Verkko-oppiminen osana henkilöstön kehittämistä

Osaamisen kehittämisen merkitys on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana. Muutostahti on ny-kyään niin nopeaa, että uuden oppimisesta ja osaamisen kehittymisestä on tullut tärkeä kilpailutekijä yrityksille. Organisaatioissa tarvitaan toimivia ja tehokkaita ratkaisuja kouluttaa ja kasvattaa henkilöstön osaamista, jotta pärjätään tulevaisuudessakin. Teknologian kehittymisen myötä verkko-oppiminen tar-joaa uusia ja monipuolisia tapoja kouluttaa henkilöstöä. Aikaisempien tutkimusten valossa näyttää kui-tenkin, että verkko-oppimista ei osata hyödyntää vielä kunnolla pedagogisesta näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten verkko-oppimisen muuttaa tapoja kouluttaa ja oppia sekä keskittyä erityisesti siihen, miten oppimista voidaan tukea verkossa ja mitä haasteita ja mahdollisuuksia se tuo oppimiseen. Lisäksi haluttiin tutkia, miten yksilöt suhtautuvat verkko-oppimiseen. Tutkimuksen viitekehys rakennettiin tarkastelemalla ensiksi eri oppimiskäsityksiä ja sitä, millaisia oppijoita aikuiset yleensä ovat. Seuraavaksi tutkittiin yleisesti verkko-oppimista ja minkälaista sen käyttö on nykyään yri-tyksissä. Sen jälkeen analysoitiin millaista oppimista verkossa voidaan tukea ja mitä asioita pitäisi ottaa huomioon verkko-oppimisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena yhdessä organisaatiossa. Tutkimukseen haas-tateltiin henkilöstön hallinnossa työskenteleviä henkilöitä, joilla oli sekä kokemusta verkko-oppimisen kehittämisestä että verkkokurssien ohjaamisesta. Lisäksi haastateltiin kahdelle eri verkko-kurssille osal-listuneita henkilöitä. Aineistoa kerättiin myös havainnoimalla, tutustumalla kurssimateriaaleihin ja itse-opiskelupakettiin. Verkkokursseja käsiteltiin tutkimuksessa omina erillisinä tapauksinaan. Haastat-teluissa selvisi, että verkko-oppiminen on jo normaali tapa kouluttaa organisaatiossa. Sen avulla pyri-tään sekä syventämään oppimisprosesseja että tuomaan oppiminen kiinteämmäksi osaksi työpäivää. Verkossa pystyttiin opettamaan sekä perusasioita sekä syvällisempiä ja monimutkaisempia asioita. Verkkokursseille osallistuneet kokivat verkko-oppimisen myönteisenä ja toimivana tapana oppia. Op-pimisen kannalta tärkeää heille oli, että verkkokursseilla oli mahdollisuus kommunikoida ja esittää ky-symyksiä. Erityisenä kehityskohteena nähtiin se, että verkkokurssien ohjaajia koulutettaisiin kurssien pitämiseen. Tutkimuksen johtopäätöksissä korostui erityisesti se, että verkko-oppiminen on pidentänyt ja syventänyt oppimisprosesseja, lisännyt tiedon jakamista sekä tuonut oppimisen kiinteämmäksi osaksi työntekoa. Jotta oppimista voidaan tukea verkossa ja verkko-oppimisen hyödyt toteutuisivat, vaati se huolellista suunnittelua ja panostusta sisällön, vuorovaikutuksen ja opetuksen toteutukseen.

Itseä etsimässä – Nuoren identiteetti vapaaehtoistyössä

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella nuorten vapaaehtoisten identiteettikokemuksia vapaaehtoistyössä ja luoda ymmärtämystä nuorista vapaaehtoistyöntekijöistä. Tutkielmaa motivoivia tekijöitä ovat aikaisemman laadullisen tutkimuksen vähäisyys sekä vapaaehtoistyöjärjestöjen kiinnostus aihetta kohtaan. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko nuorilla samankaltaisia kokemuksia ja käsityksiä siitä, millaista on olla nuori vapaaehtoistyöntekijä ja vaikuttavatko käsitykset pitkäjänteiseen sitoutumiseen vapaaehtoistyöhön. Työssä keskitytään nuorten vapaaehtoisten kokemuksiin identiteetistä ja sen muotoutumisesta narratiivi- ja diskurssianalyysin avulla, mahdollistaen näin nuorten oman äänen ja kokemusten esilletulon. Aineisto on kerätty haastatteluina Turussa toimivien vapaaehtoisjärjestöjen nuorilta vapaaehtoisilta. Tutkielmassa on luotu haastattelujen pohjalta kolme erilaista kertomusmuotoista nuoren vapaaehtoisen tyyppiä, joita voidaan nimittää Arjen täyttäjäksi, Vääryyksien korjaajaksi sekä Toimintaan kasvaneeksi. Vapaaehtoistyön aloittamisessa, ympäristön suhtautumisessa vapaaehtoisuuteen ja roolin pysyvyydestä pystyttiin tunnistamaan niin samankaltaisuuksia kuin eroavaisuuksiakin eri tarinoiden välillä. Diskurssianalyysin avulla tunnistettiin nuorten näkevän itsensä yleisen vapaaehtoisuusdiskurssin puheessa yhteiskunnallisina vaikuttajina, itsensä toteuttajina, aktiivisina ja sosiaalisina. Kriittisessä vapaaehtoisuusdiskurssissa nuori näki itsensä uhrautujana tai hyödyn tavoittelijana sekä kritisoi ympäristön näkemyksiä ja omia ajatuksiaan vapaaehtoisuudesta. Kriittisen vapaaehtoisuusdiskurssin kautta näyttäytyivät nuorten kokemat rooliristiriidat, joissa nuoren omat odotukset, ympäristön odotukset tai roolin kuormittavuus eivät vastanneet nuoren kokemaa todellisuutta. Haastatteluissa etsintä ja kokeilu nousivat keskeisiksi tekijöiksi aktiivisessa identiteetinmäärittelyssä, ja kestävään, pitkäjänteiseen vapaaehtoisuuteen ohjauduttiin joko oman kokeilun ja etsinnän, yrityksen ja erehdyksen kautta tai kasvamalla mallin mukaisesti tuttuun ja turvalliseen muottiin. Ympäristön vaikutusta vapaaehtoisuuteen hakeutumisessa ja vapaaehtoisena viihtymisessä ei voida kieltää, mutta haastatteluista saadut tulokset painottavat myös vapaaehtoisen omaa aktiivista roolinmäärittelyä. Koska vapaaehtoistyö on nimensä mukaisesti vapaaehtoista toimintaa, näkyy tässä tutkielmassa erityisen hyvin valinnanvapaus omaa identiteettiä rakennettaessa.

Teetkö sinä hyvää työtä?

Kirjallisuusarvostelu

Kadonnutta mielenkiintoa etsimässä

Aktiivisen kansalaisuuden jäljillä - puheenvuoroja sivistystoimijoilta.

Hyvää puhetta yli murrerajojen

Kirjallisuusarvostelu

Yleinen maantiede kansakouluja ja ensimmäistä opetusta warten kirjoittanut Ed. Erslev ; A. E. Modeen'in mukailuksesta ; suomentanut B. F. S

Suomentaja: B. F. Salonen.

Yleinen maantiede kansakouluja ja ensimmäistä opetusta warten

Suomentaja: B. F. Salonen.

Yleinen maantiede kansakouluja ja ensimmäistä opetusta warten

Suomentaja: B. F. Salonen.