kiistanalaista kuitenkin on se, onko ulkoa asetetut tavoitteet oikea keino lainsäädännön ja hankintaprosessien uudistamiselle vai pitäisikö lainsäädännön tukeutua enemmän toteutuneeseen oikeuskäytäntöön.

Verkkoviestinnän kytkeytyminen kulutuskokemuksiin : haastattelututkimus nuorten kuluttajien kokemuksista

Digitaalinen aikakausi on muuttanut ihmisten elämäntapoja ja sitä, miten kuluttajat ovat yhteydessä toisiinsa ja ympäröivään todellisuuteen. Tämän lisäksi valtava tarjonnan määrä ja viestinnän uudenlaiset mahdollisuudet vaikuttavat kuluttajien kulutuskokemuksiin. Erityinen piirre kulutuskokemusten muuttuvassa luonteessa on uudenlainen tarve jakaa kokemukset ja merkitykset muiden kuluttajien kanssa. Kuluttajatutkimuksen akateemisissa diskursseissa on tarkasteltu kuluttamista muun muassa sosiokulttuurillisesta, kokemuksellisesta ja symbolisesta näkökulmasta. Markkinoinnin perinteinen rooli on muuttunut ja uuden paradigman tulisi pikemminkin korostaa arvontuotantoa kokemuksina. Näin ollen tämän tutkielman tarkoituksena ja tutkimusongelmana on tutkia kuluttajien välisen verkkoviestinnän kytkeytymistä kulutuskokemuksiin, kun kyseessä ovat nuoret kuluttajat. Tutkimusongelmaan etsitään vastauksia seuraavien osaongelmien avulla: Millaisia ovat kulutuskokemukset ja miten niitä voidaan käsitteellistää? Millaiset asiat korostuvat verkkoviestinnässä ja millä tavoin verkossa viestitään? Millä tavoin nuorten kuluttajien välinen verkkoviestintä vaikuttaa muodostettuihin kulutuskokemuksiin? Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu kulutuskokemuksista, verkkoviestinnästä ja niiden yhteisestä rajapinnasta. Tässä tutkielmassa tutkimusmetodologiaksi on valittu laadullinen tutkimus. Aineiston keräämiseksi käytettiin teemahaastattelumuotoa ja analyysin tukena fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä haastattelusta, jotka nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineiston analyysi tehtiin niin, että tutkittavien ajatukset pääsivät mahdollisimman aidosti esille. Tutkimustulosten perusteella voitiin tunnistaa kulutuskokemuksille ja verkkoviestinnälle ominaisia piirteitä. Kulutuskokemusten piirteet luokiteltiin neljään luokkaan, joita ovat egosentrisyys, emotionaalisuus, konkreettisuus ja epähavainnollisuus. Myös verkkoviestinnälle tunnistettiin omat luokkansa, joita ovat teknologiset ominaisuudet, inhimilliset ominaisuudet ja viestin muoto. Edellä mainittujen luokkien avulla selvennettiin ja jäsenneltiin tutkittavaa ilmiötä ja vastattiin ensimmäisiin osaongelmiin. Kolmannen ja viimeisen osaongelman selvittämiseksi muodostettiin aineiston perusteella nelikenttä. Nelikentän avulla tunnistettiin neljä tapaa, joilla verkkoviestintä kytkeytyy kulutuskokemuksiin. Näitä ovat tukeva, vahvistava, rakentava ja muuttamaton vaikutus vuorovaikutuksen laadun (positiivinen, negatiivinen) ja kohteen (tuttu, tuntematon) perusteella. Tutkimustulokset osoittavat kuinka verkkoviestintä kytkeytyy kulutuskokemuksiin, kun tutkimuksen kohteena ovat nuoret aikuiset. Tämä tutkielma edistää kululutuskokemusten tutkimusta, jossa tavoitteena oli tarkastella nimenomaan kuluttajien välistä vuorovaikutusta verkkoympäristössä. Tutkimustulokset eivät anna liikkeenjohdollisia työkaluja esimerkiksi markkinointitoimenpiteiden parempaan johtamiseen. Sen sijaan tutkimus tunnisti tapoja, joilla verkkoviestintä kytkeytyy kulutuskokemuksiin. Tutkielman olennainen löydös on se miten, missä ja kenen kanssa kuluttajat puhuvat kuluttamisesta ja kulutuskokemuksistaan. Tämä tarkoittaa, että yritysten on paremmin ymmärrettävä niitä ominaisuuksia, jotka rakentavat kuluttajien todellisuutta, eli yritysten on huomioitava paremmin esimerkiksi kuluttajien elämän tilanne ja sosiaaliset suhteet

