Perception of ultraviolet light by crab spiders and its role in selection of hunting sites

The perception of ultraviolet (UV) light by spiders has so far been only demonstrated in salticids. Crab spiders (Thomisidae) hunt mostly on flowers and need to find appropriate hunting sites. Previous studies have shown that some crab spiders that reflect UV light use UV contrast to enhance prey capture. The high UV contrast can be obtained either by modulation of body colouration or active selection of appropriate backgrounds for foraging. We show that crab spiders (Thomisus sp.)hunting on Spathiphyllum plants use chromatic contrast, especially UV contrast, to make themselves attractive to hymenopteran prey. Apart from that, they are able to achieve high UV contrast by active selection of non-UV reflecting surfaces when given a choice of UV-reflecting and non-UV reflecting surfaces in the absence of odour cues. Honeybees (Apis cerana) approached Spathiphyllum plants bearing crab spiders on which the spiders were high UV-contrast targets with greater frequency than those plants on which the UV-contrast of the spiders was low. Thus, crab spiders can perceive UV and may use it to choose appropriate backgrounds to enhance prey capture, by exploiting the attraction of prey such as honeybees to UV.

Refinement of defection strategies stabilizes cooperation

Cooperation among unrelated individuals is an enduring evolutionary riddle and a number of possible solutions have been suggested. Most of these suggestions attempt to refine cooperative strategies, while little attention is given to the fact that novel defection strategies can also evolve in the population. Especially in the presence of punishment to the defectors and public knowledge of strategies employed by the players, a defecting strategy that avoids getting punished by selectively cooperating only with the punishers can get a selective benefit over non-conditional defectors. Furthermore, if punishment ensures cooperation from such discriminating defectors, defectors who punish other defectors can evolve as well. We show that such discriminating and punishing defectors can evolve in the population by natural selection in a Prisoner’s Dilemma game scenario, even if discrimination is a costly act. These refined defection strategies destabilize unconditional defectors. They themselves are, however, unstable in the population. Discriminating defectors give selective benefit to the punishers in the presence of non-punishers by cooperating with them and defecting with others. However, since these players also defect with other discriminators they suffer fitness loss in the pure population. Among the punishers, punishing cooperators always benefit in contrast to the punishing defectors, as the latter not only defect with other punishing defectors but also punish them and get punished. As a consequence of both these scenarios, punishing cooperators get stabilized in the population. We thus show ironically that refined defection strategies stabilize cooperation. Furthermore, cooperation stabilized by such defectors can work under a wide range of initial conditions and is robust to mistakes.

Modeling strategies in longitudinal data analysis: Covariate, variance function and correlation structure selection

A modeling paradigm is proposed for covariate, variance and working correlation structure selection for longitudinal data analysis. Appropriate selection of covariates is pertinent to correct variance modeling and selecting the appropriate covariates and variance function is vital to correlation structure selection. This leads to a stepwise model selection procedure that deploys a combination of different model selection criteria. Although these criteria find a common theoretical root based on approximating the Kullback-Leibler distance, they are designed to address different aspects of model selection and have different merits and limitations. For example, the extended quasi-likelihood information criterion (EQIC) with a covariance penalty performs well for covariate selection even when the working variance function is misspecified, but EQIC contains little information on correlation structures. The proposed model selection strategies are outlined and a Monte Carlo assessment of their finite sample properties is reported. Two longitudinal studies are used for illustration.

May the best Tweeter win : The Twitter strategies of key campaign accounts in the 2012 US election

