Exploring an innovative educational approach to facilitating student nurses' clinical-reasoning skills in North Sulawesi Province, Indonesia

This study examined the effect of an educational intervention utilizing principles of cognitive apprenticeship on students’ ability to apply clinical reasoning skills within the context of a purpose-built clinical vignette. A quasi-experimental, non-equivalent control-group design was used to evaluate the effect of the educational intervention on students’ accuracy, inaccuracy and self-confidence in clinical reasoning. This study makes an important contribution to nursing education by providing evidence to understand how best to facilitate nursing students’ development of clinical reasoning.

Evolution of a ~2.7 Ga large igneous province: A volcanological, geochemical and geochronological study of the Agnew Greenstone Belt, and new regional correlations for the Kalgoorlie Terrane (Yilgarn Craton, Western Australia)

The thick package of ~2.7 Ga mafic and ultramafic lavas and intrusions preserved among the Neoarchean of the Kalgoorlie Terrene in Western Australia provides valuable insight into geological processes controlling the most prodigious episode of growth and preservation of juvenile continental crust in Earth’s history. Limited exposure of these rocks results in uncertainty about their age, physical and chemical characteristics, and stratigraphic relationships. This in turn prevents confident correlation of regional occurrences of mafic and ultramafic successions (both intrusive and extrusive) and hinders the interpretation of tectonic setting and magmatic evolution. A recent stratigraphic drilling program of the Neoarchean stratigraphy of the Agnew Greenstone Belt in Western Australia has provided continuous exposures through a c. 7 km thick sequence of mafic and ultramafic units. In this study, we present a volcanological, lithogeochemical and chronological study of the Agnew Greenstone Belt, and provide the first pre-2690 Ma regional correlation across the Kalgoorlie Terrane. The Agnew Greenstone Belt records ~30 m.y. of episodic ultramafic-mafic magmatism that includes two cycles, each defined by a komatiite that is overlain by units that become more evolved and contaminated with time. The sequence is divided into nine conformable packages, each consisting of stacked subaqueous lava flows and comagmatic intrusions, as well as two sills without associated extrusions. Lavas, with the exception of intercalations between two units, form a layer-cake stratigraphy and were likely erupted from a system of fissures tapping the same magma source. The komatiites are not contaminated by continental crust ([La/Sm]PM ~0.7) and are of the Al-undepleted Munro-type. Crustal contamination is evident in many units (Songvang Basalt, Never Can Tell Basalt, Redeemer Basalt, and Turrett Dolerite), as judged by [La/Sm]>1, negative Nb and Ti anomalies, and geochemical mixing trends towards felsic contaminants. Crystal fractionation was also significant, with early olivine and chromite (Mg#>65) followed by plagioclase and clinopyroxene removal (Mg<65), and in the most evolved case, titanomagnetite accumulation. Three new TIMS dates on granophyric zones of mafic sills and one ICP-MS date from an interflow felsic tuff are presented and used for regional stratigraphic correlation. Cycle I magmatism began at ~2720 Ma and ended ~2705 Ma, whereas cycle II began ~2705 Ma and ended at 2690.7±1.2 Ma. Regional correlations indicate the western Kalgoorlie Terrane consists of a remarkably similar stratigraphy that can be recognised at Agnew, Ora Banda and Coolgardie, whereas the eastern part of the terrane (e.g., Kambalda Domain) does not include cycle I, but correlates well with cycle II. This research supports an autochthonous model of greenstone formation, in which one large igneous province, represented by two complete cycles, is constructed on sialic crust. New stratigraphic correlations for the Kalgoorlie Terrane indicate that many units can be traced over distances >100 km, which has implications for exploration targeting for stratigraphically hosted ultramafic Ni and VMS deposits.

Osteoimmunomodulation: A new aspect for the development and evaluation of bone biomaterials

This thesis successfully introduced the intellectual framework of immunology in the development of bone biomaterials. The project identified the regulatory role of biomaterials to the immune-response in terms of bone formation and healing of bone defects. The novel methods developed in the project will significantly change the ways of biomaterials assessment and evaluation.

