Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelma

Vesienhoidon toimenpideohjelmalla pyritään EU:n asettamaan tavoitteeseen pinta- ja pohjavesien hyvästä tilasta vuoteen 2015 mennessä. Toimenpideohjelmassa on esitetty tavoitetilan saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, niiden kustannukset sekä ohjauskeinojen kehittämistarve. Toimenpideohjelmassa esitetyistä toimenpiteistä ja niiden kustannuksista on esitetty yhteenveto valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymässä Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa. Toimenpideohjelma on laadittu yhteistyössäalueen toimijoiden kanssa ja sen laatimisen yhteydessä on järjestetty useita yleisötilaisuuksia ja seminaareja. Toimenpideohjelmassa on otettu huomioon vuosina 2006–2009 järjestettyjen kolmen kuulemiskierroksen palaute. Vesiensuojelun tehostaminen on erityisen tärkeää Uudellamaalla, koska alueen järvet, joet ja rannikkovedet ovat huonommassa tilassa kuin Suomessa keskimäärin. Vesiin kohdistuva ravinnekuormitus on suurta ja vesiä on muutettu suuresti rakentamalla, perkaamalla ja patoamalla. Alueen pinta- ja pohjavesien käyttötarpeet ovat tiheästä asutuksesta johtuen suuria. Ihmistoiminnot aiheuttavat pilaantumisriskin viidesosalle Uudenmaan pohjavesistä. Toimenpideohjelmassa Uudellemaalle esitettävien nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden rahoitustarve on vuosina 2010–2015 noin 290 miljoonaa euroa vuodessa. Valtaosa nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden kustannuksista koostuu yhdyskuntien ja haja-asutuksen jätevedenpuhdistuksesta sekä maatalouden vesiensuojelua koskevista ympäristötuista. Esitettävien lisätoimenpiteiden rahoitustarve on noin 31 miljoonaa euroa vuodessa. Lisätoimenpiteiden kustannuksista suurimman osan muodostavat maatalouden kuormituksen vähentämistoimenpiteet. Lisätoimenpiteitä on esitetty myös mm. vesistöjen kunnostukseen, uusien siirtoviemäreiden rakentamiseen sekä metsätalouden vesiensuojelun tehostamiseen. Pohjavesiä koskevilla lisätoimenpiteillä pyritään pohjavesien pilaantumisriskin vähentämisen mm. liikenteen, yhdyskuntien ja teollisuuden osalta. Keskeisenä pohjavesiä koskevana toimenpiteenä on esitetty myös pilaantuneiden maa-alueiden ja maa-ainesottoalueiden kunnostamista. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien ja pohjavesiselvitysten laatimista tulee lisätä merkittävästi nykyisestä. Uudenmaan vesistöjen tila paranee selvästi voimakkaasti kuormitetuilla alueilla, jos esitetyt toimenpiteet toteutetaan. Monien vesistöjen ja koko Suomenlahden osalta hyvän tilan saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin yli vuoden 2015 ulottuvia toimia, koska vesien liiallinen kuormitus ja vesiä muuttavat toiminnot ovat jatkuneet hyvin pitkään. Suurella osalla huonossa tilassa olevista pohjavesialueista on arvioitu, että hyvä tila saavutetaan esitetyillä toimenpiteillä vuoteen 2015 mennessä. Viidellä pohjavesialueella tavoiteaikataulua on siirretty vuoteen 2027.

Thermodynamic properties of dilute HBr(aq) and HI(aq)

The theory of electrolyte solutions was described by explaining Debye–Hückel theory and deriving the Debye–Hückel equation for the mean activity coefficient. Simple two-parameter Hückel equation was used for the calculation of the activity coefficients of aqueous hydrobromic and hydriodic acids up to 0.5 mol/kg at temperatures from (0 to 60) °C and from (0 to 50) °C, respectively. The parameters were observed to be independent of the temperature. The Hückel equation for the osmotic coefficients of water in the studied solutions was compared to that of Pitzer model by predicting the vapor pressures up to 1 mol/kg at 25 °C. The experimental vapor pressures over the reference electrolyte solutions were calculated with the Pitzer equation for the osmotic coefficients for isopiestic data in this comparison. The simple Hückel model was found to be equally good as the Pitzer model for both hydrobromic and hydriodic acids up to 0.5 mol/kg at 25 °C but applies also to other temperatures studied.

