Kybertaistelu 2020

Verkkotaistelu 2020 (https://www.doria.fi/handle/10024/103676) kirjoitettiin vuonna 2002 ennakoimaan asioita, joita ei ollut tapahtunut. Vuonna 2012 kirja päätettiin kirjoittaa uudelleen lisäämällä ajankohtaista ja ennen muuta reflektoimalla edellisen kanssa. Kybertaistelu 2020 on 75-prosenttisesti uutta alkaen otsikosta, mutta vanha rakenne näkyy yhä. Idea on päivittää ja täydentää vuonna 2003 julkaistu Verkkotaistelu 2020 -kirja pääosin samalla joukolla. Tärkeä osa artikkeleissa on reflektio asiassa, jonka merkitys on muuttunut enemmän kuin osasimme kuvitella. Kirjalla ei pyritä määrittelemään kokonaisuutta tai järjestelemään nykykäsityksiä, vaan jatkumona jo aiemmin tehdylle osallistua keskusteluun kybertaisteluista. Esimerkiksi informaatio- operaatiot sisältöinä – propaganda – ei kuulunut alkuperäiseen, eikä sitä ole liitetty tähänkään. Alkuperäisteoksen tulevaisuusoletukset ovat monin osin toteutuneet, eikä yhteiskunnan tai maanpuolustuksen informaatioistumiselle ole vielä tullut raja vastaan. Muutamassa artikkelissa on täsmennetty näitä oletuksia. Luvut ovat kunkin kirjoittajan omia näkemyksiä. Kohteet ja skenaariot ovat esimerkkejä ja herätyksiä, koska varsinkin sotilaslukija on pragmaattinen. Niitä voinee yleistää, mutta niillä ei pyritä kattavuuteen. Vaikeaa tieteellistä tai kyberalan kieltä on vältetty tarkoituksella, eikä kirja edellytä ennakkotietoja asiasta. Näkökulma on puolustajan. Kirja on kirjoitettu maanpuolustuksen näkökannalta. Se ei pyri kokonaisvaltaisuuteen, eikä se ota kantaa muiden viranomaisten tai toimijoiden tehtäviin. Painopiste on operaatioissa ja taktiikassa, taisteluissa eli toiminnassa, ei motivaatioissa tai säädöksissä, jotka kuuluvat sodan ja siten valtion ja strategian piiriin. Maanpuolustusnäkökulma tarkoittaa, että asiaa katsotaan ikävimmän, valtion olemassaolon näkökannalta, ei arjen. Tarkastelu pysyy yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden puitteissa, arkea ja kansalaisia ei käsitellä. Kirja on osaltaan kannanotto Suomen tavoitteeseen olla johtava valtio kyberturvallisuudessa vuonna 2016. Uutena mukaan otettu yritysturvallisuus kuvaa, että tietoturvallisuuteen on panostettu Suomessa jo pitkään maailman kärkitasolla. Valtion turvallisuusstrategia ja menettelytavat sen toteuttamiseksi ovat Suomessa korkeaa luokkaa. Puolustushaaraosioissa kuvataan, että asiaan on panostettu ja panostetaan monin tavoin. On syytä pohtia, onko kyberkyvykkyys laadun lisäksi määrä- vai suhdekysymys. Isolla maalla on paljon vastustajia ja suojattavia kohteita. Pienellä maalla on pieni määrä vastustajia ja suojattavia kohteita. Mitataanko kyky osallistujien määrällä vai sillä, kuinka moni osallistuu ja kuinka vahva näin muodostunut verkosto on?

Keskitysleirimuistoja kahdelta aikakaudelta

Kirjallisuusarvostelu

Sukupuolentutkimuksen ajankuvaus

Kirjallisuusarvostelu

Yleisteos saamelaisuudesta vähän tietävälle lukijalle

Kirjallisuusarvostelu

Yli syntymän ja kuoleman rajojen : miten keskiajan ihmisen elämä muodostui?

Kirjallisuusarvostelu

Pyörivien koneiden ruuviliitosten mitoitus ja mitoitusohjelman laadinta standardien mukaisesti

Työn tarkoituksena oli löytää pyörivien koneiden ruuviliitosten mitoittamiseen parhaiten soveltuva ja kansainvälisesti tunnettu laskentamenetelmä. Tavoitteena oli laatia luotettava mitoitusohjelma, jota käyttämällä suunnittelijoiden työ nopeutuu ja tulokset ovat yhtenäisiä. Työssä vertaillaan pääasiassa standardien EN 1993-1-8 ja VDI 2230 mukaisia ruuviliitosten mitoitusmenetelmiä. Vertailun perusteella standardin VDI 2230 mukainen systemaattinen laskentamenetelmä soveltuu sähkökoneiden vääntöä välittävien ruuviliitosten mitoittamiseen analyyttisistä menetelmistä parhaiten. Laadittu mitoitusohjelma mitoittaa yksittäisen ruuviliitoksen standardin VDI 2230 mukaisesti, antaen tulokseksi lujuustarkasteluraportin. Lujuustarkasteluraportista käy ilmi projektin tiedot, mitoituksen lähtötiedot, lujuustarkastelut, esikiristysmomentti ja kierteen toiminnallisen osan vähimmäispituus. Kehitetty mitoitusohjelma antaa johdonmukaisia tuloksia, mutta ruuvin nimellisulkohalkaisijan automaattinen valinta ei aina mitoita ruuvia riittävän suureksi, jolloin ruuvin nimellisulkohalkaisija on määritettävä manuaalisesti. Ohjelman käyttäminen on suoraviivaista ja nopeaa kun mitoitetaan pyörähdyssymmetrisiä laippaliitoksia, joihin vaikuttaa ainoastaan vääntömomentti. Jos liitokseen vaikuttaa ruuvien pituusakselien suuntainen voima, on liitoksen pelkistäminen yksittäisestä ruuvista koostuvaksi liitokseksi vaikeampaa ja pelkistämiseen saatetaan tarvita elementti-menetelmää.