Governance Matters : China's Developing Western Region with a Focus on Qinghai Province

This study is about governance in contemporary China. The focus is on Qinghai Province, one of the twelve provincial-level units included in the western region development strategy launched in 2000 by the government of China. Qinghai, the subject of the case study, is not a very well-known province. Hence, this study is significant, because it provides new knowledge about the province of Qinghai, its governance and diverse challenges, and deepens one s overall knowledge regarding China. Qinghai province is one of the slowest developing regions of China. My research problem is to analyze to what extent provincial development correlates with the quality of governance. The central concept of this research is good governance. This dissertation employs a grounded theory approach while the theoretical framework of this study is built on the Three World s approach of analyzing the three main themes, namely, the environment, economic development, and cultural diversity, and to support the empirical work. Philosophical issues in the humanities and contemporary theories of governance are brought in to provide deeper understanding of governance, and to understand to what extent and how characteristics of good governance (derived from the Western canon) are combined with Chinese tradition. A qualitative research method is chosen to provide a deeper understanding of the contemporary challenges of Qinghai (and China) and to provide some insight into the role and impact of governance on provincial development. It also focuses on the Tibetan ethnic group in order to develop as full an understanding as possible about the province. The challenges faced by Qinghai concern in particular its environment, economic development, and cultural diversity, all of which are closely interrelated. The findings demonstrate that Qinghai Province is not a powerful actor, because it has weak communications with the central government and weak collaboration with its stakeholders and civil society. How Qinghai s provincial government conducts provincial development remains a key question in terms of shaping the province s future. The question is how is Qinghai s government best able to govern in a way that is beneficial for the people. This study demonstrates that this is a significant question that challenges governance everywhere, and particularly in China given the absence of democracy. This study provides the ingredients for reflection as to how provincial government can be motivated to choose to govern in a sustainable way, instead of leaning on growth factors with too little consideration about the impact on the environment and the people.

Assessment of the underreporting rate of death cause data in Shandong province using capture-mark-recapture method [应用捕获再捕获方法评估山东省死因登记漏报率水平]

To evaluate the underreporting rate of death -cause data in Shandong province during 2012 to 2013 by capture -mark -recapture method and to provide the base for health strategy. Methods All counties were divided into 5 stratifications according the death rates of 2012, and 14 counties were selected, then 3 towns or streets were selected in each country, 10 villages or neighborhood committees were selected in each town （street）. The death data collected from security bureau and civil affairs bureau were compared with the reporting death data from the National Cause of Death Surveillance, and the underreporting rate was calculated. Results In present study, 6 929 death cases were collected, it was found that 1 556 cases were underreported. The death cases estimated by CMR method were 6 227 cases （95%CI: 7 593-7 651）, and the average underreporting rate was 23.15%. There were significantly differences between different stratifications （P<0.01）. The underreporting rate in 0-4 years old group was 56.93%, the male underreporting rate was 22.31% and the female underreporting rate was 24.09%. There was no significant difference between male and female groups （P>0.05）. Conclusion There is an obvious underreport in the cause of death surveillance of Shandong province, and the underreporting rates are different among the 5 stratifications. The underreporting rate is higher in 0-4 years old group, and the investigation of the death cause surveillance for young residents is not perfect in some countries. The investigation quality of the death cause surveillance should be improved, increasing the integrity of the report data and adjusting the mortalities in different stratifications for obtaining a accurate mortality in Shandong province.

Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Conditions of Compromise and Failure (The Dickensian Aspect)

‘Conditions of Compromise and Failure (The Dickensian Aspect)' acts as a re-enactment of the common trope of television detective dramas. A result of the artist’s repeated immersions in the television program ‘The Wire’, the work forms a node-map of all the named characters featured on the show. While each coloured thread represents and connects together the Byzantine narrative between all of the characters, the sheer mass of connections obfuscates any clear reading at all.

PIV studies of large scale structures in the near field of small aspect ratio elliptic jets

The near flow field of small aspect ratio elliptic turbulent free jets (issuing from nozzle and orifice) was experimentally studied using a 2D PIV. Two point velocity correlations in these jets revealed the extent and orientation of the large scale structures in the major and minor planes. The spatial filtering of the instantaneous velocity field using Gaussian convolution kernel shows that while a single large vortex ring circumscribing the jet seems to be present at the exit of nozzle, the orifice jet exhibited a number of smaller vortex ring pairs close to jet exit. The smaller length scale observed in the case of the orifice jet is representative of the smaller azimuthal vortex rings that generate axial vortex field as they are convected. This results in the axis-switching in the case of orifice jet and may have a mechanism different from the self induction process as observed in the case of contoured nozzle jet flow.