Verkostobrändin identiteetti

Yhteisbrändien avulla bränditietoisuus ja identiteetti saavat tukea partnerilta sekä samalla saavutetaan tehokkuutta ja kustannushyötyjä. Erityisesti yritysbrändin luonne, hyödyt, suhteet, johtaminen ja arkkitehtuuri kiinnostavat. Verkostobrändi ei ole yhden tuotteen tai yrityksen brändi, vaan verkoston itsensä brändi. Tutkielman tavoitteena on kuvata verkostobrändin ilmiötä ja muodostaa malli liikkeenjohdon työkaluksi. Tutkielmalla pyritään osallistumaan tieteelliseen yritysbrändien ja yhteisbrändien identiteettikeskusteluun, laajentamalla verkostobrändin identiteetin tutkiminen muillekin kuin matkailualalle. Päätutkimusongelma on ”Mikä on verkostobrändin identiteetti?” Osaongelmat ovat ”Mikä on verkostobrändi?” ja ”Mikä on brändi-identiteetti?”. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka tavoitteen asetannassa on toimintatutkimuksen tavoitteita. Tutkielman empiirinen osa perustuu teemahaastatteluihin ja kirjallisiin dokumentteihin. Haastatellut kolme tapausta edustavat teollisuus-, palvelu- ja tuotebrändejä, niiden kohderyhmät poikkeavat toisistaan ja osa on kaupallisia ja osa voittoa tavoittelemattomia. Tutkielmassa muodostettiin teorian ja empirian synteesinä liikkeenjohdolle työkaluksi verkostobrändin identiteettimalli, jossa on määritelty elementit ja rakentaminen. Malli sisältävät ydinidentiteetin (visio ja kulttuuri), suhteet (ydinjoukko, henkilökunta, asiakkaat ja muut sidosryhmät) ja viestinnän (brändilupaus, visuaalinen identiteetti ja markkinointiviestintä). Haastatellut verkostobrändit olivat rakentaneet identiteettinsä mallin mukaisesti ja seuraavassa järjestyksessä. Ensiksi ydinjoukko määrittelee vision ja millaisia jäsenyrityksiä pyritään hankkimaan sekä visuaalisen identiteetin. Tämän jälkeen verkostobrändin omassa markkinointiorganisaatiossa toimiva johtohahmo aloittaa jäsenyritysten hankkimisen eli verkoston rakentamisen markkinointiviestinnän keinoin. Mallissa nuolet kertovat, että verkostobrändin identiteettiin vaikuttaa sidosryhmien mielipide.

Rooibosteetä ja biltongia – botswanalaiset elementit Alexander McCall Smithin teoksen The No 1 Ladies' Detective Agency suomennoksessa

Tutkimuksessa käsitellään kulttuurisidonnaisten elementtien eli reaalioiden kääntämistä Alexander McCall Smithin teoksen The No 1 Ladies’ Detective Agency suomennoksessa. Keskeisenä tavoitteena oli selvittää reaalioiden kääntämisessä käytettyjä käännösstrategioita Ritva Leppihalmeen käännösstrategiajaottelun mukaisesti. Tutkimusaineistona ovat Alexander McCall Smithin teos The No 1 Ladies’ Detective Agency (1998) sekä sen Jaakko Kankaanpään tekemä suomennos Naisten etsivätoimisto no 1 (2003). Tutkimuksessa tarkastellaan reaalian käsitettä, tutkimusaineistona olevan kirjan sisältöä, Alexander McCall Smithin tuotantoa, kirjasarjan kääntäjiä sekä suomennoksessa käytettyjä käännösstrategioita. Tutkimuksen analyysiosassa tarkastellaan aineistoa Sider Florinin ja Sergei Vlahovin reaalijaottelun mukaan sekä käännösstrategioita Ritva Leppihalmeen mukaan. Florinin ja Vlahovin reaalijaottelussa reaaliat on jaettu maantieteellisin reaalioihin, etnografisiin reaalioihin ja yhteiskunnallisiin reaalioihin. Käännösstrategiat Leppihalmeen jaottelussa ovat suora siirto, käännöslaina, kulttuurinen adaptaatio, yläkäsitteen käyttö, eksplisiittistäminen eli selventäminen, lisäys ja poisjättö. Tulokset osoittavat, että teoksessa oli reaalioiden kääntämisessä käytetty eniten suoraa siirtoa, jolloin reaaliat oli tuotu käännökseen sellaisenaan. Tämä strategia säilyttää käännöksessä paikallisvärin, mutta saattaa myös vieraannuttaa lukijaa. Käännösstrategioista myös käännöslainaa ja selventämistä oli käytetty. Lisäksi käännöksessä oli käytetty termivastineita.

