Spectroscopic correlation analysis of NMR-based metabonomics in exercise science

Spectroscopic studies of complex clinical fluids have led to the application of a more holistic approach to their chemical analysis becoming more popular and widely employed. The efficient and effective interpretation of multidimensional spectroscopic data relies on many chemometric techniques and one such group of tools is represented by so-called correlation analysis methods. Typical of these techniques are two-dimensional correlation analysis and statistical total correlation spectroscopy (STOCSY). Whilst the former has largely been applied to optical spectroscopic analysis, STOCSY was developed and has been applied almost exclusively to NMR metabonomic studies. Using a 1H NMR study of human blood plasma, from subjects recovering from exhaustive exercise trials, the basic concepts and applications of these techniques are examined. Typical information from their application to NMR-based metabonomics is presented and their value in aiding interpretation of NMR data obtained from biological systems is illustrated. Major energy metabolites are identified in the NMR spectra and the dynamics of their appearance and removal from plasma during exercise recovery are illustrated and discussed. The complementary nature of two-dimensional correlation analysis and statistical total correlation spectroscopy are highlighted.

Punk’s fairy godfather : Go-Between John Willsteed on Lou Reed

Obituary on the death of Lou Reed, member of The Velvet Underground and acclaimed solo artist.

Review Essay: John Pratt and Anna Eriksson (2013) 'Contrasts in Punishment: An Explanation of Anglophone Excess and Nordic Exceptionalism'

This review essay combines the comments made by David Brown, Russell Hogg and Mark Finanne at the Crime, Justice and Social Democracy: 2nd International Conference July 2013. It is followed by a rejoinder by the two authors John Pratt and Anna Eriksson.

An Interview with John Rajchman, Department of Art History, Columbia University, on Architecture, Deleuze and Foucault

An Interview with John Rajchman, Department of Art History, Columbia University, on Architecture, Deleuze and Foucault at his apartment, Riverside Drive, New York City, February 10, 2003.

An acoustically enhanced gold film Raman sensor on a lithium niobate substrate

The surface enhanced Raman scattering effect has shown immense potential for detecting trace amounts of explosive vapor molecules. To date, efforts to produce a commercially available, reliable SERS sensor have been impeded by an inability to separate the electromagnetic enhancement produced by the metallic nanostructure from other signal enhancing effects. Here, we show a new Raman sensor that uses surface acoustic waves (SAWs) to produce controllable surface structures on gold films deposited on LiNbO3 substrates that modulate the Raman signal of a target compound (thiophenol) adsorbed on the films. We demonstrate that this sensor can dynamically control the Raman signal simply by changing the SAW’s amplitude, allowing the Raman signal enhancement factor to be directly measured with no variation in the concentration of the target compound. The physically adsorbed molecules can be removed from the sensor without physical cleaning or damage, making it possible to reuse it for real-time Raman detection.

On resilience and acceptance in the transition to palliative care at the end of life

Specialist palliative care is a prominent and expanding site of health service delivery, providing highly specialised care to people at the end of life. Its focus on the delivery of specialised life-enhancing care stands in contrast to biomedicine's general tendency towards life-prolonging intervention. This philosophical departure from curative or life-prolonging care means that transitioning patients can be problematic, with recent work suggesting a wide range of potential emotional, communication and relational difficulties for patients, families and health professionals. Yet, we know little about terminally ill patients' lived experiences of this complex transition. Here, through interviews with 40 inpatients in the last few weeks of life, we explore their embodied and relational experiences of the transition to inpatient care, including their accounts of an ethic of resilience in pre-palliative care and an ethic of acceptance as they move towards specialist palliative care. Exploring the relationship between resilience and acceptance reveals the opportunities, as well as the limitations, embedded in the normative constructs that inflect individual experience of this transition. This highlights a contradictory dynamic whereby participants' experiences were characterised by talk of initiating change, while also acquiescing to the terminal progression of their illness.

Activation of membrane-bound proteins and receptor systems: A link between tissue kallikrein and the KLK-related peptidases

The 15 members of the kallikrein-related serine peptidase (KLK) family have diverse tissue-specific expression profiles and roles in a range of cellular processes, including proliferation, migration, invasion, differentiation, inflammation and angiogenesis that are required in both normal physiology as well as pathological conditions. These roles require cleavage of a range of substrates, including extracellular matrix proteins, growth factors, cytokines as well as other proteinases. In addition, it has been clear since the earliest days of KLK research that cleavage of cell surface substrates is also essential in a range of KLK-mediated cellular processes where these peptidases are essentially acting as agonists and antagonists. In this review we focus on these KLK-regulated cell surface receptor systems including bradykinin receptors, proteinase-activated receptors, as well as the plasminogen activator, ephrins and their receptors, and hepatocyte growth factor/Met receptor systems and other plasma membrane proteins. From this analysis it is clear that in many physiological and pathological settings KLKs have the potential to regulate multiple receptor systems simultaneously; an important issue when these peptidases and substrates are targeted in disease.