Kiinnipito erityisluokanopettajan työvälineenä

Suomalaisissa kouluissa tapahtuvaa kiinnipitoa on tutkittu hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, miten yleistä kiinnipito on erityisluokanopettajien työssä, millainen on itse kiinnipitotilanne, millaisia seurauksia kiinnipidolla on, pystytäänkö kiinnipitoa ennaltaehkäisemään, ja jos pystytään, millaisin keinoin sekä millaisia valmiuksia kiinnipitoon erityisluokanopettajan koulutuksessa saa. Tutkimuksessa käytetään sekä laadullista että määrällistä tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruujärjestelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta. Vastaajina oli 18 erityisluokanopettajaa ympäri Suomea. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten mukaan erityisluokanopettajat käyttävät kiinnipitoa melko paljon. Kiinnipitoa käytettiin lähes aina estämään lasta vahingoittamasta itseään tai muita. Suurin osa kiinnipidettävistä oppilaista oli poikia. Kiinnipitojen kestot vaihtelivat minuuteista yli puoleen tuntiin ja kiinnipitäjänä toimi yleensä erityisluokanopettaja toisen aikuisen kanssa. Kiinnipitotilanteeseen joutuminen oli lähes aina etukäteen aistittavissa, ja usein sen syntymistä aikuinen pystyi ennaltaehkäisemään omalla käyttäytymisellään. Kyselyyn vastanneiden mukaan kiinnipito ei ollut mieluisa tehtävä eikä sen käytöstä koettu olevan pelkästään hyötyä, vaan siitä saattoi olla myös haittaa. Lähes puolet vastaajista oli sitä mieltä, että luottamus oppilaan ja kiinnipitäjän välillä lisääntyi kiinnipitotilanteen jälkeen. Kiinnipitotilannetta haluttiin työstää jälkikäteen niin oppilaan kuin kollegojenkin kanssa. Raportointia pidettiin tärkeänä, ja kaikki vastaajat raportoivat kiinnipidot joko virallisesti tai epävirallisesti. Kiinnipitokoulutusta oli saatu lähinnä täydennyskoulutuksissa, mutta sitä toivottiin lisää opettajankoulutukseen. Tämä tutkimus täyttää osaltaan suomalaisen koulun kiinnipitokäytänteitä koskevaa tutkimuksen tyhjiötä. Sen tuloksia voi käyttää hyväksi esimerkiksi silloin, kun kouluhallinnossa, kunnissa ja yksittäisissä kouluissa laaditaan oppilaan fyysistä rajoittamista koskevaa ohjeistusta.

Pohjavesiensuojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen : Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan loppuraportti

Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista (POSKI-projekti) selvitettiin Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa vuosina 1998 - 2004. Tavoitteena oli turvata geologisen luonnon ympäristöarvot, hyvälaatuinen pohjavesi yhdykuntien vesihuoltoon sekä laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskuntarakentamiseen. Selvitysalueella on 520 pohjavesialuetta, joista vedenhankintakäytössä on 345 kappaletta. Niiden arvioitu antoisuus on noin 248 000 m3/d. Käyttämättömiä vedenhankintaan soveltuvia pohjavesivaroja selvitysalueella on 99 pohjavesialueella noin 33 000 m3/d. Normaaliolosuhteissa pohjavesivarat riittävät tyydyttämään alueen tarpeen. Selvitysalueen pohjavesialueet kuuluvat kuitenkin riskialtteimpiin Suomessa. Poikkeusolosuhteiden tai mahdollisten vedenottamoiden likaantumistapausten varalta korvaavat pohjavesivarat ovat pienet ja vaikeasti hyödynnettävät. Selvitysalueen pohjavesipinnan yläpuoliset hiekka-ja soravarat ovat yhteensä noin 1 770 milj.k-m3. Näistä suurin osa sijaitsee alueilla, jotka eivät selvitystyön perusteella sovellu maa-ainesten ottoon. Maa-ainesten ottoon soveltuvilla ja osittain soveltuvilla alueilla arvioidaan olevan hiekka-ja soravaroja noin 64 milj.k-m3:ksi. Nämä ovat laadultaan valtaosaltaan hiekkaa. Soraa ja karkeampaa ainesta tästä on alle 15 milj. k-m3, mikä nykyisillä harjukiviainesten käyttömäärillä vastaa vajaan neljän vuoden tarvetta. Käytännössä selvitysalueen hiekka- ja soravarat eivät ole enää pitkään aikaan riittäneet tyydyttämään tarvetta, vaan sorajalosteita on tuotu Etelä-Hämeestä. Selvitysalueen tutkitut kalliokiviainesvarat maanpinnan 0-tasoon laskettuna ovat noin 2 520 milj.k-m3. Tästä määrästä maa-ainesten ottoon soveltuvilla alueilla on reilut 420 milj.k-m3 ja 10 m maanpinnan 0-tason alapuolelle laskettuna reilut 700 milj.k-m3. Tulosten perusteella näyttää siltä, että merkittävä osa alueen kiviaineshuollosta voidaan vielä järjestää kalliokiviaineksiin perustuen, mikäli kiviaineshuolto huomioidaan aikaisempaa tarkemmin maankäytön suunnittelussa.