Kumppanuuden kehittäminen hankintaympäristössä : raskaan teollisuuden yritykset

Tänä päivänä kumppanuuksia hyödyntämällä yritykset pystyvät tehostamaan toimintaansa sekä kehittämään tuotteitaan ja palveluitaan. Akateemiset julkaisut ovat tutkineet aihetta kiinnittämällä huomiota kumppanuuden yksittäisiin osa-alueisiin, kuten kumppanin valintaan ja siinä hyödynnettyihin kriteereihin ja työkaluihin tai kumppanuuden johtamiseen. Eri tekijöiden välistä vuorovaikutusta ei ole sen sijaan laajasti analysoitu. Tämän tutkielman pääongelma on miten kumppanuuden kehittämistä tulisi johtaa raskaan teollisuuden hankintaympäristössä. Tätä tutkitaan kahden alaongelman avulla, miten kumppanuus määritellään ja miten kumppanuuden kehittäminen rakentuu. Tällöin huomiota kiinnitetään itse kumppanuuteen, sen kehittämisen eri osa-alueisiin ja sisäisen yhteistyön merkitykseen kumppanuudessa. Laadullisen tapaustutkimuksen avulla kuvaillaan kumppanuuden kehittämisprosessia raskaan teollisuuden hankintaympäristössä. Tutkielman alussa tehdyn kirjallisuuskatsauksen pohjalta luodaan kumppanuuden kehittämisen malli, joka koostuu toimintaympäristön analysoinnista, projektin määrittämisestä sekä kumppanin valinnasta. Näissä esiintyviä tekijöitä tarkastellaan kolmessa alan yrityksessä, joissa suoritettiin haastatteluja. Lisäksi tiedonkeruussa hyödynnettiin havainnointia. Kootun empiirisen ja teoreettisen aineiston pohjalta kuvataan eri tekijöiden merkittävyyttä kumppanuuden kehittämisessä tutkitussa kontekstissa. Tutkielmassa tarkastellaan kumppanuutta myös käsitteenä, sillä sen määritelmän ei nähdä olevan yksiselitteinen aikaisemman teoreettisen aineiston pohjalta. Lopuksi tutkitaan sisäisen yhteistyön merkitystä kumppanuudessa. Tutkielman johtopäätökset painottavat erityisesti laadun merkitystä arvon syntymisen kannalta kumppanuuden kehittämisessä. Sen varmistaminen nähdään ehdottomaksi tekijäksi tutkitussa kontekstissa muiden ennen kaikkea operatiivisten tekijöiden ohella. Tämän lisäksi lopputuotteen asettamat vaatimukset ja jälkimarkkinoiden tarpeet nousevat esiin. Yleisesti kumppanuuksien nähdään keskittyvän olemassa olevien tuotteiden ja prosessin kehittämiseen yhteistyössä. Tällöin kumppanin valinnassa kriittiseksi koetaan laadun ja toimitusvarmuuden tutkiminen. Sisäisen yhteistyön tärkeyttä korostavat sen sijaan kumppanuuden ympärille muodostetut ryhmät, jotka koostuvat eri asiantuntijuuksia edustavista henkilöistä yrityksissä. Haasteelliseksi tällöin koetaan monitasoinen kommunikointi ja tiedonjakaminen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Tutkimus kokoaa lopuksi yhteen tekijöitä, jotka nähdään merkittäväksi kumppanuuden määritelmässä tutkitussa kontekstissa.