The 2008 US election has been heralded as the first presidential election of the social media era, but took place at a time when social media were still in a state of comparative infancy; so much so that the most important platform was not Facebook or Twitter, but the purpose-built campaign site my.barackobama.com, which became the central vehicle for the most successful electoral fundraising campaign in American history. By 2012, the social media landscape had changed: Facebook and, to a somewhat lesser extent, Twitter are now well-established as the leading social media platforms in the United States, and were used extensively by the campaign organisations of both candidates. As third-party spaces controlled by independent commercial entities, however, their use necessarily differs from that of home-grown, party-controlled sites: from the point of view of the platform itself, a @BarackObama or @MittRomney is technically no different from any other account, except for the very high follower count and an exceptional volume of @mentions. In spite of the significant social media experience which Democrat and Republican campaign strategists had already accumulated during the 2008 campaign, therefore, the translation of such experience to the use of Facebook and Twitter in their 2012 incarnations still required a substantial amount of new work, experimentation, and evaluation. This chapter examines the Twitter strategies of the leading accounts operated by both campaign headquarters: the ‘personal’ candidate accounts @BarackObama and @MittRomney as well as @JoeBiden and @PaulRyanVP, and the campaign accounts @Obama2012 and @TeamRomney. Drawing on datasets which capture all tweets from and at these accounts during the final months of the campaign (from early September 2012 to the immediate aftermath of the election night), we reconstruct the campaigns’ approaches to using Twitter for electioneering from the quantitative and qualitative patterns of their activities, and explore the resonance which these accounts have found with the wider Twitter userbase. A particular focus of our investigation in this context will be on the tweeting styles of these accounts: the mixture of original messages, @replies, and retweets, and the level and nature of engagement with everyday Twitter followers. We will examine whether the accounts chose to respond (by @replying) to the messages of support or criticism which were directed at them, whether they retweeted any such messages (and whether there was any preferential retweeting of influential or – alternatively – demonstratively ordinary users), and/or whether they were used mainly to broadcast and disseminate prepared campaign messages. Our analysis will highlight any significant differences between the accounts we examine, trace changes in style over the course of the final campaign months, and correlate such stylistic differences with the respective electoral positioning of the candidates. Further, we examine the use of these accounts during moments of heightened attention (such as the presidential and vice-presidential debates, or in the context of controversies such as that caused by the publication of the Romney “47%” video; additional case studies may emerge over the remainder of the campaign) to explore how they were used to present or defend key talking points, and exploit or avert damage from campaign gaffes. A complementary analysis of the messages directed at the campaign accounts (in the form of @replies or retweets) will also provide further evidence for the extent to which these talking points were picked up and disseminated by the wider Twitter population. Finally, we also explore the use of external materials (links to articles, images, videos, and other content on the campaign sites themselves, in the mainstream media, or on other platforms) by the campaign accounts, and the resonance which these materials had with the wider follower base of these accounts. This provides an indication of the integration of Twitter into the overall campaigning process, by highlighting how the platform was used as a means of encouraging the viral spread of campaign propaganda (such as advertising materials) or of directing user attention towards favourable media coverage. By building on comprehensive, large datasets of Twitter activity (as of early October, our combined datasets comprise some 3.8 million tweets) which we process and analyse using custom-designed social media analytics tools, and by using our initial quantitative analysis to guide further qualitative evaluation of Twitter activity around these campaign accounts, we are able to provide an in-depth picture of the use of Twitter in political campaigning during the 2012 US election which will provide detailed new insights social media use in contemporary elections. This analysis will then also be able to serve as a touchstone for the analysis of social media use in subsequent elections, in the USA as well as in other developed nations where Twitter and other social media platforms are utilised in electioneering.

Realia, Translation Strategies, and Subtitling : A study of two comedy sketch shows on DVD