Tavanomaisimmat parodontaalikirurgiset toimenpiteet

Tutkielmassa perehdyttiin parodontaalikirurgisiin toimenpiteisiin, näitä edeltävään hoitoon sekä toimenpiteen jälkihoitoon sisältäen kirjallisuuskatsauksen, potilastapausesittelyn ja opetusvideon. Tarkoituksena oli luoda opetusmateriaalia, jota on mahdollista käyttää tulevina vuosina parodontologian opintojaksoilla. Työn lähtökohtana oli seurata ja kuvata parodontaalikirurginen toimenpide ja työstää siitä opetusvideo sekä kirjallinen työ videon tueksi. Opetusvideo tehtiin Turun kaupungin hyvinvointitoimialan, suun terveydenhuollon opetushammashoitolassa hammaslääketieteen kandidaatti Kangasniemen kokonaishoidossa olleen potilaan kruununpidennysleikkauksesta. Videon kuvaamisessa käytettiin yliopiston Sony XM2 PAL videokameraa. Videon leikkaus, editointi ja spiikkaus suoritettiin Applen iMovie videonkäsittelyohjelmalla. Kirjallinen osio toimii videon tukena opetusmateriaalina. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään yleisimmät parodontaalikirurgiset toimenpiteet (gingivektomia, läppäleikkaus ja kruununpidennysleikkaus), niitä edeltävät toimenpiteet ja jälki hoito. Potilastapauksessa käydään läpi yksityiskohtaisesti yksi parodontaalikirurgian menetelmä osana parodontiittipotilaan hoitoa.

Henkilöstöjohtamisen ja työkuorman hallinnan yhteys organisaatiositoutumiseen suomalaisilla palkansaajilla

Tutkielmassani tarkastelen henkilöstöjohtamisen sekä autonomian ja stressin eli yhdessä työkuormituksen hallinnan yhteyttä organisaatiositoutumiseen. Pohdin millä tavalla palkansaajan sitoutuminen organisaatioon rakentuu; ovatko tärkeämmässä asemassa työn hallintaan liittyvät tekijät vai organisaation panostus henkilöstöönsä? Etsin optimaalista autonomia- stressi- ja henkilöstöjohtamisen onnistuneisuustasoa, jolla palkansaajan sitoutuneisuus on maksimissaan. Pohdin myös organisatorisen sitoutumisen roolia nykytyöelämässä ja niitä motiiveja, joilla palkansaajien työnkuvien painetasapainoa ja työn tuottavuutta säädellään. Olen myös kiinnostunut mahdollisista yhteisvaikutusmekanismeista, joita organisaatiositoutumisen selittäjillä saattaa olla. Tutkimusmateriaalinani käytän kansainvälisen MEADOW -konseptin mukaista poikkileikkausaineistoa Työelämän käytännöt 2012: työntekijät (N=1711). Tutkimusmenetelmänä käytän lineaarista regressiota. Tulokset osoittavat, että suomalaiset ovat suurelta osin hyvin sitoutuneita työpaikkoihinsa ja selittäjäjoukostani tärkein tekijä tässä on henkilöstöjohtaminen. Keskitasoiseen sitoutumiseen päästään jo tyydyttävälläkin henkilöstöjohtamisella, sen sijaan korkean tason sitoutuneisuus edellyttää johtamisen onnistumista – mielellään myös jonkin verran autonomiaa. Työstressiä siedetään hyvin, jos vain henkilöstöjohtaminen tai vaihtoehtoisesti autonomia-asiat ovat kunnossa. Selittäjillä on yhteisvaikutuksia, ne täydentävät ja tarvittaessa paikkaavat toisiaan. Autonomian sitoutumista nostava efekti ja stressin sitä laskeva efekti ovat suhteellisen pienehköjä verrattuna henkilöstöjohtamisen suureen merkitykseen sitoutumisen rakentumisessa. Tulosta selittää palkansaajien korkea halu sitoutua, mutta myös henkilöstöjohtamisen kokonaisvaltaisuus. Organisaatiolta tuleva tuki ja kannustus ovat työnkuvaakin tärkeämpi tekijä sitoutumisessa. Tutkimukseni vahvistaa myös oletuksen siitä, että palkansaajan sitouttaminen on mahdollista hänen väestöllisiin taustaominaisuuksiinsa katsomatta.