Yleislääkärin vastaanottotapahtuma - näkökulmia laatuun

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia yleislääkärin vastaanottotapahtuman laadun eri ulottuvuuksia, erityisesti lääkärin ja potilaan arvioita vastaanottotapahtuman laadusta, sekä verrata näitä arvioita keskenään. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia palkkausjärjestelmän yhteyttä laatuun sekä löytää sopivia välineitä yleislääkärin vastaanottotapahtuman laadun arviointiin. Tutkimuksessa käytettiin triangulaatiota sekä materiaalien, tutkijoiden että menetelmien osalta. Materiaali koostui kyselylomakkeista (2191 vastaanottotapahtumaa, 2167 lääkärin lomaketta ja 1777 potilaan lomaketta), potilasasiakirjoista (n=175) ja vastaanottotapahtumien videoinneista (n=20). Analyysissä käytettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Laatu koostuu tässä tutkimuksessa tieteellisteknisestä/ammatillisesta osaamisesta, vuorovaikutustaidoista ja taloudellisesta laadusta. Kaikki osatekijät olivat kyselylomaketutkimuksen perusteella varsin hyviä, ja potilaat arvioivat laadun kaikki osatekijät paremmiksi kuin lääkärit. Potilaiden selviytyminen ja voimaantuminen vastaanottotapahtuman jälkeen oli parempaa, mikäli he pitivät vuorovaikutuksen laatua hyvänä ja lääkäriä omalääkärinään. Kyselylomaketutkimus antoi laadusta kuitenkin positiivisemman kuvan kuin tutkijoiden potilasasiakirjojen ja videointien avulla tekemät arviot. Potilasasiakirjat oli laadittu puutteellisesti ja potilasasiakirjajärjestelmät vaikuttivat postilaisasiakirjojen laatuun. Tutkijoiden arvioimana lääkäreiden vuorovaikutustaidot olivat keskimäärin tyydyttävät. Lääkärin virkaehtosopimus ei näyttänyt vaikuttavan potilaan kokemaan laatuun, mutta väestövastuulääkärit kokivat sekä oman työnsä ammatillisen laadun että vuorovaikutustaitonsa paremmaksi kuin muut lääkärit. Väestövastuuterveyskeskuksissa myös hoidon jatkuvuus ja potilaan valinnanvapaus näyttivät toteutuvan muita terveyskeskuksia paremmin. Yleislääkärin työn laadun arviointiin tarvitaan useita menetelmiä. Potilasasiakirjajärjestelmien tulisi olla helppokäyttöisiä, interaktiivisia ja tietoa automaattisesti kerääviä, jotta niistä saataisiin luotettavaa tietoa laadun arvioimiseksi. Lääkärin työn itsearviointia on edelleen tutkittava ja kehitettävä.

ISA-standardit pienyritysten tilintarkastamisessa : Empiirinen tutkimus ISA-standardien soveltamisen vaikutuksesta pienyrityksen tilintarkastamiseen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia kansainvälisten tilintarkastusstandardien (ISA-standardit) soveltamiseen liittyviä tekijöitä pienyritysten tilintarkastuksissa. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten tilintarkastuksen sääntelyn kiristyminen ja ISA-standardien soveltaminen ovat vaikuttaneet pienyrityksen tilintarkastuksen suorittamiseen ja pienyritystarkastajien toimintatapoihin. Tämän lisäk-si tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten tilintarkastajat huomioivat ISA-standardit pienyrityksen tilintarkastuksissa. Tutkimus on ajankohtainen, koska ISA-standardien soveltamisesta etenkin pienyritysten tilintarkasta-miseen on keskusteltu paljon viime vuosina tilintarkastusalan ammattilehtikirjoittelussa ja keskuste-luiden perusteella asia on jokseenkin epäselvässä tilassa. Ajankohtaisuutta lisää myös se, että EU on parhaillaan tekemässä lopullista päätöstään ISA-standardien hyväksymisestä laintasoiseksi sääntelyksi Euroopan Unionissa. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimus koostui teoreettisesta ja empiirisestä osuudesta. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla neljää auktorisoitua tilintarkas-tajaa. Haastattelumenetelmäksi valittiin teemahaastattelut. Haastatteluaineistoa käsiteltiin laadullisin menetelmin. Tutkimustulosten perusteella ISA-standardit ovat jo nyt keskeinen osa tilintarkastusmenettelyä myös pienyritysten tilintarkastuksissa. Kiristynyt sääntely ja laadunvalvonnan tehostuminen ovat tutkimus-tulosten perusteella johtaneet laadukkaampaan tilintarkastusmenettelyyn pienyrityksissä. Konkreetti-simmin ISA-standardien soveltaminen pienyritysten tilintarkastuksissa näkyy dokumentointityön li-sääntymisenä. Tutkimustulosten mukaan dokumentoimisesta on tullut yhä hallitsevampi elementti pienyritysten tilintarkastusprosessissa. Tutkimustulosten perusteella ISA-standardien soveltaminen on myös lisännyt pienyritystarkastajien tehokkuutta tilintarkastuksen suorittamisessa. Toisaalta tämä tut-kimus toi esiin myös sen, että täysin ongelmatonta ISA-standardien soveltaminen ei ole pienyritysten tilintarkastamisessa. Monet ISA-standardien soveltamiseen liittyvistä haasteista vaativat ratkaisuja, mikäli pienyritysten tilintarkastaminen halutaan tulevaisuudessakin suorittaa ISA-standardeja noudat-taen. Tämä edellyttää tiiviimpää vuoropuhelua standardien laatijoiden ja soveltajien välillä.