Tutkielman tavoitteena on tutkia, millaisia käännösstrategioita DVD-tekstittämisessä suositaan reaalioita eli kulttuurisidonnaisia käsitteitä käännettäessä. Lähtökohtana on, että osaa strategioista voidaan käyttää reaalioiden kulttuurisen erilaisuuden korostamiseen, osaa taas tämän erilaisuuden häivyttämiseen. Nämä kaksi kategoriaa eivät kuitenkaan kata kaikkia mahdollisia strategioita, minkä vuoksi myös neutraalit strategiat otetaan tutkielmassa huomioon. Tutkielman aineisto koostuu Suomessa nimillä Ruuvit löysällä ja Pikku-Britannia tunnettujen brittiläisten sketsisarjojen DVD-julkaisuista. Molemmat tutkituista julkaisuista käsittävät yhden tuotantokauden. Formaatiltaan sketsisarjat perustuvat lukuisiin lyhyisiin kohtauksiin, joissa käsitellään useita eri aihealueita. Tämän vuoksi ne soveltuvat erinomaisesti reaalioiden tutkimukseen. Tutkittava kääntämisen laji on DVD-kääntäminen, koska sen merkityksen voidaan katsoa kasvaneen DVD:n lisääntyneen suosion myötä. Tutkielman teoriatausta muodostuu reaalioiden, käännösstrategioiden ja tekstityksen teoriasta. Näistä osa-alueista ensimmäisessä korostuu kulttuurin vaikutus kieleen ja siten myös kääntämiseen, kun taas toinen pohjautuu sekä tekstitason kotouttavista ja vieraannuttavista käännösstrategioista että sanatason lokaaleista strategioista esitettyyn teoriaan, ja kolmannessa nousevat esille sanan ja kuvan yhteistyö sekä muut tekstittämiseen vaikuttavat tekijät, kuten rajallinen käytettävissä oleva tila ja aika. Yhdessä teorian eri osa-alueet mahdollistavat tutkimuksen, jossa voidaan tarkastella kulttuuristen, kielellisten ja audiovisuaalisten piirteiden vaikutusta reaalioiden kääntämiseen. Tutkielmassa käytetään kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvalitatiivinen menetelmä perustuu käännösstrategioiden käyttötapojen kuvaamiseen tutkimalla tutkimusaineistosta transkriboituja reaalioiden käännöksiä yksittäisissä tapauksissa. Analyysissa otetaan huomioon ensisijaisesti reaalioiden tekstuaalinen ja audiovisuaalinen konteksti sekä niiden oletettu tunnistettavuus käännösten kohdekulttuurissa. Tätä analyysia täydennetään kaikkien havaittujen reaalioiden kääntämistä kuvaavalla kvantitatiivisella menetelmällä. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että erilaisten käännösstrategioiden välillä on huomattavia eroja siinä, millä tavoin ja miten usein niitä käytetään. Lisäksi tulokset osoittavat odotetusti sen, että kotouttavat ja vieraannuttavat strategiat eivät sulje toisiaan pois, vaan niitä molempia voidaan käyttää saman käännöksen sisällä. Kokonaisuutena tutkielmassa tuodaan ilmi monia aihealueen tutkimiseen liittyviä haasteita aina kulttuurin määrittelystä audiovisuaalisen aineiston analysoimiseen asti. Avainsanat: Kulttuurisidonnaiset käsitteet, käännösstrategia, tekstittäminen, kotouttaminen, vieraannuttaminen

Crime stories from the country of huopatossu and juhannusruusut : Translation strategies for Finnish cultural realia in the English translations of two of Matti Yrjänä Joensuu’s crime novels

