Lappeenranta-malli alueellisen julkisen verkon toteutustapana

Työssä perehdytään tapoihin, joilla alueellinen julkinen verkko voidaan toteuttaa. Työn lähtökohtana on näkemys, että tietoyhteiskunnassa pääsy verkkoon on perusedellytys. Tällöin lähes kaikissa kodeissa tulisi olla mahdollisuus kytkeytyä ja olla jatkuvasti kytkeytyneenä tietoverkkoon. Lappeenranta-malli määrittelee tavan toteuttaa alueellisen julkisen verkon peruspalvelut. Mallin erityispiirteenä on mahdollisuus ilmoitusten esittämiseen verkon käyttäjille. Työssä arvioidaan Lappeenranta-mallin sopivuutta alueellisen julkisen verkon toteutustavaksi ja mitataan mallin suorituskykyä. Työn osana toteutetaan Lappeenranta-malliin kuuluva yhdysliikennepiste Lappeenrannan teknillisen yliopiston käyttöön.

Dinâmica molecular: teoria e aplicações em planejamento de fármacos

Dinâmica Molecular (DM) é uma ferramenta computacional poderosa usada em Química Medicinal para o planejamento racional de fármacos. DM é uma extensão da Mecânica Molecular, onde o comportamento dinâmico de um sistema molecular é simulado através da integração numérica das equações de movimento. Esta técnica tem sido usada extensivamente para auxiliar e complementar o planejamento de novos ligantes de um alvo terapêutico, bem como estimar a sua potência. Este artigo enfoca a teoria básica da DM clássica e suas importantes aplicações no planejamento racional de potenciais compostos bioativos, particularmente compostos com atividade anti-HIV.

Sobre a natureza da teoria moral de Hume

Este artigo discute duas variedades de interpretação para a teoria moral de Hume. De um lado, ela é representada como uma forma de subjetivismo e, de outro, como uma forma de realismo. Ao final, é proposto que esta filosofia pode ser melhor descrita como uma forma de intersubjetivismo.

O amor é mais frio que a morte: negatividade, infinitude e indeterminação na teoria hegeliana do desejo

Trata-se de mostrar como a experiência de indeterminação que se manifesta fenomenologicamente através das temáticas da angústia e da confrontação com a morte tem papel fundamental para a configuração do processo de reconhecimento na filosofia hegeliana. Levar em conta tal importância pode nos explicar melhor as peculiaridades do conceito hegeliano de individualidade e dos processos de individuação. Isto serve também para compreender o sentido da noção de negatividade e de seus usos na filosofia hegeliana do sujeito, mostrando como ela é imune a certas críticas vindas da filosofia contemporânea.

A teoria da causalidade imaginária na filosofia de Hume

O presente trabalho aborda a concepção de causalidade apresentada pelo filósofo escocês David Hume no Tratado da natureza humana (TNH) e propõe, como argumento central, que a ideia de relação causal deriva de uma impressão reflexiva e toma a forma de uma crença imaginária cujo objeto é uma conjunção constante. Começando por analisar os conceitos de impressões e ideias, sobre os quais Hume elabora sua teoria da percepção, o texto explora, em seguida, os fundamentos do processo de associação de ideias, do qual a noção de causalidade é um modo; um breve estudo dos efeitos políticos decorrentes de uma concepção de causalidade assentada na crença e nos hábitos de percepção põe termo a este artigo.

Hume: a teoria social como sistema

Hume defende na Investigação sobre o Entendimento Humano a parcimônia no uso de princípios explicativos. Tenta-se mostrar, neste artigo, como ele procurou seguir essa diretriz em seus trabalhos sobre os sentimentos morais, a história, a política e a economia. Explora-se, ao mesmo tempo, o caráter sistemático do projeto enunciado no começo do Tratado da Natureza Humana.

A arte moderna como historicamente-sublime um comentário sobre o conceito de sublime na teoria estética de TH. Adorno

O objetivo do texto é propor uma interpretação do conceito de sublime na Teoria estética de Theodor Adorno, partindo do confronto com leituras significativas de outros comentadores, de modo a fornecer uma concepção que associe o movimento de transcendência e alteridade da forma estética à dinâmica histórico-processual das obras.

