Immunohistochemical evaluation for P53 and VEGF (Vascular Endothelial Growth Factor) is not prognostic for long term survival in end stage esophageal adenocarcinoma

OBJECTIVES: To correlate the expression of p53 protein and VEGF with the prognosis of patients submitted to curative resection to treat esophageal adenocarcinoma. METHODS: Forty-six patients with esophageal adenocarcinoma, submitted to curative resection, were studied. The expressions of p53 protein and VEGF were assessed by immunohistochemistry in 52.2% and 47.8% of tumors, respectively. RESULTS: P53 protein and VEGF expressions coincided in 26% of the cases, and no correlation between these expressions was observed. None of the clinicopathological factors showed a significant correlation with p53 protein or VEGF expressions. There was no significant association between p53 protein and VEGF expressions and long-term survival. CONCLUSION: The expression of p53 protein and VEGF did not correlate with prognosis in esophageal adenocarcinoma patients submitted to curative resection.

Yliopiston reunalla. Tutkimus suomalaisen avoimen yliopiston muotoutumisesta

Avoin yliopisto on koulutusmuoto, johon kuka tahansa voi osallistua ja jossa voi suorittaa yliopistotasoisia opintoja. Avoimen yliopiston ideassa keskeistä on koulutuksellisen tasa-arvon edistämisen tavoite. Tämän tutkimuksen tehtävänä on kuvata ja analysoida suomalaisen avoimen yliopiston muotoutumista. Tutkimuksella etsitään vastauksia kolmeen kysymykseen: 1. Millaisten vaiheiden kautta avoin yliopisto on muotoutunut? Mitä avoimen yliopiston historiassa on tapahtunut ja millaista keskustelua näistä tapahtumista on käyty? 2. Millaisia diskursseja avointa yliopistoa koskeneessa keskustelussa voidaan tunnistaa ja miten eri toimijatahot ovat näihin puhetapoihin kiinnittyneet? 3. Millaisena koulutuksellisen tasa-arvon toteuttajana avoin yliopisto näyttäytyy tutkimusaineiston valossa? Tutkimuksen aineisto koostuu erilaisista julkisista teksteistä. Aineistossa on mukana useita erilaisia tekstityyppejä: komiteanmietintöjä ja työryhmäraportteja, korkeakoululaitoksen kehittämissuunnitelmia, muita suunnitteluasiakirjoja, tutkimuksia, selvityksiä, puheenvuoroja ja esitelmiä sekä lehtikirjoituksia. Täydentävänä aineistona on lisäksi käytetty tilastoja. Tutkimusaineistoa on analysoitu diskurssianalyysillä. Keskeisenä lähtökohtana analyysissa on, että tekstien avulla tuotetaan avointa yliopistoa koskevia käsityksiä ja merkityksiä. Nämä merkitykset myös muuttuvat ajassa. Aineiston analyysin tuloksena avoimen yliopiston historiassa voidaan erottaa erilaisia vaiheita ja näiden vaiheiden välisiä taitekohtia. Ensimmäiseksi murrokseksi avoimen yliopiston historiassa voidaan paikantaa avoimen yliopiston synty, joka ajoittui 1970-luvun alkupuoliskolle. Avoin yliopisto sai vakiintuneet puitteensa vasta 1980-luvun puolivälissä, jolloin se organisoitiin osaksi yliopistojen täydennyskoulutusta. Tämä voidaan nähdä avoimen yliopiston historian toisena murroksena. Kolmas murros ajoittui 1990-luvulle, jolloin avoimen yliopiston resursointi muuttui ja nuoret tulivat sen näkyväksi opiskelijaryhmäksi. Tämä murros problematisoi avoimen yliopiston ja tutkintokoulutuksen suhteen aiemmasta poikkeavalla tavalla ja avoimen yliopiston tutkintoväylä nousi keskeiseksi keskusteluteemaksi. Tämä jännite purkautui tultaessa 2000-luvulle, ja tutkinnonuudistuksen yhteydessä avoimen yliopiston väylä sai paikkansa suhteessa kahden syklin tutkintoihin. Nyt elämme tutkinnonuudistuksen jälkeistä aikaa, jolloin avoimen yliopiston väylä vertautuu paljolti maisterikoulutuksiin. Kysymys aikuisten asemasta suhteessa tutkintokoulutukseen on kuitenkin edelleen ajankohtainen. Esillä ovat etenkin kysymykset aiemmin opitun tunnustamisesta, aikuisten