Pro gradu –tutkielman aiheena on kulttuurin ominaispiirteiden kääntäminen. Teksteissä kulttuurin jälki voi näkyä monin eri tavoin. Tutkielman kohteena ovat erityisesti käännösstrategiat, joita kääntäjät käyttävät kohdatessaan kulttuurisidonnaisia viittauksia. Tutkielma nostaa esiin myös niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät valitsevat. Näistä tekijöistä tutkielma keskittyy kääntämisen normeihin. Tutkielma pureutuu kulttuurisidonnaisten viitteiden kääntämiseen tarkastelemalla kahta suomalaista kaunokirjallista teosta ja niiden käännöksiä. Tutkielman aineistona ovat Matti Yrjänä Joensuun kaksi rikosromaania ja näiden käännökset. Teoksista toinen on vuonna 1983 suomeksi julkaistu Harjunpää ja poliisin poika, jonka englanninkielinen käännös Harjunpaa the stone murders julkaistiin vuonna 1986. Toinen teos on vuonna 2003 julkaistu Harjunpää ja pahan pappi ja sen käännös The Priest of Evil vuodelta 2006. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kulttuurisidonnaisia viittauksia romaanit sisälsivät, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät käyttivät kääntäessään näitä viittauksia ja mikä voisi selittää heidän strategisia valintojaan. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voisiko jonkin kääntämistä koskevan normin olemassa olo selittää kääntäjien strategisia valintoja. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, suositaanko kääntämisessä englannin kieleen niin kutsuttuja kotouttavia käännösstrategioita ja ovatko käännösstrategiat ja kääntämistä koskevat normit muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi suomenkielisistä teksteistä on etsitty kaikki kulttuurisidonnaisia viittauksia sisältävät tekstinkohdat. Näitä vastaavat kohdat on sitten etsitty käännöksistä ja suomen- ja englanninkielisiä kohtia on vertailtu keskenään. Molemmat suomenkieliset romaanit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaisia viittauksia. Suurimman kulttuurisidonnaisten viittausten ryhmän muodostivat molemissa romaaneissa henkilöiden nimet. Romaanin sisälsivät myös runsaasti viittauksia maantieteeseen, erityisesti kulttuurimaantieteeseen, ja yhteiskuntaan. Sitä vastoin viittaukset suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan olivat vähäisempiä. Tutkielma osoittaa, että kääntäessään suomesta englannin kielelle suomalaisen rikoskirjallisuuden kääntäjät saattavat käyttää enemmän vieraannuttavia strategioita kuin kotouttavia strategioita ja että he suosivat vieraannuttavia strategioita kasvavassa määrin. Harjunpään ja pahan papin kääntäjä käytti enemmän vieraannuttavia strategioita kuin Harjunpään ja poliisin pojan kääntäjä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tutkielman tulokset eivät tue väitettä siitä, että käännettäessä englannin kielelle suosittaisiin kotouttavia strategioita. Näyttää siltä, että vieraannuttavia strategioita on käytetty enemmän ja käytetään yhä enenevässä määrin. Lisääntyvän vieraannuttamisen taustalla voi olla useita syitä, kuten suomalaisen kulttuurin lisääntynyt tunnettuus maailmalla, rikosromaanin genren vaatimukset tai muutokset kääntäjäyhteisön arvoissa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että ainakin muutoksia normeissa ja arvoissa on tapahtunut. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, pätevätkö tutkielman tulokset muihin romaaneihin ja niiden käännöksiin tai muihin genreihin käännettäessä suomesta englantiin. Lisätutkimus voisi nojautua laajempaan ja erilaisia tekstejä kattavaan aineistoon. Jatkotutkimus voisi myös sisältää kääntäjien haastatteluita tai kyselyitä kääntäjille. Näiden avulla voitaisiin saada lisäselvyyttä syistä heidän strategisille valinnoilleen. Asiasanat: Käännöskirjallisuus – kaunokirjallisuus Kääntäminen – suomen kieli – englannin kieli Kääntäminen – strategia Kääntäminen - normi

The SCOTS corpus and TEFL: Discovering and Using Strategies of Spoken English in Finnish Upper Secondary Schools

Suomen koulutuspolitiikasta vastaavat viranomaiset ovat reagoineet kansainvälisten kommunikaatiotarpeiden asettamiin haasteisiin ja muuttaneet yhden lukion A-tasoisen vieraan kielen kurssin sisällön vastaamaan suullisen viestinnän tarpeita. Tutkimuksessa selvitetään, miten englannin puhestrategioita voi opettaa suomalaisille lukiolaisille ja mitä metodeja on käytettävissä puhestrategioiden oppimisen arvioimiseksi. Vastaan asettamiini kysymyksiin aikaisemman tutkimuskirjallisuuden ja englannin kielen lukio-opetuksesta keräämäni aineiston avulla. Keskeisiä elementtejä tutkielmassa ovat erityisesti pragmaattinen kompetenssi ja kolme yleisen tason puhestrategiaa (keskustelun aloittaminen, oman puheenvuoron säilyttäminen sekä keskustelun ylläpitäminen). Aineistossa on mukana 65 ensimmäisen vuosiluokan lukiolaista (luokka A ja B) Helsingistä ja Espoosta. Opetusmateriaalina on käytetty SCOTS korpusta; tarkemmin määriteltynä puhetiedosto nimeltä Conversation 20: Four secondary school girls in the North East. Tiedostossa esille tulleet, kolmeen puhestrategiaan liittyvät fraasit, sanat ja rakenteet havainnollistettiin opiskelijoille mm. AntConc - konkordanssiohjelman avulla. Opiskelijat tekivät myös kirjallisia ja suullisia harjoituksia, jotka liittyivät puhestrategioihin. Neljälle vapaaehtoiselle opiskelijalle suunnattu toinen suullinen tehtävätyyppi vapaamuotoisine keskusteluineen äänitettiin, transkriboitiin ja tuloksia arvioitiin mm. eurooppalaisen viitekehyksen avulla. Lisäksi B - luokka vastasi kyselylomakkeeseen, jossa kysyttiin heidän mielipiteitään esim. hyödyllisimmästä testioppitunnista sekä heidän osallistumishalukkuudestaan uudelle pitkän englannin kahdeksannelle syventävälle kurssille. Tutkimustulokset ovat kannustavia ja osoittavat, että puhestrategioita on mahdollista opettaa jo lukiotasolla. Vaikka tutkimuksessa käytetty lähestymistapa oli opiskelijoille osittain uusi, valtaosa heistä myönsi oppineensa uutta englannin kielen keskustelurakenteista. Lisäksi vapaaehtoisten opiskelijoiden äänitetyt ja transkriboidut keskustelut tarjoavat hyvän lähtökohdan mahdolliselle jatkotutkimukselle.