Toimintamallin luominen halutun ympäristöluokitustason saavuttamiseksi uudisrakennusprojektissa

Tämän diplomityön tavoitteena on selvittää miksi uudisrakennushankkeeseen ryhtyvän kannattaa huomioida kestävän rakentamisen vaatimukset ja miten asetettuja kestävän ra-kentamisen tavoitteita voidaan hallita rakennusprojektin aikana. Perinteisesti rakennussektorilla on keskitytty tilaajan tavoitteiden saavuttamiseen kustan-nustehokkaasti ja aikataulussa. Kestävän kehityksen ja vastuullisuuden näkökulmat ovat kuitenkin vahvistuneet viime aikoina. Kestävän rakentamisen hallinta vaatii vielä uusia toimintatapoja ja -malleja, jotta voidaan varmistaa kestävän kehityksen kriteerien mukai-suus läpi hankkeen ja valmiissa rakennuksessa. Ympäristöluokitusjärjestelmien avulla voidaan asettaa kestävän rakentamisen tavoitteita, joita seurataan läpi hankkeen. Diplomityössä selvitetään yksityiskohtaisemmin BREEAM (BRE Environmental Assessment Method)-ympäristöluokitusjärjestelmän käyttämistä kestävän rakentamisen ohjaamisessa. Työssä selvitetään myös miten rakennusten tietomallinnusta voidaan käyttää tukemaan kestävän rakentamisen uudisrakennushanketta. Työ toteutetaan kirjalli-suustutkimuksen, asiantuntijahaastatteluiden ja ympäristöluokitusta hakeneesta esimerkki-kohteesta saatujen tietojen avulla. Diplomityön tuloksena muodostettiin toimintamalli varmistamaan halutun kestävän kehi-tyksen tason saavuttaminen uudisrakennusprojektissa. Toimintamallissa on jaettu vastuut ja tehtävät eri osapuolille koko projektin ajalle tarveselvityksestä käytönaikaan.

Kirjallisuutta

Kirjallisuusarvostelu

Ohjelmistotuotannon menetelmien käyttö sulautetuissa järjestelmissä

Sulautettujen järjestelmien tekemisessä käytettävät metodit ovat moninaiset. Tämä johtuu siitä, että sulautettuja järjestelmiä on tuhansia erilaisia, sekä laitteiston ja ohjelmiston rakentamisen eroavaisuuksista. Sovellukset vaihtelevat kännyköistä aina avaruusluotaimiin. Näihin projekteihin on sovellettu metodeita joita ei ole alun perin suunniteltu laitteiston ja ohjelmiston yhteissuunnitteluun ja toteuttamiseen. Ohjelmistotuotannon menetelmistä oikean valinta nimenomaan tietylle sulautetulle järjestelmälle on haasteellista. Viimeisimpinä ovat tulleet erilaiset ketterät menetelmät ja niitäkin on olemassa useita erilaisia. Ketteriä ja perinteisempiä ohjelmistotuotannon menetelmiä esitellään tässä kandidaatin työssä. Tässä työssä on tarkoituksena selvittää mitkä olisivat parhaiten soveltuvia sulautetun järjestelmän projektille.

A global transport packaging guideline for selected business areas

In this Master’s Thesis a global transport packaging guideline for selected business areas was compiled for the Fiskars the company, which provides branded consumer goods for home, garden and outdoor use. The business areas included were Home and Garden business areas. The aim of the guideline was to be a comprehensive guide for the suppliers, product development, operations and external vendors of the company. The guideline consists of written instructions, tables and illustrations that provide useful information for players working with transport packages from sourcing through to shipments. As the role of corporate responsibility and sustainability has grown, a part of responsible manufacturing strategy includes using materials that are re-usable, recyclable or recoverable as energy or through composting. Hence packaging waste management implementations of different regions were also inspected. The resulting guide covers a range of topics concerning packaging and its transport. The topics include legal requirements, restricted materials and substances, preferred materials, markings, labeling of boxes, logistics and distribution center requirements, physical testing and an inspection checklist.

Tietojärjestelmähankkeen riskit ja onnistumisen edellytykset

Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan tietojärjestelmähankkeen toteutuksen yhteydessä ilmeneviä riskitekijöitä ja niiden vaikutuksia projektin onnistumisen todennäköisyyteen. Työn tavoitteena on löytää vastaukset kysymyksiin; Mitkä ovat merkittävimmät riskitekijät tietojärjestelmähankkeiden toteuttamisessa? Voidaanko projektin onnistumista tehokkaasti parantaa? Työssä tarkastellaan tietojärjestelmähankkeelle tyypillisiä riskitekijöitä, ohjelmistokehityksen vaiheita, projektin hallintamenetelmiä ja työkaluja sekä tutkitaan, onko täysin onnistunut tietojärjestelmähanke käytännössä mahdollista toteuttaa. Kirjallisuustyön johtopäätöksinä kootaan keskeisimmät osatekijät ja toimintaperiaatteet, joiden avulla onnistumisen todennäköisyyttä tietojärjestelmähankkeissa on mahdollista parantaa.