ohjauksesta sekä avoimen yliopiston suhteesta työ- ja elinkeinoelämään. Keskustelussa avoimesta yliopistosta on paikannettavissa erilaisia positioita, jotka määrittävät avoimen yliopiston merkitystä ja tehtävää. Näitä positioita voidaan nimittää diskursseiksi, jotka konstituoivat avoimen yliopiston paikkaa yliopistokoulutuksen kentällä. Aineistosta on paikannettu neljä eri diskurssia: (1) akateemisia arvoja painottava yliopistollinen diskurssi, (2) osallistumisen tasa-arvoa korostava sivistyksellisen demokratian diskurssi, (3) yksilöllisiä mahdollisuuksia ja innovatiivisuutta korostava joustavuuden diskurssi sekä (4) työelämää, taloudellisuutta ja statusta korostava tehokkuuden diskurssi. Nämä diskurssit käyvät aineiston teksteissä keskinäisiä neuvotteluja ja kantavat merkityksiä suhteessa toisiinsa. Diskurssien välisiä suhteita voidaan kuvata kahden eri dimension kautta. Yhtäältä vastakkaisiksi arvoiksi asettuvat akateeminen eksklusiivisuus ja koulutuksellinen tasa-arvo. Toisena ulottuvuutena on koulutuksen arvottaminen sivistyksen versus hyödyn näkökulmasta. Avoimen yliopiston tehtävä tasa-arvon edistäjänä on eri aikoina mielletty eri tavoin. Avoimen yliopiston historiassa sen merkitystä ja tehtävää on kehystetty erilaisin puhetavoin, ja eri diskurssipositioiden vuoropuhelun kautta myös avoimen yliopiston tasa-arvotehtävästä on eri aikoina keskusteltu eri tavoin. Avoimen yliopiston alkuvaiheessa sen tehtävänä näyttäytyi sivistyksellisen demokratian turvaajana toimiminen. Kun avoimen yliopiston kurssit käynnistyivät, määrittyi toiminta selkeästi aikuisten koulutukseksi. Avoin yliopisto määrittyikin nyt aikuisten toiseksi mahdollisuudeksi hankkia koulutusta, jota vaille he olivat nuorempina jääneet. Avoimen yliopiston puitteiden lukkoonlyömisen jälkeen keskustelussa nousi vahvasti esiin toiminnan ja opetusmuotojen kehittäminen. Avoin yliopisto määrittyikin nyt aikuisten monipuoliseksi ja joustavaksi koulutusmahdollisuudeksi. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien luominen näyttäytyi innovatiivisena, dynaamisena ja eteenpäinpyrkivänä toimintana, jossa otettiin huomioon aikuisten erilaiset tarpeet. Relander-ohjelman myötä avoimen yliopiston julkilausuttu tehtävä nimenomaan aikuisten kouluttajana kuitenkin muuttui. Avoin yliopisto näyttäytyi nyt yksilöllisiä tarpeita palvelevana mahdollisuuksien talona, jossa oli sijaa kaikille. Tärkeäksi määrittyi myös opiskelun tavoitteiden ja motiivien moninaisuus. Tutkinnon suorittamisen avoimen yliopiston opintojen kautta tuli olla realistisesti mahdollista. Viimeisimmän murroksen jälkeen avoin yliopisto määrittyy yhä selvemmin työelämän sekä alueellisten tarpeiden kautta. Avoin yliopisto näyttäytyy joustavana ja erilaisia tarpeita palvelevana opiskelufoorumina. Avoin yliopisto palvelee paitsi yksilöiden, myös työelämän ja yritysten tarpeita sekä on osaltaan turvaamassa alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan avointa yliopistoa, sen historiaa ja siitä käytyä keskustelua erityisesti tasa-arvon näkökulmasta. Yhtenä keskeisenä tuloksena on, että avoimen yliopiston paikka on ollut aina jollakin tavalla marginaalissa. Tätä ilmentää mm. yliopistollisuuden ja tasa-arvon välinen jännite, jonka ympärille avointa yliopistoa koskeva keskustelu paljolti on järjestynyt. Ylipäätään aikuisten asemaa yliopistossa määrittää tietty epämukavuus ja täyden legitimiteetin puute erityisesti suhteessa tutkintokoulutukseen. Aikuisten koulutuksesta puhutaan yliopiston yhtenä perustehtävänä ja retorisesti voidaan todeta tämän tehtävän tärkeys. Aikuinen opiskelija aiempine osaamisineen ja osaamistarpeineen positioituu kuitenkin yliopistokoulutuksen ja työelämän väliselle rajapinnalle. Aikuisen paikka määrittyykin yliopiston ytimeen nähden selvästi marginaaliin.