Risk management strategies using seasonal climate forecasting in irrigated cotton production: a tale of stochastic dominance.

Decision-making in agriculture is carried out in an uncertain environment with farmers often seeking information to reduce risk. As a result of the extreme variability of rainfall and stream-flows in north-eastern Australia, water supplies for irrigated agriculture are a limiting factor and a source of risk. The present study examined the use of seasonal climate forecasting (SCF) when calculating planting areas for irrigated cotton in the northern Murray Darling Basin. Results show that minimising risk by adjusting plant areas in response to SCF can lead to significant gains in gross margin returns. However, how farmers respond to SCF is dependent on several other factors including irrigators’ attitude towards risk.

Pheromone-mediated mass trapping and population diversion as strategies for suppressing Carpophilus spp. (Coleoptera: Nitidulidae) in Australian stone fruit orchards

1 Five experiments were conducted during 1995-99 in stone fruit orchards on the Central Coast and in inland New South Wales, Australia, on the use of synthetic aggregation pheromones and a coattractant to suppress populations of the ripening fruit pests Carpophilus spp. (Coleoptera: Nitidulidae). 2 Perimeter-based suppression traps baited with pheromone and coattractant placed at 3m intervals around small fruit blocks, caught large numbers of Carpophilus spp. Very small populations of Carpophilus spp. occurred within blocks, and fruit damage was minimal. 3 Carpophilus spp. populations in stone fruit blocks 15-370m from suppression traps were also small and non-damaging, indicating a large zone of pheromone attractivity. 4 Pheromone/coattractant-baited suppression traps appeared to divert Carpophilus spp. from nearby (130 m) ripening stone fruit. Ten metal drums containing decomposing fruit, baited with pheromone and treated with insecticide, attracted Carpophilus spp. and appeared to reduce populations and damage to ripening fruit at distances of 200-500 m. Populations and damage were significantly greater within 200m of the drums and may have been caused by ineffective poisoning or poor quality/overcrowding of fruit resources in the drums. 5 Suppression of Carpophilus spp. populations using synthetic aggregation pheromones and a coattractant appears to be a realistic management option in stone fruit orchards. Pheromone-mediated diversion of beetle populations from ripening fruit may be more practical than perimeter trapping, but more research is needed on the effective range of Carpophilus pheromones and the relative merits of trapping compared to attraction to insecticide-treated areas.

Protein supplementation and growth enhancer strategies in successive years to maximise growth of Brahman cross steers grazing sown grass pastures on brigalow lands

A strategy comprising a winter/spring protein supplement, rumen modifier and hormonal growth promotant (Compudose 400) was used in either the first year (Tl), second year (T2), or in both years (T1+2) following weaning in Brahman cross steers as a means of increasing liveweight gain up to 2.5 years of age. T2 produced the heaviest final liveweight (544.7 kg) and highest overall liveweight gain (366.7 kg), but these were not significantly different from T1 (538.6 kg; 360.9 kg), or T1+2 (528.7 kg; 349.3 kg). However, final liveweight and overall liveweight gains of T1 and T2 but not T1+2 were significantly greater than for untreated (C) steers (504.9 kg; 325.2 kg, both P < 0.05). Regardless of the strategy imposed, liveweight and liveweight gain were enhanced, however final liveweights in each treatment were below the preferred minimum target liveweight (570-580 kg) for premium export markets. Treatment in both years gave no benefit over treatment in 1 year only. 19th Biennial Conference. 5-9 July 1992. LaTrobe University, Melbourne.