Competitive Effects of Non-Controlling Minority Acquisitions – Sufficient to merit further EU merger regulation?

Partial ownership interests are a widespread phenomenon in modern corporate environment. Unless minority shareholding affords the target to exercise control over the target, they do currently not have to be notified to the European Commission under EU merger regime. However, economic research has long suggested that when linking competing or non-horizontally positioned undertakings particularly in industries with few competitors, minority shareholdings even far below the majority of shares or voting rights could lead to higher prices or lower output volumes to the detriment of consumers. The Commission has recognized this issue and proceeded to suggest an extension of the merger regime to catch also certain non-controlling minority acquisitions. Horizontal non-controlling minority shareholdings create a positive correlation between the sales revenues of the partial acquirer and target. Through the equity interest the acquirer will internalise a fraction, proportional to the financial rights attached to the shareholding, of the profit of the target. This will incentivise the acquirer to contribute to increasing the target’s business profits by increasing its own sales price (horizontal unilateral effects). When a minority stake is held in a vertically related or a conglomerate company, the minority acquirer could be allowed to hamper or eliminate the target’s rivals’ access either to inputs (input foreclosure) or customers (customer foreclosure), depending on which level of the supply chain the parties are (vertical unilateral effects). Under certain circumstances minority share acquisitions could also lessen competition because they facilitate collusion between companies active in the market (coordinated effects). Economic theory confirms that non-controlling minority shareholdings may under certain circumstances create anti-competitive effects that are unlikely to be remedies by pro-competitive effects. However, they are likely to be of less significant nature than anticompetitive effects created by full mergers. This derives fore mostly from the fact that a minority share acquirer carries all the costs associated with its unilateral action but will internalise only a fraction of the lost profits. This is likely to limit the acquirer’s incentive to raise price and the profitability of such behavior. Having in mind that the number of potentially problematic cases is expected to be next to negligible, the limited potential competitive effects of non-controlling minority share acquisitions cannot be seen to clearly merit extension of the scope of the EUMR. The system suggested by the Commission is particularly ill-fitted for such purpose given the clear lack of legal certainty and considerable administrative burden associated with it.

Maatalousalueiden kosteikkojen, suojavyöhykkeiden ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma : Sotkamo

Sotkamoon Kiimasjärven alueelle sekä Tipasjoen ja Sumsanjoen valuma-alueille laadittiin maatalousalueiden kosteikkojen, suojavyöhykkeiden ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma vuosina 2014–2015. Suunnittelualueelta kartoitettiin perinnebiotooppeja, luonnon monimuotoisuuskohteita sekä mahdollisia kosteikkojen ja suojavyöhykkeiden perustamispaikkoja. Yleissuunnitelmaan valittiin mukaan 88 esimerkkikohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalouden vesiensuojelua ja luonnonhoitoa sekä suunnata toimenpiteet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä ja yhdistyksiä hyödyntämään maataloustukimahdollisuuksia sekä lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei rajoita alueiden käyttöä. Maanomistajia ei velvoiteta kohteiden hoitamiseen eikä kosteikkojen tai suojavyöhykkeiden perustamiseen, vaan toteutus on vapaaehtoista.

Maatalousalueiden kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma : Siikajoki

Siikajoen kunnan alueelle laadittiin kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma vuosina 2013–2014. Suunnittelualueelta kartoitettiin perinnebiotooppeja, luonnon monimuotoisuuskohteita ja mahdollisia kosteikkojen perustamispaikkoja. Yleissuunnitelmaan valittiin mukaan 120 esimerkkikohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalouden vesiensuojelua ja luonnonhoitoa sekä suunnata toimenpiteet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä ja yhdistyksiä hyödyntämään maataloustukimahdollisuuksia sekä lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei rajoita alueiden käyttöä. Maanomistajia ei velvoiteta kohteiden hoitamiseen tai kosteikkojen perustamiseen, vaan toteutus on vapaaehtoista.

Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Luhtajoen, Lepsämänjoen ja Keravanjoen valuma-alueilla

Suojavyöhykkeiden yleissuunnittelun tavoitteena on löytää ja kannustaa viljelijöitä kohdentamaan suojavyöhykkeitä vesiensuojelun kannalta kaikkein tarpeellisimpiin kohteisiin. Yleissuunnitelmassa on kartoitettu tarpeelliset suojavyöhykekohteet Keravanjoen, Luhtajoen ja Lepsämänjoen valuma-alueilta. Aiempaa kevyempi hakumenettely ja korotettu tukitaso ovat lisänneet suojavyöhykkeiden suosiota Uudellamaalla. Jotta suojavyöhykkeistä saataisiin suurin mahdollinen hyöty, tulisi niiden kohdentua vesiensuojelullisesti kaikkein tärkeimmille alueille kuten kalteville ranta-pelloille. Kartoituksessa hyödynnettiin uutta paikkatietoaineistoa, jonka avulla pystyttiin kartoittamaan kaltevat peltolohkot. Tiedotuksessa kokeiltiin ensimmäistä kertaa vuorovaikutteisuutta lisäävää Harava-karttapalvelua. Keravanjoen valuma-alueelle merkittiin 168 suojavyöhykkeeksi sopivaa kohdetta, joilla on yhteensä pituutta lähes 23 kilometriä. Lepsämänjoen ja Luhtajoen valuma-alueille merkittiin 402 suojavyöhykkeeksi sopivaa kohdetta, joilla on yhteensä pituutta noin 81 kilometriä. Suunnitelmassa esitettyjen kohteiden toteutus on vapaaehtoista.

Yleissuunnittelu Uudellamaalla vuosina 1997 - 2015 : Suojavyöhykkeet, kosteikot ja luonnon monimuotoisuus

Yleissuunnittelun tavoitteena on ollut kohdentaa ympäristönsuojelutoimenpiteet tarkoituksenmukaisille alueille ja kannustaa viljelijöitä ympäristötekoihin. Alkuvuosina Uudellamaalla keskityttiin suojavyöhykkeisiin, mutta sen jälkeen yleissuunnitelmissa on etsitty sopivia kohteita myös luonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja kosteikkojen perustamiseen. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmat kattavat lähes koko Uudenmaan. Suunnitelmien teon yhteydessä ja eri hankkeissa suojavyöhyk-keitä on markkinoitu viljelijöille. Suojavyöhykkeiden suosio oli ensimmäisellä ympäristötukikaudella 1995–1999 vähäistä, mutta on kas-vanut vuosien kuluessa osittain viljelijöille suunnatun täsmämarkkinoinnin ansiosta. Vuonna 2015 alkaneella ympäristökorvauskaudella suojavyöhykkeiden hakumenettelyä kevennettiin ja tukitasoa nostettiin. Suojavyöhykkeiden määrä yli kolminkertaistui noin 4 300 heh-taariin. Kosteikkojen perustamisessa ongelmana on ollut ympäristötuen vaatimusten täyttäminen ja ympäristökorvauksen piirissä olevia kos-teikoita on Uudellamaalla vain muutama. Luonnon monimuotoisuuden edistämisen tuen hakijoiden määrä on vähentynyt, mutta haetut kohteet ovat varsin suuria, jolloin sopimusala on kasvanut viime vuosina. Nykyisenkaltaisia yleissuunnitelmia ei ainakaan lähivuosina enää toteuteta. Jatkossa tulisi hyödyntää tehtyjä yleissuunnitelmia ja koh-dentaa suojavyöhykkeitä peltolohkoille, joissa niistä on kaikkein suurin hyöty.