John Andrews : Architecture a Performing Art

The distinguished Australian architect surveys his career and examines how his architectural theories are expressed in his designs.

Application of fragment-based screening to the design of inhibitors of Escherichia coli DsbA

The thiol-disulfide oxidoreductase enzyme DsbA catalyzes the formation of disulfide bonds in the periplasm of Gram-negative bacteria. DsbA substrates include proteins involved in bacterial virulence. In the absence of DsbA, many of these proteins do not fold correctly, which renders the bacteria avirulent. Thus DsbA is a critical mediator of virulence and inhibitors may act as antivirulence agents. Biophysical screening has been employed to identify fragments that bind to DsbA from Escherichia coli. Elaboration of one of these fragments produced compounds that inhibit DsbA activity in vitro. In cell-based assays, the compounds inhibit bacterial motility, but have no effect on growth in liquid culture, which is consistent with selective inhibition of DsbA. Crystal structures of inhibitors bound to DsbA indicate that they bind adjacent to the active site. Together, the data suggest that DsbA may be amenable to the development of novel antibacterial compounds that act by inhibiting bacterial virulence.

A linkage study across the T cell receptor A and T cell receptor B loci in families with rheumatoid arthritis

Objective. To examine whether the T cell receptor (TCR) A or TCRB loci exhibit linkage with disease in multiplex rheumatoid arthritis (RA) families. Methods. A linkage study was performed in 184 RA families from the UK Arthritis and Rheumatism Council Repository, each containing at least 1 affected sibpair. The microsatellites D14S50, TCRA, and D14S64 spanning the TCRA locus and D7S509, Vβ6.7, and D7S688 spanning the TCRB locus were used as DNA markers. The subjects were genotyped using a semiautomated polymerase chain reaction-based method. Two-point and multipoint linkage analyses were performed. Results. Nonparametric single-marker likelihood odds (LOD) scores were 0.49 (P = 0.07) for D14S50, 0.65 (P = 0.04) for TCRA, 0.07 (P = 0.29) for D14S64, 0.01 (P = 0.43) for D7S509, 0.0 (P = 0.50) for Vβ6.7, and 0.0 (P = 0.50) for D7S688. By multipoint analysis, there was no evidence of linkage at TCRB (LOD score 0), and the maximum LOD score at the TCRA locus was 0.37 (at D14S50). The presence of a susceptibility locus (LOD score < -2.0) was excluded, with lambda ≤ 1.8 at TCRA and ≤1.4 at TCRB. Conclusion. These linkage studies provide no significant evidence of a major germline-encoded TCRA or TCRB component of susceptibility to RA.