Criteria for prediction of metastatic axillary lymph nodes in early-stage breast cancer

PURPOSE: To estimate the likelihood of axillary lymph node involvement for patients with early-stage breast cancer, based on a variety of clinical and pathological factors. METHODS: A retrospective analysis was done in hospital databases from 1999 to 2007. Two hundred thirty-nine patients were diagnosed with early-stage breast cancer. Predictive factors, such as patient age, tumor size, lymphovascular invasion, histological grade and immunohistochemical subtype were analyzed to identify variables that may be associated with axillary lymph node metastasis. RESULTS: Patients with tumors that are negative for estrogen receptor, progesterone receptor, and HER2 had approximately a 90% lower chance of developing lymph node metastasis than those with luminal A tumors (e.g., ER+ and/or PR+ and HER2-) - Odds Ratio: 0.11; 95% confidence interval: 0.01-0.88; p=0.01. Furthermore, the risk for lymph node metastasis of luminal A tumors seemed to decrease as patient age increased, and it was directly correlated with tumor size. CONCLUSION: The molecular classification of early-stage breast cancer using immunohistochemistry may help predicting the probability of developing axillary lymph node metastasis. Further studies are needed to optimize predictions for nodal involvement, with the aim of aiding the decision-making process for breast cancer treatment.

Neurocognitive changes in early-stage Parkinson's disease : functional and structural brain correlates of memory and verbal functions