Vertaileva tutkimus Yhdistyneen Kuningaskunnan afrikkalaisten alusmaiden sosiaaliturvan tasosta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kvalitatiivista vertailevaa analyysia käyttäen seitsemäntoista Yhdistyneen Kuningaskunnan alusmaan sosiaaliturvajärjestelmän tasoa. Tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako isäntämaan antama taloudellinen tuki sosiaaliturvajärjestelmän kehittymisessä Tutkimus vastaa tutkimuskentän tarpeeseen kehitysmaiden järjestelmäkehityksen ja rahoituskanavien yhteyden tarkastelulle. Tutkimuksessa esitellään lyhyesti sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvajärjestelmätutkimuksen historiallista kehitystä, alan teorioita sekä viimeaikaista Afrikan sosiaaliturvajärjestelmiä koskevaa tutkimusta ja kansainvälisiä kehitysaputoimijoita. Tilastoaineistojen vertailussa hyödynnetään Charles Raginin kvalitatiivisen vertailevan analyysin keinoja (Qualitative Comparative Analysis, QCA). Maiden vertailussa selitettävinä tekijöinä ovat alusmaiden sosiaaliturvan taso ja köyhyysindeksi. Selittävinä tekijöinä ovat maan pääuskonto, naisten lukutaito, bruttokansantuote, vastaanotetun kehitysavun määrä ja yhteiskunnan vakausindeksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että käytettyjen indikaattorien ja QCA-menetelmän osalta kehitysavun ja alusmaan sosiaaliturvajärjestelmän tason yhteyttä ei pystytä osoittamaan. Näyttäisi kuitenkin siltä että selittävistä tekijöistä naisten lukutaidolla, yhteiskunnan vakaudella sekä bruttokansantuotteella on suotuisa vaikutus maan sosiaaliturvan tasoon. Tutkimuksen kohdentaminen tarkemmin yksittäisten maiden historiaan ja nykytilanteeseen olisi seuraava luonnollinen tutkimuskohde.

Vertaileva tutkimus yhdistyneen kuningaskunnan afrikkalaisten alusmaiden sosiaaliturvan tasosta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kvalitatiivista vertailevaa analyysia käyttäen seitsemäntoista Yhdistyneen Kuningaskunnan alusmaan sosiaaliturvajärjestelmän tasoa. Tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako isäntämaan antama taloudellinen tuki sosiaaliturvajärjestelmän kehittymisessä Tutkimus vastaa tutkimuskentän tarpeeseen kehitysmaiden järjestelmäkehityksen ja rahoituskanavien yhteyden tarkastelulle. Tutkimuksessa esitellään lyhyesti sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvajärjestelmätutkimuksen historiallista kehitystä, alan teorioita sekä viimeaikaista Afrikan sosiaaliturvajärjestelmiä koskevaa tutkimusta ja kansainvälisiä kehitysaputoimijoita. Tilastoaineistojen vertailussa hyödynnetään Charles Raginin kvalitatiivisen vertailevan analyysin keinoja (Qualitative Comparative Analysis, QCA). Maiden vertailussa selitettävinä tekijöinä ovat alusmaiden sosiaaliturvan taso ja köyhyysindeksi. Selittävinä tekijöinä ovat maan pääuskonto, naisten lukutaito, bruttokansantuote, vastaanotetun kehitysavun määrä ja yhteiskunnan vakausindeksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että käytettyjen indikaattorien ja QCA-menetelmän osalta kehitysavun ja alusmaan sosiaaliturvajärjestelmän tason yhteyttä ei pystytä osoittamaan. Näyttäisi kuitenkin siltä että selittävistä tekijöistä naisten lukutaidolla, yhteiskunnan vakaudella sekä bruttokansantuotteella on suotuisa vaikutus maan sosiaaliturvan tasoon. Tutkimuksen kohdentaminen tarkemmin yksittäisten maiden historiaan ja nykytilanteeseen olisi seuraava luonnollinen tutkimuskohde.