Venäläisten suuryritysten innovatiivisuus

Tämän kandidaatin työn tavoitteena on selvittää kuinka innovatiivisia venäläiset suuryritykset ovat kansainvälisellä tasolla mitattuna, ja miten se vaikuttaa niiden tulevaisuuden kilpailukykyyn globaaleilla markkinoilla. Lisäksi työssä tutkitaan yritysten organisaatiokulttuuria innovaatiostrategian ja sen johtamisen näkökulmasta, häiritsevien innovaatioiden aiheuttamia paineita uusien tulonansaintamallien luontiin sekä etuja ja haittoja, joita Venäjä antaa yritysten kansainvälistymiseen. Työssä tutkitaan kahdeksaa suurinta venäläistä yhtiötä, joiden tilinpäätöstiedoista on saatavilla tuotekehityskulut ja liikevaihto. Näitä lukuja verrataan kansainvälisellä tasolla muiden maiden yrityksiin ja analysoidaan sen pohjalta Venäjän tulevaisuuden näkymiä globaalissa kilpailussa. Venäläisten suuryritysten on kovan kansainvälisen kilpailun vuoksi laajennettava ansaintamahdollisuuksiaan. Pelkästään öljyn ja maakaasun tuottamaan hyvinvointiin ei voi ikuisesti tukeutua, sillä jo nyt on olemassa kilpailukykyisempiä vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Suuryritysten tuotekehitysmenojen suhteellinen osuus liikevaihdosta on pienempi kuin Venäjän valtion ja kilpailijoiden keskiarvo. Lisäksi innovaatiokulttuurin puute, koulutuksen laadun heikentyminen sekä maassa vallitseva byrokratia estävät innovaatioiden tehokkaan kehittämisen ja hyödyntämisen.

Painelaitehitsauksen laadunhallintajärjestelmän kehittäminen voimalaitosten kunnossapitotöissä

Diplomityössä tarkastellaan paineenalaisten laitteiden hitsaukseen liittyviä laadullisia asioita voimalaitosten kunnossapitotöissä. Työssä selvitetään hitsauksen laadunhallinnan on-gelmakohtia ja niiden aiheuttajia sekä tutustutaan erilaisiin toimintaa helpottaviin laadun-hallinnan työkaluihin. Teoriaosuus koostuu erilaisiin laatutyökaluihin, kuten ISO 9001- ja ISO 3834 -standardeihin, Total Welding Managementiin ja Benchmarkingiin tutustumisesta sekä hit-sauksen laatukäsitteen tarkentamisesta. Osaa näistä laadunhallinnan työkaluista käytettiin parantamaan painelaitehitsauksen laatujärjestelmää voimalaitosten kunnossapitotöissä. Laadunhallinnan kannalta korjaus- ja kunnossapitotyöt ovat haastavia, koska ne ovat todel-la monipuolisia ja lähes aina erilaisia. Hitsaustyöt ovat usein toisistaan poikkeavia, eikä valmistavaa hitsaustuotantoa suoriteta kuin harvoissa tapauksissa. Havaittuja ongelmakoh-tia olivat tiedonkulun puutteet suunnittelun ja työn toteutuksen välillä sekä painelaitteiden hitsaustöistä vaadittavien dokumenttien laadinnan ja tiedonjaon hitaus. Helsingin Energian painelaitehitsauksen laatujärjestelmän päivityksen yhteydessä huomat-tiin, että uusien tiedonjakojärjestelmien käyttöönotto helpottaa dokumenttien saatavuutta ja pienentää huomattavasti henkilöstön työtaakkaa laadittaessa painelaitteiden vaatimusten-mukaisuusvakuutuksia ja muita vaadittavia dokumentaatioita.

