Depression predicts persistence of paranoia in clinical high-risk patients to psychosis: results of the EPOS project.

BACKGROUND The link between depression and paranoia has long been discussed in psychiatric literature. Because the causality of this association is difficult to study in patients with full-blown psychosis, we aimed to investigate how clinical depression relates to the presence and occurrence of paranoid symptoms in clinical high-risk (CHR) patients. METHODS In all, 245 young help-seeking CHR patients were assessed for suspiciousness and paranoid symptoms with the structured interview for prodromal syndromes at baseline, 9- and 18-month follow-up. At baseline, clinical diagnoses were assessed by the Structured Clinical Interview for DSM-IV, childhood adversities by the Trauma and Distress Scale, trait-like suspiciousness by the Schizotypal Personality Questionnaire, and anxiety and depressiveness by the Positive and Negative Syndrome Scale. RESULTS At baseline, 54.3 % of CHR patients reported at least moderate paranoid symptoms. At 9- and 18-month follow-ups, the corresponding figures were 28.3 and 24.4 %. Depressive, obsessive-compulsive and somatoform disorders, emotional and sexual abuse, and anxiety and suspiciousness associated with paranoid symptoms. In multivariate modelling, depressive and obsessive-compulsive disorders, sexual abuse, and anxiety predicted persistence of paranoid symptoms. CONCLUSION Depressive disorder was one of the major clinical factors predicting persistence of paranoid symptoms in CHR patients. In addition, obsessive-compulsive disorder, childhood sexual abuse, and anxiety associated with paranoia. Effective pharmacological and psychotherapeutic treatment of these disorders and anxiety may reduce paranoid symptoms in CHR patients.

Psychometric properties of the Trauma and Distress Scale, TADS, in an adult community sample in Finland

BACKGROUND: There is increasing evidence that a history of childhood abuse and neglect is not uncommon among individuals who experience mental disorder and that childhood trauma experiences are associated with adult psychopathology. Although several interview and self-report instruments for retrospective trauma assessment have been developed, many focus on sexual abuse (SexAb) rather than on multiple types of trauma or adversity. METHODS: Within the European Prediction of Psychosis Study, the Trauma and Distress Scale (TADS) was developed as a new self-report assessment of multiple types of childhood trauma and distressing experiences. The TADS includes 43 items and, following previous measures including the Childhood Trauma Questionnaire, focuses on five core domains: emotional neglect (EmoNeg), emotional abuse (EmoAb), physical neglect (PhyNeg), physical abuse (PhyAb), and SexAb.This study explores the psychometric properties of the TADS (internal consistency and concurrent validity) in 692 participants drawn from the general population who completed a mailed questionnaire, including the TADS, a depression self-report and questions on help-seeking for mental health problems. Inter-method reliability was examined in a random sample of 100 responders who were reassessed in telephone interviews. RESULTS: After minor revisions of PhyNeg and PhyAb, internal consistencies were good for TADS totals and the domain raw score sums. Intra-class coefficients for TADS total score and the five revised core domains were all good to excellent when compared to the interviewed TADS as a gold standard. In the concurrent validity analyses, the total TADS and its all core domains were significantly associated with depression and help-seeking for mental problems as proxy measures for traumatisation. In addition, robust cutoffs for the total TADS and its domains were calculated. CONCLUSIONS: Our results suggest the TADS as a valid, reliable, and clinically useful instrument for assessing retrospectively reported childhood traumatisation.

Silta- ja rumpurakenteiden aukkomitoitus

Ilmastomallien mukaan sademäärät kasvavat kaikkialla suomessa. Sadeolojen ennustetaan äärevöityvän eli yhtäältä esiintyy pitkiä kuivia kausia ja toisaalta rankkasateet voimistuvat ja toistuvat nykyistä useammin. Etelä-Suomessa talviaika lyhenee ja lumipeite jää ohuemmaksi. Vesisateiden osuus kokonaissadannasta kasvaa ja tämä lisää talviaikaisia valuntoja. Etelä-Suomessa lumipeitteen ohenemisen vuoksi sulamisvesistä syntyvä kevätylivirtaama jää nykyistä pienemmäksi ja vuotuinen ylivirtaama-ajankohta sattuu useammin muuksi kuin kevääksi. Pohjois-Suomessa talviaikaiset sateet ovat tulevaisuudessakin suurimmaksi osaksi lunta. Vaikka lumipeitteinen aika lyhenee sielläkin, sademäärien kasvu saattaa lisätä lumipeitteen vesiarvoja ja kasvattaa sulamisvesien aiheuttamia kevätylivirtaamia (RATU, Water Adapt). Tämä korostaa silta- ja rumpuaukkojen riittävän mitoittamisen tärkeyttä. Useimmat ELY-keskukset ovat luopuneet aukkolausuntojen antamisesta. Oppaan tarkoituksena on antaa aukkomitoituksia tekeville henkilöille tietoa laskentaperusteista ja hyväksi koetuista toimintatavoista. Oppaan avulla on mahdollista luoda yhtenäinen käytäntö silta- ja rumpuaukkojen mitoituksessa. Samalla sen toivotaan korostavan hyvän suunnittelun merkitystä siltojen ja rumpujen rakentamisessa. Tämän oppaan pohjana on ollut siltojen ja rumpujen mitoitusta koskeva osa vesihallituksen vuoden 1986 julkaisusta ”Maankuivatuksen suunnittelu I osa”, joka on korvattu vuonna 2015 päivitetyllä julkaisulla ”Maan-kuivatuksen ja kastelun suunnittelu”. Opas sisältää tietoa sillan ja rummun vesiaukon mitoittamisesta. Suosittelemalla nykyistä harvemmin esiintyviä mitoitusvirtaamia pyritään pienentämään riskejä. Ohjeita aukon aiheuttaman padotuksen määrittämiseksi on selkeytetty. Oppaassa on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota myös aukkorakenteiden haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisyyn. Taustalla on yhteiseurooppalaisen vesipolitiikan vaatimus vapaasta ja yhtenäisestä uomajatkumosta. Sen tila ei voi olla ekologisesti hyvä, jos silta- ja rumpurakenteet katkaisevat jatkumon. Suomen ympäristökeskus on julkaissut oppaan alun perin vuonna 2007 nimellä ”Silta- ja rumpulausunnot – Luonnos oppaaksi”. Julkaisun tekemiseen on osallistunut asiantuntijoita Suomen ympäristökeskuksesta ja ELY-keskuksista sekä konsulttina yli-insinööri Raimo K. Nissinen. Peruskuivatuksen ja ojitustoimitusten toimintamalliryhmä on päivittänyt opasta ottaen huomioon vuonna 2012 voimaan tulleen vesilainsäädännön uudistuksen (587 / 2011) sekä aluehallinnossa ja ympäristöhallinnossa tapahtuneet