University students’ regulation of learning and text processing – examples from medical and teacher education

The general aim of the thesis was to study university students’ learning from the perspective of regulation of learning and text processing. The data were collected from the two academic disciplines of medical and teacher education, which share the features of highly scheduled study, a multidisciplinary character, a complex relationship between theory and practice and a professional nature. Contemporary information society poses new challenges for learning, as it is not possible to learn all the information needed in a profession during a study programme. Therefore, it is increasingly important to learn how to think and learn independently, how to recognise gaps in and update one’s knowledge and how to deal with the huge amount of constantly changing information. In other words, it is critical to regulate one’s learning and to process text effectively. The thesis comprises five sub-studies that employed cross-sectional, longitudinal and experimental designs and multiple methods, from surveys to eye tracking. Study I examined the connections between students’ study orientations and the ways they regulate their learning. In total, 410 second-, fourth- and sixth-year medical students from two Finnish medical schools participated in the study by completing a questionnaire measuring both general study orientations and regulation strategies. The students were generally deeply oriented towards their studies. However, they regulated their studying externally. Several interesting and theoretically reasonable connections between the variables were found. For instance, self-regulation was positively correlated with deep orientation and achievement orientation and was negatively correlated with non-commitment. However, external regulation was likewise positively correlated with deep orientation and achievement orientation but also with surface orientation and systematic orientation. It is argued that external regulation might function as an effective coping strategy in the cognitively loaded medical curriculum. Study II focused on medical students’ regulation of learning and their conceptions of the learning environment in an innovative medical course where traditional lectures were combined wth problem-based learning (PBL) group work. First-year medical and dental students (N = 153) completed a questionnaire assessing their regulation strategies of learning and views about the PBL group work. The results indicated that external regulation and self-regulation of the learning content were the most typical regulation strategies among the participants. In line with previous studies, self-regulation wasconnected with study success. Strictly organised PBL sessions were not considered as useful as lectures, although the students’ views of the teacher/tutor and the group were mainly positive. Therefore, developers of teaching methods are challenged to think of new solutions that facilitate reflection of one’s learning and that improve the development of self-regulation. In Study III, a person-centred approach to studying regulation strategies was employed, in contrast to the traditional variable-centred approach used in Study I and Study II. The aim of Study III was to identify different regulation strategy profiles among medical students (N = 162) across time and to examine to what extent these profiles predict study success in preclinical studies. Four regulation strategy profiles were identified, and connections with study success were found. Students with the lowest self-regulation and with an increasing lack of regulation performed worse than the other groups. As the person-centred approach enables us to individualise students with diverse regulation patterns, it could be used in supporting student learning and in facilitating the early diagnosis of learning difficulties. In Study IV, 91 student teachers participated in a pre-test/post-test design where they answered open-ended questions about a complex science concept both before and after reading either a traditional, expository science text or a refutational text that prompted the reader to change his/her beliefs according to scientific beliefs about the phenomenon. The student teachers completed a questionnaire concerning their regulation and processing strategies. The results showed that the students’ understanding improved after text reading intervention and that refutational text promoted understanding better than the traditional text. Additionally, regulation and processing strategies were found to be connected with understanding the science phenomenon. A weak trend showed that weaker learners would benefit more from the refutational text. It seems that learners with effective learning strategies are able to pick out the relevant content regardless of the text type, whereas weaker learners might benefit from refutational parts that contrast the most typical misconceptions with scientific views. The purpose of Study V was to use eye tracking to determine how third-year medical studets (n = 39) and internal medicine residents (n = 13) read and solve patient case texts. The results revealed differences between medical students and residents in processing patient case texts; compared to the students, the residents were more accurate in their diagnoses and processed the texts significantly faster and with a lower number of fixations. Different reading patterns were also found. The observed differences between medical students and residents in processing patient case texts could be used in medical education to model expert reasoning and to teach how a good medical text should be constructed. The main findings of the thesis indicate that even among very selected student populations, such as high-achieving medical students or student teachers, there seems to be a lot of variation in regulation strategies of learning and text processing. As these learning strategies are related to successful studying, students enter educational programmes with rather different chances of managing and achieving success. Further, the ways of engaging in learning seldom centre on a single strategy or approach; rather, students seem to combine several strategies to a certain degree. Sometimes, it can be a matter of perspective of which way of learning can be considered best; therefore, the reality of studying in higher education is often more complicated than the simplistic view of self-regulation as a good quality and external regulation as a harmful quality. The beginning of university studies may be stressful for many, as the gap between high school and university studies is huge and those strategies that were adequate during high school might not work as well in higher education. Therefore, it is important to map students’ learning strategies and to encourage them to engage in using high-quality learning strategies from the beginning. Instead of separate courses on learning skills, the integration of these skills into course contents should be considered. Furthermore, learning complex scientific phenomena could be facilitated by paying attention to high-quality learning materials and texts and other support from the learning environment also in the university. Eye tracking seems to have great potential in evaluating performance and growing diagnostic expertise in text processing, although more research using texts as stimulus is needed. Both medical and teacher education programmes and the professions themselves are challenging in terms of their multidisciplinary nature and increasing amounts of information and therefore require good lifelong learning skills during the study period and later in work life.