Selective herbicide strategies for use in Australian desmanthus seed crops

Grass and broad-leaved weeds can reduce both yields and product marketability of desmanthus (Desmanthus virgatus) seed crops, even when cultural control strategies are used. Selective herbicides might economically control these weeds, but, prior to this study, the few herbicides tolerated by desmanthus did not control key weed contaminants of desmanthus seed crops. In this study, the tolerance of desmanthus cv. Marc to 55 herbicides used for selective weed control in other leguminous crops was assessed in 1 pot trial and 3 Queensland field trials. One field trial assessed the tolerance of desmanthus seedlings to combinations of the most promising pre-emergent and post emergent herbicides. The pre-emergent herbicides, imazaquin, imazethapyr, pendimethalin, oryzalin and trifluralin, gave useful weed control with very little crop damage. The post-emergent herbicides, haloxyfop, clethodim, propyzamide, carbetamide and dalapon, were safe for controlling grass weeds in desmanthus. Selective post-emergence control of broad-leaved weeds was achieved using bentazone, bromoxynil and imazethapyr. One trial investigated salvaging second-year desmanthus crops from mature perennial weeds, and atrazine, terbacil and hexazinone showed some potential in this role. Overall, our results show that desmanthus tolerates herbicides which collectively control a wide range of weeds encountered in Queensland. These, in combination with cultural weed control strategies, should control most weeds in desmanthus seed crops.

Hybrid game strategies for MO problems in aerospace design

Game strategies have been developed in past decades and used in the field of economics, engineering, computer science and biology due to their efficiency in solving design optimisation problems. In addition, research on Multi-Objective (MO) and Multidisciplinary Design Optimisation (MDO) has focused on developing robust and efficient optimisation method to produce quality solutions with less computational time. In this paper, a new optimisation method Hybrid Game Strategy for MO problems is introduced and compared to CMA-ES based optimisation approach. Numerical results obtained from both optimisation methods are compared in terms of computational expense and model quality. The benefits of using Game-strategies are demonstrated.

Henipaviruses: Emerging Paramyxoviruses Associated with Fruit Bats

Two related, novel, zoonotic paramyxoviruses have been described recently. Hendra virus was first reported in horses and thence humans in Australia in 1994; Nipah virus was first reported in pigs and thence humans in Malaysia in 1998. Human cases of Nipah virus infection, apparently unassociated with infection in livestock, have been reported in Bangladesh since 2001. Species of fruit bats (genus Pteropus ) have been identified as natural hosts of both agents. Anthropogenic changes (habitat loss, hunting) that have impacted the population dynamics of Pteropus species across much of their range are hypothesised to have facilitated emergence. Current strategies for the management of henipaviruses are directed at minimising contact with the natural hosts, monitoring identified intermediate hosts, improving biosecurity on farms, and better disease recognition and diagnosis. Investigation of the emergence and ecology of henipaviruses warrants a broad, cross-disciplinary ecosystem health approach that recognises the critical linkages between human activity, ecological change, and livestock and human health.

Review of Nezara viridula (L.) management strategies and potential for IPM in field crops with emphasis on Australia

Nezara viridula (L.) is a cosmopolitan, polyphagous heteropteran that causes economic damage to many crop species. At present, control of N. viridula in Australia and other countries relies heavily upon insecticides, most of which are disruptive to beneficial insects, constituting a constraint on integrated pest management (IPM). Much research has been conducted into non-chemical control methods for N. viridula. This paper reviews the potential for and limitations of sterile insect technique, classical, inundative and conservation biological control, and trap cropping. None of these techniques appear to be adequate for control of N. viridula when used alone but there is scope for these non-chemical approaches to be adopted for use in integrated management of this pest. A proposal is given for one such integrated approach for future development. It includes biopesticides, trap crops and carefully targeted habitat manipulation to enhance arthropod natural enemies as well as area-wide management and grower education.