Scottish Football Association or Sweet Fanny Adams

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kielisidonnaisen huumorin kääntämistä. Ennen itse kääntämisen käsittelyä täytyy kuitenkin määritellä mitä tarkoitetaan käsitteellä kielisidonnainen huumori . Aluksi käsitellään huumoria ja sen ominaisuuksia sekä huumorin ja kulttuuristen, fysiologisten ja sosiaalisten tekijöiden suhdetta. Huumori syntyy kun tietyt odotukset rikotaan, eli toimitaan joidenkin normien vastaisesti. Huumorin eräitä perusperiaatteita ovat ristiriitaisuus ja yhteensopimattomuus. Kielisidonnaisessa huumorissa ristiriitaisuus ja yhteensopimattomuus on havaittavissa kielen tasolla: kieltä käytetään tuottamaan moniselitteinen tai -mielinen koominen ilmaus. Sanaleikki, jossa käytetään yhtä sanaa jolla on yksi tai useampi merkitys, on tyypillinen esimerkki kielisidonnaisesta huumorista. Mutta kielisidonnainen huumori ei rajoitu pelkästään tämänkaltaisiin sanaleikkeihin (engl. pun), vaan kattaa käsitteenä laajemman valikoiman erilaisia kielisidonnaisen huumorin muotoja, esimerkiksi monimerkityksiset nimet, idiomaattisilla ilmauksilla tuotettu huumori, akrostikonit, kirjoituksen konventioita rikkomalla tuotettu huumori jne. Kielisidonnainen huumori on tutkielmassa luokiteltu ja määritelty omaksi huumorin alalajikseen. Kielisidonnaisen huumorin kielellinen monimerkityksisyys tekee sen kääntämisestä vaikeampaa kuin sellaisen tekstin, jossa kielen tasolla ei ilmene monimerkityksisyyttä. Tästä syystä kielisidonnainen huumori tarvitsee erilaisen käännösstrategian kuin esimerkiksi tieteellinen teksti. Seuraavaksi käydään aluksi läpi joitakin käännösteorian keskeisiä käsitteitä ja niiden suhdetta ja vaikutuksia kielisidonnaisen huumorin kääntämiseen. Sitten kuvataan kielisidonnaisen huumorin käännösprosessi, joka jakautuu kolmeen osaan: tunnistaminen, analyysi ja kääntäminen. Näiden kolmen pohjalta laaditaan kuuden eri käännösstrategian ryhmä. Kuusi eri päästrategiaa ovat käännössidonnaisen huumorikategorian säilyttäminen, kirjaimellinen käännös, muun tyylikeinon käyttäminen, kompensaatio, poisjättö ja toimitukselliset keinot. Strategiat käydään läpi deskriptiivisesti ja niiden käyttöä valaistaan esimerkkien avulla. Osa päästrategioista jakautuu alastrategioihin, jotka kuvaavat tarkemmin, minkälaisin keinoin lähtökielen kielisidonnainen käännösongelma voidaan siirtää kohdekieleen. Strategiat pyritään kuvaamaan siten, että ne voisivat olla avuksi käännettäessä minkä tahansa kieliparin välillä. Vaikka kuvatut käännösstrategiat käydään läpi deskriptiivisesti, on pyrkii tutkielma myös olemaan avuksi käytännön tilanteissa kielisidonnaista huumoria käännettäessä. Tätä varten on tutkielman lopussa annettu kuvaus yhden kielisidonnaisen huumoriongelman kääntämisprosessista. Yhdistämällä teoria käytäntöön kuvataan käännösprosessiesimerkissä yhden kielisidonnaisen huumoriongelman analyysi-ja kääntämisvaiheet. Tuloksena on viisi erilaista versiota samasta lähtötekstin käännösongelmasta. Tutkielma siis ensinnäkin määrittelee, mitä ja minkälaista on kielisidonnainen huumori sekä luokittelee sen. Toisekseen tutkielma kuvaa sen käännösprosessin ja määrittelee eri käännösstrategiat. Lisäksi esimerkin avulla esitellään eri käännösvaihtoehtoja. Avainsanat: kääntäminen, huumori, sanaleikki, kielisidonnainen

Bergslagenista Karjalaan : Ruotsalaisten vuorimiesten siirtolaisuus Pitkärantaan 1879 - 1904