Fonologinen kehitys ja nimeämistaidot sekä näiden välinen yhteys 3;6-vuotiailla, suomea omaksuvilla lapsilla

Fonologisen kehityksen ja nimeämistaitojen välisestä yhteydestä on olemassa vain vähän tietoa. Tutkielman aiheena on fonologinen kehitys ja nimeämistaidot sekä näiden välinen yhteys 3;6-vuotiailla suomalaislapsilla. Tutkielman tutkittavat olivat 26 lasta (23 tyttöä ja 23 poikaa), jotka olivat 3;6-vuotiaita (+ 2 viikkoa), tyypillisesti kehittyneitä, suomea omaksuvia lapsia. Lapset olivat alunperin rekrytoitu 8 kuukauden neuvolakäynnin yhteydessä Turun alueen neuvoloista. Tutkittavat ovat mukana laajemmassa tutkimuksessa, jonka tarkoituksena on normittaa suomalaiseen aineistoon Varhaisen kommunikaation ja kielenkehityksen arviointimenetelmän lyhyt versio. Lasten fonologista kehitystä tutkittiin Fonologiatestin (Kunnari ym., 2012) avulla. Fonologiatestillä tutkittiin paradigmaattisia sekä fonotaktisia taitoja. Paradigmaattiset taidot tarkoittavat tutkitussa kielessä eli suomen kielessä esiintyvien yksittäisten puheäänteiden (foneemien) hallintaa eli toisin sanoen foneemi-inventaarin kokoa. Fonotaktisia taitoja puolestaan ovat äänteiden ja tavujen pituuden, oikean tavumäärän sekä äänteiden yhdistelyyn liittyvät taidot. Nimeämisen tarkkuutta tutkittiin Bostonin nimentätestillä (Laine ym., 1997) ja nimeämisen nopeutta Lukiva-menetelmän (Puolakanaho ym., 2011) nimeämissujuvuus-osiolla. Suomea omaksuvat, 3;6-vuotiaat lapset vaikuttaisivat olevan fonologisessa kehityksessään melko taitavia. Tutkittavat olivat omaksuneet suurimman osan paradigmaattisista sekä fonotaktisista taidoista. Konsonanttiyhtymien hallinnassa oli jonkin verran vaihtelua tutkittavien välillä. Nimeämisen tarkkuudessa ja nopeudessa oli paljon vaihtelua tutkittavien välillä. Paradigmaattisilla ja fonotaktisilla taidoilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä nimeämisen tarkkuuteen tai nopeuteen. Tilastollisesti merkitsevä yhteys oli kuitenkin paradigmaattisten ja fonotaktisten taitojen sekä Lukivan (Puolakanaho ym., 2011) nopean nimeämisen tehtävässä tuotettujen oikeiden oikeiden vastausten määrän välillä. Tutkittavilla oli toisin sanoen sitä paremmat fonologiset taidot, mitä tarkemmin he nimesivät kohteita nopean nimeämisen tehtävässä. Tilastollisesti merkitsevä, negatiivinen yhteys oli myös konsonanttien hallinnan ja nopean nimeämisen tehtävässä tehtyjen itse korjattujen virheiden määrän välillä. Tutkielma antoi lisätietoa tutkimusmenetelmien käytettävyydestä 3;6-vuotiailla, suomea omaksuvilla lapsilla. Menetelmät soveltuvat hyvin lasten fonologisen kehityksen ja nimeämistaitojen tutkimiseen. Fonologisilla taidoilla ja tarkkuudella nopean nimeämisen tehtävässä vaikuttaisi tutkielman perusteella olevan yhteys, joka antaa lisätietoa fonologisten ja nimeämistaitojen välisestä yhteydestä kehittyvillä lapsilla.