Resultaten påvisade små, men mätbara försämringar i minnes- och verbal förmåga hos personer som haft Parkinsons sjukdom under tre år. Jämfört med en kontrollgrupp uppvisade Parkinsonpatienter avvikande responser i hjärnans elektriska aktivitet under en korttidsminnesuppgift, och de presterade även sämre i olika typer av andra minnesuppgifter. Försämring i en specifik typ av minnesuppgift korrelerade med förminskad volym i höger hjärnhalva. Samband hittades också mellan sämre verbal förmåga och förminskad volym i djupa hjärnstrukturer. Förminskad hjärnvolym har tidigare påvisats hos dementa patienter i senare sjukdomsstadier. Forskningsresultaten bidrar med ny kunskap om kognitiva symptom och deras neurala bakgrund vid Parkinsons sjukdom. De tyder också på att tidig kognitiv funktionsnedsättning kan identifieras, vilket kan bidra till utvecklingen av sjukdomens behandling. Parkinsons sjukdom är den näst vanligaste neurogeriatriska sjukdomen efter Alzheimers sjukdom. Symptomen uppstår som följd av förminskad produktion av hjärnans transmittorämne dopamin. Parkinsons sjukdom har traditionellt betraktats som en progressiv motorisk sjukdom. Ny forskning tyder på att multipla hjärnsystem skadas, vilket resulterar i att även tankeprocesser påverkas. 75-80% uppskattas insjukna i demens 10-15 år efter diagnos, men det kognitiva sjukdomsförloppet och orsaken till demenssymptomen är tillsvidare okänd. I Finland uppskattas ca 10-12 000 personer ha Parkinsons sjukdom, varav ca 3 000 uppskattas ha demens. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Tutkimuksessa todettiin lieviä muutoksia muisti- ja kielellisissä toiminnoissa alle kolme vuotta sairastaneilla Parkinson-potilailla. Potilailla havaittiin poikkeavia aivosähkötoiminnan vasteita lyhytkestoista muistia mittaavan tehtävän aikana. Potilaat suoriutuivat myös verrokkiryhmää heikommin useissa muistitehtävissä. Heikentynyt tahaton muisti liittyi pienempään aivokuoren harmaan aineen paikalliseen tilavuuteen. Heikompi kielellinen suoriutuminen liittyi pienempään harmaan aineen tilavuuteen aivojen syvissä rakenteissa. Pienentyneitä aivorakenteiden tilavuuksia on aiemmin todettu dementoituneilla Parkinson-potilailla sairauden myöhemmissä vaiheissa. Tutkimustulokset tuovat uutta tietoa Parkinsonin taudin kognitiivisista oireista ja niiden aivoperäisestä taustasta. Tulosten perusteella on mahdollista tunnistaa jo varhaisia kognitiivisia muutoksia, mikä voi mahdollistaa tehokkaamman hoidon kohdentamisen. Parkinsonin tauti on Alzheimerin taudin jälkeen toiseksi yleisin neurogeriatrinen sairaus. Oirekuva liittyy aivojen dopaminergisen järjestelmän rappeutumiseen. Perinteisesti liikehäiriösairaudeksi luokiteltu sairaus vaurioittaa lukuisia muita aivojärjestelmiä aiheuttaen muutoksia myös mm. ajattelutoiminnoissa. Pitkään sairastaneista 75–80 prosentilla esiintyy dementiaoireita, mutta oireiden syy ja kehityskaari tunnetaan toistaiseksi huonosti. Suomessa on arviolta 10–12 000 Parkinson-potilasta, joista noin 3 000 arvioidaan kärsivän dementiaoireista.

Possibility to add a barrier layer to a fibre tray package in the moulding stage

The main objective of the present study was to analyze the best approach on how to coat paperboard trays at the pressing stage. The coating gives the paperboard enhanced barrier and mechanical properties. The whole process chain of the barrier coating development was studied in the research. The methodology applied includes obtaining the optimum temperature at which good adhesion and bonding is formed between paperboard and skin film. Evaluation of mechanical properties after the coatings; such as cracking, curling and barrier properties was performed.

Effects of lead and/or zinc exposure during the second stage of rapid postnatal brain growth on delta-aminolevulinate dehydratase and negative geotaxis of suckling rats