Sismogramas do choque: considerações sobre o choque em "Teoria da vanguarda", de Peter Bürger, e em "Filosofia da nova música", de Theodor W. Adorno

Em "Teoria da vanguarda", de Peter Bürger, o choque é compreendido como o artifício intencional dos movimentos de vanguarda contra a autonomia do esteticismo modernista, a fim de devolver a arte à práxis vital. Adotando uma perspectiva distinta, o choque, para Adorno, expõe antes a crise da experiência da formalização do tempo decorrente da incongruência entre as forças produtivas e as relações de produção na sociedade industrial, sendo que dois caminhos artísticos distintos derivam da inflexão histórica da crise da experiência. Em Schoenberg, na esteira do que Bürger classificaria como esteticismo, o choque seria amortizado pela expansão da linguagem musical, mediante seu registro. Em Stravinsky, o procedimento mecânico de golpes rítmicos e de montagem, em consonância com a profusão de vivências do choque, surge como elemento regressivo. Os choques não seriam dispositivos críticos, mas sismogramas de reações às mudanças da consciência subjetiva do tempo na modernidade. O artigo procura enfatizar as premissas conflitantes entre Bürger e Adorno quanto à posição do conceito de choque, assim como as críticas de Bürger ao modernismo adorniano.

Julkisen sektorin tietointensiivisen palvelutoiminnan make, buy or partner -työkalu

Tämän pro gradu tutkielman tarkoitus on rakentaa Make, buy or partner työkalu julkisen sektorin tietointensiivisten palveluiden ulkoistuksiin liittyviin päätöksentekotilanteisiin. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostetaan transaktiokustannusteoriasta johdetusta Make, buy or partner analyysista, jota täydennetään palvelutuotannon kontekstiin sopivaksi palvelun ja tiedon erityisluonteilla. Näin ollen saadaan kokonaisvaltaisempi näkemys työkalun pohjaksi. Tutkielman empiirinen osuus suoritetaan kvalitatiivisena tapaustutkimuksena julkisen sektorin organisaatiossa. Teorian ja empirian valossa muodostetaan kohdeorganisaatiolle työkalu ulkoistamisen päätöksenteon tueksi. Työkalun ansiosta kohdeorganisaatio pystyy tekemään laadukkaampia ja pitkäjänteisempiä päätöksiä.

Identiteettiin perustuvista julkisen avaimen kryptosysteemeistä

Tutkielman tarkoitus on esitellä lukijalle mitä identiteettiin perustuva julkisen avaimen kryptografia tarkoittaa, minkälaisia kryptosysteemejä identiteettiin perustuen on kehitetty ja minkälaisia sovellusmahdollisuuksia sillä on. Lukijan olisi hyvä tuntea kryptografian perusteiden lisäksi myös algebraa, lukuteoriaa ja koodausteoriaa. Tutkielma alussa esitellään autentikointia, identifiointia ja hieman niihin liittyviä määritelmiä. Tämän jälkeen esitellään julkisen avaimen kryptografiaa yleisesti ja pohditaan autentikoinnin tarvetta julkisen avaimen kryptosysteemeissä. Tutkielmassa esitellään neljä erilaista identiteettiin perustuvaa kryptosysteemiä, jotka ovat Shamirin allekirjoitussysteemi, Guilloun ja Quisquaterin identifiointisysteemi, Sakain, Ohgishin ja Kasaharan avaimenvaihtosysteemi ja Bonehin ja Franklinin kryptosysteemi. Kahteen jälkimmäiseen systeemiin liittyvät olennaisesti parikuvaukset, joita myös käsitellään lyhyesti niiden ominaisuuksien osalta. Tutkielman lopuksi esitellään identiteettiin perustuvan julkisen avaimen kryptografian sovellusmahdollisuuksia. Shamirin allekirjoitussyteemi antaa oivallisen tavan digitaalisten dokumenttien allekirjoittamiseen. Guilloun ja Quisquaterin identifiointisysteemi on tarkoitettu nimensä mukaan asiakkaan henkilöllisyyden varmentamiseen. Sakain, Ohgishin ja Kasaharan avaimenvaihtosysteemiä käyttämällä asiakkaat kykenevät luomaan yhteisen salaisen avaimen, minkä vuoksi he voivat käyttää jotain symmetristä kryptosysteemiä turvallisesti. Bonehin ja Franklinin kryptosysteemi on viestien salaukseen tarkoitettu julkisen avaimen kryptosysteemi sillä erotuksella, että julkista avainta ei käyttäjien toimesta tarvitse identifioida erikseen, kuten ei kolmessa muussakaan tutkielman systeemissä. Kaikille tutkielmassa esiintyville systeemeille on lisäksi yhteistä se, että niissä tarvitaan asiakkaiden lisäksi kolmas luotettava osapuoli, joka luo asiakkaille julkisen ja salaisen avaimen henkilöllisyystodistusta vastaan. Asiakkaiden julkiset avaimet perustuvat heidän identiteetteihinsä, jolloin niiden kuuluminen tietyille henkilöille on kaikkien tunnistettavissa. Tästä syystä avainten autentikointia ei tarvitse asiakkaiden toimesta enää tehdä ja suurten avaimenhallintajärjestelmien resurssivaatimukset vähenevät.