Biopolttoaineiden on-line -laadunmittauksen hyödyt energiantuotannossa

Biopolttoaineet ovat tärkeä energianlähde suomalaisessa energiantuotannossa. Biopoltto- aineille on kuitenkin ominaista laadun vaihtelevuus. Yksi tärkeimmistä laatutekijöistä on kosteus, joka vaikuttaa myös polttoaineen energiasisältöön. Laatutekijät puolestaan vai- kuttavat polttoainekäsittelyyn, polttoprosessiin ja koko laitoksen hyötysuhteeseen. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia voisiko biopolttoaineiden online-laadunmittaus tuoda lisäarvoa energiantuotantolaitokselle. Esimerkkinä käytettiin yhtä online-laadunmittaus- sovellusta, InrayFuel-röntgenmittausjärjestelmää. Sillä voidaan seurata biopolttoaineiden kosteutta ja polttoaineen sisältämiä vierasaineita. Työssä on laadittu kustannusanalyysi, jolla pyritään selvittämään, onko nykyisen kertaluontoisen mittausmenetelmän korvaami- nen jatkuvatoimisella kannattavaa. Esimerkkilaitoksena on Etelä-Savon Energian Pur- sialan voimalaitos, jossa röntgenmittausjärjestelmään on testattu. Saatujen tulosten mukaan investoiminen esimerkkimittausjärjestelmään maksaisi itsensä takaisin alle vuodessa. Kun laitoksella pystytään seuraamaan polttoaineen laatua jatkuva- toimisesti, laadunhallinta paranee ja sitä kautta voidaan saavuttaa kustannussäästöjä. Polt- toaineesta johtuvat häiriötilanteet vähenevät, polttoaine on mahdollista optimoida edulli- semmaksi polton kannalta ja poltto-olosuhteita voidaan säätää paremmin, jolloin päästöt vähenevät ja hyötysuhde kasvaa. Työssä käytetty laskenta analysoi kuitenkin hyvin ylei- sellä tasolla, sillä käytössä ei ollut laitoksen omaa taselaskentajärjestelmää. Laskenta siis sisältää paljon oletuksia. Tämän ja rohkaisevien tulosten vuoksi tutkimusta jatkuvatoimi- sen laadunmittauksen hyödyistä kannattaa tehdä enemmän.

Terveyskulttuurin määrittelemätön toiseus. Epävirallisen terveydenhoidon määrittelykamppailu suomalaisessa lakisääntelytarvekeskustelussa

Epävirallisen terveydenhoidon määrittelykamppailu on merkittävä osa suomalaisen terveyskulttuurin muuttuvaa tilannetta. Epävirallisia hoitoja ei tunneta Suomen laissa, eikä vaikeasti määriteltävää alaa säännellä mitenkään. Määrittelykamppailu alan sääntelystä seuraa epävirallisten hoitojen määrittelyn ja luokittelun vaikeudesta. Monikulttuurinen terveyden kenttä on jännitteinen maailmankuvien välisten kiistojen areena. Tutkielmassa analysoidaan epävirallisen terveydenhoidon määrittelykamppailun diskursiivista muodostelmaa vuosien 2008–2009 STM:n vaihtoehtohoitojen sääntelytarvetta pohtineen työryhmän tuottamissa asiakirjoissa ja työryhmälle eri tahojen lähettämissä lausunnoissa ja kannanotoissa. Työryhmä loi kontekstin määrittelykamppailulle, selvitti alan potilasturvaongelmia ja ehdotti rajoitussäädöksiä. Viranomaisdiskurssi, jonka työryhmä tuotti, pyrkii neutraaliuteen, mutta samalla vaikenee monista erimielisyyksistä. Siten säänneltävä kokonaisuus ei erotu ja sääntelyn kohteesta tulee epäselvä. Epävirallisten hoitojen edustajien diskursseissa ala pyritään tutkimustietoon pohjaten osoittamaan turvalliseksi ja tehokkaaksi terveyden asiantuntijuudeksi. Terveydenhuollon diskursseissa epäviralliset hoidot pyritään pitämään erillään terveydenhuollosta. Kriittisimmissä lausunnoissa hoidot nimetään uskomushoidoiksi ja niitä pidetään vaarallisina, tutkimattomina ja hyödyttöminä. Analysoin aineistoa Norman Faircloughin kolmitasoisen diskurssianalyysin ja Michel Foucaultin tiedon arkeologian menetelmin. Tavoitteena on kuvata aineiston mikrotason tekstejä, sekä tulkita ja selittää aineistokorpusta mesotason intertekstuaalisena vuorovaikutuksena, jossa eriävät lausumat kamppailevat tuottaakseen sosiaalisen makrotason sääntelyä. Aineisto edustaa Foucaultin nimeämiä diskurssiivisen esiintulon instansseja. Osoitan, että aineiston mesotasolla käynnissä oleva sääntelyprosessi on epävirallisten hoitojen rajausinstanssien tuotantoa (kuka ja miten alaa valvoo), joka kuitenkin jää kesken sääntelyn viivästyttyä. Siten myös alan erikoistumisinstanssit eli asiantuntijuudet jäävät kehittymättä. Jonathan Z. Smithin erontekojen teoriaan suhteuttaen sääntely on kesken terveyskulttuurin jyrkkien erontekojen vuoksi. Epäviralliset hoidot ovat viralliselle terveydenhuollolle käsittämätön toinen, jota ei kuunnella, vaikka se otetaan mukaan sääntelyprosessiin. Alojen välisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksien tunnistaminen voisi edistää dialogista sääntelyä. Lähes kaikki viralliset ja epäviralliset tahot tahtovat dialogia.