Lead has been shown to produce cognitive and motor deficits in young rats that could be mediated, at least in part, by inhibition of the zinc-containing heme biosynthetic enzyme delta-aminolevulinate dehydratase (ALA-D). In the present study we investigated the effects of lead and/or zinc treatment during the second stage of rapid postnatal brain development on brain, kidney and blood ALA-D specific activity, as well as the negative geotaxis behavior of rats. Eight-day-old Wistar rats were injected intraperitoneally with saline, lead acetate (8 mg/kg) and/or zinc chloride (2 mg/kg) daily for five consecutive days. Twenty-four hours after treatment, ALA-D activity was determined in the absence and presence of DL-dithiothreitol (DTT). The negative geotaxis behavior was assessed in 9- to 13-day-old rats. Treatment with lead and/or zinc did not affect body, brain or kidney weights or brain- or kidney-to-body weight ratios of the animals. In spite of the absence of effect of any treatment on ALA-D specific activity in brain, kidney and blood, the reactivation index with DTT was higher in the groups treated with lead or lead + zinc than in the control group, in brain, kidney and blood (mean ± SEM; brain: 33.33 ± 4.34, 38.90 ± 8.24, 13.67 ± 3.41; kidney: 33.50 ± 2.97, 37.60 ± 2.67, 15.80 ± 2.66; blood: 63.95 ± 3.73, 56.43 ± 5.93, 31.07 ± 4.61, respectively, N = 9-11). The negative geotaxis response behavior was not affected by lead and/or zinc treatment. The results indicate that lead and/or zinc treatment during the second stage of rapid postnatal brain growth affected ALA-D, but zinc was not sufficient to protect the enzyme from the effects of lead in brain, kidney and blood.

Development according to pubertal stage in Brazilian children and adolescents with short-term diabetes

The anthropometric status and metabolic control of 51 recently diagnosed Brazilian schoolchildren with type 1 diabetes (DM1), during the first 5 years of the disease, were compared with those of normal children (60 girls and 132 boys) belonging to the same environmental condition and pubertal stage. Metabolic control was evaluated on the basis of fasting plasma glucose (FPG) and HbA1c levels. The criteria of the National Center for Health Statistics were used for anthropometric evaluation. FPG (205 ± 51 mg/dl for girls vs 200 ± 34 mg/dl for boys) and % above upper normal limit of median HbA1c (1.8% for girls vs 2.5% for boys with diabetes) were not significantly different during follow-up. The Z-score of the last height evaluation was lower in the girls' group (-0.14 vs -0.53, P<0.05). By forward stepwise analysis, the Z-score of the initial height was statistically significant as a determinant factor for height at the end of the study in both girls and boys with DM1. The Z-score of weight at last evaluation was not different from that at diagnosis in either sex. However, analysis according to pubertal stage showed a tendency to a weight increase in the girls. The weight recovery and height loss in girls with DM1 follows the trend of the normal Brazilian population.

Infrared coagulation versus rubber band ligation in early stage hemorrhoids

The ideal therapy for early stages of hemorrhoids is always debated. Some are more effective but are more painful, others are less painful but their efficacy is also lower. Thus, comfort or efficacy is a major concern. In the present randomized study, a comparison is made between infrared coagulation and rubber band ligation in terms of effectiveness and discomfort. One hundred patients with second degree bleeding piles were randomized prospectively to either rubber band ligation (N = 54) or infrared coagulation (N = 46). Parameters measured included postoperative discomfort and pain, time to return to work, relief in incidence of bleeding, and recurrence rate. The mean age was 38 years (range 19-68 years). The mean duration of disease was 17.5 months (range 12 to 34 months). The number of male patients was double that of females. Postoperative pain during the first week was more intense in the band ligation group (2-5 vs 0-3 on a visual analogue scale). Post-defecation pain was more intense with band ligation and so was rectal tenesmus (P = 0.0059). The patients in the infrared coagulation group resumed their duties earlier (2 vs 4 days, P = 0.03), but also had a higher recurrence or failure rate (P = 0.03). Thus, we conclude that band ligation, although more effective in controlling symptoms and obliterating hemorrhoids, is associated with more pain and discomfort to the patient. As infrared coagulation can be conveniently repeated in case of recurrence, it could be considered to be a suitable alternative office procedure for the treatment of early stage hemorrhoids.