Pitkärannan kaivokselle Laatokan Karjalaan saapui vuonna 1880 24 ruotsalaista vuorimiestä perheineen käynnistääkseen sen uudella teholla, tekemään siitä modernin ja johtamaan sen toimintaa. Heidät oli rekrytoinut sinne pietarilainen kansainvälisten liikemiesten omistama pankki suomalaisen vuoriteollisuuden asiantuntijan Hjalmar Furuhjelmin avulla. Pankki oli hankkinut lupaavalla malmialueella sijainneen kaivoksen omistukseensa muutamaa vuotta aikaisemmin. Ruotsalaisten saapumisesta käynnistyi 25 vuotta jatkunut ketjusiirtolaisuus Ruotsin vuoriteollisuuden keskusalueelta Bergslagenista Pitkärantaan, mikä oli pituutensa ja toimintansa vuoksi merkittävä. Vaikka Pitkäranta sijaitsi periferiassa, oli se hyvin kansainvälinen paikka, jossa oli myös muutamia muunmaalaisia työntekijöitä. Pitkäranta eli ruotsalaisten johdossa teollisen kultakautensa. Sieltä louhittiin pääasiassa kuparia, mutta loppuaikoina toiminta keskittyi rautamalmiin, jota rikastettiin. Kaivoksen yhteydessä toimi eri aikoina myös muuta teollisuutta kuten pullotehdas. Monet Pitkärannan ruotsalaisista olivat siirtolaisina perheensä kanssa. Naimattomista muutamat solmivat avioliiton suomalaisen kanssa ja kaksi kaivoksen saksalaisen johtajan O. G. Trüstedtin tyttärien kanssa. Ruotsalaiset siirtolaiset olivat Pitkärannassa johtavassa asemassa niin tehtäviensä pohjalta kuin sosiaalisestikin. Pitkärannan ruotsalaiset eivät pääsaantöisesti integroituneet Suomeen, vaan säilyttivät ruotsalaisen identiteettinsä ja palasivat jossain vaiheessa takaisin Ruotsiin - jopa sellaiset, jotka olivat Suomessa yli kymmenen vuotta. Vain muutama ruotsalainen vuorimies jäi Suomeen. Ruotsalaiset loivat Pitkärannassa ollessaan tiiviin suhdeverkon, johon kuului keskeisesti myös Trüstedtien perhe. Verkosto toimi tiiviisti muutama vuosi Pitkärannan jälkeen perustetun Outokummun kaivoksen alkutaipaleen aikana. Pitkärannan ruotsalaiset liittyivät vielä Petsamon nikkelinkin löytymiseen. Pitkärannan ruotsalaisuus kuului kolmeen historialliseen kontekstiin. Taustalla oli vuosisatoja Ruotsista Suomeen jatkunut vuoriammattilaisten siirtolaisuus, joka ei ollut loppunut, vaikka maiden valtiollinen side oli päättynyt vuonna 1809. Tästä syytä rekrytoijien kannalta Ruotsi oli luonnollinen kohde. Rekrytoidut taas elivät Ruotsin suurinta siirtolaisuusaaltoa, jolloin suuret siirtolaisvirrat suuntautuivat Pohjois-Amerikkaan ja siirtolaisuus kosketti lähes jokaista ruotsalaista. Kolmas taustalla vaikuttanut historiallinen kehitys oli Pietarin nopea kasvu ja kansainvälistyminen sekä sen imussa tapahtunut vaikutusalueiden ja koko Suomen teollistuminen. Pitkärannan kaivos oli Pietarin kansainvälisten liikemiesten omistama ja sen tuotanto palveli täysin Pietaria, jonka laajaan vaikutusalueeseen Pitkäranta kuului hyvin voimakkaasti. Monessa mielessä ruotsalaisten vuorimiesten siirtolaisuus Pitkärantaan olikin enemmän siirtolaisuutta Pietarin vaikutusalueelle kuin Suomeen. Pitkärannan side Suomeen oli lähinnä vain sen fyysinen sijainti, muuten sitä täytyy arvioida kiinteästi osana Pietarin vaiheita. Pitkäranta oli Amerikan siirtolaisuuteen ja vähän myöhemmin alkaneeseen Norrbotteniin muuttoon verrattuna vain pieni sivujuonne ruotsalaisessa 1800-luvun lopun siirtolaisuudessa. Suomeen ja Venäjälle tapahtuneen ruotsalaissiirtolaisuuden joukossa se oli kuitenkin aikanaan merkittävä, monimuotoinen ja kauaskantoinen tapahtuma. Avainsanat: ruotsalaiset, siirtolaisuus, vuoriteollisuus, ruukki, kaivos, Pitkäranta, Impilahti, Falun, Pietari, Bergslagen, kupari, ketjusiirtolaisuus

Konstruktiivisen linjakkuuden perusteita etsimässä : Systemaattinen analyysi John Biggsin esittämistä yliopisto-opetuksen lähtökohdista

The aim of this study is to explore by systematic textual analysis the crucial conceptions of constructive alignment and to reconstruct the concept of constructive alignment and examine the relation between conceptual relationships in John Biggs’s texts. In this study, I have also analyzed the presuppositions of the concept of constructive alignment and its possible implications. The research material includes Biggs’s (1996b; 2003) article entitled Enhancing Teaching through Constructive Alignment and book entitled Teaching for Quality Learning at University. The primary purpose of the systematic textual analysis is to reconstruct concepts and gain access to a new or more profound understanding of the concepts. The main purpose of the constructive alignment is to design a teaching system that supports and encourages students to adopt a deep approach learning. At the center of the constructive alignment are two concepts: constructivism in learning and alignment in teaching. A tension was detected between these concepts. Biggs assumes that students’ learning activities are primed by the teaching. Because of this it is not important what the teacher does. At the same time he emphasizes that teaching interacts with learning. The teacher’s task is to support student’s appropriate learning activities. On the basis of the analysis, I conclude these conceptions are not mutually exclusive. Interaction between teaching and learning has an effect on student’s learning activities. The most essential benefit of the model of constructive alignment is that Biggs brings together and considers teaching at the same level with learning. A weakness of Biggs’s model relates to the theoretical basis and positions of the concept of constructive alignment. There are some conflicts between conceptions of epistemology in Biggs’s texts. In addition, Biggs writes about constructivism also as conceptions of epistemology, but doesn’t consider implications of that position or what follows or doesn’t follow from that commitment. On the basis of the analysis, I suggest that constructivism refers in Biggs’s texts rather to constructivism in learning than philosophical constructivism. In light of this study, constructive alignment doesn´t lead to philosophical constructivism. That’s why constructive alignment stays out of idealism. Biggs’s way of thinking about teachers possibility to confronting students’ misconceptions and evaluate and assess students’ constructions support a realist purpose in terms of philosophical stance. Realism does not drift toward general problems of relativism, like lack of criteria for assessing or evaluate these constructions.