Interruption of the blood-stage cycle of the malaria parasite, Plasmodium chabaudi, by protein tyrosine kinase inhibitors

Malaria is a devastating disease caused by a unicellular protozoan, Plasmodium, which affects 3.7 million people every year. Resistance of the parasite to classical treatments such as chloroquine requires the development of new drugs. To gain insight into the mechanisms that control Plasmodium cell cycle, we have examined the effects of kinase inhibitors on the blood-stage cycle of the rodent malaria parasite, Plasmodium chabaudi. In vitro incubation of red blood cells for 17 h at 37ºC with the inhibitors led to a decrease in the percent of infected cells, compared to control treatment, as follows: genistein (200 µM - 75%), staurosporine (1 µM - 58%), R03 (1 µM - 75%), and tyrphostins B44 (100 µM - 66%) and B46 (100 µM - 68%). All these treatments were shown to retard or prevent maturation of the intraerythrocytic parasites. The diverse concentration ranges at which these inhibitors exert their effects give a clue as to the types of signals that initiate the transitions between the different developmental stages of the parasite. The present data support our hypothesis that the maturation of the intraerythrocytic cycle of malaria parasites requires phosphorylation. In this respect, we have recently reported a high Ca2+ microenvironment surrounding the parasite within red blood cells. Several kinase activities are modulated by Ca2+. The molecular identification of the targets of these kinases could provide new strategies against malaria.

Hemodialysis improves endothelial venous function in end-stage renal disease

The objective of the present study was to determine the acute effect of hemodialysis on endothelial venous function and oxidative stress. We studied 9 patients with end-stage renal disease (ESRD), 36.8 ± 3.0 years old, arterial pressure 133.8 ± 6.8/80.0 ± 5.0 mmHg, time on dialysis 55.0 ± 16.6 months, immediately before and after a hemodialysis session, and 10 healthy controls matched for age and gender. Endothelial function was assessed by the dorsal hand vein technique using graded local infusion of acetylcholine (endothelium-dependent venodilation, EDV) and sodium nitroprusside (endothelium-independent venodilation). Oxidative stress was evaluated by measuring protein oxidative damage (carbonyls) and antioxidant defense (total radical trapping antioxidant potential - TRAP) in blood samples. All patients were receiving recombinant human erythropoietin for at least 3 months and were not taking nitrates or a-receptor antagonists. EDV was significantly lower in ESRD patients before hemodialysis (65.6 ± 10.5) vs controls (109.6 ± 10.8; P = 0.010) and after hemodialysis (106.6 ± 15.7; P = 0.045). Endothelium-independent venodilation was similar in all comparisons performed. The hemodialysis session significantly decreased TRAP (402.0 ± 53.5 vs 157.1 ± 28.3 U Trolox/µL plasma; P = 0.001). There was no difference in protein damage comparing ESRD patients before and after hemodialysis. The magnitude of change in the EDV was correlated negatively with the magnitude of change in TRAP (r = -0.70; P = 0.037). These results suggest that a hemodialysis session improves endothelial venous function, in association with an antioxidant effect.

Protein-energy malnutrition halts hemopoietic progenitor cells in the G0/G1 cell cycle stage, thereby altering cell production rates

Protein energy malnutrition (PEM) is a syndrome that often results in immunodeficiency coupled with pancytopenia. Hemopoietic tissue requires a high nutrient supply and the proliferation, differentiation and maturation of cells occur in a constant and balanced manner, sensitive to the demands of specific cell lineages and dependent on the stem cell population. In the present study, we evaluated the effect of PEM on some aspects of hemopoiesis, analyzing the cell cycle of bone marrow cells and the percentage of progenitor cells in the bone marrow. Two-month-old male Swiss mice (N = 7-9 per group) were submitted to PEM with a low-protein diet (4%) or were fed a control diet (20% protein) ad libitum. When the experimental group had lost about 20% of their original body weight after 14 days, we collected blood and bone marrow cells to determine the percentage of progenitor cells and the number of cells in each phase of the cell cycle. Animals of both groups were stimulated with 5-fluorouracil. Blood analysis, bone marrow cell composition and cell cycle evaluation was performed after 10 days. Malnourished animals presented anemia, reticulocytopenia and leukopenia. Their bone marrow was hypocellular and depleted of progenitor cells. Malnourished animals also presented more cells than normal in phases G0 and G1 of the cell cycle. Thus, we conclude that PEM leads to the depletion of progenitor hemopoietic populations and changes in cellular development. We suggest that these changes are some of the primary causes of pancytopenia in cases of PEM.

Lymphatic fluctuation in the parenchymal remodeling stage of acute interstitial pneumonia, organizing pneumonia, nonspecific interstitial pneumonia and idiopathic pulmonary fibrosis

Because the superficial lymphatics in the lungs are distributed in the subpleural, interlobular and peribroncovascular interstitium, lymphatic impairment may occur in the lungs of patients with idiopathic interstitial pneumonias (IIPs) and increase their severity. We investigated the distribution of lymphatics in different remodeling stages of IIPs by immunohistochemistry using the D2-40 antibody. Pulmonary tissue was obtained from 69 patients with acute interstitial pneumonia/diffuse alveolar damage (AIP/DAD, N = 24), cryptogenic organizing pneumonia/organizing pneumonia (COP/OP, N = 6), nonspecific interstitial pneumonia (NSIP/NSIP, N = 20), and idiopathic pulmonary fibrosis/usual interstitial pneumonia (IPF/UIP, N = 19). D2-40+ lymphatic in the lesions was quantitatively determined and associated with remodeling stage score. We observed an increase in the D2-40+ percent from DAD (6.66 ± 1.11) to UIP (23.45 ± 5.24, P = 0.008) with the advanced process of remodeling stage of the lesions. Kaplan-Meier survival curves showed a better survival for patients with higher lymphatic D2-40+ expression than 9.3%. Lymphatic impairment occurs in the lungs of IIPs and its severity increases according to remodeling stage. The results suggest that disruption of the superficial lymphatics may impair alveolar clearance, delay organ repair and cause severe disease progress mainly in patients with AIP/DAD. Therefore, lymphatic distribution may serve as a surrogate marker for the identification of patients at greatest risk for death due to IIPs.

Circulating levels of inflammation-associated miR-155 and endothelial-enriched miR-126 in patients with end-stage renal disease

Circulating microRNAs (miRNAs) may represent a potential noninvasive molecular biomarker for various pathological conditions. Moreover, the detection of circulating miRNAs can provide important novel disease-related information. In particular, inflammation-associated miR-155 and endothelial-enriched miR-126 are reported to be associated with vascular homeostasis. Vascular damage is a common event described in end-stage renal disease (ESRD). We hypothesized that miR-155 and miR-126 may be detectable in the circulation and serve as potential biomarkers for risk stratification. In this study, we assessed miR-155 and miR-126 in the plasma of 30 ESRD patients and 20 healthy controls using real-time quantification RT-PCR. The circulating levels of miR-155 and miR-126 were significantly reduced in patients with ESRD compared to healthy controls. However, there was no significant difference of circulating miR-155 and miR-126 levels between prehemodialysis and posthemodialysis patients. Furthermore, both circulating miR-126 and miR-155 correlated positively with estimated glomerular filtration rate (miR-126: r = 0.383, P = 0.037; miR-155: r = 0.494, P = 0.006) and hemoglobin (miR-126: r = 0.515, P = 0.004; miR-155: r = 0.598, P < 0.001) and correlated inversely with phosphate level (miR-126: r = -0.675, P < 0.001; miR-155: r = -0.399, P = 0.029). Pearson’s correlation was used to compare circulating levels of miRNAs with clinical parameters. These results suggested that circulating miR-155 and miR-126 might be involved in the development of ESRD. Further studies are needed to demonstrate the role of circulating miR-155 and miR-126 as candidate biomarkers for risk estimation.